Taitaa tulla kesä

Perjantaiaamuna lähettiin tosiaan kohti Italiaa. Pirun lämmin oli perillä, varmaan lähemmäs 30 astetta. Kävästiin vähän aikaa hotelilla nukkumassa. Onneks oli huoneessa ilmastointi.

Iltapäivällä lähettiin festarialueelle. Paikka oli sama kuin pari vuotta aiemmin Gods of Metalissa, lava ja ainakin paikallinen monitorihahmo oli samoja. Alue on aika iso ja lavakin isompi kuin yhelläkään kotimaisella festarilla tänä kesänä, myös muut puitteet varsin riittävät. Yleisöä oli silti niukasti. En tiiä mistä johtu, mutta arvelisin yhtenä syynä olevan vähemmän nimekkäät esiintyjät. Tosi kummallista silti, Sonata veti viime syksynä Milanossa omalla keikalla paikan täyteen eli 3000 henkeä, nyt sitä sakkia oli korkeintaan parituhatta, siis tosi vähän. Niin, tällä kertaa meillä olikin työkielenä puhtaasti englanti. Molemmat vakkaribacklinerit oli omilla keikoillaan, joten Saksanmaalta oli hommattu tuuraajiksi tutut Django ja Peter Körfer. Django on ollu minun aikana ennenki mukana, mutta Körfer oli mulle uus tuttavuus. Tosin se oli tehny bändille rumpuja jo ennen kun meikäläinen oli kuvioissa mukana, eli tiesi vähän mistä on kyse. Molempien ammattitaidosta on ainoastaan positiivista sanottavaa, mukavia tyyppejä vielä kaikenlisäksi.

Oltiin tavallaan co-headliner, meidän jälkeen veti enää Cavalera bros. Sekin tullu aika monta kertaa tänä kesänä jo vastaan, oisko ollu jo viides kerta. Monitoripäässä PM5D, vaihtoaikaa ruhtinaalliset 30 minuuttia. Meinasivat heittäytyä kielitaidottomaksi siinä vaiheessa kun tyrkytettiin talon inputlistaa ja kohteliaasti kieltäydyin. Mutta selvishän se siitä. Vähän oli ankeaa, 30 minuuttia digitiskillä on aika vähän varsinki kun oli se halvempi malli tiskista, siis niillä "analogisilla" gaineilla. Lisäksi patchi valmistu melko hitaasti. 3 minuttia myöhässä lähti, eli ei paha kuitenkaan. Vastaavasti meillä ois ollu vielä 5 minuuttia soittoaikaa jäljellä kun talon porukka nyki patchin irti ja loppunauha jäi kesken. Ihme sakkia. Kuvassa Ahti viilaa kynsiään.

Keikan jälkeen hotellille ja nukkumaan muutama tunti. Kentälle piti lähteä 6:30, eli ehti käydä nauttimassa paikallisen version aamupalasta. No olihan siinä oikeastaan vaikka mitä: paahtoleipää, jogurttia, juustoa ja kinkkua, mehua ja kahvia. Eli huomattavasti paremmin kuin jossain muualla vois olla. Hotellilta lähtiessä tuli nähtyä italialainen versio nurmikonkastelusta, vai oliko kyseessä sittenki autonpesu.. Sitten pikapikaa kentälle ja lento Wieniin.

