Mennyttä viikonloppua

Olipahan taas.

Perjantai lähti mukavasti käyntiin, kun sain kyydin--- eikun siis kuljetuksen Indican tytöiltä Vaasan Rockperryyn. Yritin sitten hyvittää ilmaisen kyyd-- kuljetuksen avittamalla linjatsekissä ja muutenkin keikalla. Varsin mukavaa puuhaa kun ei tarvi itekään paljoa stressata. Laitetoimittajan ongelmat oli sen sijaan jo tässä vaiheessa aistittavissa. Esimerkiksi vastaava stagemanager hoiti samalla etupäävahdin tonttia, whaaat!

Varsinaiset omat hommat alkoi pari tuntia myöhemmin. Vaadittavaa rumpuriseria ei meille pystytty toimittamaan, joten piti vetää ilman. Vaihto ei sujunut ongelmitta muutenkaan. Mikseri, jolla mun piti homma hoitaa, oli nippanappa riittävä. "Midas" Verona lähtee mustalle listalle. Paska pöytä, vaikka ois ollu ehjäkin (mitä tämä yksilö ei kuitenkaan ollut). Mutta en ite lähtis tekeen tuon kokoluokan festarin kakkoslavaakaan 24-kanavaisella pöydällä. Ok olihan siinä muutama stereokanava, joita pysty käyttään monona, mutta ei se ole sama asia. Kompressoreista saatiin toimimaan noin kolmasosa. Kaikki efektit ei toiminu. Gatet tais olla melkeenpä ainoa asia mikä toimi. Himmennin aiheutti häiriötä, eli jossain välissä oli vissiin menny sähkölinjat ristiin. Huomasin viis minuuttia ennen keikan alkua, että laulukanava ei oo kunnossa. Sitten se taas oli. Juonnon tullessa taas ei. Siinä meni sitten muutama biisi että asia saatiin korjattua. PA oli hyvä, mutta päin persettä viritetty. Varsinainen clusterfuck siis.... Ja paskat, mitäpä tässä selittelemään. Vedin Vaasassa elämäni huonoimman keikan. Siihen oli syynsä, ja kaikki syyt ei löydy minusta. Olin kuitenki selvinpäin, hyvässä hapessa, pää kasassa. En tehny mitään väärin, olin vaan huono. Lohdutukseksi, ehkä jopa puolustukseksi, voi kuitenki sanoa, etten ollu ainoa huono. Illalla olin taas hyvä, oli pakko ottaa pari juomaa kun vitutti niin armottomasti. Mutta on siinä kyllä aika hankalat lähtökohdat alkaa tekeen töitä jos työvälineet ei oo kunnossa.

Seuraavana päivänä elettiin jännittäviä hetkiä. Bussiin hypättiin jo aamulla kuudelta, matka kävi kohti Karkkilaa. Karkkilaan tiputettiin backline ja valomies. Muu porukka jatkettiin matkaa Paraisille. Muutama bluesahtava bändi teki soundcheckin ennen meitä (en kyllä ymmärrä miksi), ja mekin saatiin vetää jopa bändin kanssa yks biisi - luxusta. Vuokrabackline ja keikanjälkeinen erikoiskiire varjosti hieman keskittymistä. Jotenkuten meni, laulu kuulu ja sitä rataa.

Keikan jälkeen välittömästi kamat pakettiautoon, ja meikäläinen sekä kitarateknikko Uusipoika lähettiin painattaan tuhatta ja sataa takas kohti Karkkilaa. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, matkaa 140 kilometriä. Muu porukka tuli sitten bussilla perässä, oltiin ihan minuuttiaikataululla että ehittäis puolessavälissä vaihtoa Karkkilaan paikalle. Saatiin nipistettyä viis minuuttia, ja paikalla oltiin just kun meidän rummut meni lavalle. Eli oikeastaan aika sopivasti. Keikan alotus myöhästy vaan viis minuuttia, eli ei todellakaan paha jos ajattelee miten monta asiaa ois voinu aiheuttaa pahemman myöhästymisen, tai vaikka koko keikan peruuntumisen.

