Bussielämää

Ei kiinnosta

2010-11-14T21:05:00.002+02:00

Ei mulla oo tälle blogille enää mitään annettavaa. Kaikki tarinat on kertomuksia normaalista työpäivästä. Välillä joku asia harmittaa, välillä on syytä kehuihin. Ei oo nettiin kirjottamisen arvosta kuitenkaan. Jatkakaa te, joilla on jotain asiaa. Mulla ei oo.

Päivitysväli sen kuin harvenee

2010-07-22T00:28:00.002+03:00

Joo, aikaa on kulunu. Loppureissu meni, vähän pienempää paikkaa oli ja kotiinpääsy jo mielessä, mutta niin siitäkin vaan selvittiin.

Täytyypä aivan kalenterista tarkastella menneitä. Roudarien urheilupäivään tuli osallistuttua. Mukavaa oli, kiitos vielä järjestäneille tätäkin kautta. Parkkosen Peteä tuli käytyä Baltic Princessilla miksaamassa. Tyhjästä pöydästä M7:lla ja aika hyvin kyllä meni. Bändi oli hyvä ja yleisöäkin kiinnosti. Harmi vaan ettei Petellä ilmeisesti ole oikein uusimman levyn myötä keikkamäärä kasvanu. Kyllä ainakin tuon keikan perusteella sitä sois.

Jotain hääjuhlia tuli tehtyä Kalastajantorpalla ja sitten firmakisoja päivystellessä. Elokuvia ehti katsomaan samalla kun langattomien perään vahti puku päällä. Välillä tämmöstäkin.

Festarikesä pärähti jo toukokuun puolessa välissä, kun käytiin Sonatan kanssa jollain festareilla Unkarissa. Talon porukka ei ollu kovin tehokasta tai osaavaa, ja oli siinä kai vähän meidänkin porukan huonoutta mukana. Seuraavana päivänä Tsekeissä, meininki selvästi parempi. Oli pääesiintyjäslotti, ja yleisöä olikin ehkä 10 000. Sunnuntaiksi vielä Saksaan sekoilemaan. Mulla monitoripäässä taas Digidesignin digitaalinen mikseri, enkä vieläkään päässyt pöydän kanssa sinuiksi puolen tunnin vaihtoajalla. Bändi pysty soittamaan, mutta huonot fiilikset jäi omasta tontista. Kaikenkaikkiaan viikonloppu ei ollu kovin onnistunu omasta puolesta. Mutta aina ei voi onnistua, kai.

Maailma Kylässä -festivaalia seuraavaksi Kaisaniemessä. Oli kaikenlaista instrumenttia, etnojuhliin kai kuuluu tämmönen touhu. Hieman oli haastetta, johtuen just erikoisista mikityksistä ja kuitenki monitoriin ois kaivattu paljon kamaa. Välillä oli joku esiintyjä joka vaan marssi lavalle ja alko soittamaan ja oletti että kaikki ois ollu heti valmiina. Toisaalta välillä oli ihan hyviäkin akteja. Ei ihan mun juttu tuo maailmanmusiikki, mutta töitähän ne vaan on että eipä sitä kaikesta tarvi aina niin tykätäkään.

Seuraavan viikon pläjäys oli Guns n' Roses Käpylässä. Piti alunperin olla monitoripäässä, mutta kun muulla porukalla ei ollu kokemusta Movarin lavarasiasysteemistä, ylenin/alenin patchaajaksi. Ja yhessä niitä hommia kuitenki lopulta tehtiin, ihan mukavaa mulla oli. Jonkun verran oon kuullu haukkuja pääesiintyjästä, mutta mun odotuksia se vastas ihan täysin. Bändi veti hyvin, vaikka eihän se tosiaan sama porukka oo joka niillä legendaarisilla levyillä soittaa. Ja kaikki vastaantulleet ihmiset oli oikein mukavia. White Lies oli hieman sekava produktio, mutta kai nekin hommansa sai hoidettua. Danko Jones ei iskeny ollenkaan, ihan tyhjänpäivästä rämpyttelyä. Skunk Anansie oli ihan ok, vähän enemmän oisin oottanu niiltä vaikka ei se missään nimessä huono ollu. Mike Monroe oli ehkä positiivisin yllätys koko päivässä. Mutta tosiaan mukavaa oli ja kaikki meni hyvin.

