Kesäkuun kuulumiset

Kuulumisia taas. Kaikenlaista on puuhattu ja kesäkuukin alkaa kohta häämöttään loppuaan. Onneksi nyt alkaa ilmojenki puolesta muistuttaan jo kesää.

Edellisten tarinoitten jälkeen kävin miksaamassa keikan mainiota Playa bilebändiä. Bändin liiderillä on joku oma PA-projekti, ja kyllä se mun mielestä ihan hyvin suoriutuu hommasta. Aika iso kasa kaiuttimia se kyllä on ja päätetehoakin riittävästi. Rafaellon pihalla oli paljon porukkaa ja yleisö piti kuulemastaan. Kamat kasaan ja kotiin puolilta öin.

Vaasan poikien kanssa käytiin kokeilemassa Myötätuulirockia. Ihan ei PA:ssa alakertaa ollu riittävästi meidän touhuun. Jälkeenpäin kuulin huhuja että ei aivan tyytyväisiä olleet muutkaan ollu. Juotiin keikka sitten hyväksi eikä enää jälkeenpäin paljoa surettanu.

Seuraavana päivänä oltiin Utajärvellä Untorockissa. Odotin jotain isompaa festaria, mutta muutaman sadan hengen kekkerithän ne vaan olikin. Venuen virkaa toimitti paikallinen jäähalli. Kalusto Eventworksilta, eli varsin asiallista. Ehkä sitä kaiutinta ois voinu olla enemmänki, mutta kyllä se sille määrälle ihmisiä mun mielestä riitti aivan hyvin. Veto oli jo iltapäivällä, eli pääsi hyvissä ajoin majoittuun mahtavaan maalaiskartanoon. Yöllä heräsin aika kovaan ukkosmyrskyyn, mahtava fiilis kun salamat valaisee koko huoneen.

Pääsin pitkästä aikaa myös ihan turistiksi, jopa niin että maksoin lipuista. En muista koska ois viimeksi ostanu liput jollekki keikalle. Mutta nyt oli jotain mitä en ollu aikasemmin päässy todistamaan, eli tietysti Metallica Hartwallilla. Vähän oli semmonen olettamus että Metallican keikka ois jotain suurta ja mahtavaa ja siistempää kuin kellään muulla, mutta kokemus jäi vähän vajaaksi. Alku lupaili hyvää laser-efektien muodossa. Oikeastaan loppukeikka oli valaistuksen puolesta ihan perusmeininkiä. Pyroja ei muutamia liekkejä lukuunottamatta ollu. Lavan sijainti oli sen sijaan aika hieno. Pyöreä lava keskellä areenaa, laulumikkejä sijoiteltu ympäri lavaa kymmenkunta kpl ja niihin laulettiin kaikkiin tasapuolisesti. Rumpuriseri pyörähti muutaman biisin välein 90 astetta, joten koko areenan yleisö sai nähdä Ulrichin rumpusetin joka puolelta paikoista riippumatta . Meilläkin oli kenttäliput, niin päästiin tosi lähelle bändiä. Porukkaa oli lavan edessä vaan parissa rivissä. Oli hienoa seistä Hetfieldin eessä "darkness improsining me":n aikana aikana vain noin metrin etäisyydellä äijästä. Ainoa mikä kentälle ei toiminu, oli äänentoisto. Seisoin jossain vaiheessa ihan mikserin edessä, enkä tiiä millä korvilla se äijä miksas koska siihenkään kohtaan ei kuulunu oikein muuta kuin kihinää. Kävin jossain vaiheessa baarin ovelta kurkkaamassa katsomon puolella, sinne kyllä tuntu kuuluvan ihan ok balanssilla ja soundillakin kaikki. Uuden levyn biisejä tuli kans tosi monta, varmaan 6 tai 7. Vaikka onkin parasta Metallicaa yli 15 vuoteen, ei se kuitenkaan niin hyvä levy ole. Enemmän ois toivonu vanhoja klassikoita, vaikka tulihan sieltä ne pakolliset Master of Puppetsit, Onet ja Sandmanit. Kyllä silti täytyy mennä vielä toisenki kerran bändi kattomaan jos tilaisuus tulee.