Ongelmat tuntu seuraavan taas meidän porukkaa. Muutama isku alotuksesta, niin jo tipahti kokonaan subbarit kyydistä. Eikä tullu todellakaan liian lujaa että ne ois kyykänny, vaan joku oikea hätä siellä oli. Meni useampi biisi että saatiin alakerta takas kehiin. Eipä sille vaan mitään voi kun kamat pettää. Kaikilla muilla oli toiminu hommat koko viikonlopun, eli tottakai ne vaikeudet piti alkaa meidän kohalla. Paha karma vissiin. No, laulu kuulu ainakin ajoittain joten kai sieltä laskutusperuste löyty. Keikan jälkeen muu porukka lähti nauttimaan majoituksesta, meikäläinen kantoi juopot autoon ja ajeli kotiin.

Tässä vaiheessa kesää alkaa tuntua että tein virheen kun en ottanu omaa etupäätä mukaan kesäksi. Alkukesästä meni kaikki helvetin hyvin. Tuli tosiaan vastaan digimikseriäkin joilla en ollu aiemmin vetäny ja ihan succés oli sekin. Nyt tämä viime viikonloppu näytti sen, että helpommalla ja paremmalla lopputuloksella ois selvinny jos ois ollu omat kamat. Toisaalta oli kyllä odotettavissakin, että aina ei joka paikassa voi hommat toimia niin kuin toivois. Sitäpaitsi, sillon kun onnistuminen on tullu, ei oo juurikaan harmittanu että ei oo sitä hikistä LS9:a tai vastaavaa ollu mukana.

Mutta ei kai se auta. Henkistä oppi-isääni lainaten: ei anneta periksi, huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun.

Mätäkuun mätöt

Äh taas on menny kohta kuukausi viimisen päivityksen jälkeen. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Edellinen päivitys loppu toteamiseen vapaapäivästä Vaasassa. Sehän olikin varsin kiva päivä, joka tosin päättyi käsirautoihin ja poliisiauton kyytiin. Hieman yli-innokas portsari oli Skybar-nimisessä kapakassa, halusi kai piristää hiljaista iltaansa humalaisten kustannuksella. Ei onneks tarvinnu putkaan lähteä, mutta kyllä siitä hankaluuksia olis edustamalleen ravintolallekin tullu jos olis metakka nostettu. Mutta tää on välillä tämmöstä...

Krapulainen keikkapäivä Riihimäellä, keikka tais mennä ihan ok vaikka mieli oli hieman maassa ja väsy vartalossa. Yöksi kotiin. Seuraavana keskiviikkona mentiin samalla porukalla Konnevedelle, jonne itse matkustin Pete Parkkosen kyydissä. Mukavaa porukkaa ja lepposaa kyytiä, kiitos vain. Festivaalit oli ilmeisesti jonkin kylätoimikunnan järkkäämät, ei ihan 10 minuutin vaihtoaika jne jne harrastelijamaisuudet lähteny. Mutta sijainti oli varsin oiva, sekä yöpaikka todella hieno vanha kartano. Herkulliset ruuat, mahtava sauna jne jne, kyllä oli puitteet kohillaan.

Sitten tulikin taas mulle uusia tuttavuuksia. Viikonloppu meni Anna Erikssonin monitoritonttia hoitaessa. Hieman meinasi olla sekoilua ekan keikan vaihto, ja otan sen kyllä omaan piikkiini. Keikka lähti kuitenki käyntiin aivan hyvin. Samoin seuraavana päivänä Oulussa, jossa vaihdossakin oli jo jotain järkeä. Hyvä bändi, hieno artisti. Ja muutenki mukavaa ryhmää, kyllähän tuommosessa viihtyy.

Sitten ollaanki jo heinäkuun toisessa viikossa. Kävästiin pitkästä aikaa Sonatan sakilla keikalla, tällä kertaa Norjassa. En tiiä kuka oli buukannu lennot, mutta ilmeisen huumorilla joutu ottamaan. Ensinnäkin, ehkä maailman paskin lentoyhtiö SAS. Ruumaan saa laittaa yli 15 kiloa painavia tavaroita ja kaikki ok, paitsi jos kyseessä on soitin. Eli vaikka ompelukone, potkukelkka tai kassillinen kiviä ei haittaa mitään, mutta laitappa sinne vaikka kitara, niin joudut maksamaan ekstraa. Plus että matkan aikana kaikki virvokkeet, kahvit jne maksaa, eikä ihan vähän. Hyi helvetti. Ensimmäiset porukasta oli lähteneet matkaan jo aamulla en muista ysin aikaan?, itse hyppäsin Hki-Vantaalle vasta yhden jälkeen. Ensin Tukholmaan, sieltä Osloon, ja Oslosta Kvinesdahl tai Kristiansand tai joku aivan sama mikä. Siitä vielä autolla reilu 100 km joten perillä oltiin jo kymmenen maissa illalla. Eikä tietysti missään mitään ruokaa / juomaa. Hotelli tosin oli hyvä, netti siellä ei kylläkään toiminu mutta voi jeesus miten hyvät aamupalat ja lounasbuffetit. Elämä oli taas hetken ajan ihanaa, kunnes siirryttiin festivaalialueelle. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta oikeen mikään ei toiminu. Vaihtoaikaa 45 minuuttia ja talon input-listalla mentiin. Perustelu: ei oo aikaa soundcheckiin, joten täytyy pitää kanavat samoissa kanavissa kaikilla bändeillä. Täh??? Niin: ei ole aikaa soundcheckiin, kanavat pidetään samoissa ränneissä. Tervetuloa vuoteen 2000 vitun 9. No ei jaksanu enempää kiukutella, periaatteessa ihan sama missä kanavat on, mutta kamoon miks kysytte että pitääkö kanavalista paikkansa jos teillä on kuitenki omat listat. Festivaalicatering oli--- eikun sitähän ei ollu. Joten voileivällä nukkumaan keikan jälkeen noin klo puoliyö, ja herätys iloisesti klo 02:40, josta kohti lentokenttää. Lentokenttäsekoilun jälkeen duty free kauppaan, josta ei sitten päässytkään enää pois muuten kuin lentokoneen kautta. Norjakin vois jo liittyä EU:iin tai mikä lie Schengen-sopimus onkaan kyseessä, vois loppua nuo pelleilyt tullien ja passintarkastusten kanssa. Paska maa, ei ees kaljaa saanu. Köpiksessä koneen vaihto ja puolilta päivin Helsinkiin. Viimiset oli kuulemma illalla kaheksan jälkeen kotona, joten matka kestikin heiltä vain 16 tuntia tai jotain sinnepäin. Yhen keikan viikonloput, arsesta.

Kotia kun pääsi, niin piti vähän valmistella seuraavan päivän synttärijuhlia. Ei siis omia, vaan kaksosten 50 v. juhlia. Ja sitten heti kiireenvilkkaa Tavastialle töihin. 3 brittibändiä, kaikki soitti jotain psychobillyä tms tikutusta, veri lensi ja räkä ja kaljat kaatuili ja empä enää ihmettele mistä maasta jalkapallohuligaanit tulee. Mukavaa porukkaa oli kyllä kaikki, mutta lavaperformanssinsa välillä vähän kyseenalaista, yleisö mukaanlukien. Ei tosin niin ärsyttävää sakkia kuin hiphop-keikoilla käyvä sakki.

Seuraavana päivänä tosiaan ne synttärit. Mainio King Star soitti. Päivä rakenneltiin ja väsäiltiin katosta sun muuta, Anssilta saatiin äänentoistokamat (joista kiitos kovasti!), syötiin ja juotiin - mukavaa oli! Illalla piti kävästä tutustumassa Backstage-baariin Helsingissä, jossa oli erinomaisen hyvä meininki. Aamulla tai siis iltapäivällä kun heräsin, olikin hieman huono happi, liekö täytekakku ollu jotenki pilalla tai jotain.

Kuinka ollakaan, huomenna matka käy taas kohti Vaasaa. Skybar jääköön tällä kertaa väliin. Ei muuten, mutta lauantaina tiedossa kaks keikkaa. Ensin ajellaan aamulla Karkkilaan laittaan kamoja valmiiksi, sitten mennään vuokrakamoilla tekeen keikka Paraisille, sen jälkeen aikaa 2 tuntia taittaa 140 kilometrin matka takasin Karkkilaan. Saa nähä miten käy.