Seuraavana viikonloppuna Sonata Arctica kävi Saunassa Tampereella. Huonot kelit eikä muita mua kiinnostavia orkestereita, joten ihan työn merkeissä. Akun Tehtaalle iso kiitos, ammattitouhua kuten niin monta kertaa täälläkin on tullut mainittua. Seuraavana päivänä oltiin Kivenlahtirockissa. En oikein tienny mitä oottaa tuommosilta pikkufestareilta. Järjestelyt ainakin meidän osalta pelas helvetin hyvin. Tiukat dB-rajat oli määritelty, oliko etupäähän muistaakseni 92 dB ja lavalle 95 dB. Lupasin jo ennen vaihtoa että tulee paukkumaan yli. Meitä ennen Chisu veti kai 98-100 dB, ja se oli kuitenki melkeen jatsia. Ei tainnu montaa kertaa mittaria käydä alle sadan meilläkään, mutta heviä soitetaan vähän kovempaa, ei sille mitään voi. Ilmeisesti suuremmilta valituksilta oli vältytty kuitenki.

Kesäkuun puolessa välissä oli joku Karjalaisten Liiton iltama Soutustadionilla. Haitarimusaa siis. Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Kukaan ei tullu avaamaan portteja tai antamaan sähköä, joten roudattiin pitkä matka kantamalla kamat käsin ja päätettiin alottaa pystyttäminen anyway tuli sähköä tai ei. Olikin homman pelastus, koska jos oltais jääty ootteleen, ei keikka ois ehtiny alkaa mitenkään ajallaan. Sähköt tuli jo 20 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. 10 minuuttia myöhemmin oltiin tehty tsekki, joten aikaa vielä jäikin. Melkosta hommaa.

Seuraavana aamuna kohti Provinssirockia. Lava oli seuraavan päivän pääesiintyjää Rammsteinia varten melko hyvän kokoinen. Meitä edeltävä bändi (en muista mikä) toi oman tiskinsä, joten mulla oli aikaa näprätä PM5D rauhassa kuosiin.

Juhannusviikolla touhuttiin Finlandia Vodkan firmakisoja. Oli taas aika erikoista touhua. Oli lava jossa piti soittaa pari bändiä, oli vähän muutakin äänentoistoa pitkin aluetta. Kesken illan keksivät laittaa bändin soittamaan nuotiolla. Harvemmin on tullu pimeässä miksattua bändiä mikserillä, joka sijaitsee pöydän alla maassa, vieressä tyypit vetää viinaa ja paistaa nuotiolla makkaraa. Oli vähän erikoismeininki. Mutta kaikki meni hyvin ja purkukin oli yllättävän nopea. Juhannus oli vapaa! Mukavaa mökkeilyä, saunomista ja uintia kolme päivää. Ei vois paljon parempaa juhannusta olla. En mee ehkä koskaan enää juhannuksena töihin.

Seuraavalla viikolla oli Tuska. Muutama hyvä bändi tuli nähtyä, kuten Blake ja WASP. Devin Townsendin porukka oli kans ihan ok, vaikka enemmän tykkäsin herran aiemmista proggiksista. Oikeastaan ainoa bändi jonka oisin oikeasti halunnu nähdä, oli Crowbar. Ne oli kakkoslavalla, ja jotenkin missasin bändin täysin vaikka ois ollu hetki aikaakin kävästä katsomassa. Megadeth on sen sijaan nähty jo muutaman kerran ja tällä kertaa tais olla huonoin keikka joka on niiltä tullu nähtyä.

Sitte taas seuraavalla viikolla Euroopan festivaaleja koluamaan. Ensin oltiin jossain Itä-Saksan puolella. Oli todella huonosti organisoidut festarit. Vaihtoaikaa oli 65 minuuttia, mutta talon porukka oli täysin kädetöntä ja ainoastaan niiden osaamattomuuden / laiskuuden ansiosta aloitus veny 10 minuuttia. Oli kuulemma muillakin orkestereilla ollu samanlaisia ongelmia ennen meitä. Tässä taas nähtiin, että halpa ei välttämättä ole paras. Seuraavana päivänä mentiin Sloveniaan, joka ennakkoon vaikutti ihan katastrofilta 20 minuutin vaihtoineen, mutta kaikki meni todella hyvin. Vastassa oli ammattitaitoista henkilökuntaa ja jopa PM5D:lla pärjäs tyhjältä pöydältä todella hyvin. Seuraavana päivänä kotiin, ja vielä sunnuntaiksi Ruisrockiin. Oli muuten todella raskas viikko. Torstaina siis lähdettiin Helsingistä aamulla ja lennettiin Berliiniin. Siitä kolmen tunnin matka autolla festareille, keikan jälkeen lentokenttähotelliin nukkumaan 2 tuntia ennen seuraavan aamun herätystä klo 4 ja lentoa Wienin kautta Venetsiaan. Sieltä taas 3 tuntia autolla Sloveniaan, jossa keikan jälkeen tunti unta (ei ollu edes hotellia), ja taas autolla kentälle, josta lento Venetsian ja Frankfurtin kautta Helsinkiin. Kentältä lähdettiin vielä juhlimaan kaksosten synttäreitä, ja kello olikin taas yks yöllä kun seuraavan kerran pääsi nukkumaan. Tässä vaiheessa olin siis melkeen kolmen vuorokauden aikana nukkunu yhteensä 3 tuntia. Herätys olikin heti klo 5 aamulla kun stereot ei kuulemma toiminu, ja piti mennä laittaan ne päälle. Onneks sai nukkua vielä pari tuntia ennen junamatkaa kohti Ruisrockia. Jossa oli vastassa Eastway ja H3000. Vaihtoaikaa oli todella paljon ja pikkuvikojen metsästämisen jälkeen kaikki meni hyvin ja leppoisasti, kiitos asianosaisille. Vielä yöllä mökille ja seuraava päivä uiden ja syöden hyviä ruokia. Ostin pari kaljaa kaupasta maanantai-iltana kotimatkalla, mutta en jaksanu ees avata niitä kun uni tuli jo illalla klo 11. Raskaita hommia.

Olipas nopeasti tiivistetyt pari kuukautta. Sillä nyt ollaan tultu jo viime viikonloppuun, joka meni Simerockin päälavalla. Tuli taas tuota Suomi-sceneä nähtyä enemmänkin, vaikka ruotsalaisten kalustolla sainkin toimia. Olipa hieman ongelmia firman laitteissa, paljon oli tavaraa rikki. Piiitkä kasauspäivä mutta lopulta kaikki toimi. Muutama ihan hyvä bändikin oli. Reckless Love tuli ihan puskista, melko hyvä bändi oli. Samana päivänä Mike Monroe, jolle tällä kertaa olin itse puikoissa. Etukäteen vähän jännitti, kun tiesi bändin haasteen teknisessä mielessä, mutta onneks oli kunnon työkalut ja homma meni oikeastaan aika helvetin hyvin. Seuraavana päivänä vielä lämmiteltiin, ja Sonata oli pääesiintyjä. Meinas keikka jäädä vetämättä kun myrskyä pukkasi. Meidän lavalla selvittiin melkeen säikähdyksellä. Anna Puu joutu jättään pari biisiä pois, mutta sen jälkeen sade ja tuuli hellitti ja jopa aurinko alko paistamaan. Äänikamat oli paketissa 2 tuntia keikan loppumisen jälkeen, mutta valoporukalle piti jäädä pitämään vielä seuraa ja yhtäkkiä kello olikin 2 yöllä. Ja mulla taas aamulento, joten oisko 3 tuntia ehtiny nukkumaan. Kiitos kuitenki vanhoille kavereille Samille, Markolle ja Millalle. Mulla oli todella mukavat festarit. Yöunet jäi vähän vähiin eikä oikein ehditty yhessä kaljaakaan juomaan, mutta toisella kertaa sitten.

Tulossa on taas kaikkea mukavaa, Tavastialla jotain ja Ensiferumin miksauskeikka Tanskassa, Qstockin etupäävahdin pesti jollain kakkos/kolmoslavalla, yks rundikin syksyllä, mutta niistä lisää myöhemmin. Seuraavan kerran päivitän blogin viimeistään jouluna. Mutta sitä en sano minkä vuoden jouluna. Tsau!

USA-Kanada pt. II

2010-04-27T10:51:00.003+03:00

Jaa tässä näköjään reilu 2 viikkoa vierähtikin eikä tullu kirjoteltua mitään. Aika kivasti on kyllä mennyt. Chicagossa oli oikein mukavaa ja saatiin sunnuntai-gospelin aikana vetää brunssit. Hyvää ruokaa ja riittävästi. Seuraavana päivänä St. Paulissa Minnesotassa baarikeikka, ei ees klubi vaan baari, nimeltään Station 4. Aika kämänen meininki. Miesten vessa ei huuhdellut. Tarpeet oli pakko silti tehdä, ja keikan jälkeisen vessavierailun perusteella oli paikalle sattunut muitakin hätäisiä. Hyi helvetti. Tämä oli taas niitä paikkoja joissa ei ole takahuonetta, puhumattakaan suihkusta. Mutta keikan jälkeen joku tuli puhumaan suomea, ja olikin mukava jutella. Ko. henkilö oli ollut 20 vuotta aiemmin Suomessa vaihto-oppilaana, kielitaitonsa oli lähes täydellistä. Hämmästyttävää. Kyseessä siis syntyperältään amerikkalainen ihminen. Bändi sai keikan jälkeen vielä yksityisnäytöksen promoottorin omistamassa elokuvateatterissa, itse valitsin rauhallisen bussi-illan.

