Meksiko / Ohi on!!!

Jooh oli siinä vähän matkustamista että päästiin Meksikoon. Bogotan lentokenttä Kolumbiassa aiheutti sen, että vihaan tästä lähtien kaikkia kolumbialaisia. Nehän tappo sen jalkapalloilijanki muutama vuosi sitten MM-kisojen jälkeen kun se oli tehny oman maalin. Viljelevät huumeita. Shakira. Eikö tuossa oo jo aika monta syytä. En jaksa nyt enempää tilittää, mutta siinä ei järjen tai järjestelmällisyyden kans juurikaan ollu tekemistä kun ne tyypit läpivalaisi ja tutki ja penko ja tunnusteli ja kyseli meikäläisen laukut, vaatteet, kirjat, tietokoneen, ruumiin, laukut, ruumiin ja pitihän se noin neljä kertaa kysyä vielä minne oon matkalla ja mistä tuun ja minkämaalainen olen ennenkö alko asia selviämään. Kovasti kiinnosti myös tietää paljonko mulla on mukana öööö jotain mutta kun ei se muistanu englanniksi sitä sanaa minkä määrän se halus tietää, niin kai se oli ok ja sain mennä läpi. Paska maa. Eläköön Hugo Chavez!

Lennon aikana tuli koettua myös elämäni pahin turbulenssi. Siinä jalat löi kyllä loukkoa aika tehokkaasti ja jännitti, mutta hengissä selvittiin. Vieruskavereilla lensi juomat ympäri konetta.

Illalla myöhään Mexico Cityyn syömään huono burgeri ja nukkumaan muutamaksi tunniksi, kunnes piti herätä joskus aamukuudelta ja lentää Monterreyhin jossa illan keikka. Tälläkin kertaa siellä Cafe Iguanassa oli kamat rikki. Kulmamonitorit kuulosti vähän hassulta, totesin että linkkipiuha kääntää vaiheen. Talon jätkä yritti tarjota ratkaisuksi kulmien paikan vaihtamista keskenään. Yritin selittää, että ei se asia siinä muutu miksikään kun toinen on aina vaihevirheessä verrattuna toiseen. Ite piti sitten pari piuhaa tekasta siinä, ratkeshan se homma niinkin. PA oli myös varsin lystikäs. Ei vieläkään olleet ehtineet korjata niitä jo puoli vuotta sitten rikkiolleita suppasia. Lisäksi ala-middle ja ylä-middle oli ristissä. Aika "hauska" stereokuva, kun vasemman puolen botne ja yläkerta tulee vasemmalta mutta keskialueet oikealta, ja sama päinvastoin. Ja näin ne paikalliset on varmaan vetäny kuukausitolkulla. Vittu kun vituttaa käydä tuommosissa paikoissa. Rideria ei myöskään oltu jaksettu lukea. Joutuivat sitten kovasti kiroten vaihtamaan etupään ja monitoripään tiskit päikseen, mulle tarjottiin jotain 10-auxista GL3300:sta ja Ahti ois saanu vetää ämseiskalla. Normaalitilanteessa ois kyllä kelvannu, mutta ei tuommosessa paikassa huvita tulla juurikaan vastaan missään asiassa. Sori vaan. Koittakaa ens kerralla hoitaa paremmin. Korjasin myös vasemman puolen sidefillin kun siinä ei pelannu diskantti ja keskiääni piti kummaa meteliä. Ei edes kiitosta tullu. Enpä sitä oottanutkaan. Toivottavasti tänne ei enää tarvi palata. Keikan jälkeen takas hotellille ja muutama tunti unta ennen varhaista aamuherätystä.

Aamulla lennot takas Mexico Cityyn ja hotellilta melkeen suoraan venuelle. Taas oli M7CL vastassa, PS15 kulmat ja herra nimeltään Max hoiti produktion. Kyllä kiitos. Itellä meni aika nopsasti kaikki, etupäässä jotain patchiongelmaa joten ooteltiin. Tsekkauksen jälkeen takas hotellille ja kolme varttia unta. Sitte keikka, ja olikin aivan hyvä keikka. Itellä onnistu hommat aika hyvin, vaikka toinen PSM600:sta heitti toimimasta kesken keikan. Eipä tästä mitään ihmeempää jääny mieleen vaikka siitä nyt ei oo kuin pari tuntia kun hommat ohi. Tais olla jo mieli vähän kotimaassa.

