Never been to Texas but I like it

Yeah, viikko on taas vierähtäny ja nopeasti se menikin. Täytyypä itekki oikein muistella mitä tässä on tapahtunu.

Edellisen vapaapäivän jälkeen ajeltiin siis Seattleen. Oltiin jossain vähän kauempana keskustasta, venue oli vissiin ihan ok. Henkilökunta oli taas vähän sitä sun tätä. Kun naapuribändin hommat oli hoidettu, alettiin me laittaan omia vehkeitä (siis näitä meiän äänivehkeitä) pystöön. Kyselin siinä sitten että jos voitais käyttää tuota inva-hissiä että saisin sen oman monster-räkkini pois lavalta vaihdon aikana. Ei ole kuulemma mahollista, koska se on tarkotettu pyörätuoleille. Jep. Koskahan sitä oppii ymmärtämään tämän kansakunnan logiikan. Tai sitten sitä ei ole. No, omapa oli mokansa: panin apukädet kantamaan räkkini portaita pitkin. Ei vissiin mitään muuta ihmeellistä juuri ollu tässä. Paitsi alle 21-vuotias ei saa oleskella bäkkärillä jos siellä on alkoholijuomia. Land of the free jne.

Takahuoneessa ei tietysti taaskaan ollu suihkuja. Ei voi kyllä ymmärtää! Ihan siisti ja modernihko venue muuten, on intternetit ja vaikka mitä, mutta ei suihkua. Eli keikan ja roudauksen jälkeen sitte hikisenä bussiin, kuivaa vaatetta päälle ja ootteleen seuraavaa päivää josko sitten olis keikkapaikalla jo suihku. Ei luulis olevan kovin monimutkanen homma joku suihkukaappi asentaa johonki nurkkaan.

Seuraavana päivänä Portland, Oregon. Aika räkänen paikka, mutta ihan ok. Paikan henkilökunta oli varsin ystävällistä. Siitä plussat, ammattitaidon puutteesta miinukset. Mutta keikka oli muistaakseni aivan hyvä ja suihkut pelas. Ruokakin oli hyvää. Eipä tästä juuri muuta jääny mieleen. Kumma juttu, tästä on nyt vissiin neljä vai viis päivää aikaa eikä muista koko päivästä juuri mitään. Hyvin yleistä kiertueilla, siks tämmönen blogin pitäminen on ehkä ihan hyvä idea. Paitsi pitäis kirjotella useammin kun näköjään viikon välein on liian harvoin. Äh.

Sitten olikin vuorossa oma keikka. Paikka oli Boise, Idaho. En muista että ois aiemmin tullu Idahon osavaltiossa käytyä. Knitting factory oli venue, ja oikein oikein mukava paikka. Hyvän kokonen lava, sivuilla reilut työtilat, useampi bäkkäri, asiantunteva henkilökunta, hyvät apukädet, hyvä kamat... Mitä vielä. Ruokakin oli ihan ok ja keikan jälkeen pääsi suihkuun. Käytiin Tapsan ja Punkin kans päivällä kävelyllä kaupungilla. Ihan mukava pikkukaupunki tuntui olevan. Vaikea näistä on kyllä mitään yhen parin tunnin kävelyreissun perusteella sanoa. Amerikassa tarvis auton että näkis yhtään mitään. Poikkeuksena tietysti vaikka New York ja Los Angeles, joita ei näe päivässä vaikka olis autokin. No mutta, keikkakin tais olla ok ja mitämitä, hyvä mielihän tästä paikasta jäi. Oispa Jenkeissä enemmän tämmösiä klubeja. Tai voihan sen myös sanoa niin, että oispa meidän keikoista isompi osa tämmösissä klubeissa.

Seuraavana päivänä San Fransisco. Fillmore on oikein hieno venue, oli kristallikruunua katossa. Täällä on soittanu vaikka ketä, Bryan Adamsista ja Eric Claptonista lähtien. Mutta arvatkaapa mikä puuttuu. Kyllä, suihku puuttuu. Eikä Ewon mainostama lohikaan mun mielestä ollu ihan yhtä hyvää kuin omasta grillistä tullu, mutta nälkä lähti. Talon monitorijäpä vaikutti olevan vähän kuutamolla, vaikka kalusto oli aika hyvää. Heritaget siellä oli kummassakin päässä, mikkikalusto myös osastoa Neumann jne. Ei talon ukkeli vaan tahtonu uskoa että Heritageen voi mennä mix-in:iin sisälle meikän mikseristä, mutta kai se sitten lopulta sen usko kun ei tullu enää jälkeenpäin neuvomaan. Apukädet oli vanhan hippikaupungin maineen muikaisesti vedelly vähän muutakin kuin pulkkaa. Osa niistä oli kyllä täysin työkyvyttömiä. Varsinkin se yks vanhan hipin näkönen ukko tais keskittyä enemmän siihen piippuun kuin laatikon työntämiseen, ja valomies oli vissiin joko vähän seko tai sitten pulverimiehiä. No mutta, kukin tavallaan. Kamat autoon ja menox.