Yöllä taas rajan yli ja keikka Winnipegissä. Pari kertaa sama venue käyty aiemmin, ja olikin miellyttävä yllätys huomata että koko keikkapaikka oli rakennettu uusiksi. Todella hyvä venue. Ainostaan DigiDesignin mikseri onnistui lähes pilaamaan päivän. Se kyllä tympäsi, mun tapa tehdä töitä lavapäässä ei vaan onnistu noilla vermeillä. Ihan liian hidasta, liikaa layereita ja hiirellä sohimista. Päätin lisätä seuraavaan rider-päivityksen yhteydessä kyseiset laitteet kiellettyjen listalle.

Seuraavana päivänä "vapaa", tai siis paremminki päivä ilman keikkaa. Vietettiin päivä rekkastopin pihalla Reginassa. Taas oli kylmää. Viimeksihän kun oltiin Reginassa, oli pakkasta lähes -50 astetta. Tällä kertaa tais kyse olla vaan muutamasta asteesta, mutta ilmasto ei silti juurikaan miellyttänyt. Virikkeitten puute vaivasi ja flunsskina alkoi ottaa vallan. Bussi oli alkureissusta todella kylmä. Nukuin kolme kerrosta vaatteita päällä kahden peiton kanssa ja silti paleli. Yöksi vähän lääkettä ja seuraavaksi kohti Calgarya.

Reissun toinen olympiakaupunki. Pieni klubintyyppinen paikka. Kalusto ei ollu ihan A1, mutta mikään ei ollut rikki ja talon teknikot hoiti homman hyvin. Tältä kannalta homma toimi paremmin kuin Winnipegissä, tai siis mulla oli ainakin mukavempaa. Muuten ei jaksanut elämästä kiinnostua kun oli sen verran flunssainen ja väsynyt olo.

Aamulla herätys Edmontonissa. Mukava päivä monella tapaa. Suurin syy löytyy ehkä siitä, että olin jo reilun viikon yrittänyt kutsuamainiota NHL-aiheista blogia kirjoittavan kanadansuomalaisen Jouni Niemisen keikalle. Jouni soittelikin mulle jo päivällä ja liittyi seuraamme katsomaan NHL:n pudotuspelejä. Erittäin mukava mies, ja olihan kerrankin mukava katsoa kiekkoa telkkarista kun oli joku todella asiantunteva kommentaattori mukana. Jounikin oli ilmeisesti viihtynyt, sen verran mukavasti kirjoitti meistä blogipostauksensa loppukappaleessa. Keikkakin taisi olla ihan hyvä.

Humalaanhan siitä taisi vähän joutua. Seuraavana päivänä herättiin Kamloopsissa. Matka Edmontonista Vancouveriin seuraavalle keikalle oli pitkä, ja matkapäiväksi pysähdyttiin tänne. Tuttu paikka ennestään. Todella hienot maisemat. Ainoastaan edellinen ilta verotti sen verran että shoppailemaan päästiin liian myöhään: kaupat meni puolta tuntia myöhemmin kiinni. No, ainakin tuli rentouduttua ja flunssakin alkoi jo helpottaa. Vancouverissa oli huono meininki talon puolesta. Ilmeisesti keikan järjestävää tahoa ei juuri touhu kiinnostanut, ja sen huomasin monella tavalla. Taas tuli joku suomalainen juttelemaan. Oli töissä klubin turvamiehenä. Terveisiä vaan! Olisihan tuota voinut enemmänkin jäädä porisemaan jos ei olisi ollut kiire pois.

Nimittäin taas piti ylittää raja. Toistaiseksi Kanada jäi siis taakse, saa nähdä tuleeko vielä joskus käytyä. Eiköhän. Vaikka jostain syystä tällä kertaa Kanada ei ollut meille yhtä suosiollinen kuin aiemmin. Ennen olen aina tykännyt Kanadasta Yhdysvaltoja enemmän, tällä kertaa olin aivan hyvilläni että päästiin takas rajan toiselle puolen. Keikka oli Seattlessa, El Corizon on paikan nimi. Aika pieni klubi, mutta homma toimi ja yleisöä oli runsaasti. Seattle on kyllä mukava kaupunki, harmi ettei siellä satu olemaan vapaapäiviä koskaan.

Seuraavana päivänä löydettiin itsemme Portlandista. Keikka oli jostain syystä vaihtunut todella pieneen klubiin. Tai no klubi ja klubi. Joku huumeluola tai crack-talo siitä enemmän tuli mieleen. Kamat oli todella huonot. Monitorimikseriä ei ollut, joten tein valot. Ne onnistu kyllä aika hyvin. Oli muutama lamppu ja jopa ohjelmoitava pöytä. Joten sain pävällä hieman rakennettua tilanteitakin. Kyllä siitä vaan etua on että tuntee bändin kappaleet. Kaikesta huolimatta, mulla oli oikeastaan aika kivaa keikan aikana.

Sitten oli vuorossa taas vapaapäivä. San Fransiscoon tultiin vasta joskus kahden maissa päivällä. Heti aluksi pyykit koneeseen ja jotain purtavaa alle. Aika oli rajallinen, joten valitsin turistikohteeksi Haight Ashburyn legendaarisen hippikadun. VIRHE! En ole elämässäni nähny niin monta pummi yhtä aikaa, ja ne oli vieläpä aggressiivisia tapauksia. Ei nyt päälle käyneet, mutta ei mitenkään kovin nöyrästi tai kauniista lanttia pyydelleet. Toisaalta tuli nähtyä myös todella monta poliisia kirjoittamassa sakkoja näille tapauksille. Itse katu ei tarjonnut mulle yhtään mitään. Jälkeenpäin juteltuani ihmisten kanssa, monet oli sitä mieltä että San Fransisco on mennyt talousahdingon aikana todella huonoon suuntaan. Hotellin läheltä intialaista ruokaa, huoneeseen katsomaan jääkiekkoa ja nauttimaan amerikkalaista suosikkiani, Fat Tire -olutta. Iltaa ei olisi paljon paremmin voinut viettää.

Seuraavan päivän keikka meillä oli Slim's-nimisessä paikassa. Ihan hyvä klubi, monitoripäässä oli jopa Midas XL3. Maan tapojen mukaisesti kyseessä ei tietenkään ollut täysin toimiva yksilö. Kuulokeulostulo piti todella kovaa meteliä, ja talon henkilökunnalle asiasta mainitsinkin. "That's why we keep it in the monitor end" oli asiaan perustelu. Eli etupään mikseriksi tuommoinen tapaus ei kelpaa, mutta lavapään suhteen ei oo niin justiinsa. No eipä siihen enää mulla lisättävää ollutkaan, keikka alta pois ja äkkiä itse perässä.

Seuraavaksi Santa Anan Galaxy Theatre. Muistelin, että ihan ok paikka. Ei ollut. Talon teknikot oli sekä ylimielisiä että typeriä ihmisiä. Omaan toimintaan ei tämmöinen touhu vaikuttanut mitenkään. Keikka oli ihan ok. Paska paikka silti. Mutta keikan jälkeen pääsi suihkuun, very nice. Tässä vaiheessa kiertuetta ilmasto alkaa jo lämmetä, ihan mukava kun voi olla sortseissa ja t-paidassa koko ajan.

Seuraavaksi tultiin Hollywoodin House of Bluesiin. Taas oli joku ihme New Yorkin / Los Angelesin asennevamma talon monitorimiehellä. Eikä ihan täysillä ollu homma hallussa muutenkaan. Jotenki tuntuu että oma ammattitaito on taas kehittynyt huimasti. Tai sitten vertailukohdat on vaan sen verran huonoja. Veikkaan jälkimmäistä. Mukava oli kuitenkin vetää kun kalusto oli todellakin kohdallaan. Bändi soitti myös erittäin hyvän keikan, yleisökin oli kiertueen parhaimmistoa. Keikan jälkeinen ruokailu hoidettiin IN-N-OUT Burgerin antimilla. Varsin kelvollista kamaa, ei kylläkään maineensa veroinen. Mutta muihin hampurilaisketjuihin verrattuna sijoittuu kyseinen firma kyllä kärkipäähän.

Sitten taas paluu todellisuuteen. Arizonassa oltiin. Kaupunki Mesa, ja keikka UB's -nimisessä baarissa. Kalusto oli erittäin huonoa. Alunperin ei pitänyt talolla olla edes monitorimikseriä, joten valmistauduin valokeikkaan. Jostain kaivettiin joku 16-kanavainen Peavey. Olis voinu jäädä vaikka kaivamatta, mutta ehkä kuitenki parempi näin. Kannoin valo-ohjaimen (pöydästä ei viitsi puhua) lavapäähän ja räpsyttelin valoja samalla, sen verran kuin kalusto antoi periksi. Oli tyhmää hommaa. Talon kaveri oli joku nuori tyyppi, ei kyllä ollut ihan oikeassa paikassa se hemmo. Ei nimittäin lähtenyt, ei sitten yhtään. Tuli mieleen ensimmäiset keikat mitä joskus nuorena poikana teki. Ainoa ero niihin aikoihin oli, että nyt tiesin mitä olin tekemässä. En vaan tiennyt mitä olin tekemässä siellä. Sama palkka kuitenkin tästäkin päivästä, vaikka useaan kertaan tuli mieleen että pitäis saada vähintään tuplat. Sen verran virkkaamista oli touhu. Mutta tällä alalla on erilaisia päiviä. Tuntuu ne helpommat päivät sitten paremmalta ja kyllähän nyt naurattaa jo koko touhu. Osa orkesterista vieraili suomalaisten tuttavien tilalla. Tommi toi tuliaisina itse poimimiaan verigreippejä. Nam! Keikan jälkeen vielä olutta samassa seurassa. Kaliforniasta oli tullut myös tuttu faniporukka. Toivat itsetekemäänsä suklaakakkua, joka oli todella hyvää! Kuinkahan monta kiloa tällä reissulla taas tulee vyötärölle lisää...

Ollaan päästy tähän päivään. Vapaapäivä Teksasissa, El Pason keskustassa. Mukava päivä! Harmi vaan että päästiin niin myöhään liikkeelle. Olis ollut shoppailtavaa moneksi tunniksi. Raja Meksikoon Juarezin kaupunkiin on vain muutaman korttelin päässä. Ei uskallettu mennä. Kuulemma ryöstävät, kidnappaavat ja jopa tappavat turisteja, eikä poliisia kiinnosta tippaakaan. Että semmonen meininki. Varsinainen villi länsi. Mutta tosi kiva ilma ja fiilis oli tässä päivässä muuten. Käytiin porukalla myös aika hyvässä ravintolassa. Nyt onkin hyvä laittaa nukkumaan. Huomenna Austin, Teksas. Palataan asiaan.

USA-Kanada

2010-04-11T02:10:00.005+03:00

Dodiin menikin reilu vuosi että tänne tuli vielä palattua. Tällä kertaa meillä on amerikkalainen rumputeknikko Sol mukana. Edellisellä usa-pätkällä oli tullut muille tutuksi. Ihan mukava tyyppi minun mielestä, ja työnsä hoitaa aivan hyvin. Paitamyyjä Brian on kans mukana, sitten Neubi ja Ahti ja mie. Ja orkesteri. Niin ja kuski Dave. No äh ei tämä juttu nyt lähe oikein luistaan. Anyway oisko nyt jotain 6 keikkaa takana ja parikymmentä edessä. Huh no enpä jaksakaan laskea montako päivää vielä jäljellä, tulee vielä suru puseroon.

Työhommista sen verran että mikään ei oo muuttunu. Paskoja kamoja, paskoja venueita, paskoja talkkareita. No välillä on ihan mukaviakin tyyppejä tullu vastaan, ja peräti yks ammatti-ihminenkin sekä yks järkevä monitorisysteemi, mutta ei tässä paljoa hurraamista ole ollut. Täytyy vaan ajatella tulevaa tilipäivää niin jaksaa pysyä iloisena.

Mutta turisteilua onkin ehtinyt harrastaa aika kiitettävästi! Eka keikka meillä oli Philadelphiassa ja aamupäivällä ennen keikkaa ehti käydä ostaan urheiluvälineitä ja paikallisen puhelinliittymän. Seuraavana päivä Worcesterissa Henkan kanssa käytiin kävelyllä ja ihan mukava meininki ja keli oli kaupungilla ihan keikkapaikan lähistössä. Eipä oo aiemmin tullukaan käytyä oikein missään siinä, vaikka 4-5 kertaa on kyseisessä paikassa tullu oltua keikalla. Ja erinomainen italialainen ravintola oli kans, liha oli kevyesti top5 kamaa mitä oon syöny missään!

Aamulla herättiin New Jerseysta. Jonku aikaa kun jakso odotella että ihmisillä aamuaskareet tuli tehtyä, päästiin lähteen vapaapäivän viettoon Manhattanille. Mukava päivä kyllä. Jylhä tuli vastaan ja käytiin vihdoin tsekkaan Vapaudenpatsas. Oon ollu Nykissä ehkä reilu 10 kertaa, ja nyt vasta eka kerta kun tuli lähettyä sinne. Siellähän se nökötti. Sitten käytiin vielä syömässä ja loppuilta rentoutumisen merkeissä. Seuraava päivä keikan merkeissä samalla saarella. Soundcheckin jälkeen kävin vielä noin 10 kilometrin kävelyllä eräiden tiettyjen kenkien perässä ja vihdoinhan ne löyty. Aamulla tiesi liikkuneensa.

Yöllä piti herätä rajalla kun halusivat nähdä jokaisen naaman. Takas nukkumaan ja herätys Quebecista. Klunssilallakin ois varmaan Quebecset ollu mustana, ehe ehe. Ihan itse keksin, no se siitä. Quebec on kans tullu käytyä monta kertaa, enkä ikinä oo käyny venueta kauempana. Tämä kerta ei ollu poikkeus. Sama pätee seuraavan päivä Montrealiin. Jotenki se ranskankieli masentaa sen verran ettei ees huvita lähteä mihinkään.

Torontossa oli vapaapäivä. Hieman sateisesta kelistä huolimatta päivästä muodostui täydellinen vapaapäivä. Aamulla aikasin ylös ja hotellille peseen pyykkiä. Hotelli oli upea. Huoneen seinänkokoisesta ikkunasta näky Toronto Blue Jaysin baseball-kenttä. Pyykkäämisen jälkeen mentiin Henkan kanssa Hockey Hall of Fameen ja siellä pienet kierrokset. Hieno paikka, tuli näpättyä pakolliset Stanley Cup -kuvat. Sitten CN Toweriin syömään. Nyt voi siis taas ruksata listasta yhen tornin. Ei näitä nyt niin montaa oo enää käymättäkään. Burj Dubai tietysti ja Petronas Malesiassa.

Illaksi meillä oli mielenkiintoista ohjelmaa luvassa, kun saatiin passit Nickelbackin loppuunmyydylle keikalle Air Canada Centreen. Ja olihan se iso ja hieno produktio. Pommia oli vaikka minkälaista ja videoseinää minkä ehtii. Toinen rumpusetti pompsahti jännästi esiin puolessa välissä keikkaa, kun bändi soitteli vähän rauhallisempia kappaleita catwalkilla. Eli visuaalisesti kokemus oli todella hieno. Soundi sitten olikin aika huono. Ja ihan liian lujaa tuli. Kun en biisejä tunnistanu, niin eipä niistä jääny paljon mieleenkään. Eikä ne tainnu kaikki niin kovin erikoisiakaan olla. Mutta kivaa oli silti. Keikan jälkeen mentiin vielä moikkaan bändiä VIP-tilaan ja paikallisten tyyliin kerrottuna niitten rumpali oiskin meikän best buddy.

Tulee vaan vähän huono olo seuraavaksi päiväksi tuommosista keikoista. Seuraavana päivänä Torontossa keikka Opera Housessa. Olihan se vähän paska paikka sekin. Monitoripäähän olivat hommanneet A&H pöydän, jonka midillä ohjattiin digitaalista graffa-eq:ta. Ei mitään järkeä. Eikä kuulemma juuri kyseisestä syystä voinu kytkeä sidefillejä muualle, koska ois joutunu muuttaan asetuksia ja plaaplaa. Kaiken huipuksi monitoriteknikko oli joku ylimielinen punkkari lesbo muija joka ei asioista tienny mitään. Ja ulkona satoi lunta ja muutenki oli kylmä. Tämä yhistettynä mun krapulaan, päivä ei ollu kovinkaan miellyttävä. Eipä sille voi mitään. Onneksi se on ohi.

Yöllä taas maailman tärkein asia, eli herätys rajalla että saa tullimiehet päteä. Ja keikka ensimmäisessä todella katastrofaalisessa paikassa Detroitissa. Tällä hetkellä ei oo kovinkaan iloinen fiilis, kuten varmaan tästä koko postauksesta voi aistia. Mutta kyllä täällä oikeasti ihan hyvin menee ja koti kohti tullaan koko ajan. Voi olla että kirjottelen vielä myöhemminkin jotain. Huomenna House of Blues Chicago, eli yks niistä harvoista hyvistä paikoista tällä reissulla!

