Pikakatsaus menneeseen

Kesä on lomailun kannalta hienoa aikaa. Nyt kun on ilmatkin viime päivinä suosineet. Edellisen reissun jälkeen näytti että saa olla pari viikkoa tekemättä mitään, mutta kävinkin sitten heti seuraavana viikonloppuna pari päivää tuurailemassa Rocksin talkkarina. Ihan lystiä oli. Eka iltana oli joku Dave Lindholmin uus bändi. Niillä oli oma miksaaja, joten meikäläinen sai keskittyä räpsytteleen valoja. Aika hakemista oli, kun en oo ennen Chamsysiä oikeastaan käyttäny, liikkuvien valojen kanssakaan ei oo tullu aiemmin juuri touhuttua.

Toisena iltana olikin sitten joku hevipläjäys Iron Maidenin keikan jälkimainingeissa. Mulla ois ollu liput sinne keikalle, mutta ei jotenki napannu lähteä. Ei oo Maideni koskaan kuulunu meikäläisen suurimpiin suosikeihin, en oo tainnu ikinä omistaa ees yhtään niitten levyä. Sorry vaan taas kaikki fanaatikot. Meikäläisen musiikki-innostus lähti vasta muutama vuosi Maiden-muodin jälkeen. Tunnustan kyllä sen bändin ansiot, mutta eipä oo tuo Elviskään koskaan kummemmin itelle kolahtanu.

Takas asiaan, eli oli siis joku hevipläjäys jonka nimeä en enää muista. Ihan hyvä bändi, kolme kitaraa sen kokoselle lavalle oli vaan mun taidoille vähän liikaa että oisin saanu ne kaikki kunnolla erottumaan. Hyvin kai se kuitenki toimi. Ehdin jo vähän enemmän räpläileen valoja. Tuli eri tilanteita, liikettä ja stroboakin. Helppohan se niitä valmiita cue:ta on räpytellä. Seuraavaksi täytyy kyllä opetella auttava ohjelmointi, koska hauskalta puuhalta tuo liikkuva valo tuntu.

Tiistaina tuli käytyä vaihteeksi Yhdysvaltain suurlähetystössä anomassa viisumia. Tämä oli mulle muistaakseni neljäs kerta. Sana 'byrokratia' kuvaa tilannetta hyvin: eka kotona täytellään puolenkymmentä sivua kaavakkeita (muutaman kerran oma nimi, kansallisuus, osoite, työnantaja, passin numero, vastaillaan kysymyksiin 'oletko natsi', 'oletko syyllistynyt kansanmurhaan' jne). Sitte kävästään passikuvassa (ei käy eurooppalaiset passikuvan standardit, eli valokuvausliikkeeseen mars), käydään sähköistä kirjeenvaihtoa saksalaisen manageritoimiston eli työnantajan kanssa työlupa-asioista, maksetaan vajaa satanen suurlähetystön tilille jotain käsittelymaksua... Lopuksi täytyy ensin varata aika ja sitten käydä paikanpäällä "haastattelussa". Lainausmerkit siksi, että joka kerta on kyselty mm: 'onko sulla huono kuulo kun olet ääniteknikko', 'minkälaista musiikkia bändi soittaa', 'montako levyä ne myy', 'oliko ulkona hyvä ilma' jne... Lisäksi otetaan sormenjäljet (niin, jokaisella kerralla, ei ne tietääkseni hirveästi oo tässä muutaman vuoden aikana muuttuneet). Itse "haastattelu" kestää noin 2 minuuttia, jonottamiseen menee yleensä yli puoli tuntia. Lisäksi viime vuonna kun oli kaks eri bändiä joitten kans Jenkeissä kävin, piti olla päällekkäin kaks eri viisumia koska työnantaja oli eri. Land of the free jne. Ekalla kerralla matkusin yöjunalla Helsinkiin (sillon asuin vielä Torniossa), kävelin suurlähetystöön ja hoidin em. ruljanssin, eipä ollu sillä kertaa Helsinkiin muuta asiaa niin päiväjunalla takas. Ihan niinkö niitä sormenjälkiä ei ois voinu missään muualla ottaa. Aiemmin passin on pystyny myös noutamaan sieltä lähetystön portilta, tällä kertaa piti välttämättä olla joku palautuskuori. Kyllä tuntuu, että jollakin on nyt liikaa aikaa kun pitää tämmösiä säädöksiä keksiä. Meidän muu porukkahan asuu pohjosessa, ei varmaan tarvi erikseen mainita että Ankkarockin keikan ajankohta säästi monta ukkoa ylimääräseltä Helsingin reissulta. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Muuten viikko meni taas lomaillessa ja lauantaina kävinkin Mäntyharjulla tuuraamassa yhen Siltsu-keikan etupäässä. Turhan kiire tuli. Oltiin paikalla vaan kaks tuntia ennen vedon alkua, etupäähän tuli muistaakseni 29 kanavaa, mukana oli tietysti PA:sta lähtien kaikki. Bändi roudas ja pystytti kaverina, eli hyvä meininki. Vähän enemmän ois voinu aikaa olla, kun joutu LS9:n kans plärään. Hankala on lähteä tuommosella aikataululla toisen skenestä jatkamaan. Vaikka sielä ois periaatteessa kaikki kohallaan jne, niin PA-virityksestä lähtien on jokaisella varmasti vähän oma tyylinsä miksata. Toisen jäljiltä kun meet jotain tekeen, niin analogivehkeissä pystyt vilaseen siitä räkistä että mitäs tässä kanavassa tapahtuu ja tarvittaessa repaseen kaikki ylimääräset piuhat vaikka irti. Digimaailmassa kun alotat toisen skenestä, niin siellä saattaa olla vaikka mitä dynamiikkaprosessointia ja eq:ta välissä joita ei ees huomaa, ihmettelee vaan miks kuulostaa niin oudolta. Eikä tuo LS9:n tai oikeastaan muutenkaan Yamahan digipöytien (varsinkaan halvempien) soundi mikään kummonen oo. Kunnialla se keikka silti meni, aika lailla säätäessä meni vaan pari ekaa settiä. Analogilla (Venice ois kelvannu) oisin tässä tapauksessa saanu paremman jäljen irti. Tuskin siellä yleisö mitään erityistä huomas.

