Bussielämää: Tsöh tsöh, ykskaks ykskaks

Ompas mennykin näköjään lähes viikko kun oon kirjotellu viimeksi. Ei oo oikein ollu inspistä, eikä mitään erityistä kerrottavaakaan niin paljoa. Mutta katotaan, kai tästä tälläkin kertaa jotain tekstiä syntyy. Tuskin tätä muut lukee kuin äiti, mutta ihan sama.

Torontossa oli siis varsin kiva venue. Catering oli sairaan hyvä, hyvä jopa Eurooppa-cateringiin verrattuna. Keikan jälkeen tapahtukin sitten jotain hienoa. Pääsin nimittäin elokuviin! Keikka ohi ja 35 minuuttia (sis. purku, load-out ja suihku) myöhemmin istuin jo autossa matkalla Scotiabankin IMAX-teatteria. Täytyy sanoa, että varsin hyvä elokuva oli tämä uusin Batman. Sen verran hyvä, että vois melkein käydä Suomessa kattomassa uuestaan. Ja isolta kankaalta maailman tehokkaimman projektorin pyörittämänä... Suosittelen. Takasin bussilla joskus puoli 2 yöllä ja melkeen heti lähettiin liikkeelle.

Seuraavana päivänä siis vapaapäivä Clevelandissa. Ei oikein huvittanut mikään, mutta lähin päivällä kuitenki käväseen ostarilla. Jotain pientä kivaa löyty, ei mitään kummempaa. Vaikka olen kaikkea muuta kuin rasisti, niin siihen mielentilaan oli vähän liikaa tummaihosia liikkeellä. Olin suurinpiirtein ainoa valkonen koko ostarilla. Pari tuntia siellä palloilin, mutta alko jotenki niin hermostuttamaan että piti lähteä pois. Sori, en näemmä ookaan niin suvaitsevainen kun luulin. Hotellilta burgeri, koneelta elokuva pyörimään ja aikasin nukkumaan. Seuraavana aamuna kävin postittamassa pari korttia. Harvemmin Suomessa tai Euroopassakaan joutuu kävelemään metallinpaljastimen läpi, olemaan turvamiehen kopeloitavana ja näyttämään henkkareita kun haluaa postittaa kolme korttia. Täällä joutu.

Seuraavana päivänä keikka samassa kaupungissa. Oli vähän heikko venue. Kolmessa eri paikassa oon Clevelandissa ollu keikalla, ja täytyy ihmetellä että miks tämä kaupunki pitää itseään jonain rokkenrollin pääkaupunkina. Se eka venue missä oltiin joskus oli ihan ok, mutta nämä kaks muuta ollu kyllä aika roskaa. No, keikka vetastiin ja pois päästiin.

Yöllä matkattiin Detroitiin. Harpo's oli taas paikkana, täällähän on tullu pari kertaa käytyä ominkinpäin. Aika kämänen klubi. Täällä on ehkä maailman suurin PA, enkä tarkota nyt tehon puolesta. Tuli todettua, että olin neljättä kertaa Detroitissa keikalla, eikä koskaan oo tullu käytyä bussia ja venueta kauempana. Aika hurjaa seutua nimittäin. Joku Itä-Helsinki on tähän verrattuna huvipuisto. Eipä tästä nyt sen kummempaa sanottavaa oo.

Aamulla herättiin Chicagosta. House of Blues -ketjun pääkallopaikka. Oltiin täällä joskus 2006. Ehkä hienoimpia venueita missä oon koskaan ollu. Hyvät kamat ja suhteellisen ammattimainen henkilökunta. Ei saatu omia romuja sisälle, joten "jouduin" vetämään talon XL250:lla. Harmi. Kanavia ei nyt ihan yhtä paljon ollu kuin yleensä, mutta kaima Kauhanen tarjosi vallan ruhtinaallisesti kanavia meikäläisenkin käyttöön. Kiitos siitä. Orkka lähti keikan jälkeen pariksi tunniksi ajeleen limusiinilla, joten bäkkäri sekä bussi oli varsin rauhallinen. Punkin ja NW-miksaaja Kimmon kanssa tarinoitiin jonku aikaa kunnes Pop tuli takas. Kävästiin HOBin baarissa parilla ja bongattiin vielä talon tekniikka. Viltsun blogista olikin jo aiemmin tuttu se talon mikkimanutyttö. Oli kuulemma joku aika sitten käyny Downin kanssa Kultsalla Suomessa. D&B:llä oli kuulemma hyvä vetää. Että terveisiä vaan. Talon stage manager pyysi soittamaan jos ollaan Chicagosta töitä vailla, heh. Vähän ameriikkaa... No palailtiin bussiin ja sitte lähti vähän käsistä mutta ei siinä vissiin mitään pahempaa käyny.

Aamulla heräsin kuitenki krapulaisena St. Paulista, Minneapolisin esikaupungista, Minnesotan osavaltiosta. Oltiin omalla keikalla täällä. Ja aika hyvä meininki. Klubi oli vähän "rok", mutta kamat oli aivan hyvät. Talon teknikot Amerikan mittakaavassa ykkösluokkaa. Hyvä keikkakin ja krapulakin alko hellittämään. Oli melko aikanen veto, kun oltiin pakattu auto, käyty shuttlella hotellilla suihkussa ja iltapalatkin jo syöty kun lähettiin puoliltaöin.

NW:n porukka ajeli jo suoraan Chicagosta, mutta me kävästiin tosiaan tämän St. Paulin kautta Seattleen. Oheisesta kartasta voi saada vähän käsitystä matkan pituudesta. Ajeltiin siis 18 tuntia yhteen soittoon, jos ei lasketa kahta lyhyttä pysähdystä. 1200 mailia siinä tuli taitettua, eli semmoset 2000 kilsaa. Aika hyvä matkanopeus oli kun keskinopeus oli yli 100 kmh. Kuskilta aika kova suoritus. Niin, ajelkaapa ite vaikka Rovaniemeltä Helsinkiin, sieltä takas Rovaniemelle ja tästä vielä Oulun kautta Tornioon. Sitte ollaan aika lähellä tätä matkaa.

Ihan kivasti meni matka. Tavallaan hyvä tämmönen päivä että ei pysty tekeen muuta kuin lepäämään. Tai no pystyy, mutta siitä tulee aika väsyneeksi. Sitäpaitsi on närästäny niiiiin kovasti ettei kävis mielessäkään. Tapsa oli ostanu kitaran ja Henkka osti huoltoasemalta huuliharpun, joten bussijamit oli tämän päivän juttu. Länkkärimaisemat jne, Henkka päätti oikein pukeutua aiheen mukaan.

Jäätiin illaksi Missoulaan, Montanaan. Kävästiin vähän porealtaassa ja ostarilla. Paitamyyjä tarjoutu pesemään pyykit. Ois kannattanu miettiä pari kertaa ennenkö lupaa, tai mikäpä siinä, hyvä että on yks nainen porukassa niin saa miehet tehhä miesten hommia, hoh hoh! Vielä jäi joku 450 mailia ajettavaa ens yöksi. Taittunee hetkessä...

Huomenna sitten Seattle. Ei taida paljoa kaupungille ehtiä. Eipä täällä lomalla olla. Nyt on vielä kolme viikkoa jäljellä reissua. Seuraavaan vapaapäivään on kuus keikkaa väliä, joten sitte jäljellä on enää pari viikkoa. Aika äkkiä tämä on lähteny kulumaan tästä.

Loppuun vielä kuvia: