Pizzeriaa

Ei todellakaan oo tuntunu siltä että ois tapahtunu mitään kirjottamisen arvoista. Naputellaan nyt pari riviä kuitenki tähän niin vois sitten vanhana muistella mihin katos pari kuukautta elämästä alkuvuodesta 2009.

Firmakisoja Levillä. Finlandia Vodkan tapahtumat on hauskoja, kun tilat on sisustettu aika viimisen päälle. Lattia peitetty aidolla nurmikolla jne. Nyt oli käytetty ihan hyvin järkeäkin rakennusvaiheessa, vedon jälkeen purku tais mennä kolmessa tunnissa.

Sitte kävästiin Antin kans Rukalla viikonloppu. Ekana iltana tehtiin joku Lenni-Kalle & co Sinatra-veto. Hyvä bändi ja helppo homma. Seuraavana päivänä oli pelkkä PA-keikka Maria Lundin porukalle. Iiiiisiii. Lento kotiin Kuusamosta.

Helmikuun puolenvälin jälkeen alko SuD-keikat. Vaihtelevia paikkoja. Savonlinnassa oli ihan hyvä meininki, vaikka Savonlinnasali olikin vähän kaikuisa paikka meidän hommia ajatellen. Mulle siis eka keikka bändin kanssa ja samalla myös eka "oikea" FOH-keikka aikoihin.

Seuraavaksi Joensuun Bepop, johon ei ammattini puolesta tekis mieli toista kertaa mennä. Olipahan säätöä kun oli hissit rikki tai joku juttu kuitenki ja päädyttiin käyttämään talon PA:ta. Usko meinas loppua päivän aikana moneen kertaan, mutta kyllä siitä keikka kuitenki tuli.

Lahden Sibeliustalo sen sijaan on yks parhaita keikkapaikkoja Suomessa. Talon henkilökunta on viimisen päälle PRO, kamat on hyvät ja roudauskin varsin helppo. Akustiikka miinuksena, mutta eihän kaikki voi aina A1 olla. En tiiä masensiko vielä edellinen päivä vai mikä, mutta ei ihan meikäläisen päivä ollut. Aina ei vaan lähe.

Päivä taukoa ja laivalle. Ei oo tullu montaa kertaa laivalla käytyä keikalla, joten sinänsä hauska kokemus. Tallink Baltic Princess oli paatin nimi ja vastaanotto erittäin ystävällinen. Talon teknikosta ei juuri apua ollut, mutta eipä ollu tielläkään. Ihan hyvä oli kuitenki vetää. Kamat kelpas, ei kuitenkaan kehdannu ihan hulluna luukuttaa, koska yleisö koostui lähinnä 10-vuotiaista lapsista ja 70-vuotiaista vanhuksista. Ja jotain siltä väliltä. Soita siinä sitten heviä, palvo saatanaa ja elä vaarallisesti. Joo.

Pari tuntia unta ja aamulla vaihdettiin Tallinnassa toiseen laivaan, että päästiin äkkiä Helsingissä maihin mistä matka jatkui bussilla pikapikaa kohti Turkua. Turussa hypättiin saman firman toiseen laivaan, suuntana Tukholma. Silja Europa tällä kertaa ja kaks edestakaista risteilyä luvassa. Kamat oli ihan kivat, vaikka pikkusen pienet oli kaiuttimet meidän hommaan. Hirveällä kiireellä roudaus ja pystytys, jäikö puoli tuntia aikaa käydä hytissä vaihtamassa hikiset vaatteet puhtaisiin. Vastaanotto ei ihan ollu verrattavissa edelliseen päivään, risteilyemäntää ei paljon tuntunu kiinnostavan (kuka se edes oli, en missään vaiheessa tavannut!?) ja takahuonetarjoilu - öh siis mikä? Ehdin paikalle 5 minuuttia ennen keikkaa, kävin toteamassa bäkkärillä että kaikki toimitetut 6 puolen litran vesipulloa oli jo otettu lavalle (meitä on 10 hengen porukka!), joten janoisena baaritiskille äkkiä ennen keikkaa pyytämään lasillista vettä. Jonotuksen jälkeen baarimikko totesi että vettä on vain myytävänä, mutta ei sitten vaivautunut ees lopulta myymään. Keikan alkuun oli aikaa 2 minuuttia kun neuvotaan kääntymään risteilyemännän puoleen. "Vitut", ajattelin ja alkunauha soimaan. Onneksi backline-teknikkomme Markku ehti jostain kantamaan mulle mukillisen vettä kesken keikan, oli niin kova jano että meinasi alkaa jo harmittamaan. Edellisenä päivänä puhjennut flunssa aiheutti sen että kurkkua kuivasi ja haittasi jo ajatusta. Ei pitäis ihan hirveästi tänä päivänä olla pyydetty jos lasillisen vettä sais. Kai se pula juomavedestä alkaa jo sitten heijastua tännekin. Niinhän sitä on jonku aikaa jo sanottu että nykyään soditaan öljystä, seuraavat sodat käydään juomavedestä.