Talolla oli jotku viivelinjatkin, kävin sitten eka setin aikana pyynnöstä ne kytkemässä, mutta eipä niistä ääntä saatu kuuluviin. Eka setin jälkeen kävin ettimässä sitä setää joka paikasta oli vastuussa, mutta oli kuulemma lähteny suihkuun. En sitte jaksanu vaivata päätäni enää asialla kun ei se muitakaan näyttäny tuon enempää kiinnostavan. Hauskaa myös näissä rempatuissa tanssilavoissa on hyvät, mutta keskeneräiset ideat. Hienolla paikalla järven rannalla oli tämä paikka ja muuten toimi melko hyvin kaikki. Samoin hienosti oli laitettu koukkuja kattoon etupäähän menevää kaapelointi varten, mutta tikkaat ei aivan yltäny sinne viiteen metriin eikä ollu mitään kummempaa tikkuakaan. Olivat sitte väsänneet semmosen lankun, jonka päähän oli lyöty kaks naulaa. No, kävihän se sitten niinkin. Ei ihan helpoimman kautta mutta kuitenki.

Orkan poikien kans tulikin sitten istuttua koko yö kun ei oltu piiitkään aikaan nähty. Aivan hauskaa oli, vaikka seuraavana päivänä hieman väsytti.

Taas on viikko tullu venyttyä. Huomenna Wackeniin ja sunnuntaiksi Ankkaan. Rosk et rol.

Taitaa tulla kesä

Perjantaiaamuna lähettiin tosiaan kohti Italiaa. Pirun lämmin oli perillä, varmaan lähemmäs 30 astetta. Kävästiin vähän aikaa hotelilla nukkumassa. Onneks oli huoneessa ilmastointi.

Iltapäivällä lähettiin festarialueelle. Paikka oli sama kuin pari vuotta aiemmin Gods of Metalissa, lava ja ainakin paikallinen monitorihahmo oli samoja. Alue on aika iso ja lavakin isompi kuin yhelläkään kotimaisella festarilla tänä kesänä, myös muut puitteet varsin riittävät. Yleisöä oli silti niukasti. En tiiä mistä johtu, mutta arvelisin yhtenä syynä olevan vähemmän nimekkäät esiintyjät. Tosi kummallista silti, Sonata veti viime syksynä Milanossa omalla keikalla paikan täyteen eli 3000 henkeä, nyt sitä sakkia oli korkeintaan parituhatta, siis tosi vähän. Niin, tällä kertaa meillä olikin työkielenä puhtaasti englanti. Molemmat vakkaribacklinerit oli omilla keikoillaan, joten Saksanmaalta oli hommattu tuuraajiksi tutut Django ja Peter Körfer. Django on ollu minun aikana ennenki mukana, mutta Körfer oli mulle uus tuttavuus. Tosin se oli tehny bändille rumpuja jo ennen kun meikäläinen oli kuvioissa mukana, eli tiesi vähän mistä on kyse. Molempien ammattitaidosta on ainoastaan positiivista sanottavaa, mukavia tyyppejä vielä kaikenlisäksi.

Oltiin tavallaan co-headliner, meidän jälkeen veti enää Cavalera bros. Sekin tullu aika monta kertaa tänä kesänä jo vastaan, oisko ollu jo viides kerta. Monitoripäässä PM5D, vaihtoaikaa ruhtinaalliset 30 minuuttia. Meinasivat heittäytyä kielitaidottomaksi siinä vaiheessa kun tyrkytettiin talon inputlistaa ja kohteliaasti kieltäydyin. Mutta selvishän se siitä. Vähän oli ankeaa, 30 minuuttia digitiskillä on aika vähän varsinki kun oli se halvempi malli tiskista, siis niillä "analogisilla" gaineilla. Lisäksi patchi valmistu melko hitaasti. 3 minuttia myöhässä lähti, eli ei paha kuitenkaan. Vastaavasti meillä ois ollu vielä 5 minuuttia soittoaikaa jäljellä kun talon porukka nyki patchin irti ja loppunauha jäi kesken. Ihme sakkia. Kuvassa Ahti viilaa kynsiään.

Keikan jälkeen hotellille ja nukkumaan muutama tunti. Kentälle piti lähteä 6:30, eli ehti käydä nauttimassa paikallisen version aamupalasta. No olihan siinä oikeastaan vaikka mitä: paahtoleipää, jogurttia, juustoa ja kinkkua, mehua ja kahvia. Eli huomattavasti paremmin kuin jossain muualla vois olla. Hotellilta lähtiessä tuli nähtyä italialainen versio nurmikonkastelusta, vai oliko kyseessä sittenki autonpesu.. Sitten pikapikaa kentälle ja lento Wieniin.

Vähän meinasi väsyttää kun Wienissä hypättiin autoon, jossa ei vastaavasti ilmastoinnista ollu tietoakaan. Siinä nyhjötettiin neljä tuntia ja hiki virtas. Ajettiin Slovakian kautta Tsekkiin Zlin-nimiseen kaupunkiin. Hotellissakaan ei ilmastointia tunnettu, ei myöskään minkäänlaista ilmanvaihtoa. Ainoa hormi huoneessa oli ikkuna, josta aurinko paisto sisälle. Hieman hikoilutti nukkua päiväunia, syykin selvis myöhemmin: lämpömittarin mukaan sisällä oli 30 astetta lämmintä. Tarkeni. Eikä huoneessa tietystikään minibaaria eikä jääkaappia. Langaton netti oli sentään ilmanen. Hauska yksityiskohta tässä hotellissa oli kiinalainen ravintola, joka sijaitsi toisen kerroksen aulassa. Meillä oli huoneet tokassa kerroksessa, joten matkaa ravintolaan oli parikymmentä metriä. Ja tämä oli käsittääkseni kaiken lisäksi vielä oma puljunsa, kun ei voinu huoneen laskulle syödä. No, oli kuitenki hyvää ja parina päivänä tulikin syötyä yhteensä kolme kertaa kiinalaista. Nyt kotona maistuu kyllä potut nyt erityisen hyvältä.

Tämä loppupäivä meillä oli tosiaan aikaa lepäillä. Osa porukkaa kävi kaupungilla, osa käväs festarialueella kattelemassa Apocalypticaa, itse tyydyin vajaan neljän tunnin päiväuniin. Ihme että illallaki sai vielä unen.


Seuraava päivä oli ehkä toistaiseksi kesän mukavin työpäivä. Heräiltiin yheksän jälkeen aamupalalle. Lämmin ilma oli taas. Käveltiin johonki ostariin ensin ja jotain pieniä ostoksia tuli tehtyä. Aateltiin, että kävellään pikku mutkan kautta takas hotellille, kun kello oli tässä vaiheessa jotain 11 eikä kiirettä ollu mihinkään vielä tuntikausiin. Ilmeisesti kaupungin keskustan läpi sitte mentiin, sunnuntai kun oli niin kaikki paikat oli kiinni, kunnes huomattiin että eihän nämä mitään kiinni ole, on vaan niin hiljasta että ei osannu ees arvata ostareitten olevan auki. Tehtiin siis lisää jotain pieniä ostoksia. Marjapehmikset löyty, itellä oli jotain mustaherukkaa ja vadelmaa, Kortelaisella kuulemma "jotain marjaa". Hyvää oli!

Takas hotellille ja kello ei ollu kai ees yhtä vielä. Vähän aikaa lepoa ja kiinalaisen kautta venuelle. Ihan ok festit näytti olevan. Hauska yksityiskohta oli junarata, joka meni muutaman metrin päässä lavasta. Junia meni 20 minuutin välein, ne hidasti festareitten kohalla ja matkustajat hurras ikkunoista. Keulassa oli joku heritage taas ja monitoripäässä oli tyydytty MH3:een. Se ei mun mielestä oo oikein hyvä monitoritiski, en muutenkaan kauheasti perusta Soundcraftin tuotteista (poislukien SM20!) lavapäässä. Kyllä niillä tekee, mutta ei vaan henkilökohtasia suosikkeja. Vaihto piti olla 45 minuuttia, mutta edellinen bändi Gotthard lähti 20 minuuttia myöhässä ja vastaavasti veti sitten saman verran pitkäksi. Tässä vaiheessa meiltä oli vaihtoaika supistettu 30 minuuttiin. Menin asiaa stage managerilta tiedustelemaan, sain vastaukseksi "en tiedä, kysy promoottorilta". Kävin sitte promoottorin kans keskustelun, josta kävi ilmi että aikataulua ei ees yritetä ottaa kiinni. Gotthardin biisit kesti lähes ikuisesti, eikä niillä tuntunu olevan mikään kiire lavalta pois. No vihdoin tuli kuitenki meidän vuoro, rummut lavalle ja ootan että pääsen tsekkaamaan laulua. Sitte jyrähti, ja vettä alko tulla vaakatasossa. Ja sitä tuliki paljon. Sitten meniki sähköt. Paikalliset peitti kaikki maholliset romut pressuilla, jopa osan lavasta. Se ei paljon auttanu kun koko lava tulvi.

Eipä siinä auttanu kun ootella että sade laantuu ja että saatais sähköt takas. Yleisöä oli joku 10 000 ja melkosta vihellyskonserttia ja "Sonata"-huutoa se oli. Eipähän ainakaan buuanneet. Täytyy sen verran antaa paikallisille risuja, että se lava ei todellakaan ollu sateen kestävä. Ehkä jonku pienen tihkun se ois suojannu, mutta ei mitään oikeata sadetta. Puolisen tuntia ooteltiin ja sanoinki stagemanulle vitsillä, että hyvä kun edellinen veti 20 minuuttia pitkäksi niin sade tuli nyt eikä sillon kun meidän olis alunperin pitäny alottaa. Sieltä tuli sitte aika kummallista tekstiä tyyliin "minä olen täällä ainoa pomo, ei oo yhtään pomoa joka on minua ylempänä, kiertuemanagerit jne voi pitää turpansa kiinni plaaplaaplaa". Vähän erikoista tyypiltä, joka ei äsken tienny oikein mitään ja käski neuvotella promoottorin kans. Rauhottelin sitä jätkää sitte ja pyysin olemaan hermostumatta, stressiä ja väsymystä tuo valitteli.

Sade laantu ja päästiin alotteleen tsekkaus. Vähän kiireessä meni, mutta tärkeimmät saatiin katottua. Bändi lavalle ja yleisö mylvi. Enpä muista hetkeen että ois ollu noin innostunu festariyleisö. Puoli tuntia mentiin ilman suurempia murheita, kunnes monitoripäästä meni taas sähköt. 10 pitkää minuuttia ihmeteltiin taas kun talon porukka juoksee vaihtamaan kuivia sukoja lavalle. Eipä kukaan huomannu sammutella päätteitä, joten räpsyttelin ite aina kiinni ja päälle niitä sen mukaan kun sähkökeskusta yritettiin starttailla. Lankamikit toimi etupäähän, joten Toni viihdytti yleisöä laulamalla Fullmoonin a cappella. Hienosti hoidettu tilanne. Sähköt saatiin vihdoin takas ja vetastiin keikka kunnialla loppuun. Kävin kysymässä lavamanulta vielä sen jälkeen kun keikka jatku, että saadaanko hoitaa rauhassa loppuun vai täytyykö alkaa skippaileen biisejä. Vastaus oli "I don't care anymore". Että sikäli varsin ammattimaista toimintaa... Ei kai tuommosesta nyt kannata masentua, jos sää ei ole suotuisa niin sille nyt ei voi mitään. Curfew-aikaakaan ei sen kummemmin ollu, niin mitäs tuosta. Aikataulut venyy ja paukkuu, mennään tilanteen mukaan. Yleisö oli kyllä tosi hyvä, sitä ne orkan pojatkin melkeen tippa linssissä ylisti.

Oltiin taas ikäänkuin co-headlinereita, meiän jälkeen soitti enää Within Temptation. Täytyy sanoa, että ei oikein lähteny niiltä. Kuulosti aika huonolta eikä bändikään juuri vakuuttanu. Meitähän tämä ei juuri haitannu. Aftershow-pitsat huiviin ja hotellille pariksi tunniksi maate. Aamulla ennen sianpierua taas 4 tuntia autossa kohti Wienia ja lentokenttää. Lentokentältä tuliaisjuustot mukaan ja kohti kotia.

Alkuviikon oonkin tässä poiminu pihalta vadelmia. On vaan niin pirusti nokkosia, että täytyy tänään koittaa repiä ne ensin irti että pääsee jatkamaan. Eilen kuitenki 10 minuutin tuloksena puoli litraa vajaan kahen metrin matkalta, ja niitä ois vielä jotain toistakymmentä metriä jäljellä... Talvella saa vadelmajälkiruokia! Varmaan viikon päästä pääseekin sitte viinimarjapensaitten kimppuun. Smoothieta kans luvassa!

Seuraava reissu Sillanpään Jarille tekeen etupäätä ens viikolla. Sitte Wacken Open Air Saksassa elokuun alussa. Palataan asiaan taas kun on jotain kerrottavaa.

Laiskuus iski...

... kun en jaksanu päivittää blogia vaikka viime viikollakin monta kertaa oli aikomus. Hmm nyt pieni mietintätuokio, mitä tässä parin viikon aikana onkaan tapahtunu.

Niin joo se Graspop. Aamupäivällä heräiltiin hotellista, joka oli joku perhelomaparatiisi, mutta festaripromoottori oli kai vuokrannu koko hotellin bändien käyttöön. Aika paljon siellä lapsiperheitä silti palloili, tais olla ravintola siinä samassa rakennuksessa ja muut vieraat majaili läheisissä mökeissä. Päästiin alueella, ja oli aika ok konttikylä bäkkärinä. Meillä oli KISSin kans sama bäkkäri. Festareitten puolesta ei saatu erillistä passia, ja KISS käytti omaansa, joten joka kerta kun olin menossa bäkkärille joutu sen saman asian selittään. Meinas alkaa tympäseen. Tämä oliki oikeastaan ainoa asia mikä niillä juhlilla harmitti. Catering oli ihan viimisen päälle: lounaalla muutamaa eri ruokaa ja loistava salaattipöytä, päivällisellä vissiin 5-6 eri ruokalajia, joista kaikki maistu pirun hyvältä. Näillä kinkereillä oli siis päälava ja pari isoa telttaa, lisäksi oli joku pikkulava jossa soitti Benelux-maitten omia bändejä. Lava oli aika iso, mutta silti täynnä KISSin rojua. Vaihtoajat oli tunnin, mutta meinattiin melkeen myöhästyä kun "isot pojat" kasaili vehkeitään jokaisen bändin vaihtojen aikana. Massiivinen olikin niitten setti. Äänikalusto viimisen päälle, oma keikka tais mennä ilman kummempia kommelluksia. Hiton paljon porukkaa siellä oli, arvioin sillon päivällä että noin 10 000 oli kattomassa Sonataa.

Kävin vilaseen muutaman biisin Helmetiä. Ois varmaan ollu ihan ok, jos miksaaja ei ois kompressoinu koko paskaa niin tukkoon että ainoa mikä kuulu oli rummut ja vähän laulua. Ei siis niitä hienoja kitarariffejä juurikaan, ja kitaratkin kuulosti niin paskalle että voi voi. No kohta olikin KISSin vuoro. Täytyy mainita, että ei oo koskaan ollu meikäläisen suosikkibändejä. Sen verran suosittu orkka kuitenki on kyseessä, että pakkohan sille jotain krediittiä on antaa. Silti, sorry vaan, se oli aivan paska. Show oli ihan hienon näkönen, ei kuitenkaan mitään uutta ja ihmeellistä. Ekan parin biisin aikana tapahtu jotain, sitte tuli varmaan tunti pelkkiä paskoja biisejä ihan hirveillä soundeilla. Olin jo lähössä pois kunnes PA meni pimeäksi. Viivelinjat jäi sentään päälle, mutta olihan se vähän ankean kuulosta. Tätä tapahtu muutaman kerran. Katoin sitte loppuun asti kuitenki, encore oli ihan hieno. Aika paljon porukkaa lähti keikan aikana pois, joten oli siellä ilmeisesti muitakin jotka ei ihan kovin innoissaan ollu. Suurensuuri pettymys, tätäkö sitä ihmiset sitten hehkuttaa kuukausikaupalla, en ymmärrä. No, tulipa nähtyä, enemmän ois varmaan harmittanu jos ois jääny näkemättä ja omin korvin toteamatta paskaksi.

Aamulla lento Helsinkiin ja kentällä Finavian sekoilu matkatavaroitten ja laukkuhihnojen kanssa, kesti tunnin. Kentältä pikaisesti hotellille ootteleen kun muut ottaa huoneet ja sitten samantien jo Kaisaniemeen. Päästiinki samantien jo lavalle rakentamaan. Aika pieni lava oli edelliseen päivään verrattuna. Kaikki asiat noin teknisesti oli kuitenki tosi hyvin (terveiset Viltsulle) ja keikka ok. Hieman herätti ilmeisesti yleisössäkin ihmetystä mitä Sonata Arctica tekee Tuskassa, no onhan se kieltämättä itestäki vähän kummallista, mutta kai se pitää hevifestareilla olla sitä kevyempääkin puolta tarjolla. Joku sano että 8000 oli ois ollu kattomassa Sonataa, mikä saatto pitää hyvinki paikkansa. Mutta kylläpä oli tosiaan edelliseen päivään verrattuna kuin kyläjuhlat. Ahti-papan kans mietittiin keikan jälkeen että yleisöä oli Graspopissa reilusti enemmän kuin 10 000. Meikäläisen varovainen arvio yli 20 000, Ahti meinas että 4-5 kertaa sen verran kuin Tuskassa. Voi hyvinki pitää paikkansa.

Meitä ennen oli Killswitch Engage, ei ihan meikäläisen juttu ja ärsytti se kitaristin mikkihiireily, mutta tällekin kai oma yleisönsä löyty. Meiän jälkeen taas oli Slayer. Se on hyvä orkka se, mutta minusta tuommonen festariympäristö on sille vähän väärä paikka esiintyä. Varsinki tiukka dB-raja tais vähän rajottaa, se bändi pitäis joskus nähä jossain klubilla jossa tulee kunnon paineella se musa. Ahti meinas tarjoutua niille miksaajaksi, ja ei se varmaan huonompaankaan suuntaan menis. Jäi harmittaan kun en menny kysymään mahollisuutta kaverikuvaan, siinä parin metrin päässä sijaitsevassa pöydässä tuli notkuttua bäkkärillä.

Keikan jälkeen oli yritystä muutamaan juomaan, mutta väsytti niin kovasti se lyhyt yö kun ehittiin vaan kolme tuntia kävästä hotellissa.

Maanantaina oli Mikon synttärit, ja niitä juhlittiin porukalla ja oikein pitkän kaavan kautta. Onneks ei ollu niin älyttömän huono olo seuraavana päivänä, viime aikoina on kyllä ollu ihan järjettömiä krapuloita. Alkaakohan sitä tulla vanhaksi.

Keskiviikkona tuli sitte käytyä tekeen Kesäillan Valssia. Aika kivuttomastihan se loppujen lopuksi meni, vaikka harmaita hiuksia tuotti aika sekavat kytkennät monitoripäässä ja kaukokaapelin unohtuminen kotiin. Pitkä oli päivä kuitenki, kotia päästiin jo aamuviideltä. Mukavaa vaihtelua kuitenki, ja tällä kertaa oli tosi hyviä bändejä, ei mitään amatööritoopeja joita näissä kuvioissa sillon tällön tulee vastaan.

Perjantaina matka vei Ruisrockin rantalavalle. Taas oli movarin porukka vastassa, hommat luisti ihan niinkö pitääkin. Vaihtoaikaa oli vaatimattomat tunti 40 minuuttia, juuri ja juuri ehittiin. Yleisöä oli aika kivasti taas. Maija hyppäs benji-hypyn, aika rohkea. Ite en uskaltais. Tuskin semmonen naru minua kestäiskään tai vähintään jalka lähtis irti. Keikan jälkeen hotellilla maailmanlopun bileet ja muisti pois. Ei vissiin isommasti tullu mokailtua kun ei tullu palautetta. Pakko alkaa vähentään viinanjuontia kun on viime aikoina tosiaan käyny pari kertaa vähän hassusti. Anyway, kiitos ja anteeksi.

Seuraavana päivänä ajeltiin bussilla yöksi Tornioon. Näki muutaman tunnin vanhempia ja aamulla ehti kävästä kattomassa mummoa. Iltapäivällä Rovaniemelle Simerockiin. Helvetti siellä oli kylmä. Vissiin pari astetta ja keikan loputtua oli aika lähellä nollaa kun virtsakin höyrysi. Nyt oli kyllä kesän pienin lava. Tekniikka oli Ruotsista, ihan kelvollista romua siellä oli. Viltsu veti 69:a ennen meitä, ja sekin ehti ääneen sanomaan että ei oo ihan parassoundinen tiski tuo M7cl joka lavapäästä löyty. Oon ihan samaa mieltä, ei tosiaan oo kovin lämmin soundi, mutta kyllä sillä suoriutuu. Faderit oisivat voineet kyllä kalibroida, lähes joka kanava heitti vähintään 1 dB:n, enimmillään lähes 5 dB. Aika haikeata tehä stereoluureja jos toinen kanava on vaikka -3 dB, sitte kun meet sinne send layerille jossa se sama kanava tipahtaa jo toiset 3 dB vaikka faderit ois samalla tasolla. Ihan kivasti oli Rovaniemelläkin yleisöä, vaikka oli tainnu osa jo lähteä pois + kylmä ilma + festareitten viiminen bändi + sunnuntai-ilta klo 23-00:30. Yöllä takas Tornioon ja seuraavana päivänä Ylivieskaan kattomaan toista mummoa, sieltä yöjunalla takas etelään ja siinäpä se tarina alkaakin jo olla.

Huomenaamulla kentälle klo 6:30, suuntana Milano, Italia. Siellä illalla veto ja seuraavana aamuna joskus klo 5 kentälle, josta lento Wieniin, josta neljän tunnin automatka johonki Tsekkeihin. Onneks ei oo lauantaina vielä veto, eli saa laiskotella. Sunnuntaina siis hommat siellä ja maanantaina takas autolla Wienin kautta Helsinkiin. Tsekeissä en ookaan aiemmin käyny, joten yks maa lisää tulee taas. Niitä onkin koossa tällä hetkellä 33. Keski-Afrikan kiertuetta odotellessa...


Ainiin, oon tiistaista lähtien elokuun loppupuolelle asti vapaa (poislukien Wacken/Ankkarock-viikonloppu!), joten jos on jotain puuhaa jollain tarjota niin saa ottaa yhteyttä. Ens vuoden kuvioita pitäis alkaa kans jo pikkuhiljaa miettimään, ehdotuksia otetaan vastaan.