Loppuviikko menikin Movarin hommissa RMJ:ssä. Täytyy mainita että meidän porukalla meni hommat aika hyvin. Ite oli mikittämässä ja kytkemässä, vaihtoaika oli kaikilla puoli tuntia, meidän puolesta hommat oli useinmiten alle 10 minuutissa valmista ilman suurempia mokia. Yleisöä oli aika kehnosti paikalla ja säät aivan perseestä. Esiintyjien puolesta suurimmat onnistujat meikäläisen mielestä oli Popeda, Stratovarius ja Maj Karma. Eikä NWkaan huono ollu, vaikka pyrot oli aika minimaaliset ja tekniikan porukka muutenki aika moido. Vaikkakin Suomen parhaita ovat. Harmittaa, että missasin Matti Nykäsen keikan viereisellä lavalla. Oli kuulemma ollu kuitenki hyvä. Siis vittu. Varmaan yhenkään muun maan kansa ei osota suosiota väsyneelle mm. tapon yrityksestä tuomitulle puliukolle paitsi suomalaiset. Siks me ollaankin maailman paras kansa. Mahtava meininki. Matti on legenda.

Alkuviikko olikin aivan mahtavaa keliä. Rouva töissä, joten rauhassa sai laiskotella koiran kanssa: maattiin pihalla, otettiin aurinkoa ja luettiin kirjaa. Läppäri toimitti soittimen virkaa ja sen kaiuttimista pauhasi lähinnä Bob Marleyn tuotantoa. Parasta ikinä!

Lisää turismia olikin luvassa heti Metallicasta seuraavalla viikolla kun pääsin vihdoin viimein todistamaan Faith No Moren livenä. Ei kiinnostanu paskat lämppärit tippaakaan, ja siinä vaiheessa kun pääsin alueelle sisään, olikin kaljateltta jo täynnä. Bändi oli sairaan kova! Kaikki biisit tuli mitä ootinki. Kaisaniemi alueena vaan minun mielestä ei toimi niin hyvin. Ehkä se Tuskan aikaan voi olla parempikin, mutta jos nyt oli 13 000 ihmistä pakkautunu sen päälavan eteen, niin väljempääki ois voinu olla. Tiukka dB-raja masensi, koska sen miksaajasepän näkemys soundista ois vaatinu kyllä vähän enemmän painetta tuekseen. Kaikista paskin asia oli kuitenki kaljateltta. Siis mitä vittua. Sijoitettu niin kauas lavasta että juuri ja juuri kuulee jotain. Mutta surkeinta oli se reilu parimetrinen festariaita, joka oli päällystetty pressulla. Ei nähny mitään, ei edes sitä isoa videoskriiniä. Jos kaljateltta tosiaan täytyy niin tarkasti eristää varsinaisesti huvialueesta, eikö ois voinu laittaa kahta kerrosta aikaa niin että kerroksien välissä ois esim metri ja pressu unohtaa kokonaan. Tällöin ois teltastakin pystyny seuraamaan lavan tapahtumia. Vielä proompi ois ollu jos ois lisäksi vielä viivekaiuttimet vähän täytteenä, mutta tämä ehkä jo vähän liikaa vaadittu. Niinhän se tietysti on että resurssit ja rahat ei aina kaikkeen riitä, mutta ois hienoa jos kerranki joku jaksais miettiä näitä asioita ja käyttää mahollisuuksia hyväkseen. Kai se täytyy omat festarit laittaa pystöön sitte. Siellä ois aika vitun hyviä bändejä, soundit kohillaan ja aurinko paistais koko päivän. Kalja virtais ja tissejä ois siellä sun täällä. Liput maksais korkeintaan kympin ja järkkärit ois mukavia ja fiksuja. Vittumaiset ja vittumaisen näköset ihmiset ei pääsis sisään. Ja tietysti mulla ois semmonen oma aitio heti miksauskopin edessä, jossa makaisin valtaistuimella, yks palvelija heiluttelis palmunoksaa, toinen tiputtelis rypäleitä suuhun ja loput vaan näyttäis hyvältä. Jooh no niin vaihetaampa aihetta.

Eilen oltiin Raahessa. Sinnekin oli jotku festivaalit pystytetty. Kamat oli ihan hyvät ja omakin suoritus kelvollinen. Popeda veti taas rautaisen keikan. Mukava oli nähdä vanhaa tuttua Junnua, joka oli yhen viikonlopun ajaksi palannu valohommiin päivähommista.

Yöllä tuli uutinen joka kosketti oikeastaan enemmän kuin oisin arvannu: Michael Jackson on kuollu. Tyyppi kuitenki muutti maailmaa musiikillaan, myi siinä sivussa jokusen levynkin. Paljon sai medialta ja kateellisilta paskaa niskaan, vaikka niin monille tuotti paljon iloa. RIP vaan.

Nyt vapaapäivä Vaasassa. Ehkä jotain saunomista tai sensemmosta luvassa. Huomenna mennään johonki tapahtumaan Riihimäelle. Punkki on Parkkosen kans siellä taas ennen meitä, täytyy kävästä neuvomassa keikan aikana. Meidän veto on tunnin liian myöhään että ehtis Suvilahteen kattomaan Social Distortionia, harmi. Mutta tää on tätä. Eipä jaksa Metallican ja Faith No Moren jälkeen paljo valittaa.

Tsau taas.

Ekat festarit koettu

Heipä hei taas. Kesä on alkanu, ja tällä hetkellä tuntuu kelin puolesta, että syksykin jo saa. Mutta eipä vielä innostuta. Perjantaina oltiin Haapajärvellä. Siellä oli uudessa jäähallissa nuorille kemut. Vähän oli hankala akustiikka ja mikserin paikka liian kaukana PA:sta, mutta saatiin keikka. Ihanan aikainen veto oli taas, sai nukkua ruhtinaallisesti.

Seuraavana päivänä olikin kaks keikkaa eri paikoissa. Ensin ajeltiin aamupäivä Hämeenlinnaan, jossa joku koulunlopettajaiskekkeri nuorille. Ja oli siellä jonkun verran aikuisiakin. Kelit oli kohdallaan, taispa olla päälle 20 astetta plussaa. Kaikki toimi erinomaisesti, ja saatiin hyvää harjoitusta tulevaa varten. Keikan jälkeen 15 minuuttia niin perävalot jo näky, suuntana Kerava. Kesän eka passi tuli muuten Rossosta, jossa käytiin ennen keikkaa syömässä. Lahjoittivat mulle jonkun lasten pitsapassin, no ei kai siinä.

Edellisen keikan loppumisesta oli aikaa vaan kolme tuntia kun seuraavassa paikassa jo soi, välissä jotain reilu 80 kilometriä. Keravalla oli vissiin toteuttavan äänifirman pojilla ollu pitkä päivä. Palvelu pelas silti. Mikä ei pelannu, oli laulajan ääni joka oli hieman painoksissa. Mulla meni monta biisiä että sain sieltä edes jotain ulos. Tietenki joku pro-äijä ois varmaan hoitanu homman tyylikkäämmin, mutta ei tämmönen alotteleva pulliainen oikein osannu. No, tämmöstähän tämä livehomma joskus on. Kovin hyvää meininkiä ei osoittanu se teinityttöjen porukka, jolta asiasta tuli vahvaa kritiikkiä meikäläisen suuntaan. Ensin meinasin että jees kiva kun kerranki joku tulee asiallisesti kysymään. Jälkeenpäin kuulin, että keskarit olikin ollu pystyssä jo ennen verbaalista lähestymistä ja paikalta oli poistuttu vittua haistatellen. Sillälailla. Eli taiteilija L. Karkanoa ja teinityttöä yhdistää mm. käytöstavat. Liekö sitten ainoa asia, enpä tiedä. No mutta ammattivehkeillä pitäis pystyä jne.

Tulevana viikonloppuna kävästään Sipoossa, siellä pitäis olla Eastwayn porukka vastassa. Seuraavana päivänä kävästään Tampereella Saunassa. Harmi että ollaankin jollain sivulavalla, ei pääse testaan Liskin stereoita. Koko kevään syyssäätä luvattu, +10 ja vesisadetta. No, ompahan sentään plussan puolella. En taida jaksaa jäädä Mötikkää katsomaan kun pari vuotta sitten tuli nähtyä, joten illaksi ehtii vielä hyvin Kingstarin keikalle Stadiin.

Lopuksi vielä varoituksen sana laivalla keikkaileville. Itselle kävi tuossa reilu kuukausi sitten pieni vahinko, kun roudauksen keskellä jätin laukkuni ja takkini mikserin viereen. Takin taskussa luonnollisesti lompakko. Oli aamulaiva, ja yökerhossa pyöri tähän aikaan pelkät siivoojat. Meni noin 5 minuuttia, ja takki oli häipyny. Muut kamat oli kyllä edelleen koskematta. Menin sitten infopisteeseen kysymään ja sieltähän se takki löyty. Lompakkokin oli tallella, mutta 50 euroa puuttu. En tietysti huomannu asiaa heti, eikä se laivan henkilökuntaa enää myöhemmin kiinnostanukaan. Oma moka, mutta näköjään pitäis koko ajan olla varuillaan. Vähän huono meininki. Tässä vasta oli sitten ollu tuttuja saman firman laivalla, ja langattoman vastaanotin hävinny. Ei ollu kuulemma laivalla näkyny, eikä kukaan tienny mistään mitään. Oli kai päättäny siis itsekseen lähteä käveleen. Eli kannattaa olla varovainen.