Vähän meinasi väsyttää kun Wienissä hypättiin autoon, jossa ei vastaavasti ilmastoinnista ollu tietoakaan. Siinä nyhjötettiin neljä tuntia ja hiki virtas. Ajettiin Slovakian kautta Tsekkiin Zlin-nimiseen kaupunkiin. Hotellissakaan ei ilmastointia tunnettu, ei myöskään minkäänlaista ilmanvaihtoa. Ainoa hormi huoneessa oli ikkuna, josta aurinko paisto sisälle. Hieman hikoilutti nukkua päiväunia, syykin selvis myöhemmin: lämpömittarin mukaan sisällä oli 30 astetta lämmintä. Tarkeni. Eikä huoneessa tietystikään minibaaria eikä jääkaappia. Langaton netti oli sentään ilmanen. Hauska yksityiskohta tässä hotellissa oli kiinalainen ravintola, joka sijaitsi toisen kerroksen aulassa. Meillä oli huoneet tokassa kerroksessa, joten matkaa ravintolaan oli parikymmentä metriä. Ja tämä oli käsittääkseni kaiken lisäksi vielä oma puljunsa, kun ei voinu huoneen laskulle syödä. No, oli kuitenki hyvää ja parina päivänä tulikin syötyä yhteensä kolme kertaa kiinalaista. Nyt kotona maistuu kyllä potut nyt erityisen hyvältä.

Tämä loppupäivä meillä oli tosiaan aikaa lepäillä. Osa porukkaa kävi kaupungilla, osa käväs festarialueella kattelemassa Apocalypticaa, itse tyydyin vajaan neljän tunnin päiväuniin. Ihme että illallaki sai vielä unen.


Seuraava päivä oli ehkä toistaiseksi kesän mukavin työpäivä. Heräiltiin yheksän jälkeen aamupalalle. Lämmin ilma oli taas. Käveltiin johonki ostariin ensin ja jotain pieniä ostoksia tuli tehtyä. Aateltiin, että kävellään pikku mutkan kautta takas hotellille, kun kello oli tässä vaiheessa jotain 11 eikä kiirettä ollu mihinkään vielä tuntikausiin. Ilmeisesti kaupungin keskustan läpi sitte mentiin, sunnuntai kun oli niin kaikki paikat oli kiinni, kunnes huomattiin että eihän nämä mitään kiinni ole, on vaan niin hiljasta että ei osannu ees arvata ostareitten olevan auki. Tehtiin siis lisää jotain pieniä ostoksia. Marjapehmikset löyty, itellä oli jotain mustaherukkaa ja vadelmaa, Kortelaisella kuulemma "jotain marjaa". Hyvää oli!

Takas hotellille ja kello ei ollu kai ees yhtä vielä. Vähän aikaa lepoa ja kiinalaisen kautta venuelle. Ihan ok festit näytti olevan. Hauska yksityiskohta oli junarata, joka meni muutaman metrin päässä lavasta. Junia meni 20 minuutin välein, ne hidasti festareitten kohalla ja matkustajat hurras ikkunoista. Keulassa oli joku heritage taas ja monitoripäässä oli tyydytty MH3:een. Se ei mun mielestä oo oikein hyvä monitoritiski, en muutenkaan kauheasti perusta Soundcraftin tuotteista (poislukien SM20!) lavapäässä. Kyllä niillä tekee, mutta ei vaan henkilökohtasia suosikkeja. Vaihto piti olla 45 minuuttia, mutta edellinen bändi Gotthard lähti 20 minuuttia myöhässä ja vastaavasti veti sitten saman verran pitkäksi. Tässä vaiheessa meiltä oli vaihtoaika supistettu 30 minuuttiin. Menin asiaa stage managerilta tiedustelemaan, sain vastaukseksi "en tiedä, kysy promoottorilta". Kävin sitte promoottorin kans keskustelun, josta kävi ilmi että aikataulua ei ees yritetä ottaa kiinni. Gotthardin biisit kesti lähes ikuisesti, eikä niillä tuntunu olevan mikään kiire lavalta pois. No vihdoin tuli kuitenki meidän vuoro, rummut lavalle ja ootan että pääsen tsekkaamaan laulua. Sitte jyrähti, ja vettä alko tulla vaakatasossa. Ja sitä tuliki paljon. Sitten meniki sähköt. Paikalliset peitti kaikki maholliset romut pressuilla, jopa osan lavasta. Se ei paljon auttanu kun koko lava tulvi.

Eipä siinä auttanu kun ootella että sade laantuu ja että saatais sähköt takas. Yleisöä oli joku 10 000 ja melkosta vihellyskonserttia ja "Sonata"-huutoa se oli. Eipähän ainakaan buuanneet. Täytyy sen verran antaa paikallisille risuja, että se lava ei todellakaan ollu sateen kestävä. Ehkä jonku pienen tihkun se ois suojannu, mutta ei mitään oikeata sadetta. Puolisen tuntia ooteltiin ja sanoinki stagemanulle vitsillä, että hyvä kun edellinen veti 20 minuuttia pitkäksi niin sade tuli nyt eikä sillon kun meidän olis alunperin pitäny alottaa. Sieltä tuli sitte aika kummallista tekstiä tyyliin "minä olen täällä ainoa pomo, ei oo yhtään pomoa joka on minua ylempänä, kiertuemanagerit jne voi pitää turpansa kiinni plaaplaaplaa". Vähän erikoista tyypiltä, joka ei äsken tienny oikein mitään ja käski neuvotella promoottorin kans. Rauhottelin sitä jätkää sitte ja pyysin olemaan hermostumatta, stressiä ja väsymystä tuo valitteli.

Sade laantu ja päästiin alotteleen tsekkaus. Vähän kiireessä meni, mutta tärkeimmät saatiin katottua. Bändi lavalle ja yleisö mylvi. Enpä muista hetkeen että ois ollu noin innostunu festariyleisö. Puoli tuntia mentiin ilman suurempia murheita, kunnes monitoripäästä meni taas sähköt. 10 pitkää minuuttia ihmeteltiin taas kun talon porukka juoksee vaihtamaan kuivia sukoja lavalle. Eipä kukaan huomannu sammutella päätteitä, joten räpsyttelin ite aina kiinni ja päälle niitä sen mukaan kun sähkökeskusta yritettiin starttailla. Lankamikit toimi etupäähän, joten Toni viihdytti yleisöä laulamalla Fullmoonin a cappella. Hienosti hoidettu tilanne. Sähköt saatiin vihdoin takas ja vetastiin keikka kunnialla loppuun. Kävin kysymässä lavamanulta vielä sen jälkeen kun keikka jatku, että saadaanko hoitaa rauhassa loppuun vai täytyykö alkaa skippaileen biisejä. Vastaus oli "I don't care anymore". Että sikäli varsin ammattimaista toimintaa... Ei kai tuommosesta nyt kannata masentua, jos sää ei ole suotuisa niin sille nyt ei voi mitään. Curfew-aikaakaan ei sen kummemmin ollu, niin mitäs tuosta. Aikataulut venyy ja paukkuu, mennään tilanteen mukaan. Yleisö oli kyllä tosi hyvä, sitä ne orkan pojatkin melkeen tippa linssissä ylisti.

Oltiin taas ikäänkuin co-headlinereita, meiän jälkeen soitti enää Within Temptation. Täytyy sanoa, että ei oikein lähteny niiltä. Kuulosti aika huonolta eikä bändikään juuri vakuuttanu. Meitähän tämä ei juuri haitannu. Aftershow-pitsat huiviin ja hotellille pariksi tunniksi maate. Aamulla ennen sianpierua taas 4 tuntia autossa kohti Wienia ja lentokenttää. Lentokentältä tuliaisjuustot mukaan ja kohti kotia.

Alkuviikon oonkin tässä poiminu pihalta vadelmia. On vaan niin pirusti nokkosia, että täytyy tänään koittaa repiä ne ensin irti että pääsee jatkamaan. Eilen kuitenki 10 minuutin tuloksena puoli litraa vajaan kahen metrin matkalta, ja niitä ois vielä jotain toistakymmentä metriä jäljellä... Talvella saa vadelmajälkiruokia! Varmaan viikon päästä pääseekin sitte viinimarjapensaitten kimppuun. Smoothieta kans luvassa!

Seuraava reissu Sillanpään Jarille tekeen etupäätä ens viikolla. Sitte Wacken Open Air Saksassa elokuun alussa. Palataan asiaan taas kun on jotain kerrottavaa.