Yöllä oltiin ajettu Los Angelesiin. Kiva keikkapaikka oli tämä West Hollywoodissa sijaitseva The Wiltern. Aika hyvä keikkakin tais olla. Luksusta oli, kun kaukokaapeli vedettiin jotain ränniä pitkin lattian alta, ja saatiin se heti oman keikan jälkeen kerättyä pois. Ei tarvinnu oottaa siis NW:n lopettamiseen asti. Aika reipas roudaus oli muutenki. Nyt trailerin ovi suljettiin 32 minuuttia myöhemmin kuin keikka loppu. On se menny meillä tällä reissulla 25:eenkin, mutta sillon on aina jääny etupää keräämättä. Eikä meillä tällä kertaa ollu apukäsiä muuten kuin heittämässä kamat venuelta pihalle. Välissä oli myös suht vilkas tie, jonka yli kamat piti pukata. Sattu olemaan lauantai-ilta, joten niitä autoja tosiaan sai välillä vähän varoa.

32 minuuttia oli meidän mielestä aika hyvä suoritus, joten lähdettiin suihkun jälkeen juhlistamaan asiaa legendaariseen rock-juottolaan Rainbowiin. Levy-yhtiön porukka kyyditsi ja ajeltiin mm. Viper Roomin, Whiskey-a-go-gon ja Roxyn ohi. Joskus vois käydä vilaseen noita muitakin kuuluisia paikkoja, jos ei muuten niin ihan vaan sen takia että pääsis sanomaan että oon ollu siellä.

Aika tavalla oli mun mielestä paikka muitten joukossa tämä Rainbow. Ihan hienosti sisustettu ja poikien pizza maistu aivan hyvältä, mutta ei mitään ihmeellistä. Taitaa olla vähän kaupungin rock-teollisuuden pintaliitopaikka. Ainaki semmosia Michael Monroen näkösiä tyyppejä oli useampia. Itseasiassa taidettiin tämmösinä suomi-juntteina vähemmistönä siellä rock-tähdeltä näyttävien tyyppien seassa. Tavallaan tuli mieleen vähän Lostari, ei niinkään paikan sisustuksen tai tyylin vuoksi, vaan siks että sekin on vähän semmonen näyttäytymispaikka. No joo mutta mitäpä tässä, ihan kiva paikka se Rainbow oli jos tykkää. Ens kerralla johonki muualle. Kiva ilta oli kuitenki kun melkeen koko porukka oli mukana.

Sitten ollaanki jo eilisessä päivässä. Keikka oli Tempessa, Arizonassa. Joku aika rähjänen halli ja aurinko paisto. Lämmintä oli 36 °C eli tarkeni ja aika hyvinkin. Täytyy sanoa että varsin rutiininomainen keikka oli. Mua väsytti koko päivän, eikä todellakaan ollu mitään krapulaa vaan nukuin jälleen yön huonosti. Ehkä silläkin oli merkitystä, että tämä oli jo kuudes peräkkäinen keikka. Eikä aina niin huvitakaan. Ennen keikkaa pestiin vähän pyykkiä ja ripusteltiin pihalla oleviin puihin kuivumaan. Ois siinä koneessa ollu kuivaustoimintokin, mutta taidettiin päästä helpommalla kun kuivattiin ulkona. No mutta positiivista kun saatiin taas vaihdon aikana kerättyä kaikki rojut ja tönittyä autoon. Puolisen tuntia meni taas kun huhkittiin, ja hiki lensi. Arvatkaa oliko suihkua. Arvatkaa oisko tullu tarpeeseen. Käsittämätöntä, että talossa on mm. kuivaava pesukone, mutta ei voi olla suihkua. Täälläkin kuitenki käy ihan kansainvälisesti tunnettuja, jopa miljoonia levyjä myyviä amerikkalaisiakin akteja. Ihme hommaa, pakko olla joku älykäs laki joka kieltää suihkut tai jokin muu yhtä järkeenkäypä selitys.

Tänään on ollut kiva vapaapäivä El Pasossa, Teksasissa. Aamusella tultiin hotellin pihaan ja kävin aamutoimet toimittamassa kun törmäsin pihalla naapuriorkan backline-teknikko Mikkoon sekä kosketinsoittaja Tuomakseen. Punkki liittyi seuraan ja lähettiin käväseen läheisellä ostarilla. Yhtäkkiä huomattiin että rahaa oli menny vaikka kuinka paljon, ja molemmissa käsissä hirveät säkit tavaraa. Nyt on mm. kolmet uudet shortsit! Täällähän meillä on tosiaan ehkä reilu viikko aikaa vielä niitä käyttää, Suomessa alkaa kuulemma olla kohta pakkaskelit. Joten ens vuodelle on monet uudet shortsit! Eipä ollu ainakaan kalliit.

Osa porukkaa lähti keilaamaan ja osa hengailee vaan. Itse ajattelin käydä peseytymässä, jonka jälkeen starttaan elokuvan. Ois ollu mielenkiintosta käydä tutustumassa paikalliseen intiaanireservaattiin, joka on ollu samalla paikalla vuodesta 1680 lähtien. Meidän tyypillinen vapaapäivätuuri vaan iski taas; reservaatti on avoinna vierailijoille klo 8 am - 4 pm joka päivä, paitsi maanantaisin suljettu. Ja arvatkaapa mikä päivä tänään on. Niinpä.

Kaks viikkoa jäljellä ja seuraavalla viikolla tulee olemaan jopa kaks vapaapäivää. Sen jälkeen mennään haipakkaa vielä kuus keikkaa ja sitte kotiapäin. Ehkäpä seuraavaan päivitykseen ei mee ihan viikkoa.