Seuraavana päivänä yleinen siistiytyminen sekä kaupungille pyörähtään. Muut kävi suoajeluilla ja vähän suossa oli vissiin edellisenä iltanakin oltu. Itseä kiinnosti kaupungin kuuluisat voodoo-meiningit. Eli French Quarteriin kierteleen palloileen. Olipa melkonen turistirysä, jenkit pyöri Bourbon Streetillä päissään keskellä päivää ja hirveä hulabaloo muutenki. Vähän niinkö afterski-meiningit pohjosessa. Ei yhtään minun juttu tänään. Kävästiin Ahin ja Eliaksen kans haukkaamassa aika hyvät burgerit. Samalla päiviteltiin, kuinka vesi on sillon hirmumyrsky Katrinan aikaan ollu korkealla. Eli vähän tuossa kuvassa olevan toisen kerroksen parvekkeen yläpuolella se on sillon ollu. Aika hyvin kyllä parissa vuodessa saatu katukuva siivottua. Kuvassa myös hyvä esimerkki paikallisesta parkkeerauskulttuurista.
Kävin sylkäseen Missisippi-jokeen ja meinasin hypätä siipiratas/höyry/tms-laiva Nachezin kyytiin. Ei sitte kuitenkaan huvittanu vaan kävin tsekkaamassa niitä voodoo-kauppoja. Aivan ylimainostettua touhua. Samat halpis t-paidat joka paikassa ja kaikkea muuta turistirihkamaa. Mielenkiintoisinta antia tällä rintamalla tarjos Reverend Zombie's Voodoo Shop. Loppujen lopuksi aikamoista rihkamaa oli kyllä täälläkin, mutta oli sentään ees jotain muutakin kuin pelkkää roskaa. Käsintehtyjä voodoo-nukkeja katselin, mutta mukaan tarttu vaan semmonen hienompi puljun oma t-paita. Pikkuhiljaa etenin kohti muita kaupunginosia, mutta aikalailla samaa soopaa oli tarjolla joka paikassa. Onko tämä NOLA sitten niin kaiken hehkutuksen arvonen... Tietysti tämä meikäläisen kaupunkikierros oli varsin suppea, mutta jotenki jäi semmonen olo että täällä ei mulle hirveästi oo tarjottavaa.
Kun ei mitään mielenkiintosta ja innostavaa tuntunu löytyvän, suuntasin takas hotellille. Ilta alko hiljalleen hämärtyä ja siinä osittain vähän eksyinki matkalla. No oli mulla aika hyvin tiedossa missä oon, enkä ees kaukana hotellista pyöriny, mutta alko tosiaan se iltahämärä, tummaihoiset ihmiset (joita tässä kaupungissa on käsittääkseni reilu enemmistö) ja elämässäni katsottujen jengielokuvien määrä vähän hermostuttaa. Kävin kysymässä jostain toisesta hotellista neuvoa ja siinähän se oma hotelli olikin, korttelin päässä.Hotellille päästyä tuli oikeastaan samantien nälkä. En jaksanu lähteä enää seikkaileen, joten tyydyin hotellin ravintolaan. Virhe! 40 minuutin odottelun jälkeen tuotiin eteen reissun huonoin ateria. Oisin halunnu syödä pihvin, mutta sitä ei kuulemma saanukaan. Otin sitten jonku kyljyksen joka sinänsä oli ihan ok. Kaveriksi tuli yks uuniperuna ja puoli lautasellista keitettyä parsakaalta. Mikään ei maistunu oikein miltään, ja *zzhhing-zzhhinggg* olin yhtäkkiä 27 dollaria köyhempi. Kyllä vitutti. Bussiin lämmittämään nuudeleita ja kyllä se pahin nälkä lähti.
Seuraavana aamuna oli sitten keikka New Orleansin House of Bluesissa. Aika köpö paikka verrattuna aiempiin HOB-kokemuksiin. Lava oli kai kiertueen tähän asti pienin. Talon äänihahmot oli vähän höppäniä. Vedeltiin talon pöydillä kun ei ois omat mitenkään mahtunu. Aikanen keikka (klo 19 alko) kai tulevan yön pitkästä ajomatkasta johtuen, joten hommat oli meillä ohi jo kello kasin pintaan. Kävästiin lavatyöryhmän kanssa vielä HOBin baarissa syömässä burgerit ja juomassa yhet oluet, jonka jälkeen unille. Liekö kiertueväsymys, koti-ikävä vai mikä kun en oikein New Orleansista saanu mitään irti.
Nyt suuntana St. Petersburg, Florida. TJ 9, eli voiton puolella ollaan ja vahvasti. Ja hyvä niin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti