Bussielämää

Tyyntä merta

noreply@blogger.com (Ville) — Thu, 07 Jan 2010 08:46:00 +0000

Hädin tuskin pääsi edellisistä reissuista kotiin kun pukkas jo joulua päälle. Joulu meni mukavasti Ylläksellä perheen kanssa, sitten olikin jo uutta lähtöä.

28. joulukuuta lähettiin Hki-Vantaalta klo 17 paitsi tunnin myöhässä klo 18 kohti Frankfurtia. Eivät saaneet Helsingissä konetta pakattua ajoissa, ja Frankfurtissa alettiinki jo aavistelemaan sekoilua. Piti olla viiden tunnin vaihto, mutta se muuttukin lennosta reilun tunnin luppoajaksi. No kuluuhan se aika niinkin. Frankfurtista lennettiinki suoraan Sydneyyn, tosin 45 minuutin huoltotauko Singaporessa välillä. Kotiovelta hotelliin kesti noin 34 tuntia, josta koneessa istuttiin yhteensä 26. Pohjosesta tulleilla siihen sai laskea vielä jotain 8 tuntia lisää kun joutuivat hengaileen Helsingissä päivän jatkolentoa ootellessa, joten en viitti valittaa vaikka en saanukaan matkan aikana nukuttua kuin pari tuntia. Sydneyssä tietysti selvisi, että kaikkien kemiläisten matkatavarat ja meidän tekninen kalusto jäi Finnairilta Helsinkiin.

Alkuperänen suunnitelma oli nukkua Sydneyssä eka päiväunet ja sitten valvoa niin pitkään kuin jaksaa, mutta lähettiin Punkin kans kaupungille ihmetteleen. Kävästiin Oopperatalon liepeillä ja fiilisteltiin. Uudenvuoden aatonaatto, hieno ilma ja hyvä meininki väsymyksestä huolimatta. Kohta törmättiinki Ensiferumin tekniikkajaostoon ja siinähän se sitten vierähti. Kengurunlihaa syötiin. Oli aivan hyvänmakuista, mutta sitkeää. Jos en ois tienny kenguruksi, oisin haukkunu huonoksi naudanlihaksi. Lähettiin käveleen takas hotellille ja joku jo vitsaili punasesta naamasta enkä tajunnu mitään. Hotellille päästyä oli vitsit kaukana, sen verran pahasti oli naama kärtsänny. Tosi arvaamaton aurinko! Kuulin myöhemmin, että Australiassa ois maailman eniten ihosyöpää ja UV-säteilyn määrä luokkaa tappava. Joten ois pitäny kuunnella äitiä. Aurinkorasvat tuli kyllä hankittua sen jälkeen. Hotellilla kävästiin saunomassa (oli oikein suomalainen sauna!) ja produktiopalaverissa, väkisin yritettiin valvoa ees kymmeneen mutta kun meinas tipahtaa aulabaariin jo ennen yheksää, oli pakko poistua loiventaan jetlagia.

Uni loppu tietysti jo joskus viideltä aamulla. Touhuttiin omiamme ja kohta pitiki lähteä venuelle. Koko päivän älytöntä säätöä että saadaan keikka hoidettua niillä kamoilla mitä meillä on ja niillä mitä paikalliset pystyy pikaisesti järjestämään. Kyseessä oli joku pieni sisäfestari. Yhtäkkiä löydettiin yks meidän räkki ruotsalaisen bändin kamojen seasta, oli jostain syystä tullu niitten kamojen joukossa Sydneyyn. No helpotti ainaki jonku verran. Mutta olipa hankala löytää in-ear kuulokkeita rumpalille Sydneyn kokoisesta kaupungista uudenvuoden aattona iltapäivällä. Hätäratkasu löyty. Just ennen keikkaa tuli pari matkalaukkua, että edes solisti saa vetää päälleen esiintymisvaatteet, muut veti sitten missä veti. Keikka alko vähän yli puolenyön ja vuoden vaihtuessa meikäläiset oli tekemässä vaihtoa, nimittäin festarivaihtoa. Eli missattiin maailman hienoin ilotulitus. Onneksi Ensiferumin porukka muisti kertoa meille kuinka hienolta oli näyttänyt.

Uudenvuoden päivä saatiin viettää vapaalla. Semmosta palloilua ja väsymystä. Oltiin Punkin kanssa kaukaa viisaita ja ostettiin jo ekana päivänä liput elokuviin. Sydneyssa on maailman suurin IMAX-skriini ja siellä pyöri tietysti Avatar 3D. Itse olin elokuvan jo nähny Suomessa, mutta tiesin sen tehokkaalla projektorilla näyttävän paljon paremmalta. Ja oikeassa olin. Sen verran ramasi, että puolessa välissä piti ottaa 10 minuuttia tsetaa. Heräsin, kun Antti tökkäs kyynerpäällä kylkeen. Kuorsaus hiljaisessa kohtauksessa oli kuulemma vähän liikaa...

Sydney oli kyllä todella mukava kaupunki. Hienoa arkkitehtuuria, mukava ilmasto ja lunkia porukkaa. Hintataso ei vaan ollu mitenkään kilpailukykyinen ees Suomen hintojen kanssa. Ehkä me oltiin vähän väärällä alueella. Mutta tosi kiva paikka, pakko päästä joskus uudestaan. Lennettiin seuraavana päivänä Brisbaneen. Illalla käytiin molemmat bändit henkilökuntineen syömässä Amon Amarthin mukaan maailman parhaassa pihviravintolassa. No oli siellä liha kyllä oikein hyvä, mutta kallista, hidasta eikä kuitenkaan mitään älyttömän ihmeellistä. Ruokaa ooteltiin reilusti yli tunti, siinä ajassa ehdin juoda kaksi caipiroscaa, jotka euroissa makso reilun kympin verran. Taas lähti taju kun pääsi hotellille, ja aamulla ylös.

Brisbanessa käytiin aamupäivällä ennen keikkaa vähän ulkoilemassa. Oikeastaan yhtä ostaria vaan se keskusta missä ehdittiin muutama tunti käydä. Oikein lämmintä ja kosteaa oli. Yhtäkkiä iski sadekuuro, ja valehtelematta noin sekunnissa oli paita läpimärkä. Vähän aikaa hotellilla ja keikkapaikalle könyään.

Monitoripäässä oli tämä "live pro tools" eli joku näistä Digidesignin pöydistä. Oli tosi pieni malli, ei ollut kuin 16 liukua. Ja sehän tarkoittaa lisää layereita. Laskin, että noin kahdeksaa eri layeria piti käyttää keikan aikana, ja välillä sohia hiirellä kun ei nappulat riittäny. Lisäksi kummastutti ettei isommasta mallista jääny mm. auxien panorointi-informaatiota talteen, ja puuttu sieltä jotain muutakin olennaista. Varmaanki user error tai jotain, mutta silti. Taas kävi sama kuin mun ekalla kosketuksella kyseiseen mikseriin. Talon jätkä patchaili ja värkkäs ja sohi hiirellä kaikkia asetuksia reilun tunnin ennenkö kaikki oli kuten piti. Hyvä soundihan siinä systeemissä on. Mutta ei oikein monitoria ehdi sounditella kun täytyy tehdä kaikkea muuta oheistoimintaa tai seikkailla layereilla. Vituttaa kun ei ehdi katsoa bändiä ollenkaan vaan täytyy olla naama kiinni näytössä. Muutenki alkaa jotenki tuntumaan että analogilla saavuttaa usein paremman lopputuloksen, ellei sitten tee koko kiertuetta samalla pöydällä. Tai sitte se on laiskuutta. Tai alan tulla vanhaksi. Miten vaan.

Ilmastointilaite aiheutti kovan flunssan yön aikana. Ei ollu eka kerta, eikä varmaan viiminen, oppiikohan sitä ikinä. Lennettiin seuraavana päivänä Melbourneen, jossa jäi iltapäivällä vielä hyvin aikaa käydä kaupungilla. Käytiin mm. eteläisen pallonpuoliskon korkeimmassa rakennuksessa, Eureka Skydeckissä. Tornin huipulla joku ainutlaatuinen "Edge", elikkä siis vaakasuunnassa toimiva lasiseinillä ja -lattialla varustettu hissi. Eli parikymmenneliöinen lasinen huone, joka työntyy rakennuksen seinästä sivulle ulos. Voit katella maisemia vaikka lattian läpi. En uskaltanu. Mulle riitti ihan hyvin terassi / näköalatasanne. Vähän meinas ottaa mahanpohjasta kun katseli siitä kaiteen yli alaspäin, vaikka korkeutta oli vaan joku 280 metriä. On kuitenki käyty mm. Empire State Buildingissa ja Sears Towerissa, joista eka vähän alle ja toinen vähän yli 400 metriä. No kyllä mua Empire State Buildingissakin vähän jännitti, mutta nyt aletaan lipsua jo vähän aiheesta... Loppuilta lepäillessä ja aamulla ehdittiin vielä kävästä muutama tunti St. Kilda Beachilla ottamassa aurinkoa ja uimassa ennen töihinlähtöä. Oli niin tukkonen olo, että ei meinannu millään jaksaa. Keikalla oli vaikka mitä ongelmaa ja kaikkea tyhjänpäivästä säätämistä, että ei kyllä huvittanukaan. Kaikilla muilla oli vissiin ollu kivaa, mutta mun mielestä oli kiva vaan nukkua.

Kaikenkaikkiaan Australiasta jäi todella hyvä fiilis. Koko ajan tosi leppoisa ilmapiiri ja hyvä meininki. Todellakin lähden sinne vielä joskus lomalle. Melbournesta lennettiin vielä Sydneyn kautta Jakartaan, Indonesiaan. Eka lento 2,5 tuntia ja toinen 7,5. Just kun alko pääseen Australian vuorokausirytmiin, muuttu kello taas viisi tuntia toiseen suuntaan. Joten illalla hotelliruokailun jälkeen sammuin välittömästi.

Tänään piti olla keikka, mutta promoottorin toiminta oli hieman epäilyttävästi aiheuttanut keikan peruuntumisen. Rahat kai saatiin ja promoottori maksaa huoneen laskun, joten palkallinen vapaapäivä kaikille. Tuli tieto tuosta peruuntumisesta vaan niin myöhään, ettei ehtiny netin kanssa oikein suunnitella mitään. Rannalle ois tietysti haluttanu, mutta täällä on kuulemma huonoja rantoja ja vesi niin saastunutta, että uimaan ei kannata mennä. Jep. Jollain isolla ostarilla kävästiin, mutta sillä ei ollu meille tarjota oikeastaan mitään. Just kun haaveilin pääsystä hotellin uima-altaalle, iski ukonilma. Eli nyt on päivä sitten tapettu aikaa hotellihuoneessa. Toisaalta hyvä että saa kunnolla lepäillä ja vielä toipua jetlagista, kun on jääny yöt niin lyhyeksi. Yrittäny nukkua, mutta sitten vaan heränny niin aikasin. Ja onpa ollu aikaa tutkia Jakartaa, minkälaista täällä olis ollu. Asioita joita en tienny: Indonesia väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin maa, Jakarta maailman kolmanneksi saastunein kaupunki. Siinähän se tiivistetysti jo tulikin, eli omien kokemusten mukaan helvetin huono ilma ja hulluna porukkaa. Liikenne ihan kaaosta, taskuvarkaita saa varoa ja koko ajan tuntuu että joku yrittää kusettaa. Iloisia ihmisiä, mutta kun selän kääntää niin heti ollaan vetämässä välistä. Ehkä se ei koske kaikkia, mutta vähän semmonen fiilis on jääny. Toisaalta ruoka on tulista ja hyvää ja kaikki on todella halpaa. Varmaan jos tässä enemmän ois ollu aikaa, ois päässy vähän paremmille apajille. Sadekausi ei ehkä muutenkaan ole paras aika turismin kannalta. No mutta yks maa lisää luetteloon, "on sitä siellä Indonesiassakin käyty", eh heh.

Huomenna lennetään Taipeihin Taiwaniin. Sen jälkeen kävästään Shanghaissa, Kiinassa ja mennään lopulta vielä viikoksi Japaniin. Päivittelen ehkä tunnelmia tarkemmin myöhemmin. Kuviakin on tullu otettua pitkästä aikaa, mutta unohtu se kameran piuha kotiin, joten lisään kuvia varmaan myöhemmin.

Reissun loppu

noreply@blogger.com (Ville) — Sat, 12 Dec 2009 20:06:00 +0000

Taas alkaa yks kiertue lähestyyn loppuaan. Oon tänään selannu taas koko internetin läpi, ja kun tiedän, ettei kuitenkaan jaksa enää kirjottaa tästä reissusta myöhemmin, niin tähän väliin tämmönen katsaus menneistä viikoista.

Edellisen postauksen jälkeen mentiin siis Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin. Täytyy myöntää, että ei vois vähempää kiinnostaa mikä lääni on itsenäinen ja mitä provinssia pitäis kutsua milläkin nimellä. Käytän tästedes yleistermiä "Englanti" tai "britit". Paska maa anyway. Lontoossa nyt oli semmonen semi-ok venue. Melkonen rotanloukku kuitenki. Suihkut ei toiminu, home haisi jne. Oikeastaan aika perus, joten ei jaksa sen kummemmin valittaa.

Seuraavana päivänä oli joku ihme festari, jossa oltiin deadlinereina. Eli varsinainen pääesiintyjä Monster Magnet lopetti 20 minuuttia settinsä myöhässä, joten meidän keikka alkoi 14 minuuttia niitten perässä. Melko nopsa vaihto siis. Oli tosiaan aika erikoisfestarit, mutta mitäpä muutakaan voi oottaa jos festarin nimikin on jo Hard Rock Hell. Kaikesta huonosta suunnittelusta jne huolimatta pakko mainita että tekninen työryhmä veti kyllä aika hyvin.

Kolmas Britti-keikka oli Dudleyssa. Ikivanha JB's oli venuen nimi ja mulle tuttu jo parin vuoden takaa. On todennäköisesti huonoin venue missä oon koskaan ollu, talon "teknikko" enimmäkseen tiellä jne. Kieltäydyn menemästä enää tänne keikalle. Tai rahaa täytyy tulla todella paljon. Pitkä, pitkä, raskas ja pitkä päivä... Joka ei lopussa palkinnut. Roudaus suoritettiin vesisateessa. Jooh yritän ensi kerralla olla positiivisempi.

Onneksi tuoltakin saarelta kulkee lauttoja pois! Yöllä nimittäin siirryttiin remontoituun Antwerpin Hof Ter Loohon, jossa oon käyny varmaan viis kertaa. Alakerran bäkkärit on aiemmin ollu homeessa, mutta nyt sekin oli rempattu ja kokemus oli todella miellyttävä. Muutenhan tuo paikka on aina ollu teknisesti hyvä paikka, nyt kun tuokin puute oli saatu korjattua niin taisi pompata meikäläisen top10 venueitten joukkoon. Catering todella hyvä, talon crew erittäin tehokasta ja leppoisaa. Hyvä, kiitos Belgia!

Hannoverissa oltiin Capitolissa. En oo koskaan käyny. Ihan hienon näkönen vanha teatteri. Ei mitenkään erityinen muuten eikä jääny sen kummemmin mieleen.

Sitten takaisin juhlahumuun kun tultiin Tillburgin 013:een. Ehkä yks Euroopan parhaista venueista. Tai ainakin niistä missä ite oon käyny. Keikkakin oli kai aika hyvä.

Amsterdamin Paradiso oli kans aika hieno venue. Lava oli vähän pieni, mutta puitteet muuten hyvät. Nyt tuli mulle ekan kerran vastaan joku Digidesignin mikseri. Olikohan joku D-show tai joku tämmönen. En tykänny. Hidas käyttää, muovinen fiilis, liikaa latenssia. Voisin kuvitella hyväksi mikseriksi etupäähän, mutta pelkästään jo cuettaminen korva- ja kulmamonitorien välillä oli layereitten välillä hyppimisen vuoksi työlästä. Ja se latenssi oli niin paha ettei voi antaa anteeksi vaikka ois kuinka hyviä plugareita. Joo, ei mulla ollu kuin se tiskin oma eq ja joku kevyt kompura että ei pitäis olla liikaakaan prosessointia. Muussa sitä ei toki huomannu, paitsi itsekin huomasin samantien kun luurit päässä laulumikkiin tsöhöttelin.

Välipäivä istuttiin bussissa paitsi välillä käytiin laivassa, kun matkaa Amsterdamista seuraavalle keikalle oli 1400 km.

Nyt Stavanger Norja. Ilmeisesti joku paikallinen nuorisotalo. Apukäsistä ei tainnu olla kukaan täyttäny 18 vuotta. Talon teknikotkin varsin nuoria, mutta hommat saatiin toimimaan melko kivuttomasti. Huomenna Osloon, sitten vielä Göteborgiin ja lopuksi Tukholmaan. Tukholman keikan jälkeinen päivä olisi tarkotus viettää paremman puoliskon kanssa joulushoppailun ja semmosen parissa.

Mutta keikka alkaakin kolmen vartin päästä, joten lähden valmistautumaan vaihtoon. Over and out.

Alice In Chains

noreply@blogger.com (Ville) — Wed, 02 Dec 2009 18:33:00 +0000

Ekan kerran kuulin bändiä varmaan joskus 12-vuotiaana. Muistan kun kuuntelin Dirtiä ekan kerran. Hyvänkuulosta musiikkia, mutta Would oli se biisi joka iski samantien. Sen jälkeen yritti kaivaa bändistä tietoa siitä ainoasta tietolähteestä mikä Torniossa meikäläisen lapsuudessa oli, Suosikki-lehdestä. EIpä siinä paljoa asioista mainittu niin tieto bändistä rajoittu lähinnä pariin kirjaston kasettiin. Tietenki myöhemmin tuli hommattua kaikki levyt jne. Sitte kun alko ikää olla jo vähän enemmän että ois voinu käydä keikoilla, niin eihän ne enää tietenkään keikkaillu ja jossain vaiheessa se laulajakin sitte kuoli.

2006 keväällä kattelin Provinssirockin esiintyjälistaa, ja totesin että no hemmetti tuohan täytyy lähteä tsekkaamaan. Keplottelin itelle pientä työtä vastaan passin festareille ja tulihan sinä päivänä muutakin mukavaa vastaan, mutta paras keikka jonka ikinä olin nähny, oli samana iltana. Sillon minusta tuli fani.

Eihän se uus laulaja mikään Layne Staley ollu, mutta ihan hyvin veti vaikka vähän anteeksipyytelevä sen lavapresenssi olikin. Bändi oli kuitenki silkkaa rautaa ja sen keikan aikana vasta kunnolla tajus kuinka hyviä biisejä niillä on. Tätä oli pakko saada lisää.

Tässä jo pari viikkoa sitten oltiin suht lähellä niitten keikkaa, ja melkeen tuli lähettyä mutta sitten tuli mutkia matkaan. Uus tilaisuus koitti toissapäivänä. Sain nimet vieraslistalle, sitten piti ostaa junaliput (lähes 250 euroa!) ja buukata halvin hotelli. Sitte vaan Dortmundista junaan kuudeksi tunniksi kohti Münchenia ja jihaa.

Vittu kun oli hyvä keikka! Niin nopeastihan me sinne mentiin kuin päästiin, mutta olivat alottaneet jo puoli ysiltä soittamaan joten missattiin ekat 15 minuuttia. Soittivat yhteensä jotain pari tuntia, joten saihan siinä kuitenki koko rahan eestä. Oikeastaan melkeen kaikki biisit tuli joita oottikin. Tai ihan sama mitä ne ois soittanu, hyviä biisejä ois tullu joka tapauksessa. Mutta nyt veti laulajakin ihan uskomattoman hyvin! Karismaa oli reilusti enemmän ja muutenki uskottavuus oli eri luokkaa. Oli hienoa päästä näkemään bändi. Ei tämä kuitenkaan tainnu mulle vielä riittää. Kyllä pakko päästä vielä joskus bändin keikalle. Ainiin joo ja se uus levy on muuten todella hyvä kans.

Jep, ollaan siis kohta kolme viikkoa Sonata Arcticalla kierretty taas Eurooppaa. Ei mitään erityisempää kerrottavaa. Rekan ovi aukeaa yleensä klo 11, soundcheckit on ohi neljän-viiden maissa, keikka ysiltä tai kympiltä. Rekan ovi menee kiinni ehkä puolenyön maissa tai vähän yli. Sama kaava toistuu lähes päivittäin.

Muutamia keikkoja on jouduttu perumaan laulajan sairastumisten vuoksi. Semmosia uusia paikkoa missä ei oo aiemmin tullu käytyä on ollu ainakin Praha (Tsekki), Kosice (Slovakia) ja Belgrad (Serbia - ois kiinnostanu käydä kaupungilla vähän tepasteleen mutta oli niin hommat vituillaan että meni koko päivä säätäessä kamojen kans. Anyway hienon näkönen kaupunki bussin ikkunasta ja paljon sodan jäljiltä raunioituneita taloja vieläkin.),

Vapaapäiviä on vietetty Budapestissa (taksikuski kusetti noin 50 euroa), Dornbirnissa 3 (mukava kylpylähotelli, käytiin myös köysirata-ajelulla Alpeilla noin kilometrin korkeudessa, hienot oli maisemat), Gironassa (tosi kiva merenrantakaupunki Espanjassa!), Bordeauxissa (ensimmäinen ranskalainen kaupunki jossa ei vituttanu) ja Dortmundissa 2.

Keikoista on jääny mieleen oikeastaan vain muutama paikka. No tietty nämä paikat missä on tullu käytyä jo monta kertaa, mutta huonoudellaan vakuutti esim Hirsch Nürnbergissä. Siellä oli todennäköisesti maailman paskin äänipöytä. Yamaha M2500 tai joku semmonen, jossa ei toiminu mikään. Lisäksi paikan sähköissä oli jotain todella omituista. Osa kamoista vastaanotti semmosta häiriötä että ei oikein ees keksitty miten semmoset voi olla just niissä laitteitta mahollisia. Todella pitkä ja raskas päivä. Serbian keikkapaikka oli myös aika vaativa, kuten yllä mainitsin. Siinä paikallisen kaluston pystyttämisessä vaan kesti, kesti ja kesti. Eikä sillonkaan aina oikein onnistunu. Oli pakko mennä lämppäribändin keikan aikana hätiin kun talkkari ei löytäny eikä oikeastaan jaksanu etsiäkään oikeita piuhoja. Saatiin lavalle ees jotain kuulumaan. Italian ja Espanjan venuet nyt tiedetään, varsinkaan kun ei oltu tällä kertaa siinä Razzmatazz 1:ssä vaan pienemmässä kakkosessa. Joten en viitti näistä mainita sen kummemmin mitään. Sen sijaan pakko vielä mainita Madridin Sala Heineken. Lordin kanssa täällä joskus käytiinki, ja ehdin nimetä paikan Euroopan huonoimmaksi venueksi. No todella huono se oli edelleen. Ja talon "teknikoita" teki lähinnä teki mieli vetää turpaan.

Tänään siis keikkapäivä Dortmundissa, jossa uus hieno venue FZW. Talon teknikoitten "osaaminen" lähentelee tosin melkeen amerikkalaista, mutta kyllä tästäkin selvitään. Kamat on hyvät (jos nuo puupäät ei ois säätäny niitä päin persettä), catering ehkä kiertueen tähän asti paras, puitteet muutenki aivan hyvät. Yöllä matka jatkuu Lontooseen ja saarivaltioissa ollaan seuraavat kolme päivää kunnes tullaan Belgiaan. Sitte oli jotain Saksan keikkaa ja Hollantia, ja lopuksi vielä neljä päivää Skandinaviassa. Voiton puolella siis ollaan jo pitkästi.

Lomaa

noreply@blogger.com (Ville) — Wed, 14 Oct 2009 09:44:00 +0000

Mallorcalla oli oikein mukavaa. Shoppailtiin, kateltiin "nähtävyyksiä", vuokrattiin auto ja kierrettiin melkeen koko saari, vähän löhöiltiin... Ilmat oli oikein hyvät ja - tottakai tämmösenä kulinaristina - ruuat herkullisia! Viikko meni nopeasti ja kohta pitikin tulla jo Suomeen.

Mutta! Muutaman työpäivän ja reilun viikon syksyilyn jälkeen pääsi taas lämpimään! Nimittäin nyt mentiin Rodokselle. All inclusive -hotelli, 28 astetta lämmintä, aurinkotuoli, iPod ja hyvä kirja. Parasta! Ruokaa oli koko ajan tarjolla ja se oli erinomaista, kaikki juomat ilmaista, kolme isoa uima-allasta ja meri 50 metrin päässä.. Ei paljon tarvinnu hotellialueelta poistua. Paras loma koskaan! No eihän nämä nyt ehkä kovin eksoottisia oo teidän Aasian matkailijoiden tarinoitten rinnalla, mutta mun mielestä ilmasto on oikein sopiva kun se on pikkusen alle 30 astetta ilman sitä trooppista kosteutta. Kelpaa mulle paremmin kuin hyvin. Ja halvalla sai. Pakko päästä pian uudestaan.

Pakko tilittää tuosta Rock Bandista kun yks yö sen pelasin tavallaan läpi. Pääasiassa ihan hyvin biisejä alkupäässä peliä, mutta viiminen tunti meni lähes itku silmässä, eikä se itku johtunu liikutuksesta. Siis ihan käsittämättömän paskaa musaa, joko neverheard-osastoa tai sitten jotain isomummon ajoilta olevaa keskinkertasta, vitun paskaa ja ärsyttävää hinttipaskaa! Huh, alko heti pumppu ottaa kierroksia kun ajattelenkaan koko asiaa... No, eikai auta kuin äkkiä hommata se pleikkari 3 ja siihen sama peli, johon voi netistä hakea semmoset biisit mitkä on oikeasti hyviä.

Työrintamalta semmosia uutisia, että Eija Kantolan kanssa ollaan humpattu välillä. Patrosen Antin kans käytiin tekasemassa Firmarock-tapahtuma, 15 bändin soundcheckin ja keikat, joista yks kahteen kertaan + Sami Saari feat. Fakta Beat yhteensä 17 tuntiin. Olipahan talkoot. Mutta kaikki meni hyvin eikä vituttanu kertaakaan. Tavastialla on tullu oltua välillä, sielläkin hyvä meininki. Lauantaina meen apumieheksi Oksua tuuraamaan vanhan tutun Pentti Hietasen konserttiin. Saa nähä mitä sieltä on luvassa. Hyvää varmaanki.

Huomenna synttärit! Jokohan ois varaa tilata itelle ne Genelecin 8030:t takakaiuttimiksi. Supparitkaan ei maksaa enää kuin 1700 euroa, mutta sitä ennen täytyy kyllä investoida vielä keskikaiutin. En oo sen kummemmin aikatauluttanu näitä hankintoja, mutta haave olis että kevääseen mennessä on kotiteatteri valmis. Siihen mennessä onkin pelkkään ääneen uponnu rahaa noin 8000 euroa. No, toiset tykkää ajella hienolla autolla jne.

Nyt jatkan vapaapäivän viettoa katsomalla elokuvan G.I. JOE: The Rise of Cobra

Nokia(doesn't)Care

noreply@blogger.com (Ville) — Mon, 07 Sep 2009 09:38:00 +0000

Ostin uuden puhelimen. Nokia e55. Oli hienoja ominaisuuksia ja muutenki kätevä. Meni päivä meni yö, meni toisetkin. Yhtäkkiä se ei enää toiminu. Ei vaan käynnistyny. Seuraavana päivänä sain uuden. Kauppiaan kanssa naureskeltiin, että toivottavasti tämä kestää pitempään. Ei kestäny. Seuraavana päivänä oli uuskin puhelin paskana, eri vialla tosin.

En nyt jaksa mennä enempää yksityiskohtiin, mutta tulipa huomattua kuinka asiakaspalvelutaitoisia ihmisiä on nykyään vähän! Pahinta oli se, ettei ehditä kuuntelemaan mikä on hätänä. Ihan niinkö joku tulis rikkinäisen tuotteen kanssa syyttelemään myyjiä ja sitten täytyy puolustautua. Tilanteelle ei nyt enää siinä vaiheessa voi mitään. Luulis kauppiaan sekä valistajankin haluavan kuitenki tyytyväisen asiakkaan. Näin ei ilmeisesti monessa paikkaa ole.

Nyt sitten ootellaan taas. Tällä kertaa ei enää saanu uutta puhelinta vaan rikkinäinen lähti huoltoon. Eli jos vaikka jo muutaman viikon päästä sais ostamansa tuotteen käyttöön. Yhteensä ehdin noita kahta viallista käyttää vajaa 3 vuorokautta. Eniten kuitenki vitutti kun kesken työpäivän hajosivat. Jospa seuraava puhelin oliskin jo jonkin toisen valmistajan. Meikäläisen ja Nokian kohta 15 vuoden pituinen yhteistyö häämöttää loppuaan.

Jotain työhommiakin tässä on ollu, mutta ei mitään ihmeellistä. Viime keskiviikkona tosin ujutin itteni tekeen mahtavalle Kingstar-yhtyeelle monitoreja. Kolme stereoryhmää luureja, eli varsin helppo nakki. Pistin parastani mihin LS9:llä pystyin. Suurimman ongelman tuotti luurit. Jokaisella mukaanlukien minä oli erilaiset luurit. Ei oikein tienny mitä muut kuulee. Hyvin kai se meni.

Huomenna kone nousee ja lentää kohti Mallorcaa. Lomalle siis! Halpis rantalomaa siis luvassa, mielummin kai sitä siellä makoilee kuin kotona. Ja seura on mitä parhainta.

Ainiin! Nyt sen sitten tein! Tilasin Rock Band instrumentit ja Rock Band 2 -pelin pleikkarille! Luvassa siis runsaasti kaljanjuontia, rummutusta ja laulamista. Bändissä on vielä basistin ja kitaristin paikat auki, tervetuloa kylään!

Loppukesää

noreply@blogger.com (Ville) — Sun, 23 Aug 2009 13:07:00 +0000

Haa, ompas ollut hulinaa! On ollu monta kertaa tarkotus päivittää, mutta ei oo sitten ollu aikaa kun ois ollu inspistä. No laitetaampa sitten kerralla nippuun useampi jutska.

Heh, edellistä kirjotin lentokoneessa, joka alko just laskeutumaan kun pääsin vauhtiin. Nyt on täällä Lowlands-festivaaleilla jossain Hollannissa jo keikka ohi. Mutta palataanpa alkuun.

Maailman paskimman viikonlopun jälkeen koitti kuitenki taas uus päivä. Pari päivää touhuilin kai kotona tai en muista. Heinäkuun 22. päivä keikkailtiin Eija Kantolan kans jossain, öh, Orimattilassa? Hyvä akustiikka aina välillä näillä tanssilavoilla, niin tänäänkin. Illan toinen bändi oli Neljänsuora. En ymmärrä musiikista mitään, mutta radiosta olen kuullut. Yöksi mentiin Scandic Rosendahliin Tampereelle, jossa join yöjanoissani elämäni kalleimman limun. 0,33 litran tölkki minibaarikokista maksoi 4,80 euroa. Siis vain reilu 14 euroa litra! Kaupasta mm. Pepsilitra maksaa noin euron. Tästedes pysyn alkoholissa. Ja poissa Scandic Rosendahlista.

Aamulla jatkoin matkaa Valkeakoskelle, jossa Työväen musiikkitapahtuma kera Erikssonin Annan. Hyvin järjestetty tapahtuma ja kaikki muutenki vallan ihanaa. Kiitos vaan vielä kerran. Yöllä kotiin.

Seuraavana päivän Tavastialla kolmensadan bändin ilta. Tai no oli kai niitä vaan 5 tai saatto olla 6, en enää muista. Ei kuitenkaan mitään, mikä ois jääny mieleen. Pitkä päivä, mutta Tavastialla on aina kiva olla töissä.

Lauantaina matka jatkui entiseen kotikaupunkiini Tornioon. Kaikenkaikkiaan kiva tapahtuma. Liian paljon kavereita ja liian kiirettä että ois ehtiny kaikkien kans poriseen keikan jälkeen.

Äh, mitähän sitten tapahtu. Eikai mitään. Paitsi tässä välissä onkin ylläolevan tekstin kirjoitusajankohta, eilinen iltapäivä, vaihtunu jo sunnuntaiksi. Välissä ehti vetää kovat kännit, nukkua hyvät yöunet, nauttia aika hyvän aamiaisen ja hoitaa ittensä matkalle. Eli lentokoneessa ollaan taas.

Jeh no heinäkuun viiminen viikko tais olla ihan vaan hengailua kotosalla. Sitte elokuun alussa jatku taas Sonatan keikat. Kävästiin toteamassa Kuopiorock paskaksi festivaaliksi, tosin keikka oli ihan ok. Meitä ennen veti Misfits, heh olihan se aika hassun kuulosta. Välillä tuntu ettei tunnistanu edes biisejä vaikka tuttuja ralleja tulikin aika paljon. No se on semmosta.

Seuraavana päivänä matkustettiin sitten Ankkarockiin. Matkalla sattu hauska tapaus kun pysähdyttiin jossain Juvan ABC:llä tai jossain. Mulla oli joku vanha Hatebreed-paita päällä ja haahuilin siellä jossain myymälän puolella kun jostain kuuluu amerikanaksentilla jotain kehuja mun paidasta. Jotenki häkellyin siinä sitten kun jotain 50 vee äijä tulee jutteleen. Suoritin ostokset ja alko jotenki mietityttään että se oli varmaan joku Misfitsin miksaaja tai joku, että meenpä takas sisälle kattoon oisko se ukko vielä sielä ja jutteleen. No siinä sitte juteltiin varmaan jotain 5-10 minuuttia, jossaki vaiheessa mulle selvis että hemmetti tämähän on Jerry Only eli siis Misfitsin ainoa alkuperäisjäsen, laulaja sekä basisti. Mukava ukkeli. Halusi ehdottomasti multa puhelinnumeron, että soittelee kun ovat tulossa Suomeen keikoille. Siis täh? No ei mitään, mutta se anto myös oman numeronsa mulle! Wau oon ihan kiljuva faniteinityttö nyt. No ei mutta tottakai tuommosta kai lähes legendaa(?) arvostaa, ja oishan se hienoa tehdä töitä tuommosen porukan kanssa. Anyway mukava tuttavuus.

Ruoka tuli ja ajatus katkesi taas. Jep niin siis illaksi Ankkarockiin, jossa hyvä keikka. Bileentynkää, ihan mukavaa oli, paitsi Helsingissä on näköjään sunnuntai-iltana vaikea päästä baariin. Jostain syystä oltiin Onnelassa, jonotin tiskillä valehtelematta puoli tuntia enkä saanu ees tilattua. Muilla oli sama ongelma. Joten seuraavaan paikkaan. Onnelaan en mene enää ikinä, paska paikka. No Rocksiin mentiin sitten. Meitä oli joku 15 hengen seurue, porukkaa Volbeatista, Sonatasta, yks rokkimusasta pitävä NHL-jääkiekkoilija ja oli kai siinä vielä jotain muutakin, kun poke keksii että yks meistä on liian kännissä. Eikä se ees ollu. Eikä meistä kukaan ollu, viiminen tunti oltiin vietetty ilman mitään juomia, pelkästään siinä jo ehti selvitä. No kun koko porukka sitten käänty pois, niin yhtäkkiä poken mielestä se känninen kaveri ei enää ollukaan kännissä. Vaikka välillä on tullu töissäkin oltua tuossa baarissa, niin silti tuntuu että ne poket on siellä aika kusipäitä. Poikkeuksia varmaan on, mutta vitun monesti on jotain ongelmia sisäänpääsyn kans. Ja sitte kun sinne sisään pääsee, niin kaikki pahimmat rähisijät ja urpot on kuitenki sisällä. Eli kannattaisko suunnata sitä energiaa mielummin siihen että heittää porukkaa ulos kuin että ei päästä edes sisälle. No vielä saatiin kuitenki tuhlata rahojamme viinaan ja tienattua huono olo seuraavaksi päiväksi.

Seuraavalla viikolla tuli taas nautittua konserttikäynnistä, kun Madonna esiinty Jätkäsaaressa. Joo, ei siitä sen enempää. Ite en tungoksessa viihdy, joten kaljateltta alueen takana riitti mulle mainiosti. Hyvin järjestetty tapahtuma. Keikan loputtua kävelin suoraan ekalle bussipysäkille ja siitä noin minuuttia myöhemmin bussiin. Seuraavalla pysäkillä olikin sitten ehkä tuhat ihmistä jonossa, voi voi. Lainatakseni erästä sveitsiläistä kiertuemanageria, you have be smart.

Sitten piti olla Alahärmässä Annan keikka, mutta peruuntui sairastapauksen vuoksi. Liksat tuli kuitenki, eli hyvä meininki! Eikä mua oikeasti harmita yhtään, etten päässyt kokemaan saman kalustontoimittajan toimintaa mistä edellisessä postissa jo vahvasti avauduin. Tarkoitti myös sitä, että päästiin lentämään Tornioon jo perjantai-iltana, muuten ois pitäny mennä aamuyöstä Seinäjoelta junalla.

Tuleepas sekavaa tekstiä. Lauantaina olikin sitten Kemissä Sonata Arctica Open Air -niminen tapahtuma. Eli siis Sonatan keikka Kemin satamassa. Lämppärinä Sturm Und Drang eli mulle tuplaliksakeikka. Vähän meinasi vastustaa pitkin päivää, mutta päivän pelasti bändin hieno keikka. Yleisöä oli lähes 4000! Se on aika sopiva määrä mun mielestä. Juhlantynkää oli taas tiedossa, mutta ei sen kummemmin ehtiny alkaa juopottelemaan. Seuraavana päivänä kuitenki väsytti.

Sunnuntaina kestittiin paitamyyjää Larrya, joka oli tullu Saksasta hoitamaan tapahtuman merkkamyynnin. Sillä oli sitten sunnuntai-ilta vapaata, ja vanhempien mökki Mustassalahdessa Torniossa oli päivänselvä valinta. Äiti paisto lohta muurikalla, kuokittiin perunat suoraan pellosta kattilaan jne jne vitun hyvät ruuat! Ja siihen päälle kunnon puusauna kera saunavihtojen. Eli siinä sakemanni vähän ihmeissään, mutta ilmeisesti tykkäs.

Pari päivää tuli oltua Torniossa lomalla, sitten kutsukin jo työt. Keskiviikkona Eija Kantolan kanssa Baltic Princessillä. Eipä siinä mitään. Laivalla oli kaikki kallista, en kyllä ostosreissulle vapaa-ajalla sinne lähtis. Jälkipolville ei jääny kai oikein muuta kerrottavaa. Loppuviikosta oli vielä kolme keikkaa saman pumpun kans, en muista ees missä oltiin, mutta kotiin tultiin yöksi - luxus!

Ja sitten ollaankin tultu jo tähän viikkoon. Mulla oli Pete Parkkosen monitoripäässä tuurauskeikka. Vähän meinas alussa olla hankala ottaa haltuun se kuvio kun ei oikein tienny mistään mtään, mutta kyllähän ne asiat sitten selvis. Hyvin kai se meni ja mukavaa oli ainakin.

Nyt sitten käytiin tosiaan Lowlands-festareilla jossain Amsterdamin lähellä. Isot oli puitteet mutta aika paskat festarit. Tai jotenki ei vaan meidän porukkaa miellyttäny. Yritetty tehä jotenki hienoa, mutta ei sitten kuitenkaan ihan onnistuttu. Roudausmusiikista vastasi The Living End, joka soitti ennen meitä. Hyvä bändi. Käytössä oli house list, eli vitutti jo kättelyssä. Vaihtoaikaa kuitenki 45 minuuttia, eli ei voi sitäkään sanoa perusteluksi. Laulut oli jossain toisessa päässä mikseriä, vähän hankala säätää. Oli se vähän semmosta.

Pieni henkilökohtainen kämmi sattu myös ennen vaihtoa. Siinä Ehun kans vitsailtiin suomeksi kaikkea tyhmää samalla kun talon tyttö mikitti rumpuja. Ei nyt mitään oikeasti pahoja juttuja mutta jotain vaan. Vähän ajan päästä ihmeteltiin, että miks Ahti puhuu sen muijan kans suomea. No voi vee, sehän olikin suomalainen... Pitäis aina muistaa ulkomailla, että joku saattaa kuitenki ymmärtää mitä me puhutaan. Vaikka harvinaista se kuitenki on. Tämä sama tarina on meidän porukalle sattunu nyt kuitenki jo muutaman kerran. Ei onneks hävettäny, ihan hymyilemällä selvittiin.

Nyt aamulla lentokentän check-inissa virkailija tunnistaa bändin ja kertoo että olivat olleet edellisenä iltana telkkarissa. Paikallinen maikkari oli lähettäny keikan ulos vain muutama tunti sen loppumisen jälkeen.

Lentoaikaa vielä tunteroinen jäljellä, joten otan torkut. Palaan asiaan taas joskus.

Mennyttä viikonloppua

noreply@blogger.com (Ville) — Mon, 20 Jul 2009 09:54:00 +0000

Olipahan taas.

Perjantai lähti mukavasti käyntiin, kun sain kyydin--- eikun siis kuljetuksen Indican tytöiltä Vaasan Rockperryyn. Yritin sitten hyvittää ilmaisen kyyd-- kuljetuksen avittamalla linjatsekissä ja muutenkin keikalla. Varsin mukavaa puuhaa kun ei tarvi itekään paljoa stressata. Laitetoimittajan ongelmat oli sen sijaan jo tässä vaiheessa aistittavissa. Esimerkiksi vastaava stagemanager hoiti samalla etupäävahdin tonttia, whaaat!

Varsinaiset omat hommat alkoi pari tuntia myöhemmin. Vaadittavaa rumpuriseria ei meille pystytty toimittamaan, joten piti vetää ilman. Vaihto ei sujunut ongelmitta muutenkaan. Mikseri, jolla mun piti homma hoitaa, oli nippanappa riittävä. "Midas" Verona lähtee mustalle listalle. Paska pöytä, vaikka ois ollu ehjäkin (mitä tämä yksilö ei kuitenkaan ollut). Mutta en ite lähtis tekeen tuon kokoluokan festarin kakkoslavaakaan 24-kanavaisella pöydällä. Ok olihan siinä muutama stereokanava, joita pysty käyttään monona, mutta ei se ole sama asia. Kompressoreista saatiin toimimaan noin kolmasosa. Kaikki efektit ei toiminu. Gatet tais olla melkeenpä ainoa asia mikä toimi. Himmennin aiheutti häiriötä, eli jossain välissä oli vissiin menny sähkölinjat ristiin. Huomasin viis minuuttia ennen keikan alkua, että laulukanava ei oo kunnossa. Sitten se taas oli. Juonnon tullessa taas ei. Siinä meni sitten muutama biisi että asia saatiin korjattua. PA oli hyvä, mutta päin persettä viritetty. Varsinainen clusterfuck siis.... Ja paskat, mitäpä tässä selittelemään. Vedin Vaasassa elämäni huonoimman keikan. Siihen oli syynsä, ja kaikki syyt ei löydy minusta. Olin kuitenki selvinpäin, hyvässä hapessa, pää kasassa. En tehny mitään väärin, olin vaan huono. Lohdutukseksi, ehkä jopa puolustukseksi, voi kuitenki sanoa, etten ollu ainoa huono. Illalla olin taas hyvä, oli pakko ottaa pari juomaa kun vitutti niin armottomasti. Mutta on siinä kyllä aika hankalat lähtökohdat alkaa tekeen töitä jos työvälineet ei oo kunnossa.

Seuraavana päivänä elettiin jännittäviä hetkiä. Bussiin hypättiin jo aamulla kuudelta, matka kävi kohti Karkkilaa. Karkkilaan tiputettiin backline ja valomies. Muu porukka jatkettiin matkaa Paraisille. Muutama bluesahtava bändi teki soundcheckin ennen meitä (en kyllä ymmärrä miksi), ja mekin saatiin vetää jopa bändin kanssa yks biisi - luxusta. Vuokrabackline ja keikanjälkeinen erikoiskiire varjosti hieman keskittymistä. Jotenkuten meni, laulu kuulu ja sitä rataa.

Keikan jälkeen välittömästi kamat pakettiautoon, ja meikäläinen sekä kitarateknikko Uusipoika lähettiin painattaan tuhatta ja sataa takas kohti Karkkilaa. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, matkaa 140 kilometriä. Muu porukka tuli sitten bussilla perässä, oltiin ihan minuuttiaikataululla että ehittäis puolessavälissä vaihtoa Karkkilaan paikalle. Saatiin nipistettyä viis minuuttia, ja paikalla oltiin just kun meidän rummut meni lavalle. Eli oikeastaan aika sopivasti. Keikan alotus myöhästy vaan viis minuuttia, eli ei todellakaan paha jos ajattelee miten monta asiaa ois voinu aiheuttaa pahemman myöhästymisen, tai vaikka koko keikan peruuntumisen.

Ongelmat tuntu seuraavan taas meidän porukkaa. Muutama isku alotuksesta, niin jo tipahti kokonaan subbarit kyydistä. Eikä tullu todellakaan liian lujaa että ne ois kyykänny, vaan joku oikea hätä siellä oli. Meni useampi biisi että saatiin alakerta takas kehiin. Eipä sille vaan mitään voi kun kamat pettää. Kaikilla muilla oli toiminu hommat koko viikonlopun, eli tottakai ne vaikeudet piti alkaa meidän kohalla. Paha karma vissiin. No, laulu kuulu ainakin ajoittain joten kai sieltä laskutusperuste löyty. Keikan jälkeen muu porukka lähti nauttimaan majoituksesta, meikäläinen kantoi juopot autoon ja ajeli kotiin.

Tässä vaiheessa kesää alkaa tuntua että tein virheen kun en ottanu omaa etupäätä mukaan kesäksi. Alkukesästä meni kaikki helvetin hyvin. Tuli tosiaan vastaan digimikseriäkin joilla en ollu aiemmin vetäny ja ihan succés oli sekin. Nyt tämä viime viikonloppu näytti sen, että helpommalla ja paremmalla lopputuloksella ois selvinny jos ois ollu omat kamat. Toisaalta oli kyllä odotettavissakin, että aina ei joka paikassa voi hommat toimia niin kuin toivois. Sitäpaitsi, sillon kun onnistuminen on tullu, ei oo juurikaan harmittanu että ei oo sitä hikistä LS9:a tai vastaavaa ollu mukana.

Mutta ei kai se auta. Henkistä oppi-isääni lainaten: ei anneta periksi, huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun.

Mätäkuun mätöt

noreply@blogger.com (Ville) — Thu, 16 Jul 2009 15:43:00 +0000

Äh taas on menny kohta kuukausi viimisen päivityksen jälkeen. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Edellinen päivitys loppu toteamiseen vapaapäivästä Vaasassa. Sehän olikin varsin kiva päivä, joka tosin päättyi käsirautoihin ja poliisiauton kyytiin. Hieman yli-innokas portsari oli Skybar-nimisessä kapakassa, halusi kai piristää hiljaista iltaansa humalaisten kustannuksella. Ei onneks tarvinnu putkaan lähteä, mutta kyllä siitä hankaluuksia olis edustamalleen ravintolallekin tullu jos olis metakka nostettu. Mutta tää on välillä tämmöstä...

Krapulainen keikkapäivä Riihimäellä, keikka tais mennä ihan ok vaikka mieli oli hieman maassa ja väsy vartalossa. Yöksi kotiin. Seuraavana keskiviikkona mentiin samalla porukalla Konnevedelle, jonne itse matkustin Pete Parkkosen kyydissä. Mukavaa porukkaa ja lepposaa kyytiä, kiitos vain. Festivaalit oli ilmeisesti jonkin kylätoimikunnan järkkäämät, ei ihan 10 minuutin vaihtoaika jne jne harrastelijamaisuudet lähteny. Mutta sijainti oli varsin oiva, sekä yöpaikka todella hieno vanha kartano. Herkulliset ruuat, mahtava sauna jne jne, kyllä oli puitteet kohillaan.

Sitten tulikin taas mulle uusia tuttavuuksia. Viikonloppu meni Anna Erikssonin monitoritonttia hoitaessa. Hieman meinasi olla sekoilua ekan keikan vaihto, ja otan sen kyllä omaan piikkiini. Keikka lähti kuitenki käyntiin aivan hyvin. Samoin seuraavana päivänä Oulussa, jossa vaihdossakin oli jo jotain järkeä. Hyvä bändi, hieno artisti. Ja muutenki mukavaa ryhmää, kyllähän tuommosessa viihtyy.

Sitten ollaanki jo heinäkuun toisessa viikossa. Kävästiin pitkästä aikaa Sonatan sakilla keikalla, tällä kertaa Norjassa. En tiiä kuka oli buukannu lennot, mutta ilmeisen huumorilla joutu ottamaan. Ensinnäkin, ehkä maailman paskin lentoyhtiö SAS. Ruumaan saa laittaa yli 15 kiloa painavia tavaroita ja kaikki ok, paitsi jos kyseessä on soitin. Eli vaikka ompelukone, potkukelkka tai kassillinen kiviä ei haittaa mitään, mutta laitappa sinne vaikka kitara, niin joudut maksamaan ekstraa. Plus että matkan aikana kaikki virvokkeet, kahvit jne maksaa, eikä ihan vähän. Hyi helvetti. Ensimmäiset porukasta oli lähteneet matkaan jo aamulla en muista ysin aikaan?, itse hyppäsin Hki-Vantaalle vasta yhden jälkeen. Ensin Tukholmaan, sieltä Osloon, ja Oslosta Kvinesdahl tai Kristiansand tai joku aivan sama mikä. Siitä vielä autolla reilu 100 km joten perillä oltiin jo kymmenen maissa illalla. Eikä tietysti missään mitään ruokaa / juomaa. Hotelli tosin oli hyvä, netti siellä ei kylläkään toiminu mutta voi jeesus miten hyvät aamupalat ja lounasbuffetit. Elämä oli taas hetken ajan ihanaa, kunnes siirryttiin festivaalialueelle. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta oikeen mikään ei toiminu. Vaihtoaikaa 45 minuuttia ja talon input-listalla mentiin. Perustelu: ei oo aikaa soundcheckiin, joten täytyy pitää kanavat samoissa kanavissa kaikilla bändeillä. Täh??? Niin: ei ole aikaa soundcheckiin, kanavat pidetään samoissa ränneissä. Tervetuloa vuoteen 2000 vitun 9. No ei jaksanu enempää kiukutella, periaatteessa ihan sama missä kanavat on, mutta kamoon miks kysytte että pitääkö kanavalista paikkansa jos teillä on kuitenki omat listat. Festivaalicatering oli--- eikun sitähän ei ollu. Joten voileivällä nukkumaan keikan jälkeen noin klo puoliyö, ja herätys iloisesti klo 02:40, josta kohti lentokenttää. Lentokenttäsekoilun jälkeen duty free kauppaan, josta ei sitten päässytkään enää pois muuten kuin lentokoneen kautta. Norjakin vois jo liittyä EU:iin tai mikä lie Schengen-sopimus onkaan kyseessä, vois loppua nuo pelleilyt tullien ja passintarkastusten kanssa. Paska maa, ei ees kaljaa saanu. Köpiksessä koneen vaihto ja puolilta päivin Helsinkiin. Viimiset oli kuulemma illalla kaheksan jälkeen kotona, joten matka kestikin heiltä vain 16 tuntia tai jotain sinnepäin. Yhen keikan viikonloput, arsesta.

Kotia kun pääsi, niin piti vähän valmistella seuraavan päivän synttärijuhlia. Ei siis omia, vaan kaksosten 50 v. juhlia. Ja sitten heti kiireenvilkkaa Tavastialle töihin. 3 brittibändiä, kaikki soitti jotain psychobillyä tms tikutusta, veri lensi ja räkä ja kaljat kaatuili ja empä enää ihmettele mistä maasta jalkapallohuligaanit tulee. Mukavaa porukkaa oli kyllä kaikki, mutta lavaperformanssinsa välillä vähän kyseenalaista, yleisö mukaanlukien. Ei tosin niin ärsyttävää sakkia kuin hiphop-keikoilla käyvä sakki.

Seuraavana päivänä tosiaan ne synttärit. Mainio King Star soitti. Päivä rakenneltiin ja väsäiltiin katosta sun muuta, Anssilta saatiin äänentoistokamat (joista kiitos kovasti!), syötiin ja juotiin - mukavaa oli! Illalla piti kävästä tutustumassa Backstage-baariin Helsingissä, jossa oli erinomaisen hyvä meininki. Aamulla tai siis iltapäivällä kun heräsin, olikin hieman huono happi, liekö täytekakku ollu jotenki pilalla tai jotain.

Kuinka ollakaan, huomenna matka käy taas kohti Vaasaa. Skybar jääköön tällä kertaa väliin. Ei muuten, mutta lauantaina tiedossa kaks keikkaa. Ensin ajellaan aamulla Karkkilaan laittaan kamoja valmiiksi, sitten mennään vuokrakamoilla tekeen keikka Paraisille, sen jälkeen aikaa 2 tuntia taittaa 140 kilometrin matka takasin Karkkilaan. Saa nähä miten käy.

Kesäkuun kuulumiset

noreply@blogger.com (Ville) — Fri, 26 Jun 2009 14:12:00 +0000

Kuulumisia taas. Kaikenlaista on puuhattu ja kesäkuukin alkaa kohta häämöttään loppuaan. Onneksi nyt alkaa ilmojenki puolesta muistuttaan jo kesää.

Edellisten tarinoitten jälkeen kävin miksaamassa keikan mainiota Playa bilebändiä. Bändin liiderillä on joku oma PA-projekti, ja kyllä se mun mielestä ihan hyvin suoriutuu hommasta. Aika iso kasa kaiuttimia se kyllä on ja päätetehoakin riittävästi. Rafaellon pihalla oli paljon porukkaa ja yleisö piti kuulemastaan. Kamat kasaan ja kotiin puolilta öin.

Vaasan poikien kanssa käytiin kokeilemassa Myötätuulirockia. Ihan ei PA:ssa alakertaa ollu riittävästi meidän touhuun. Jälkeenpäin kuulin huhuja että ei aivan tyytyväisiä olleet muutkaan ollu. Juotiin keikka sitten hyväksi eikä enää jälkeenpäin paljoa surettanu.

Seuraavana päivänä oltiin Utajärvellä Untorockissa. Odotin jotain isompaa festaria, mutta muutaman sadan hengen kekkerithän ne vaan olikin. Venuen virkaa toimitti paikallinen jäähalli. Kalusto Eventworksilta, eli varsin asiallista. Ehkä sitä kaiutinta ois voinu olla enemmänki, mutta kyllä se sille määrälle ihmisiä mun mielestä riitti aivan hyvin. Veto oli jo iltapäivällä, eli pääsi hyvissä ajoin majoittuun mahtavaan maalaiskartanoon. Yöllä heräsin aika kovaan ukkosmyrskyyn, mahtava fiilis kun salamat valaisee koko huoneen.

Pääsin pitkästä aikaa myös ihan turistiksi, jopa niin että maksoin lipuista. En muista koska ois viimeksi ostanu liput jollekki keikalle. Mutta nyt oli jotain mitä en ollu aikasemmin päässy todistamaan, eli tietysti Metallica Hartwallilla. Vähän oli semmonen olettamus että Metallican keikka ois jotain suurta ja mahtavaa ja siistempää kuin kellään muulla, mutta kokemus jäi vähän vajaaksi. Alku lupaili hyvää laser-efektien muodossa. Oikeastaan loppukeikka oli valaistuksen puolesta ihan perusmeininkiä. Pyroja ei muutamia liekkejä lukuunottamatta ollu. Lavan sijainti oli sen sijaan aika hieno. Pyöreä lava keskellä areenaa, laulumikkejä sijoiteltu ympäri lavaa kymmenkunta kpl ja niihin laulettiin kaikkiin tasapuolisesti. Rumpuriseri pyörähti muutaman biisin välein 90 astetta, joten koko areenan yleisö sai nähdä Ulrichin rumpusetin joka puolelta paikoista riippumatta . Meilläkin oli kenttäliput, niin päästiin tosi lähelle bändiä. Porukkaa oli lavan edessä vaan parissa rivissä. Oli hienoa seistä Hetfieldin eessä "darkness improsining me":n aikana aikana vain noin metrin etäisyydellä äijästä. Ainoa mikä kentälle ei toiminu, oli äänentoisto. Seisoin jossain vaiheessa ihan mikserin edessä, enkä tiiä millä korvilla se äijä miksas koska siihenkään kohtaan ei kuulunu oikein muuta kuin kihinää. Kävin jossain vaiheessa baarin ovelta kurkkaamassa katsomon puolella, sinne kyllä tuntu kuuluvan ihan ok balanssilla ja soundillakin kaikki. Uuden levyn biisejä tuli kans tosi monta, varmaan 6 tai 7. Vaikka onkin parasta Metallicaa yli 15 vuoteen, ei se kuitenkaan niin hyvä levy ole. Enemmän ois toivonu vanhoja klassikoita, vaikka tulihan sieltä ne pakolliset Master of Puppetsit, Onet ja Sandmanit. Kyllä silti täytyy mennä vielä toisenki kerran bändi kattomaan jos tilaisuus tulee.

Loppuviikko menikin Movarin hommissa RMJ:ssä. Täytyy mainita että meidän porukalla meni hommat aika hyvin. Ite oli mikittämässä ja kytkemässä, vaihtoaika oli kaikilla puoli tuntia, meidän puolesta hommat oli useinmiten alle 10 minuutissa valmista ilman suurempia mokia. Yleisöä oli aika kehnosti paikalla ja säät aivan perseestä. Esiintyjien puolesta suurimmat onnistujat meikäläisen mielestä oli Popeda, Stratovarius ja Maj Karma. Eikä NWkaan huono ollu, vaikka pyrot oli aika minimaaliset ja tekniikan porukka muutenki aika moido. Vaikkakin Suomen parhaita ovat. Harmittaa, että missasin Matti Nykäsen keikan viereisellä lavalla. Oli kuulemma ollu kuitenki hyvä. Siis vittu. Varmaan yhenkään muun maan kansa ei osota suosiota väsyneelle mm. tapon yrityksestä tuomitulle puliukolle paitsi suomalaiset. Siks me ollaankin maailman paras kansa. Mahtava meininki. Matti on legenda.

Alkuviikko olikin aivan mahtavaa keliä. Rouva töissä, joten rauhassa sai laiskotella koiran kanssa: maattiin pihalla, otettiin aurinkoa ja luettiin kirjaa. Läppäri toimitti soittimen virkaa ja sen kaiuttimista pauhasi lähinnä Bob Marleyn tuotantoa. Parasta ikinä!

Lisää turismia olikin luvassa heti Metallicasta seuraavalla viikolla kun pääsin vihdoin viimein todistamaan Faith No Moren livenä. Ei kiinnostanu paskat lämppärit tippaakaan, ja siinä vaiheessa kun pääsin alueelle sisään, olikin kaljateltta jo täynnä. Bändi oli sairaan kova! Kaikki biisit tuli mitä ootinki. Kaisaniemi alueena vaan minun mielestä ei toimi niin hyvin. Ehkä se Tuskan aikaan voi olla parempikin, mutta jos nyt oli 13 000 ihmistä pakkautunu sen päälavan eteen, niin väljempääki ois voinu olla. Tiukka dB-raja masensi, koska sen miksaajasepän näkemys soundista ois vaatinu kyllä vähän enemmän painetta tuekseen. Kaikista paskin asia oli kuitenki kaljateltta. Siis mitä vittua. Sijoitettu niin kauas lavasta että juuri ja juuri kuulee jotain. Mutta surkeinta oli se reilu parimetrinen festariaita, joka oli päällystetty pressulla. Ei nähny mitään, ei edes sitä isoa videoskriiniä. Jos kaljateltta tosiaan täytyy niin tarkasti eristää varsinaisesti huvialueesta, eikö ois voinu laittaa kahta kerrosta aikaa niin että kerroksien välissä ois esim metri ja pressu unohtaa kokonaan. Tällöin ois teltastakin pystyny seuraamaan lavan tapahtumia. Vielä proompi ois ollu jos ois lisäksi vielä viivekaiuttimet vähän täytteenä, mutta tämä ehkä jo vähän liikaa vaadittu. Niinhän se tietysti on että resurssit ja rahat ei aina kaikkeen riitä, mutta ois hienoa jos kerranki joku jaksais miettiä näitä asioita ja käyttää mahollisuuksia hyväkseen. Kai se täytyy omat festarit laittaa pystöön sitte. Siellä ois aika vitun hyviä bändejä, soundit kohillaan ja aurinko paistais koko päivän. Kalja virtais ja tissejä ois siellä sun täällä. Liput maksais korkeintaan kympin ja järkkärit ois mukavia ja fiksuja. Vittumaiset ja vittumaisen näköset ihmiset ei pääsis sisään. Ja tietysti mulla ois semmonen oma aitio heti miksauskopin edessä, jossa makaisin valtaistuimella, yks palvelija heiluttelis palmunoksaa, toinen tiputtelis rypäleitä suuhun ja loput vaan näyttäis hyvältä. Jooh no niin vaihetaampa aihetta.

Eilen oltiin Raahessa. Sinnekin oli jotku festivaalit pystytetty. Kamat oli ihan hyvät ja omakin suoritus kelvollinen. Popeda veti taas rautaisen keikan. Mukava oli nähdä vanhaa tuttua Junnua, joka oli yhen viikonlopun ajaksi palannu valohommiin päivähommista.

Yöllä tuli uutinen joka kosketti oikeastaan enemmän kuin oisin arvannu: Michael Jackson on kuollu. Tyyppi kuitenki muutti maailmaa musiikillaan, myi siinä sivussa jokusen levynkin. Paljon sai medialta ja kateellisilta paskaa niskaan, vaikka niin monille tuotti paljon iloa. RIP vaan.

Nyt vapaapäivä Vaasassa. Ehkä jotain saunomista tai sensemmosta luvassa. Huomenna mennään johonki tapahtumaan Riihimäelle. Punkki on Parkkosen kans siellä taas ennen meitä, täytyy kävästä neuvomassa keikan aikana. Meidän veto on tunnin liian myöhään että ehtis Suvilahteen kattomaan Social Distortionia, harmi. Mutta tää on tätä. Eipä jaksa Metallican ja Faith No Moren jälkeen paljo valittaa.

Tsau taas.

Ekat festarit koettu

noreply@blogger.com (Ville) — Thu, 04 Jun 2009 02:23:00 +0000

Heipä hei taas. Kesä on alkanu, ja tällä hetkellä tuntuu kelin puolesta, että syksykin jo saa. Mutta eipä vielä innostuta. Perjantaina oltiin Haapajärvellä. Siellä oli uudessa jäähallissa nuorille kemut. Vähän oli hankala akustiikka ja mikserin paikka liian kaukana PA:sta, mutta saatiin keikka. Ihanan aikainen veto oli taas, sai nukkua ruhtinaallisesti.

Seuraavana päivänä olikin kaks keikkaa eri paikoissa. Ensin ajeltiin aamupäivä Hämeenlinnaan, jossa joku koulunlopettajaiskekkeri nuorille. Ja oli siellä jonkun verran aikuisiakin. Kelit oli kohdallaan, taispa olla päälle 20 astetta plussaa. Kaikki toimi erinomaisesti, ja saatiin hyvää harjoitusta tulevaa varten. Keikan jälkeen 15 minuuttia niin perävalot jo näky, suuntana Kerava. Kesän eka passi tuli muuten Rossosta, jossa käytiin ennen keikkaa syömässä. Lahjoittivat mulle jonkun lasten pitsapassin, no ei kai siinä.

Edellisen keikan loppumisesta oli aikaa vaan kolme tuntia kun seuraavassa paikassa jo soi, välissä jotain reilu 80 kilometriä. Keravalla oli vissiin toteuttavan äänifirman pojilla ollu pitkä päivä. Palvelu pelas silti. Mikä ei pelannu, oli laulajan ääni joka oli hieman painoksissa. Mulla meni monta biisiä että sain sieltä edes jotain ulos. Tietenki joku pro-äijä ois varmaan hoitanu homman tyylikkäämmin, mutta ei tämmönen alotteleva pulliainen oikein osannu. No, tämmöstähän tämä livehomma joskus on. Kovin hyvää meininkiä ei osoittanu se teinityttöjen porukka, jolta asiasta tuli vahvaa kritiikkiä meikäläisen suuntaan. Ensin meinasin että jees kiva kun kerranki joku tulee asiallisesti kysymään. Jälkeenpäin kuulin, että keskarit olikin ollu pystyssä jo ennen verbaalista lähestymistä ja paikalta oli poistuttu vittua haistatellen. Sillälailla. Eli taiteilija L. Karkanoa ja teinityttöä yhdistää mm. käytöstavat. Liekö sitten ainoa asia, enpä tiedä. No mutta ammattivehkeillä pitäis pystyä jne.

Tulevana viikonloppuna kävästään Sipoossa, siellä pitäis olla Eastwayn porukka vastassa. Seuraavana päivänä kävästään Tampereella Saunassa. Harmi että ollaankin jollain sivulavalla, ei pääse testaan Liskin stereoita. Koko kevään syyssäätä luvattu, +10 ja vesisadetta. No, ompahan sentään plussan puolella. En taida jaksaa jäädä Mötikkää katsomaan kun pari vuotta sitten tuli nähtyä, joten illaksi ehtii vielä hyvin Kingstarin keikalle Stadiin.

Lopuksi vielä varoituksen sana laivalla keikkaileville. Itselle kävi tuossa reilu kuukausi sitten pieni vahinko, kun roudauksen keskellä jätin laukkuni ja takkini mikserin viereen. Takin taskussa luonnollisesti lompakko. Oli aamulaiva, ja yökerhossa pyöri tähän aikaan pelkät siivoojat. Meni noin 5 minuuttia, ja takki oli häipyny. Muut kamat oli kyllä edelleen koskematta. Menin sitten infopisteeseen kysymään ja sieltähän se takki löyty. Lompakkokin oli tallella, mutta 50 euroa puuttu. En tietysti huomannu asiaa heti, eikä se laivan henkilökuntaa enää myöhemmin kiinnostanukaan. Oma moka, mutta näköjään pitäis koko ajan olla varuillaan. Vähän huono meininki. Tässä vasta oli sitten ollu tuttuja saman firman laivalla, ja langattoman vastaanotin hävinny. Ei ollu kuulemma laivalla näkyny, eikä kukaan tienny mistään mitään. Oli kai päättäny siis itsekseen lähteä käveleen. Eli kannattaa olla varovainen.

Välikuulumisia kesän kynnyksellä

noreply@blogger.com (Ville) — Sun, 24 May 2009 10:38:00 +0000

Heipparallaa. Torniojoessa on jäät lähteny ja vettäkin jonku verran virrannu sitten viime postin. Tässä nyt kuitenki pikaraportti menneestä parista kuukaudesta.

Maaliskuussa koluttiin Sturm Und Drangin kanssa muutamat nuorisotalot, kapakat ja pitseriat. Sama jatkui huhtikuussa, paitsi yks ihan oikeakin klubi mahtu mukaan oikeine kamoineen ja oikeine teknikoineen, kiitos vielä. Lisäksi tuli käytyä ihmettelemässä bosnialais-suomalaista kaiutinteknologiaa Playa yhtyeen miksaamisen merkeissä. Yllättävän toimivalta se siinä Kouvolan pikkuluukussa vaikutti. Samoin Allen&Heathin digimikseri vakuutti. Aivan eri maailmasta kuin ne köpöt halpispöydät. Muutamia keikkoja tehtiin Eija Kantolan kanssa mm. laivalla, josta sai halvalla viinaa, reilu 3 euroa litra.

Toukokuussa käytiin Eija Kantolan kanssa "kiertueella" Oulussa asti, tuli varsin hyvä läpileikkaus humppabändien esiintymisareenoihin. Ikaalisten kylpylä, Oulun Tähti (jossa oltiin joskus 2004 myös Sonatan kans!), Kalajoen Merisärkkä (ja aevan ehaana roudaus)...

Jotain firmakisoja tehtiin Kaivohuoneella ja Sturmiksen kans taas muutamia keikkoja. Oulussa oltiin Teatrialla, jossa oli tällä kertaa meille laitettu pienempi lava. Aika hyvin toimi näinkin, ja kiva kun on kerrankin tarpeeksi ja ammattitaitoisia apukäsiä. Catering pelas ja oikeastaan kaikki muukin paitsi oma terveys, kun joku ihme virus iski. Myös seuraavana päivänä Kemissä tanssit saatiin pienen alkukankeuden jälkeen kuitenki aikaiseksi. Kemi olikin tämän kevään viiminen oman PA:n keikka, joten jatkossa roudataan vähemmän.

Kesä meneekin sitten vähän vaikka missä. Pääasiassa Sturm Und Drangia, muutama keikka Sonataa, heinäkuussa Anna Erikssonia ja tais siellä välissä olla myös joku Eija Kantolan keikka. Ainiin ja juhannus RMJ:ssä. Eli jokaiselle jotakin. Palataan asiaan.

Pizzeriaa

noreply@blogger.com (Ville) — Mon, 09 Mar 2009 00:10:00 +0000

Ei todellakaan oo tuntunu siltä että ois tapahtunu mitään kirjottamisen arvoista. Naputellaan nyt pari riviä kuitenki tähän niin vois sitten vanhana muistella mihin katos pari kuukautta elämästä alkuvuodesta 2009.

Firmakisoja Levillä. Finlandia Vodkan tapahtumat on hauskoja, kun tilat on sisustettu aika viimisen päälle. Lattia peitetty aidolla nurmikolla jne. Nyt oli käytetty ihan hyvin järkeäkin rakennusvaiheessa, vedon jälkeen purku tais mennä kolmessa tunnissa.

Sitte kävästiin Antin kans Rukalla viikonloppu. Ekana iltana tehtiin joku Lenni-Kalle & co Sinatra-veto. Hyvä bändi ja helppo homma. Seuraavana päivänä oli pelkkä PA-keikka Maria Lundin porukalle. Iiiiisiii. Lento kotiin Kuusamosta.

Helmikuun puolenvälin jälkeen alko SuD-keikat. Vaihtelevia paikkoja. Savonlinnassa oli ihan hyvä meininki, vaikka Savonlinnasali olikin vähän kaikuisa paikka meidän hommia ajatellen. Mulle siis eka keikka bändin kanssa ja samalla myös eka "oikea" FOH-keikka aikoihin.

Seuraavaksi Joensuun Bepop, johon ei ammattini puolesta tekis mieli toista kertaa mennä. Olipahan säätöä kun oli hissit rikki tai joku juttu kuitenki ja päädyttiin käyttämään talon PA:ta. Usko meinas loppua päivän aikana moneen kertaan, mutta kyllä siitä keikka kuitenki tuli.

Lahden Sibeliustalo sen sijaan on yks parhaita keikkapaikkoja Suomessa. Talon henkilökunta on viimisen päälle PRO, kamat on hyvät ja roudauskin varsin helppo. Akustiikka miinuksena, mutta eihän kaikki voi aina A1 olla. En tiiä masensiko vielä edellinen päivä vai mikä, mutta ei ihan meikäläisen päivä ollut. Aina ei vaan lähe.

Päivä taukoa ja laivalle. Ei oo tullu montaa kertaa laivalla käytyä keikalla, joten sinänsä hauska kokemus. Tallink Baltic Princess oli paatin nimi ja vastaanotto erittäin ystävällinen. Talon teknikosta ei juuri apua ollut, mutta eipä ollu tielläkään. Ihan hyvä oli kuitenki vetää. Kamat kelpas, ei kuitenkaan kehdannu ihan hulluna luukuttaa, koska yleisö koostui lähinnä 10-vuotiaista lapsista ja 70-vuotiaista vanhuksista. Ja jotain siltä väliltä. Soita siinä sitten heviä, palvo saatanaa ja elä vaarallisesti. Joo.

Pari tuntia unta ja aamulla vaihdettiin Tallinnassa toiseen laivaan, että päästiin äkkiä Helsingissä maihin mistä matka jatkui bussilla pikapikaa kohti Turkua. Turussa hypättiin saman firman toiseen laivaan, suuntana Tukholma. Silja Europa tällä kertaa ja kaks edestakaista risteilyä luvassa. Kamat oli ihan kivat, vaikka pikkusen pienet oli kaiuttimet meidän hommaan. Hirveällä kiireellä roudaus ja pystytys, jäikö puoli tuntia aikaa käydä hytissä vaihtamassa hikiset vaatteet puhtaisiin. Vastaanotto ei ihan ollu verrattavissa edelliseen päivään, risteilyemäntää ei paljon tuntunu kiinnostavan (kuka se edes oli, en missään vaiheessa tavannut!?) ja takahuonetarjoilu - öh siis mikä? Ehdin paikalle 5 minuuttia ennen keikkaa, kävin toteamassa bäkkärillä että kaikki toimitetut 6 puolen litran vesipulloa oli jo otettu lavalle (meitä on 10 hengen porukka!), joten janoisena baaritiskille äkkiä ennen keikkaa pyytämään lasillista vettä. Jonotuksen jälkeen baarimikko totesi että vettä on vain myytävänä, mutta ei sitten vaivautunut ees lopulta myymään. Keikan alkuun oli aikaa 2 minuuttia kun neuvotaan kääntymään risteilyemännän puoleen. "Vitut", ajattelin ja alkunauha soimaan. Onneksi backline-teknikkomme Markku ehti jostain kantamaan mulle mukillisen vettä kesken keikan, oli niin kova jano että meinasi alkaa jo harmittamaan. Edellisenä päivänä puhjennut flunssa aiheutti sen että kurkkua kuivasi ja haittasi jo ajatusta. Ei pitäis ihan hirveästi tänä päivänä olla pyydetty jos lasillisen vettä sais. Kai se pula juomavedestä alkaa jo sitten heijastua tännekin. Niinhän sitä on jonku aikaa jo sanottu että nykyään soditaan öljystä, seuraavat sodat käydään juomavedestä.

Seuraavana päivänä sai onneks lepäillä ja tax-freesta omat juomat. Elättelin toiveita, että olisin ehtiny käymään Tukholmassa, mutta kuulin laivan pysähtyvän satamassa vain tunniksi. Joten se siitä. Raksu tuli toisena päivän Jani & Jetsettersien kanssa samalle lavalle keikalle, siinä oli toisena iltana siis kolmen bändin kamat. Ja jokaisella oma etupää, meillä myös oma monitoripää. Herää kysymys, miksi täytyy noin pienillä resursseilla buukata useampia bändejä. Mutta se ei ole minun murhe, palkka tulee silti. Ja ihan hyvinhän se olosuhteisiin nähden meni. Vaikka ei tästä laivailusta mitenkään loistofiilis jäänyt. Talon tekniikalle kuitenki kiitos.

Päivän paussi tai paremminki matkustettiin Raumalle. Hyvät iltapalat ja nukkumaan. Seuraavan päivän keikka olisi samassa kompleksissa kuin majoitus. Joku uus baari ilmeisesti, Bar Hovi nimeltään. Aika pieni paikka. Talon PA:lla mentiin, vähän ois kaivannu headroomia ja baarin isäntä ilmeisesti yleisöä, mutta näillä mentiin. Meidän kamoilla oli todella hankala mahtua lavalle, mutta selvittiin joten kuten.

Nivalan Puustellissa joskus työtehtävissä vieralleena en Alavuksen Puustellilta paljoa odottanut. Yllätys oli positiivinen! Hyvä akustiikka ja just kivasti kaikki. Ekaa kertaa otettiin bussista myös oma PA ulos. Joku EV:n läjä se on, aika massiivinen mutta isossa PA:ssa on iso ääni. Ja ajan kanssa oli mukava touhuta. Ja tulihan se hyvä keikka vihdoin mullekin! Sain niinkin miellyttävän soundin aikaseksi että tais loppua kohden tulla jo omasta mielestä vähän liiankin lujaa. Kukaan ei tosin valittanu, joku kävi biisien välissä kysymässä tuleeko missään vaiheessa livesoittoa. Eli levysoundit tais olla!

Sunnuntaina kotiinpaluu ja käytiin COBin keikalla Jäähallissa. Ei jaksanu katsoa kuin pari biisiä alusta, joten missasin pyrot. Keikan jälkeen kävin morjestamassa tutut, ei kuitenkaan kehdannut jäädä enempää häiriköimään toisten purkua.

Maanantaina tuli hälytyskeikka Rocksiin. Pari demobändiä, toinen vitunmoista mörinää ja toinen tunnelmallista suomi-rockia. Eli hyvä yhdistelmä. Eka bändi veti semmoset 106 dB huiput, toisella päästiin jo alle 100. En ois millään jaksanu lähteä töihin tuon edellisen rupeaman jälkeen, mutta aivan mukava mieli jäi käväisystä.

Viikonloppu meni Kerma-orkesterin parissa Soittojuomala Armaksessa, ent. Schönes Fräulein. Hieman oli akustoitu ja lopputulos olikin ihan kelpo. PA siellä loppuu edelleen kesken. Kilpailevien firmojen valmistamat vastaavat setit jaksaa kyllä pukata enemmän parempilaatuista ääntä kuin tämä PA, tässä tapauksessa en siis suosi suomalaista. Mutta yleisölle kelpas, joten laskutusperuste saatiin.

Lauantaiaamuna kävästiin vielä viemässä ja pystyttämässä Sturm Und Drangin backline Sonic Pump studiolle. Bändi soittaa Voice TV:n live-levyllä pari biisiä. Mukava oli välillä seurata studiotyöskentelyäkin, eikä tarvinnu ite ottaa stressiä lopputuloksen onnistumisesta. Vaikka sainkin valtuutuksen aikanaan hyväksyä lopullisen miksauksen, että tavallaan osasyylliseksi jouduin silti.

Palataampa taas joskus asiaan. Näihin kuviin (en jaksanu kuskata kameraa mukana), näihin tunnelmiin.

Taas alkaa tapahtua

noreply@blogger.com (Ville) — Tue, 03 Feb 2009 15:49:00 +0000

Morjensta vaan pitkästä aikaa. On ollu hieman hiljaiseloa, ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä mistä vois kirjottaa. Jotain talkkarinhommia on tullu tehtyä ja jotain satunnaisia bändikeikkoja.

Kävi taas perinteisesti, siis siinä mielessä perinteisesti kun alalla usein käy: ensin ei oo hommia ja seuraavana päivänä puhelin pirisee koko ajan. Oli vaikka minkälaista vääntöä ja kyseltiin kaikenlaisiin eri hommiin. Päädyin sitten kolmeksi viikoksi kotiseudun hommiin pohjoseen. Torniossa ei nyt tullu kuin pari päivää kävästyä vapaalla, mutta torniolaisen Eventworksin töissä on käyty Saariselän Tunturibluesit, Ylläs Jazz & Bluesit, tällä hetkellä Levillä Finlandia Vodkan firmakisaa ja ens viikonlopuksi tie vie vielä Rukalle Kurujazzeille. Oikein mukavaa ja iisiä on ollut, asiallisilla kamoilla ja hyvällä porukalla kun tekee niin viihtyy itsekin. Onhan nämä nyt oikeasti vähän pienempiä tilaisuuksia johonki etelän hommiin verrattuna, mutta palkkaa täälläkin maksetaan eli mitä väliä. Varsinki Ylläs Jazz oli ihan sairaan hauskaa, olikohan tämä mulle nyt kuudes kerta kun tehtiin se. Sieltä oikeastaan kaikki lähti joskus 2001 tai jotain, olin ekoja kertoja keikoilla ja kokeneemmat neuvo ja opetti ja pääsin mukaan porukoihin. Kai sitä jotain on tehny oikein kun tässä vielä blogia näpytellään.

Tuli myös aika mielenkiintoinen pesti. Lähen tekeen keulaa Sturm Und Drangille. Ihan mukavasti keikkaa ja bändihän on ihan sairaan hyvä. Viime kesänä tein Myötätuulirockissa näille monitorit, ja varsin tiukkaa soitantaa sieltä tuli. Eipä oo ulkomaan hommia, mutta mukava välillä tehä näitä hommia Suomessakin. Vissiin jo vähän polttelee, toissayönä näin unta festarivaihdosta. Jännä myös sinänsä lähteä tekeen etupäätä kun on tottunu lavalla työskentelemään. Tosin onhan noita joitain muitakin bändejä mitä on tullu miksattua, mutta ei ehkä näin rundiluontoisesti. Tai rundi ja rundi, alle kaks viikkoa ei oo vielä rundi. Viikonloppusin ja välillä vähän viikollakin mennään. Ekaa keikkaa jännitykselläkin ootellessa.

Huomenna tarkotus käydä Levillä Punxun kans laskeen mäkeä, jos ei jaksa niin torstaina sitten. Jos ei tule puita vastaan, niin palataan asiaan tässä joskus kun asiaa taas tulee.

Leikin loppu

noreply@blogger.com (Ville) — Tue, 02 Dec 2008 09:09:00 +0000

Jep ei millään ole jaksanu kirjottaa tänne vähään aikaan. Ei oo hirveästi ollu asiaa mutta ei juuri motivaatiotakaan. Pikakatsaus menneeseen ja ehkä vähän tulevaankin.

Sonata-rundin loppupätkästä: Z7 Prattelnissa totutun asiallinen. Keikka ok, ei sen kummempia muistikuvia. Saarbrückenin Garage oli hieman rempattu bäkkärin osalta. Sain vetää jollain vanhalla Ramsan mikserillä. Ei ollu hyvä. Hof Ter Lo Antwerpenissa kärsi edelleen homevauriosta. Hyvä lava ja hyvät kamat. Käytiin myös vähän kaupungilla eksymässä soundcheckin jälkeen. Ei muuta kerrottavaa. Hollannin Rijssen oli uus paikka. Tosi kehno ilma ja käytiin kaupungilla hieman kävelemässä ja noutamassa flunssa. Oksennus haisi venuella, mutta ei paikallistettu hajun lähdettä eikä kukaan tunnustanu. Oli vähän semi-pro talon tekniikan osalta. Pätkän viiminen keikka oli Saksassa Oberhausenissa. Hemmetin iso Turbinenhalle, joka myös teknisiltä ominaisuuksiltaan jäi hieman vajaaksi. Kaikki keikat meni kuitenki ihan hyvin, että kai siinä tärkein välitty eli yleisö tykkäs.

Muutama päivä käytiin kotona. Kiroiltiin paluulentojen buukkausta. Rekka oli pakattu joskus yöllä klo 2, lentokentällä oltiin jo viideltä eli nukuttiinko. No ei. Ensin lento Düsseldorfista Müncheniin, siellä nopea vaihto ja Helsingin koneeseen. Helsingissä oltiin lähes ajallaan, mutta pohjoisen poikien jatkolento Kemi-Tornioon olikin sitten 15 tuntia myöhässä! Eli kun perillä piti olla sunnuntaina klo 18 tienoilla, olivatkin maanantaina joskus puolen päivän maissa. Lumimyrsky oli aika kova. Ja siihen lisätään vielä ukkonen, niin eipä ihme jos kiitoradat on suljettu. Sitä se reissaaminen on.

Viikonloppuna käytiin vielä päättämässä Unia-maailmankiertue Venäjälle. Junalla ensin Moskovaan. Oli ihan hyvä meininki, ravintolavaunusta VR:n miehet vois käydä ottamassa mallia. Eka keikka jossain monitoimitalossa (tai saatto se olla joku oppilaitoskin). Kamat sinänsä ihan hyviä, mutta rikkinäisiä piuhoja löyty toistakymmentä ja oli siellä vähän muutakin viallista. Kaikki ongelmat kuitenki selvitettiin ja keikka vedettiin.

Yöllä junailtiin Pietariin jossa seuraavana päivänä keikka. Alunperin keikka piti olla jossain klubissa, mutta klubi oli lopettanut toimintansa ja esiinnyttiin jossain 24 000 ihmistä vetävällä urheiluareenalla. Paikanpäälle tultaessa kateltiin että nyt alkaa olla puitteet kohallaan. Festarikokoinen lava, jotain 20 kpl per puoli PA:ta, valoa jne. Kunnes, kävi ilmi että tässä vaan valmisteltiin seuraavan päivän disco-showta, ja meidän lava oli se 8x6 parilla tolpalla Nexon Alphaa ja muutamalla PAR-kannulla. Ei se mitään, ihan hauskaa oli silti. En vaan ymmärrä kuka oli pähkäillyt, että meidän 29 kanavaa mahtuis 24 kanavan A&H GL3300 mikseriin. Selittivät ettei monitoripäässä tarvi toista hihatia tai ridea tai basson mikkiä tai toista kitaraa jne. Ei paljon itku auttanut markkinoilla, joten pakko oli vaan suoriutua. Tänäänkin noin kolmasosa kaikesta ääneen liittyvästä tavarasta oli rikki, mutta keikka oli hyvä ja tähän oli hyvä lopettaa. Keikan jälkeen pienet juhlat ja seuraavana päivänä kotimatkalla hieman väsytti.

Kiitos kaikille mukanaolleille tästä reilusta vuodesta. Monessa paikassa ehdittiin käydä ja monessa sopassa tuli yhdessä oltua. Paljon tuli mokailtua mutta kai siellä jotain pieniä onnistumisen ilojakin seassa oli.

Mitäs nyt? Saa nähdä. Alan työtehtäviä otetaan vastaan. Saa tarjota.

Palailen asiaan ehkä joskus.

Mitä nyt taas?

noreply@blogger.com (Ville) — Sun, 16 Nov 2008 18:31:00 +0000

No eipä paljon mitään. Hankalaa on taas miettiä mitä tässä on muutamana viime päivänä tapahtunu. Hetken mietinnän jälkeen päällimmäisenä mieleen tulee vaan ajatus "eipä juuri mitään".

No naputellaan nyt jotain kuitenki. Italiassa oli keikka. Ruoka ihan sairaan hyvää. Sepä ei varsinaisesti ollu yllätys. Jotku on ehkä eri mieltä, mutta minusta italialainen pizza on myös yleensä erinomaisen hyvää. Keikka oli aika rähjäsessä paikassa. Haukuin jo etukäteen mun käyttöön luvatun monitorimikserin, Yamaha M2500. Yllätyin, kun sillä sai niinkin hyvän soundin. Tästä päivästä ei muuta mieleen jäänykään.

Sitte oltiinkin Wienissä. Keikka oli Gasometer-nimisessä ostarikompleksissa. Iso venue. XL3 lavapään työkaluna ja joo... Edelleen meikäläisen listoilla XL250 on kyllä enemmän suosikki. Kävin encore-breikillä hakemassa itelle baaritiskiltä yhen drinkin kun teki mieli. Ainiin ja Kallen kanssa soundcheckin jälkeen shoppailemassa. Iso oli ostari, mutta ei oikeastaan mitään ostettavaa. Tämän päivän osalta muistikuvat on tässä.

Seuraavana päivänä Budapest ja Petöfi Hall. Budapestiin on aina ilo tulla, hyvä meininki ja tyypit ottaa työhommat tosissaan. Jostain syystä oon aina Budapestissa joutunu kovaan humalaan. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Muuta en muista.

Sitten uus maa, Slovenia. Nykyään näillä reissuilla harvemmin enää tulee vastaan semmosta maata missä ei ois käyny. Tosin tänä vuonna on tullut jo useita, mutta silti. No joo. Eipä tullu keikkapaikan pihan lisäksi paljon Sloveniaa nähtyä. Venue oli aika pieni ja takahuone viereisen oppilaitoksen pukuhuone, mutta ihan ok. Eipä oo aikasemmin tullukaan Venicellä tehtyä monitoreita. Ihan ok pikkumikseri se on, mutta ei kyllä ihan monitorikäyttöön sovellu, ainakaan tällä tasolla. Tällä rundilla auxien tarve ois mielellään 13, mutta tuossa vempaimessahan niitä on vaan kuus. Noh, olishan siellä ollu vielä masterikanavat ja pari apuryhmääkin mutta päätin mennä helpomman kautta. Hieman nimittäin edellinen yö vielä paino. Aika monella näytti olevan kamera yleisössä. Muutenki varsin länsimaalainen meininki oli, että sikäli Slovenia tuntu ihan mielenkiintoselta. Kaupunki oli siis Maribor. Tämä kaikki tapahtu eilen, enkä siitäkään tämän enempää muista.

Tänään ollaan Münchenissä. Venuen nimi on Backstage, ja luultiin että tuttu paikka. Mutta olikin muuttanu toiseen paikkaan ja ollaan nyt siis täällä uudessa paikassa. Puitteet tavallaan hyvät mutta ei kuitenkaan ihan loistava. En tajua miks pitää aina etupäässä olla hienot mikserit ja laitteet, ja monitoripäässä on sitte joku lapsellinen DDA. Tänäänkin työparini Ahti sai käyttää H3000:a kun itelläni oli joku DDA:n monitoripöytä. Ominaisuudet sinänsä ok, mutta nappulat aivan liian lähekkäin toisia ja soundi oli huonompi kuin Italian Yamaha M2500:ssa. Auxeissa tasot säädellään ekan puolikkaan kierroksen aikana, sen jälkeen toinen puolikas kierros on kokonaisuudessaan ehkä parin dB:n verran. Gainissa sama, mutta toisinpäin. Ensin tulee liian voimakas signaali ja kun lyöt -20 dB padin päälle niin saat rauhassa vääntää gainin sinne kello kolmeen että tapahtuu yhtään mitään. Ehkä huonoin pöytä mitä on tällä kiertueella tullu vastaan. Jopa eilinen Venice soveltu minun tarpeisiin paremmin. Vaikka pitikin vetää kaikki korvamonitorit monona ja tänään oli jopa stereoauxejakin pöydässä 6. No, eipä sillä väliä jos pöytä vaan kuulostaa niin huonolta ettei huvita.

Antti askarteli Suomi-aiheisen kakun illaksi. Saa nähä mitä seuraa. Huomenna vapaapäivä jossain keskellä ei mitään taas.

Oikeasti tämä muistamattomuus johtuu vaan siitä että täällä ei tapahdu mitään. Eli sama kaava joka päivä. Herätään, tehään töitä, syödään, ootellaan, tehään taas töitä, käydään suihkussa ja mennään nukkumaan. Eipä siinä paljon mainitsemisen arvoista ehi tapahtua. Onhan se vähän itestäkin kiinni. Mitähän sitä elämältään oikein haluaa. No, töihinhän tänne on lähetty. Kiertuemanageria lainatakseni "this is no holiday". Niinpä.

Jatkuu ensi kerralla.

Ciao bella! Pezzo di merda, mamma mia!

noreply@blogger.com (Ville) — Tue, 11 Nov 2008 21:30:00 +0000

Jeah eli Italiassa ollaan. Madridin jälkeen tie vei Bilbaoon. Täytyy sanoa, että eipä oo paljo Bilbaota tullu nähtyä vaikka oisko ollu ainaki kolmas tai neljäs kerta kun siellä oon käyny. Tälläkin kertaa aika kului venuella. Ei oltu ihan pelipaikoilla, joten vaikka ois ollu aikaakin niin tuskimpa olis tullu lähettyä mihinkään. Ihan siisti baari oli kuitenki ja ruokakin oli hyvää, eipä tuosta lastenlapsille paljo muuta kerrottavaa jääny.

Yöllä huitastiin taas Ranskaan Toulouseen. Le Bikini oli paikan nimi ja oli semmonen käsitys että täälä ois oltu aiemminki, mutta vanha Bikini oliki kai räjähtäny(?) ja tämmönen uus hieno venue laitettu tilalle. Oli kyllä siisti paikka. Kamat oli ihan hyvät ja fasiliteetit vimosen päälle. Bäkkäreitäkin oli aika monta. Meidän crew sai kaks huonetta ja produktion toimisto vielä kaupan päälle, kyllä kelpas. Keikasta nyt ei paljon jääny mieleen. Piiiitkästä aikaa tuli vetastua tuommosella Ramsan tiskillä, mittaroinnin puutteesta kärsi aika paljon mutta soundi oli ihan ok. Alkaa kohta mielipide muuttua Ranskan suhteen. Nimittäin ruokakin oli pääasiassa aika hyvää. Aamupalalla ei ollu kovin nälkä, mutta tarjolla oli noin 10 eri sorttia juustoa niin tekasin itelle tämmösen juustolautasen. Maistui! Suomessa kaikki hyvät ja erikoisemmat juustot on niin pirun kalliita, että täytyy matkoilla aina vetää koko rahan edestä. Päivälliseksi oli jotain tosi laihaa hernekeittoa ja ankkaa punaviinin kera. Ei huono ollenkaan. Jäätelöt ja espressot päälle niin voi jumankekka.

Joo tosiaan tuo oli kyllä niin vimosen päälle mietitty venue ranskalaisuus alleviivattuna, eli verrattuna kaikkiin muihin Ranskan paikkoihin missä oon käyny, että huh huh. Ehkä tuosta maasta vois kohta oppia jo pitämään. Luulenpa, että kyse on kuitenki enemmän paikan sijainnista. Nizza ja Cannes on kans ihan hienoja paikkoja, eikä niissä mitenkään oo tympässy, mutta Pariisi on kyllä yleensä aina ollu negatiivinen kokemus. En muista oonko maininnu, mutta Myytinmurtajiin pitäis ottaa yhteyttä 1) myytti ranskalaisista kaunottarista, 2) myytti ranskalaisesta "hyvästä" ruuasta. No nythän on pari kertaa tosiaan tuo ranskalainen ruokakin todettu jo suht kelvolliseksi, mutta yleensä se on silkkaa paskaa. Ja niinpä niin, bussiin kannetut yöpatongit olikin sitä itseään - lähes kelvollisia mutta pilattu jollain oksettavan makuisella majoneesityyppisellä ratkaisulla. Tai sitte jollain ällöttävällä lihalla. Eikö osata tehdä perus juustopatonkia tai jotain. No ehkä ei. Anyway, hyvä venue ja aika kiva päivä vaikka keikasta ei tosiaan paljoa muistakaan. Kiitos ja hei.

No sitten taas ajeltiin yö ja melkeen koko seuraava päiväkin eli vapaa/matkustuspäivä. Ajeltiin suoraan seuraavan keikan paikkakunnalle, eli Italiaan Piacenzaan. Hotellilla oltiin joskus kahen jäljestä ja siinä sitten huoneet ja netit auki, sen jälkeen keskustaan pöllöileen. Kauhea nälkä oli, mutta siestahan se, joten ravintolat jne kiinni. Jossain vaiheessa löyty joku kahvilantapainen josta saatiin aidot italialaiset mikrossa lämmitetyt pastat. Ihan hyvää kun oli hirveä nälkä ja eipä ollu kallis.

Valomiehemme Antti esitteli italian kielen taitojaan ja tilasi itelleen vain kahvin. Tai "latte" se vissiin on noissa trendipiireissä. Ja "grande" tarkottaa isoa. Eli iso maitokahvi lämmitetyllä maidolla. Saatiinpa tällekin päivällä nauraa, kun ei nyt Antin kielitaito ihan lähteny tässä paikassa. Pöytään kannettiin iso lasi kylmää maitoa. Pienen espresson sentään sai kun pyysi vielä uudestaan kahvia. Kahvit vaan sinne sekaan ja juoma kurkkuun. Hyvinhän se meni. Ens kerralla ehkä vielä paremmin.

Ja mitäs muuta. Niin! Koko päivän teki mieli hyvää italialaista ruokaa. Jotain salaattia, tomaattia, mozzarellaa ehkä.. Ja tietysti spagettia. Ei löydetty oikein mistään, joten ostettiin huonot pitsat mukaan evääksi ja palattiin takas hotellille. Eipä aikaakaan kun alko hiukomaan ja lähin hotellin aulasta ettimään ravintolaa. Ei ollu hotellilla, mutta neuvoivat parin sadan metrin päähän valtatien varrelle (niin meidän hotelli oli siis jossain aika syrjässä). Pihalla oli parikymmentä rekkaa parkissa ja sisällä rekkojen kuskit sekä lähes koko meidän porukka. Ei ollu mikään perus ravintola, mutta Jörgin ja Larryn pienellä opastuksella saatiin pirun hyvät ruuat ja viinit. Just semmosta ruokaa mitä oli tehny koko päivän mieli! Eikä ollu kallista, 12 euroa per nassu sisältää kaks ruokalajia ja litran viiniä ja kokikset.

Eli päivä pulkassa. Huomenna keikka täällä ja sitten neljä keikkaa jossain.. En muista enää missä. Kerron varmaan ens kerralla. Ohessa vielä kuva Vitullin vaatekaupasta.

Ajan kulkua

noreply@blogger.com (Ville) — Sat, 08 Nov 2008 18:44:00 +0000

Ja on vaan menny muutama päivä niin ettei oo ees huomannu. Yks päivä ajattelin, että aika jännää kun vasta oltiin Norjassa ja nyt jo Espanjassa, ja välissäkin on ollu päiviä. Ilmasto on hieman eri kuin pari päivää sitten.

Hampurin välipäivän jälkeen kävästiin Hollannissa, Utrechtissa. Oli ihan place to be. Keikka oli ihan ok venuella, jossa oli melko pieni lava. Eipä siitä mitään erikoista jääny mieleen. Roudaus oli vaan vähän tyly, kun rekalla ei saanu ajaa kaupungin keskustaan. Suoritettiin siis crossload muutaman kilometrin päästä. Siinä sai mersu sprintter kyytiä kun lastattiin melkeen kaikki kamat autoon. Kaks reissua se vaati että kaikki rojut saatiin paikalle. Ja hieman venähti päivä, luonnollisesti.

Seuraavana päivänä myöskin ah niin ihana roudaus. Oltiin Pariisissa Elysee Montmartressa. Oon kai tässä blogissa ennen jo tilittänytkin aiheesta, joten kuitataan tällä kertaa vain parilla kuvalla. Keikka sinänsä oli varsin mainio. Midaksen Sienalla vetelin ja.. no, onhan se semmonen kompromissi. Mikäs siinä, ei se kuitenkaan ihan paska pöytä oo, on niitä nimittäin huonompiakin vastaan tullu. Varsin positiivista, kun on tuo oma räkki täynnä prosessointia. Samaan rahaan sai vähän enemmänki rojua niin mikäpä siinä, kyllä mie keksin käyttöä. Enkä vieläkään muistanu ottaa kuvaa siitä, no jossain vaiheessa.

Sitten oltiinkin vapaalla jossain Gironan lähellä hotellissa Espanjassa. Päivä meni -öh- lepäillessä.

Siitä jatkuu matka Barcelonaan. Tälläkään kertaa en tullut ryöstetyksi. Keikka oli hyvä, ja ekaa kertaa tällä rundilla pääsi vetään kunnon kamoilla. Razzmatazz 1 on hyvä venue, vaikka bäkkärit ja suihkut onkin aika huonot. Kävästiin Tapsan kans kävelyllä kun jäi pari tuntia luppoaikaa. Yritettiin löytää meren rannalle, mutta eksyttiinki johonki puistoon. Sekin oli ihan hieno paikka, kiva oli välillä kävästä vähän tuulettumassa ettei koko päivä mene vaan kellarissa lymyillessä.

Tänään ollaan Madridissa. La Riviera ja tilaratkaisultaan heikohko lava. M7CL:llä miksaillaan monitoreita, ja soundcheck tehtiinkin jo Huskvarnassa. Eli tikulta vaan ja hyvä meininki. Aiemmilla kerroilla mulla on aina ollu hankaluuksia löytää ilmatilasta vapaata kaistaa langattomille, mutta nyt löyty jotenki ihmeen helposti. Vaikka pakko se vahvistin on hommata noille korvamonitoreille jossain vaiheessa. Helpottuu elämä.

Melkosta haipakkaa mahtaa mennä loppureissu. Jäljellä tämän jälkeen siis 15 päivää ja 12 keikkaa. Ja bussissa on kylmä nukkua. Muilla tuntuu asiat olevan hyvin, mulla on varmaan jostain syystä kylmempi punkka kun peiton alla tarkenee mutta naamaa palelee. Täytyy vetää sukkahousut päähän jos ne lämmittäis.

Vapaapäivän viettoa Hampurissa

noreply@blogger.com (Ville) — Tue, 04 Nov 2008 03:47:00 +0000

Tuli just mieleen että vois pari riviä tännekin kirjotella. Samalla tuli mieleen, etten oo ottanu yhtään kuvaa vielä koko reissulla. Laiskuutta kai.

No on tässä ollu vähän kiirettäkin. Pitkiä on päivät kun hommiin on alettu aamupäivällä aina samantien kun ollaan saavuttu. Siinä on aika menny touhutessa ja sitten onkin yhtäkkiä ollu jo keikka. Ja keikan jälkeen purku. Sitte onkin suihkun kautta tullu jo uni. Ehkäpä se tästä vähän rauhottuu kun alkaa hommat rutinoitumaan. Huonoja selityksiä kuvien puuttumisesta...

No mitäs tässä onkaan tapahtunu. Oslo oli ihan kiva, ihmisiä riitti ja suht kelpo keikkakin. Tukholmassa oltiin Gröna Lundin alueella Tyrol-nimisessä paikassa. En oo aiemmin käynykään. Tukholmasta tuntuu löytyvät useampi 1000-3000 vetävä keikkapaikka, kun oon ollu ainaki neljässä tai viidessä eri paikassa siellä keikalla. Mitähän Helsingissä, Tavastia ja Nosturi. No ok, ehkä Kultsan, Kaapelitehtaan ja Jäähallinki voi laskea mukaan, mutta eri asia silti. Kiva venue oli ja hyvä meininki, mutta se mikä mulla jäi eilisestä mieleen oli vastaantullu mikseri. Soundcraftin Vi6 tai joku sinnepäin. Digidigi, mutta olipa hyvä pöytä! Aiemmin oon nähny vastaavan vain Dallasissa kun Pietsu miksas Bodomeja. Täällä oli sekä etu- että monitoripäässä samanlaiset. Ahtikin tykkäsi, niin paljon kun Ahti vaan voi digimiksereistä tykätä (eli ei kovin paljon mutta vähän kuitenki). Ite olin aivan myyty, ja soundi oli varsinki korvamonitorimiesten kohdalla loistava. JBL:n array-kulmat ei ihan tehny oikeutta. Mikähän siinäki on, että JBL:n kamat harvoin on niin hyviä kuin monet niitä pitää. Samoin kuin L'Acoustic. Molemmilla toki hyviä vehkeitä löytyy, mutta niinpä löytyy kyllä varsin huonoja. Tai sitte en vaan osaa, joka sekin on mahdollista, jopa todennäköistä.

Yö matkattiin Hampuriin, ja hotellille saavuttiin päivällä kolmen maissa. Olipa kiva kun ei ollu krapulaa ja jakso lähteä pyörähtään vähän kaupungillakin. Hotellihuoneessa tulin taas todenneeksi Applen ylivoiman Microsoftiin nähden. Hotellien riisto noitten nettipalveluitten hinnassa Euroopassa on ihan naurettavaa, ja se pitäis jollain direktiivillä kieltää. Tässäkin huoneessa ainoastaan langallinen netti, á 15 euroa. Löin piuhan omaan koneeseen kiinni, ja jaoin yhteyden langattomasti. Nyt jo neljä meistä käyttää nettiä samalla hinnalla. Ei varmaan kovin laillista, mutta mitä väliä! Saa nähdä tuleeko Gestapo perään.

Yöllä siirrytään Hollantiin, Utrechtiin. Ei mitään muistikuvia onko siellä oltu ennen. Sitten jatkuu Pariisin Elysee Montmartella, jossa maailman tympein roudaus. Palailen asiaan aikanaan. Ja yritän ens kerraksi hommata jotain kuviakin.

Euroopassa taas

noreply@blogger.com (Ville) — Sat, 01 Nov 2008 20:58:00 +0000

Jou vaan itse kullekin säädylle. Sontiaiset lähti Euroopan kiertueelle, minä mukana. Homma starttasi toissapäivänä lennolla Kööpenhaminaan, josta matka jatkui bussilla Huskvarnaan Ruotsiin. Eka keikka siellä ja olipas vaan pitkä työpäivä. Kiertueen eka keikka, ja kun oli omaa rojua aika paljon mukana, niin meneehän sitä aikaa. Keikka oli kuitenki lopulta omalta kannalta yks parhaista mitä on näitten kanssa tullu tehtyä. Ehkä sitä kohta alkaa oppimaan jotain. Eli seuraavaa epäonnistumista nöyränä odotellessa...

Talon miksereillä mennään, mutta omat mikit, piuhat, lavahaut, telineet... Mulla on myös oma räkki jossa on vähän kaikenlaista mukavaa. Aika siis kuluu varsin rattoisasti töiden parissa. Varsinainen stage managerin pestikin kulkeutu nyt sitte vihdoin mulle, eipä nyt iso homma oo paitsi että vähän täytyy päivystää. Lämppäribändejä kulkee tällä reissulla kaksi. Toinen on Pagan's Mind Norjasta, toinen Vanishing Point Australiasta. Vuokrattiin lämppäribändeille M7CL että saadaan vetää ite talon pöydillä ilman että tarvii jakaa kanavia. Varsin solidaarista hommaa siis?

Tänään Rockefellerissä Oslossa. Pagan's Mind kuvaa täällä jonku dvd:n, ja meidän piti kerätä oikeastaan koko backline rumpuja myöten pois lavalta. Saa nähdä tuleeko vaihdon aikana jotain ongelmia.

Eipä tässä oikeastaan nyt muuta asiaa ole. Vielä pitäis jaksaa muutama tunti ennenkuin pääsee nukkumaan. Saattaa uni maistua.

Nousevan auringon maa - Loudpark festival 2008

noreply@blogger.com (Ville) — Mon, 20 Oct 2008 14:58:00 +0000

Jep kävästiin mutka Japanissa. Tosiaankin vaan mutka, ehittiin olla koko maassa nimittäin alle 48 tuntia. Tämä oli mulle vasta toinen kerta Japanissa. Edellinen kerta oli puolitoista vuotta sitten, ja vaikka siitä reissusta paljon jäi mieleen, tuntu aivan siltä ettei ois koskaan aiemmin siellä käynykään. Ei jaksanu sen kummemmin alkaa kääntään vuorokausirytmiä, vaikka menihän ne unet jo ihan päin seiniä kun ei saanu koneessa nukuttua vaikka join kai kuus pulloa punkkuakin. Hyvä kone oli, joku uus Airbus 340. Jalkatilaa oli enemmän kuin koskaan, perse ei puutunu penkissä ja henkilökunta oli awesome. Jopa ruoka oli melko hyvää. Eli kyllä sen 9 ja puoli tuntia suuntaansa kesti.

Meikän rooliksi oli tällä kertaa jääny myös kiertuemanagerointi. En sitä hommaa pyytäny, mutta mulle se kuitenki tuli, joten yritin hoitaa tontin kunnialla. Kai se ihan ok meni, hengissä selvittiin ja joka jätkä tuli ehjänä kotiin. Juoksemista siinä kyllä riitti, kun meitä oli tekniikan ryhmää mukana ainoastaan minä ja Ahti. Paikalliset kyllä oli suureksi avuksi.

Perjantaina oltiin aamusella maassa, rajat ja tullit jne meni aika kivuttomasti. Myös Apocalyptica oli samalla lennolla ja samoilla festareillakin seuraavana päivänä. Hotellille kun päästiin puolen päivän maissa, piti Ahtin kans lähteä samantien venuelle produktiopalaveriin. Venuena oli Saitama Super Arena, jonka kapasiteetti on 37 000. Jotain neljä kertaa Hartwallin kokonen siis. No näillä festeillä se oli vaan 15 000. Japanissa on siis tapana keikkaa edeltävänä päivänä käydä paikallisen tekniikan kanssa palaverissa. Nyt kun oli tämmönen isompi tapahtuma, niin kävin keskustelun erikseen juhlien produktiomanagerin, lavamanagerin, äänipuolen pomon ja monitorihahmon kans, yks tyyppi oli kai joku vuorovastaava kun se käskytti apukäsiä ja vastas risereista. Lisäksi käytiin show läpi valosuunnittelijan, valomiehen ja MTV kuvausryhmän edustajan kans. Ainiin ja backlinefirman edustajakin oli siellä. Äh, aika paljon manageria, edustajaa ja vastaavaa. Ison maailman meininkiä. Mutta Japanissa nämä asiat hoituu, ja hyvin hoituukin.

Loppuilta yritettiin vaan pysytellä hereillä että ois jaksanu seuraavan pitkän päivän. Kävästiin metrolla Aki-Habarassa shoppailemassa ja ihmettelemässä pienen pieniä läppäreitä joissa pyöri Windows Vista. Tokio on aika pirun iso kaupunki. New Yorkissa jos on Manhattan, niin Tokion keskusta (siellä on kai aika monta keskustaa) tuntuu ainaki kymmenen Manhattanin kokoselta. Ja joka paikassa on siistiä ja turvallista liikkua, ihmiset on kohteliaita. Talojen julkisivut on melkeen tehty neonkylteistä. Japani on kyllä aivan oma maailmansa. Lost in Translation -elokuvassa on aika hyvin onnistuttu kuvaamaan Japanin meno turistin silmin.

Hotellihuone oli 34:ssa kerroksessa ja näkymät oli varsinki yöaikaan melko siistit. Pilvenpiirtäjiä näkyy niin kauas kuin voi silmillä erottaa, ei niille tuu loppua. Väsy tuli kuitenki jo kymmenen maissa illalla, ja aamulla ysiltä heräilin levänneenä.

Oltiin jo puolilta päivin festeillä, koska Tony kävi Apocalyptican kanssa vetämässä I Don't Caren. Itellä jäi muitten kiireitten takia näkemättä, mutta oli ollu kuulemma rautaisempi kuin Ankkarockissa. Apot veti joskus päivällä yheltä, meillä oli veto puoli viis. Aika kiirus meinas olla kun olin lavalla oikeastaan ainoa joka tiesi mistä on kyse. Tietty paikalliset backline-teknikot hoiti kitarat ja rummut, mutta oikeastaan kaikki muu jäi mun vastuulle. Vaihtoaikaa oli vaan 50 minuuttia, mikä normitilanteessa oman lavaporukan kans ois ihan ok, mutta PM5D ja minä yksin bändin lavateknikkona meinas aiheuttaa pienen kiireen. Ei kuitenkaan lähelläkään hätäpäivää tai mitään, vaan oltiin täysin valmiit jo 10 min ennen keikan alkua. Ehdin sitte juosta vielä teippailemassa settilistat ja plektrat sekä kantamassa lavajuomat paikoilleen. Pientä säätöä oli alkukeikasta, mutta äkkiä se asettu kohalleen ja oikeastaan aika hyvin meni niin omasta kuin orkesterin puolestakin.

Tuttujakin oli! Ozzfesteillä tutustuin sillon Lamb of Godin miksaajaan Bozziin ja Static-X:n miksaajaan Bruceen. Molemmat oli nykyisten työnantajiensa kanssa samoilla kekkereillä. Ja Saksa-osaston kitarateknikko Hans oli kans paikalla Carcassin kans. No hitto, oli siellä vaikka ketä muitakin. Sain yhen kuvan lisää kokoelmiin, kun kävin näppäseen Phil Anselmon kans kuvan. Down oli ihan ok, ehkä klubikeikalla vois olla parempikin. Mutta päivän pääesiintyjä Slipknot keräs kyllä pisteet. En oo aiemmin bändin musiikista juurikaan välittäny, mutta näin livenä kyllä täyttä rautaa. Ja sairaan hyvällä soundilla, kuulosti just siltä kuin ko. genren bändin pitääkin kuulostaa. Aika lujaa vaan tuli, mutta niin tuli kaikki muutkin bändit, joita ehdin käydä kuunteleen. Sanotaan vaikka näin, että Suomessa 100 dB on usein aika riittävästi, tällä kertaa siihen saa laittaa vielä 10 dB lisää että aletaan ees puhumaan äänenpaineesta. Korvat soi vaikka en pitkiä aikoja salin puolella ollutkaan. Aika väljää oli yleisön puolella vaikka tapahtuma oli myyty loppuun ajat sitten. Ois sinne tosiaan enemmänki porukkaa mahtunu kuin 15 000!

Bileet loppu kello 22. Kävästiin hotellin baarissa illalla vielä parilla. Aika hauskoja drinkkejä, kun yks tilas tupla-baileysin ja kokiksen, toinen tilas tupla-baileysin ja karpalovodkan. Tulos: tupla-baileys-kokis ja tupla-baileys-karpalo-vodka. Eli olivat tehneet samaan lasiin. Eih.

Yö meni valvoessa, ei vaan tullu uni. Hyvin valvotun yön jälkeen auton nokka oli jo klo 8 aamulla kohti Naritan lentokenttää. Oltiin vasta 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä kentällä, joten shoppailut ja ruokailut jäi väliin. Note to self: seuraavan kerran kun oot kiertuemanageri, hoida porukka kentälle vähintään 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Loppujen lopuksi oltiin kaiken kama- ja ylipainosäädön jälkeen viimiset tiskillä, joten saatiin ne paikat jotka oli jääny vapaaksi. Joka jätkällä keskipaikka. Harmitti kovasti. Mutta ei harmittanu enää kun päästiin koneeseen. Oli nimittäin sama kone ja sama henkilökunta kuin tullessa, joten hyvä meininki ja 9,5 tuntia meni jälleen "kuin siivillä" (huomaa nokkela sanaleikki).

Nyt 10 päivää aivanjotainmuuta ja ens viikolla Euroopan kiertue. Rok on.

Kotiin!!!

noreply@blogger.com (Ville) — Mon, 29 Sep 2008 13:43:00 +0000

Aika hymyssäsuin meni se viiminen vetasu. Heittäydyttiin lavaporukan kans vallan hassuiksi ja vetastiin vähän peruukkia ja rintakarvaa päälle jossain alkupäässä settiä. Kiire ei ollu enää mihinkään. Pakattiin tavarat keikan jälkeen. Backline, mikserit ja kaapelointi lähti takas vuokrafirmaan, korvamonitorit, kitarat ja muu silsa lähti Soundmovesilla takas Suomeen. Sitte vielä hotellille suihkuttelemaan ja pesemään kiertueen tomut pois.

Nyt matkataan kohti Dullesin lentokenttää Washingtonissa. Kööpenhaminan kautta tullaan, matka kestää 14 tuntia. Eli ei pahakaan. Seuraavan viikon aattelin viettää lomaa, mutta kaikenlaista pikku puuhaa ja arkielämään palaamista on luvassa, joten ei ihan kunnolla pääse lepuuttaan. Seuraavat reissut suuntautuu lokakuun puolivälin jälkeen Japaniin. Sinne mennään tekemään yks 50 minuutin mittanen festariveto. Ja seuraavana päivänä lennetään takasin. Palaillaan asiaan.

Nyt kohti kotia, lenkkimakkaraa, kossua ja saunaa!!!

Ja vielä yks!

noreply@blogger.com (Ville) — Sun, 28 Sep 2008 23:55:00 +0000

Jeah, nyt onkin edetty tänne asti jo! Eli mitäs meillä nyt tapahtukaan parina viime päivänä.

Jep eli se hauska keikka mistä viimeksi kerroin. No se oli semmonen. Aika kuuma oli. Tuommosen kuvan nappasin. Kalterithan tuosta enää puuttuis niin olis valmis apinahäkki. Kummalla puolen sitten ne apinat, päättäkää itse.

Olin ihan varma että Anette olis jo toipunut ja NW vetäis seuraavana päivänä Baltimoressa. Eipä vetäny. No oli sitten meidän ilmaiskeikka ja porukkaa varmaan pari tuhatta. Meidän porukallehan tuommonen on tosi arvokasta julkisuutta ja promoa. Ja hyvä keikkakin oli. Vetastiin talon kalustolla tällä kertaa. Mulla oli PM5D. Vaikka aluksi siitä tiskistä olinkin innoissani, nyt alkaa pikkuhiljaa mielipide muuttuun. Eipä se raponen soundi ole. Ja verrattuna vaikka M7CL:ään käytettävyys on mun mielestä huonompi ja myöskin hitaampi. Kyllä analooki on kuitenki hyvä. Yleensä.

Jaarin jaarin. NW jätti myös New Yorkin Nokia Theatren keikan väliin, eli nehän peruutti koko viimisen viikon rundiltaan. Oli tosi siisti paikka, ja yks moderneimmista keikkapaikoista missä on tullu käytyä. MUTTA. Talon porukka oli jotain ammattiliiton sakkia. Todella avutonta meininkiä! Itse en saanu vetää piuhoja, en mikittää, en mitään.. Nämä oli jotain liiton sääntöjä. Ei siinä mitään, mutta kun se talon porukka veteli piuhoja päin persettä eikä ihan kaikki mikserin perustoiminnotkaan ollu hallussa. Sitte kesken linjatsekin ne päätti lähteä syömään. Kytkin itse insertit, siitä tuli sitten palautetta ettei saa mennä koskemaan. No en jaksa nyt sen kummemmin tilittää. Sen verran vielä sanon, että tais olla kiertueen vittumaisimmat 4 tuntia mitkä siinä kasatessa ja soundcheckiä tehdessä vietin. Että hyvä meininki. Liittykää vaan kaikki ammattiliittoon.

Kyllä minusta tuommonen liittoutuminen on ihan hyvä idea jne, mutta sen pitäis olla molemminpuolista että jos työmoraali on noin olematonta niin uutta miestä tilalle vaan. Tai jotain. Kysyin mm. miks monitorikioski on sijoitettu parvelle kolmen metrin korkeuteen. Tänne kiivettiin semmosia tikkaita pitkin, jotka ei toiselta puolen ollu ees kiinni. Ei sieltä ihan äkkiä singahda mihinkään. Ja eivät jaksaneet laittaa jatkoa piuhoihin, niin tuo mun viuhka jäi vielä kulkuväylälle näin, kts. kuva. Anyway, tärkein eli keikka tais olla ihan ok. Yleisöä oli paljon, ehkä parituhatta? Joten taas bändille tärkeä veto.

Tänään sitten Rochester, NY ja kiertueen viiminen veto. Soundcheck meni naureskellessa - enää ei jaksa stressata. Keikka alkaa kolmen vartin päästä ja meillä on luvassa pikku jekku. Kirjottelen vielä huomenna vähän lisää. Tunnelma tällä hetkellä aika hyvä. Mutta moro ny!

America, awesome!

noreply@blogger.com (Ville) — Fri, 26 Sep 2008 00:58:00 +0000

Tuli näköjään pari postausta sitten 100 postia tähän blogiin täyteen. Sen kunniaksi vähän ininää tämän päivän paikasta. Nyt on nimittäin erikoispaikkojen erikoispaikka. En jaksa sen kummemmin tilittää, kerron sen kuvina.

Talon mikrofonitelineet sekä mikrofonijohdot (19 kpl). Tällä pätkällähän meillä on normaalisti käytössä 27 kanavaa. 19 piuhaa on siihen nähden vähän niukasti.

Talon mikrofonivalikoimaa. Yks noista oli semmonen joka helisi ravistettaessa. Sinänsä kätevää, jos ei jaksa laulaa, voi soittaa helistintä.

Niin, tänään on sitten turha oottaa kantoapua, suihkuja, runneria, takahuonetta, production officea tai valomiestä.

Että sikäli. Valmista kamaa jo palaamaan kotiin. Huumorilla mennään. No, eipä tarvi stressata. Keikka alkaa tunnin päästä, toivottavasti ees yleisö saapuu paikalle.

Loppurutistus

noreply@blogger.com (Ville) — Wed, 24 Sep 2008 21:40:00 +0000

Jeah, tässähän on taas muutama päivä menny kivasti. St. Petersburgin keikkapaikka oli pitkään aikaan eksoottisimpia keikkapaikkoja mitä on tullu nähtyä: lava oli nelikerroksisen kerrostalon sisäpihalla. Ja siinä talossa oikeasti asu ihmisiä! Eikä se ees ollu mikään hippikommuuni, vaan ihan siistejä ja remontoituja asuntoja, Helsingin mittakaavalla jopa lähes luxus-asuntoja. Ei ihme että dB-raja oli vähän normaalia tiukempi. No, näkeepä asukkaat sentään ilmaseksi bändin. Aika eksoottinen oli myös lavan katos, mutta rokkenrol. Antti perhana ehti kirjottamaan aiheesta eka, joten en jaksa sen kummemmin tästä enää tarinoida. Keikan jälkeen elokuviin, ja kyllä nyt toisella kertaa se Batman vasta hyvältä elokuvalta tuntukin.

Seuraavana päivänä reissun viiminen vapaapäivä jossain Atlantan liepeillä. Läheltä löyty melko iso ostari, josta tarttu edellisillan elokuvasta yhä innostuneena batman-lippis, -huppari ja -t-paita mukaan. Ja jotain pientä tuliaista. Illalla kävästiin hotellin altaassa pulahtamassa a sitten Hootersiin syömään. Siitä olikin hyvä köllähtää maha täynnä punkkaan katteleen elokuvia ja unia.

23.9. Knoxville, Tennesee. Aamulla tuli sitten tieto että Anette on sairastunu ja NW perunu keikan. Aikansa pähkäiltyään meidän porukka päätti vetää oman keikkansa vähän pitennettynä. Ihan hyvä meininki. Eli maksaneet sai lippurahat takas, mutta ettei olis tullu turha reissu paikan päälle, niin Sonata esiinty kuitenki. Kaikki tais voittaa. Aika hyvä keikka olikin. Ihan mukavasti yleisöäkin jäi paikalle, joten ihan kunnon keikan sai vetää. Kaikinpuolin hyvä meininki.

24.9. Charlotte, North Carolina. Tänään sama meininki kuin eilen. Jotenki vielä paremmalla asenteella lähti tänään kuin eilen, kun jäi se "tuleeko keikkaa / ei tuu keikkaa" -arpominen pois. Talossa oli PA jostain tsaarin vallan ajalta, eli samoja vehkeitä mitkä on ollu uusinta uutta kun Ahti on nuorena poikana alotellu hommia. Eli huippusoundia luvassa. No ei, ihan ok kalusto oli mullakin. Ewo pelotteli että tänään ois rundin paskin venue. Niin varmasti oiskin, jos oltais oltu lämppärinä. Mutta näin omana keikkana toimi kyllä aivan hyvin. No ok, venue sinänsä aika arse. Vessaa sai hakea, roudausreitti onneton, suurinpiirtein kuolleita rottia makaa lattioilla jne. Mutta hyvä tästä tulee, rakenrou. Ahti päätti vielä äänikalustosta innostuneena esitellä minkäväriset valot päätevahvistimissa palaa kun on hyvä soundi, tsekatkaa kuva. Kiva kun on tuommosia kokeneemman kaartin miehiä näyttämässä meille poikasille miten näitä hommia on ennen tehty.

Tämänpäivänen keikka mukaanluettuna, ois enää 5 vetoa jäljellä, joista 2 lämppärihommia ja 3 omaa. Sitte kotiin! Paljon on kaikenlaista hommaa sielläkin päässä luvassa. Sain jopa opiskelupaikan tässä viikko sitten, eli pitäis koittaa silläkin saralla aktivoitua. Onneks sovittiin tämän kiertueporukan kans että vedetään marraskuun Euroopan kiertue ilman viinaksia. Ollaan nyt nämä pari edellistä keikkaa kokeiltu, ja hyvältä on tuntunu. Tästä on myös käytännön hyötyä, kun catering-budjetista säästyvät viinarahat voidaan sijoittaa parempiin hotelliöihin ja saadaan myös parempi bussi käyttöön. Eli varsin mukavalta kuulostaa. Idea viinattomasta rundista kuulostaa hyvältä, saa nähä miten kullakin kantti kestää.

Kotimaassakin on ilmeisesti taas tapahtunu. Aika paljon on häiriintyneitä tyyppejä viime aikoina päässy otsikoihin mitä ikävimmällä tavalla. En halua jeesustella, mutta osanottoni uhrien omaisille. Maailma taitaa olla nykyään aika paljon ikävempi paikka kuin vaikka 20 vuotta sitten.

Keikan alkuun vielä muutama tunti, joten yhen elokuvan ehtii katsoa. TJ 5!!!

Ps. Charlotessa oli riittävän kokonen cue-monitori:

Down in Lousiana

noreply@blogger.com (Ville) — Sun, 21 Sep 2008 03:57:00 +0000

Pari päivää tuli oltua vapaalla kun tosiaan sen peruuntuneen Houstonin ansiosta oli pari vapaapäivää. Ensimmäinen vapaapäivistä meni ihan puhtaasti laiskotellessa. Valtasin suihkuhuoneen kun muut lähti baariin ja tilasin huonepalvelusta pitsaa. Siinä elokuvia katellessa pikkuhiljaa alko silmä luppaseen ja lähin unten maille.

Seuraavana päivänä yleinen siistiytyminen sekä kaupungille pyörähtään. Muut kävi suoajeluilla ja vähän suossa oli vissiin edellisenä iltanakin oltu. Itseä kiinnosti kaupungin kuuluisat voodoo-meiningit. Eli French Quarteriin kierteleen palloileen. Olipa melkonen turistirysä, jenkit pyöri Bourbon Streetillä päissään keskellä päivää ja hirveä hulabaloo muutenki. Vähän niinkö afterski-meiningit pohjosessa. Ei yhtään minun juttu tänään. Kävästiin Ahin ja Eliaksen kans haukkaamassa aika hyvät burgerit. Samalla päiviteltiin, kuinka vesi on sillon hirmumyrsky Katrinan aikaan ollu korkealla. Eli vähän tuossa kuvassa olevan toisen kerroksen parvekkeen yläpuolella se on sillon ollu. Aika hyvin kyllä parissa vuodessa saatu katukuva siivottua. Kuvassa myös hyvä esimerkki paikallisesta parkkeerauskulttuurista.

Kävin sylkäseen Missisippi-jokeen ja meinasin hypätä siipiratas/höyry/tms-laiva Nachezin kyytiin. Ei sitte kuitenkaan huvittanu vaan kävin tsekkaamassa niitä voodoo-kauppoja. Aivan ylimainostettua touhua. Samat halpis t-paidat joka paikassa ja kaikkea muuta turistirihkamaa. Mielenkiintoisinta antia tällä rintamalla tarjos Reverend Zombie's Voodoo Shop. Loppujen lopuksi aikamoista rihkamaa oli kyllä täälläkin, mutta oli sentään ees jotain muutakin kuin pelkkää roskaa. Käsintehtyjä voodoo-nukkeja katselin, mutta mukaan tarttu vaan semmonen hienompi puljun oma t-paita. Pikkuhiljaa etenin kohti muita kaupunginosia, mutta aikalailla samaa soopaa oli tarjolla joka paikassa. Onko tämä NOLA sitten niin kaiken hehkutuksen arvonen... Tietysti tämä meikäläisen kaupunkikierros oli varsin suppea, mutta jotenki jäi semmonen olo että täällä ei mulle hirveästi oo tarjottavaa.

Kun ei mitään mielenkiintosta ja innostavaa tuntunu löytyvän, suuntasin takas hotellille. Ilta alko hiljalleen hämärtyä ja siinä osittain vähän eksyinki matkalla. No oli mulla aika hyvin tiedossa missä oon, enkä ees kaukana hotellista pyöriny, mutta alko tosiaan se iltahämärä, tummaihoiset ihmiset (joita tässä kaupungissa on käsittääkseni reilu enemmistö) ja elämässäni katsottujen jengielokuvien määrä vähän hermostuttaa. Kävin kysymässä jostain toisesta hotellista neuvoa ja siinähän se oma hotelli olikin, korttelin päässä.

Hotellille päästyä tuli oikeastaan samantien nälkä. En jaksanu lähteä enää seikkaileen, joten tyydyin hotellin ravintolaan. Virhe! 40 minuutin odottelun jälkeen tuotiin eteen reissun huonoin ateria. Oisin halunnu syödä pihvin, mutta sitä ei kuulemma saanukaan. Otin sitten jonku kyljyksen joka sinänsä oli ihan ok. Kaveriksi tuli yks uuniperuna ja puoli lautasellista keitettyä parsakaalta. Mikään ei maistunu oikein miltään, ja *zzhhing-zzhhinggg* olin yhtäkkiä 27 dollaria köyhempi. Kyllä vitutti. Bussiin lämmittämään nuudeleita ja kyllä se pahin nälkä lähti.

Seuraavana aamuna oli sitten keikka New Orleansin House of Bluesissa. Aika köpö paikka verrattuna aiempiin HOB-kokemuksiin. Lava oli kai kiertueen tähän asti pienin. Talon äänihahmot oli vähän höppäniä. Vedeltiin talon pöydillä kun ei ois omat mitenkään mahtunu. Aikanen keikka (klo 19 alko) kai tulevan yön pitkästä ajomatkasta johtuen, joten hommat oli meillä ohi jo kello kasin pintaan. Kävästiin lavatyöryhmän kanssa vielä HOBin baarissa syömässä burgerit ja juomassa yhet oluet, jonka jälkeen unille. Liekö kiertueväsymys, koti-ikävä vai mikä kun en oikein New Orleansista saanu mitään irti.

Nyt suuntana St. Petersburg, Florida. TJ 9, eli voiton puolella ollaan ja vahvasti. Ja hyvä niin.