Huomenna kotiin!!! On tätä ootettu. Ja on kuulemma ootettu kotonakin. Hyvä vaan, on mukava palata. Seuraavaksi luvassa pari päivää jetlagista toipumista, sen jälkeen lomaileen vastahankitulle OMALLE mökille Ylläkselle (jos lukijoita kiinnostaa jatkossa vuokrata mökkiä, niin yhteydenottoja). Kirjottelen loppuyhteenvedon kiertueesta sitten taas muutaman päivän päästä, kun on saanu vähän välimatkaa ihmisiin ja tähän hommaan. Kiitos vaan kaikille osanottajille.

Argentiina ja Peru

Jees Argentiinassa oli hieno viiden tähden hotelli ja englantiakin puhuttiin kiitettävästi. Hotellihuoneen ikkunasta oli kivat näkymät, kts. kuva. Venue oli aika iso, katto taisi vuotaa ja hiki valua, mutta muuten ihan ok. Yleisöä oli päälle 4000, niistä lähti vähän meteliäkin. Digi-Yamaha -rundi jatkuu, tänään vuorossa M7. Heräsin aamulla hyväntuulisena, mutta sitten tuli möksö ja alko tympäseen moni asia. Ei siitä sen enempää. Onneks se päivä meni ohi ja seuraava tuli.

Ei tosiaan ehtiny Buenos Airesia näkemään sen kummemmin. Tai oishan siinä päivällä jokunen tunti ollu aikaa, mutta linnoittauduin hotellihuoneeseen ja selasin nettiä. Keikkapaikan ruoka oli ala-arvosta. Kesken keikan joku heitti lavalle makkaran, siis semmosen kilon tangon jotain makkaraa. En tiiä oliko se vihje laihoille bändinjäsenille, almu köyhille teknikoille vai sattuko ne vaan tietämään kuinka huonoa ruokaa siellä sai. Kuuluisaa argentiinalaista lihaa ei päässy oikein kunnolla maistamaan, mitä nyt huonepalveluravintola toi mulle tenderloinia. Se oli ihan ok, ei mitään sairaan hyvää mutta kuitenki.

Seuraavana päivänä koettiin matka Buenos Airesista Limaan, Peruun. Lentokenttämuodollisuudet vei taas oman aikansa, ehdittiin kuitenki koneeseen. Lento kesti melkeen neljä ja puoli tuntia, mutta melko nopeasti se aika meni. Jännä kuinka tuommoset neljän viiden tunnin lennot ei tunnu enää missään. Eihän se oo kuin kävästä istahtaan. Luin kuitenki päivän aikana yhden kirjan. Niitä pitäis kyllä lukea enemmän. Oikeastaan me ei oltu Liman keskustassa, vaan tämmösessä kauppa- ja liikekeskuksessa kuin Miraflores. Vähän ehkä enemmän turisteille suunnattua aluetta. Mutta toimi hyvin, kun ihmiset puhu englantia, pankkiautomaatteja oli joka kadunkulmassa jne. Poliisejakin oli pari joka kulmassa ja joku partioi vielä kadunväliäkin, joten tais olla aika turvallista. Tsekin jälkeen käytiin vähän kävelemässä. Oli melko hieno ranta, ois tehny mieli vähän pulahtaa mutta aika ei antanu myöten. Jotain tuliaisostoksia yritettiin tehdä, ite en oikein löytäny mitään. Räpsin sitten aikani kuluksi hienoja kuvia auringonlaskusta.

Entäs varsinainen keikka... huh huh. Oli kyllä semmonen firma hankittu että voi voi. EAWin 750 neljä läjää puolellaan, ei ehkä ihan riittäny ainakaan suppasten puolesta. Sama läjä oli mulla sidefilleinä. Jotain niissä oli vialla ja pahasti, nappulat oli kaakossa eikä tullu oikeastaan muuta kuin keskiääntä. Yritin niille paikallisille selittää tulkinkin välityksellä asiaa, mutta ei ne tajunnu. Vissiin ne oli normaalisti sen kuulosia vehkeitä. Ainaki täälläpäin. Touhua kuvaa hyvin se, että niistä 12" kulmista lähti enemmän alakertaa puheääneen kuin 2x18" suppasista. Minkäs teet, turvauduin sitten niihin kulmiin enemmän. Tiskinä oli semmonen vanha 'craft Delta. Lähes kaikki kanavat toimi, joten ihan ok. On se ehkä joskus 20 vuotta sitte ollu aika hyväkin pöytä, ja miksei sillä kulmahommia tekis, mutta noihin luurihommiin ei kyllä huvikseen lähtis. Ainiin, Sennheiserin huoltosedälle taas terveisiä, että eikö pantais sitten ens kerralla ne taajuudet kuntoon niistä meidän langattomista, ettei joutuis enää vetään tämmösillä paikallisten diipadaapasarjan romuilla. Ei ollu kivaa. Paikallisradio kuulu lähettimestä läpi vaikka kokeili vaihtaa kanavaa. En ymmärtäny. Näillä oli muutenki kaikenlaista kummaa kamaa. Ainaki joka toinen mikki oli jostain syystä teipattu sähköteipillä umpeen kuvan osoittamalla tavalla. Syytä voi vain pohtia. Mun mielestä siinä menee vähän tuommosen hintavan ja hyvän mikrofonin, kuten SM81, osa ominaisuuksista hukkaan, jos niitä ei pääse samalla tavalla säätään. Kuten säädettävä alapääleikkuri tai vaikka se -10 dB padi. Mikkitelineet oli myös semmosia etten oo aiemmin nähny. Puomin kun otti pois, niin se suora ständi oli pisimmillään meikäläistä ehkä rintaan asti. Laula semmosen telineen kans sitte. No joku ihme kapistus siihen sitte löyty, joka ei kyllä koko keikkaa kestäny vaan kieroonhan se artistin kovassa käsittelyssä meni.

Ainiin, ja se ikuinen tilitys kielitaidosta. Oon vahvasti sitä mieltä, että puutteet kielitaidossa peilaa jonku verran myös puutteita älykkyydestä. Empä itekään osaa espanjaa, mutta oisin sillon kesken keikan sen overheadin käyny ehkä vähän fiksummin vaihtamassa, kuin että ensin puoli biisiä tönisin bändin monitorijätkää pois tiskiltä että pääsen kuunteleen sen cuen päälle jotain kanavaa joka ei todellakaan toimi, sen jälkeen könyän väärän mikin luo, lasken sen telineen alas, vaihdan piuhan, alan hölöttään siihen mikkiin niin että hölötys tulee tietysti PA:sta ulos, ja sitten tyytyväisenä palaan takas paikoilleni. Tämä kaikki kesken biisin. Sitte kun se bändin monitorijätkä yrittää selittää englanniksi jotain mitä en tajua, katon sitä suu auki. Sitte kun vihdoin tajuan että ahaa olinkin jo aiemmin päivällä tehny patchin väärin ja se olikin väärä mikki jonka äsken korjasin, ja meen takas lavalle ja teen saman homman kuin edellisellä kerralla sille väärälle mikille. Jeah! Ei siinä voinu kuin nauraa. Koko hommaan meni aikaa varmaan viis minuuttia ja loppujen lopuksi ne molemmat overheadit osotti johonki ihan vittuunpäin. Tais siinä orkesterin poikiakin jo vähän hymyilyttää kun se äijä teki sen homman niin päin persettä. Päivällä ne tosiaan patchaili tomikanavia sen puoli tuntia. Minkäs teet kun ei onnistu. No, tää on vähän tämmöstä. Yleisö kuitenki tykkäs ja mikäpä siinä, onneks se on jo ohi. Keikan jälkeen hotellin aulabaarissa special illallinen: big maceja ja omat viinat. Ei ehkä ihan onnistuis Suomen ravintoloissa. Myös vanhoja suomalaisia tuttuja tuli tavattua.

Saatiin pestyä pyykkiä tänään, palauttivat tietysti taas kaikkien pyykit siinä yhessä ja samassa säkissä joten jouduttiin vähän arpomaan mikä vaate oli kenenki. Pitäis vielä pakata laukku ja käydä suihkussa. Unettaakin jostain syystä aika kovasti. Luvassa aikanen herätys. Kolumbia on alkanu kuulemma uhitteleen Ecuadorille ja Venezuelalle, saa nähdä miten käy meidän huomisen lennon kun mennään tosiaan Bogotan kautta Mexico Cityyn. Siellä ollaan yötä ja aikasin aamulla lennetään Monterreyhyn. Sama persereikä kuin viime syksynä. Oli aika arse, enkä ymmärrä miks se pitää taas tehdä. Mutta sinne mennään minne johtaja määrää. Palaamme asiaan varmaanki sitten sieltä. Tai jostain.

Brasilia

Jaaha, onkin mennyt muutama päivä kun on jaksanu viimeksi päivittää. Poi-kien blogeissa on tärkeimmät jo tullu esille, joten pikainen kertaus vaan. Neljän tunnin lento Santiagosta Sao Pauloon. Olikin melkeen ilta kun päästiin perille. Käytiin syömässä ravintolassa, josta käytetään nimeä 'churrascaria' Brasiliassa. Oli aika erikoinen meininki. Aluksi tuotiin siis pöytään lappu jossa oli kuva lehmästä joka oli jaettu 21 osaan. Sen jälkeen otettiin lautanen ja kierrettiin salaattipöytä läpi, josta löytyi varmaan toistasataa erilaista salaattia, leikkelettä ja lisuketta. Sitten istuttiin pöytään ja sen jälkeen alko kuhina. Erilaista lihaa vartaissa tuli pöytään jatkuvalla syötöllä. Tarjoilija kerto aina mikä numero siitä elukasta tällä kertaa oli kyseessä ja leikkas siivun jos halutti maistaa. Aika paljon tuli syötyä. Hyvää oli. En ois uskonu että yks ja sama elukka voi maistua eri kohtaa ruhoa niin erilaiselta. Eipä ois muutama vuosi sitten uskonu että tämmöseen tulee lähettyä mukaan. Sillon oli meikäläinen nimittäin kasvissyöjä, useamman vuoden vieläpä. Niin, viinat, jälkiruuat ja sensemmoset kuulu hintaan, promoottori sen kylläkin tarjos. Ei ehkä Suomessa menestyis tuommonen paikka, tai sitte pitäis olla vähän kalliimmat hinnat kun täällä se oli jotain 15 euron kieppeillä per nokka.

Seuraavana päivänä keikuli. Ihmettelin yöllä, että mitähän porukkaa siinä kadulla kiljuu ja huutaa koko yön, niin venue olikin kadun toisella puolen ja varmaan viitisenkymmentä fania oli jo jonottamassa parhaille paikoille. Aamulla sitte venuelle ja hyvältä näytti. M7CL, pari siivua jotain en muista mitä sidefilliä per puoli ja niitä Turbosoundin tupla-12" kulmia. Synat kuulosti aika hyvältä niistä, mutta eihän niissä lopulta ääntä piisannu kun oli vaan yks komero per ukko. Ei valittamista. Mikkitelinevalikoima oli vähän hassu, herra artisti halusi sitten käyttää tämmöstä vähän erikoisempaa telinettä laulumikrofoniaan varten. Niin joo ja bändi ei taaskaan tehny soundcheckiä, niin Teknikin treenit, nyt oli tosin joku tyyppi tuuraamassa rummuissa kun Tapsuli skulas skepaa. Ei siitä keikasta sitte oikein hyvä tullu, tai ainaki alko niin tympäseen että päätin juopasta vähän viinaa. Loppu onkin historiaa.

Seuraavana päivänä (aamuna) lento Curitibaan vissiin tunti ja maailman pisimmältä tuntuva automatka kentältä hotellille. Siinä sitten rapulaa ja morkkista ja nukkumista ja syömistä jne. Illalla kun heräs päikkäreiltä, olikin taas tullu flunssa. Kummaa hommaa kun vasta reilu neljä viikkoa ollu reissussa ja nyt jo kolmatta kertaa kipeänä.

Eipä tullu paljon yöllä nukuttua ja aamulla joka ränni tukossa ja väsyneenä työmaalle. PM5D mua siellä jo oottelikin, Adamsonin array PA:na ja sidefilleinä. Keulassa oli myös kyseinen tikitiki, joten istuskeltiin pari tuntia loppu-crew:n voimin kun ooteltiin että herra analogimies pääsee nykytekniikkaan sisälle. Tuli nähtyä myös aika hauska räkki. Pari Behringerin prossaa samassa räkissä Dolby Laken prossun kans. Vähän sama kuin jos ois autotalli ja siellä kaks autoa joista toinen vaikkapa Talbot ja toinen Cadillac. Tuosta toisesta kuvasta en oo ihan varma mitä se esittää. Suihku sen kai pitäis olla, en vaan oikeen ymmärrä mistä veden pitäis tulla ja mitä ihmettä. Ei tsekkiä ja aika kylmiltään tuli mentyä illalla keikalle. Käytiin Tapsosen kans käveleen siinä hotellin nurkilla, mutta ei löydetty miellyttävää ravintolaa joten ravintola nimeltään room service sai toimittaa.

Oli muuten aika erikoinen meininki hotellissa. Vissiin viiden tähden hotelli, siistit huoneet ja kaikkea, mutta minun huoneesta oli unohtunu saippua. Kun en jaksanu shampoolla tai hoitoaineellakaan käsiä pestä, niin soittelin sitten respaan. Muutama puhelu ja noin vartti meni kunnes löyty langanpäähän joku joka tajus sen verran että mulle pitäis tuoda saippua. Ihme meininki. Luulis että löytyy kielitaitosta henkilökuntaa, ja jos ei löydy, niin jollekki alkeiskursseille edes. Kaikkein koomisinta on, kun tyyppi sanoo mulle portugaliksi langan päässä ettei puhu englantia, sanon sille suomeksi että voitko hakea puhelimeen jonku joka puhuu, niin se vaan jää oottamaan sinne jos olisin vaikka oppinu itse puhumaan jotain muuta kuin suomea tai englantia. Jeah, no onneks sain saippuan. Illalla sitten kun tosiaan tilaan huonepalvelusta ruokaa, niin puhelu menee ravintolaan ja sain esitettyä että nyt olis nälkä, niin tyyppi ottaa huoneennumeron ylös ja kiittää. Sen jälkeen luuri kiinni. Aattelin että no joo jospa sieltä joku tulis menun kans kohta. 10 minuuttia ja ovelle koputtaa äijä jolla on tarjotin kädessä. Tarjottimella kaks pulloa vettä. Näytin vatsaa että nälkä ois, ei jano. Kaivoin jostain huonepalvelun menun ja näytin sille sitten listasta että kanakeittoa kiitos. Jonku ajan päästä sitä sitten sai, hyvää oli. Tuo kielitaito on kyllä semmonen juttu ettei näillä reissuilla koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä. Ja kun sitä kielitaidotonta porukkaa kuitenki tapaa tuolla kaupungilla, niin sitten semmoset paikat joissa luulis joskus muulloinki ulkomaalaisia pyörivän kuin Sonatan rundeilla, kuten hotellit, lentokentät jne. niin ei helevetti. Sieppaa. Ai niin unohtu että edellisenä päivänähän kun yritin huonepalvelusta ruokaa, niin ei sillonkaan onnistunu. Piti mennä hissillä alakerran ravintolaan ja kertoa siellä toivomus. Tai siis osoittaa menusta se kohta missä luki toivotun ruokalajin nimi. Ja sen jälkeen tavata huoneennumero. Mahan sai kuitenki täyteen.

No joo tänään sitte tänne uus päivä ja uus yritys. Tultiin siis tänne Argentiinaan ja Buenos Airesiin. Pari lentoa ja vähän autoilua, ei paha matka vaikka olikin pirun aikanen herätys. En tienny tästä paikasta etukäteen juuri mitään muuta kuin että Maradona teki kädellä maaleja. Aika iso kaupunki. Kuulemma 20 miljoonaa asukasta. Ja rumia taloja. Ja hieno hotelli. Josta en jaksanu poistua koko päivänä. Täällä puhuttiin englantiakin. Huonepalvelukin toimi. Päivällä tilattu burgeri oli ihan hyvää ja nyt iltapalaksi tilattu kananuudelikeitto kans, vaikka ei siinä kanasta tai nuudeleista ollu tietoakaan. Keitto kuitenki.

Nyt on siis tämä Latinalaisen Amerikan osuus tullu vedettyä Yamahan digitiskeillä, 2 x PM5D, LS9 ja M7CL molemmat yhesti (jokohan lähtis jonku sortin endorsement???). Saa nähä mitä on huomenna. Viikon päästä kotiin. Oon kyllä aivan valmis jo, oikeastaan ollukin jonku aikaa. Nyt ei jaksa kirjotella enempää. Palataan asiaan kun huvittaa ja kiinnostaa.