Seuraavana päivänä sai onneks lepäillä ja tax-freesta omat juomat. Elättelin toiveita, että olisin ehtiny käymään Tukholmassa, mutta kuulin laivan pysähtyvän satamassa vain tunniksi. Joten se siitä. Raksu tuli toisena päivän Jani & Jetsettersien kanssa samalle lavalle keikalle, siinä oli toisena iltana siis kolmen bändin kamat. Ja jokaisella oma etupää, meillä myös oma monitoripää. Herää kysymys, miksi täytyy noin pienillä resursseilla buukata useampia bändejä. Mutta se ei ole minun murhe, palkka tulee silti. Ja ihan hyvinhän se olosuhteisiin nähden meni. Vaikka ei tästä laivailusta mitenkään loistofiilis jäänyt. Talon tekniikalle kuitenki kiitos.

Päivän paussi tai paremminki matkustettiin Raumalle. Hyvät iltapalat ja nukkumaan. Seuraavan päivän keikka olisi samassa kompleksissa kuin majoitus. Joku uus baari ilmeisesti, Bar Hovi nimeltään. Aika pieni paikka. Talon PA:lla mentiin, vähän ois kaivannu headroomia ja baarin isäntä ilmeisesti yleisöä, mutta näillä mentiin. Meidän kamoilla oli todella hankala mahtua lavalle, mutta selvittiin joten kuten.

Nivalan Puustellissa joskus työtehtävissä vieralleena en Alavuksen Puustellilta paljoa odottanut. Yllätys oli positiivinen! Hyvä akustiikka ja just kivasti kaikki. Ekaa kertaa otettiin bussista myös oma PA ulos. Joku EV:n läjä se on, aika massiivinen mutta isossa PA:ssa on iso ääni. Ja ajan kanssa oli mukava touhuta. Ja tulihan se hyvä keikka vihdoin mullekin! Sain niinkin miellyttävän soundin aikaseksi että tais loppua kohden tulla jo omasta mielestä vähän liiankin lujaa. Kukaan ei tosin valittanu, joku kävi biisien välissä kysymässä tuleeko missään vaiheessa livesoittoa. Eli levysoundit tais olla!

Sunnuntaina kotiinpaluu ja käytiin COBin keikalla Jäähallissa. Ei jaksanu katsoa kuin pari biisiä alusta, joten missasin pyrot. Keikan jälkeen kävin morjestamassa tutut, ei kuitenkaan kehdannut jäädä enempää häiriköimään toisten purkua.

Maanantaina tuli hälytyskeikka Rocksiin. Pari demobändiä, toinen vitunmoista mörinää ja toinen tunnelmallista suomi-rockia. Eli hyvä yhdistelmä. Eka bändi veti semmoset 106 dB huiput, toisella päästiin jo alle 100. En ois millään jaksanu lähteä töihin tuon edellisen rupeaman jälkeen, mutta aivan mukava mieli jäi käväisystä.

Viikonloppu meni Kerma-orkesterin parissa Soittojuomala Armaksessa, ent. Schönes Fräulein. Hieman oli akustoitu ja lopputulos olikin ihan kelpo. PA siellä loppuu edelleen kesken. Kilpailevien firmojen valmistamat vastaavat setit jaksaa kyllä pukata enemmän parempilaatuista ääntä kuin tämä PA, tässä tapauksessa en siis suosi suomalaista. Mutta yleisölle kelpas, joten laskutusperuste saatiin.

Lauantaiaamuna kävästiin vielä viemässä ja pystyttämässä Sturm Und Drangin backline Sonic Pump studiolle. Bändi soittaa Voice TV:n live-levyllä pari biisiä. Mukava oli välillä seurata studiotyöskentelyäkin, eikä tarvinnu ite ottaa stressiä lopputuloksen onnistumisesta. Vaikka sainkin valtuutuksen aikanaan hyväksyä lopullisen miksauksen, että tavallaan osasyylliseksi jouduin silti.

Palataampa taas joskus asiaan. Näihin kuviin (en jaksanu kuskata kameraa mukana), näihin tunnelmiin.