Viikonloppureissuja ja vapailua

2010-03-13T20:51:00.002+02:00

Kirjotetaanpas lauantai-illan ratoksi muutama rivi blogia pitkästä aikaa!

Mitäs tässä onkaan tapahtunu. No edellisen postin jälkeen tietysti oli joku viikon verran lomaa. Kotihommia, eli parasta. Niin ja olihan siinä pikkupoikien saunailtakin. Perusmeininkejä...

Sitte kävästiin viikon reissu Euroopassa tekemässä paikkauskeikkoja syksyn peruutusten vuoksi. Oikeastaan kaikki venuet oli oikein kohallaan, paitsi yllättäen Sveitsissä Zürichissa oli todella paska meininki talon tekniikan suhteen. Epäammattimaista hommaa, eikä hommat edenny mihinkään. Listataan nyt ne hyvätkin, eli Wienin Gasometer todella hyvä venue, nyt täytyy tunnustaa että Grazin paikkaa en edes muista mutta tais olla hyvä paikka sekin. Münchenin Backstage on kans hyvä paikka ja hyvä crew, vaikka en vieläkään ihan täysillä fanita heidän monitorisysteemiään, mukava paikka kuitenki tehä töitä. Sitte oli se Sveitsi josta jo avauduinki, ja lopuksi yks tympeimmistä roudauksista eli Elysee Montmartre Pariisissa. Talon apukädet oli tällä kertaa kyllä enemmän kuin mielissään kun oltiin ihan backline-pohjalta liikenteessä, eikä tarvinnu niitä meidän normaaleja lavasteita ja risereita sun muuta romua niin paljon jyrkkää portaikkoa pitkin kantaa. Lähtiessä Pariisin De Gaullen lentokentältä tuli noin kolme hiutaletta räntää, ja lennonjohto meni paniikkiin. Koneita ei päästetty maahan eikä ilmaan. Joten kökötettiin koneessa kaks tuntia että saatiin lupa lähteä. Finnairin crew ihmetteli kans tilannetta kun keli ei oikeasti ollu mitenkään huono. Niinhän siinä kävi, että jatkolentäjät sai taas kärsiä eniten. Pohjosen porukka pääsi vissiin lopulta jotain 12 tuntia myöhemmin kotiin, Levin asukki sai nukkua taas ylimääräsen yön hotellissa...

Pari päivää ehti olla kotona kun lähettiin käväseen Venäjällä. Junahommia, eli kahen keikan reissuun meni lopulta viis päivää, vaikka keikat oli peräkkäisinä päivinä. Pietariin kun päästiin illalla, niin melkeen heti oli allekirjoittaneella miliisi käsivarressa kiinni ja putkareissu oli kuulemma todella lähellä. Ihme porukkaa, kun noin hermostuu vaikka en ees paljon ehtiny pissata poliisilaitoksen nurkalle... Enhän minä voinu tietää mikä talo se oli kun hätä kerran oli. No onneksi tulkki sai puhuttua minut ulos tilanteesta. Seuraavana päivänä keikka oli taas vähän hassussa paikassa. Viimeksihän oltiin Pietarissa jollain 30 000 kapasiteetin urheiluareenalla, nyt oltiin sitten jossain ihme kahvilassa, jossa oli alkuillasta keikka ja keikan jälkeen vielä reivit. Tekniikka oli... mielenkiintoista. No kaikki toimi lopulta ja ruoka oli hyvää. Yöksi junaan ja aamulla herätys Moskovassa. Hieno hotelli oli siellä, joku vanha kasino. Yläkerrassa oli herrasmiesten klubi, ei kyllä käyty mutta pojat laski että jotain 50 naista oli töissä per vuoro, vaikka asiakkaita ei näyttäny menevän sisään kuin ehkä kymmenesosa tästä. Olihan se muutenki ihan hieno kompleksi. Moskovassa oli tällä kertaa todella hieno ja melko toimiva venue. Kapasiteetti oli 3000 mutta jossain muualla maailmassa ois siihen tilaan saatu helposti 10 000 ihmistä. Korkeutta oli sairaan paljon, oikeastaan ainoa heikkous oli suhteellisen pieni lava ja varsinaisten työtilojen puuttuminen. Ja yllättäen paikallinen crew oli vähän pihalla asioista, mutta annetaan se heille anteeksi. Nimeä myöten varsin mahtipontinen paikka kuitenki, nimi kun oli B1 Maximum. Keikka suksee ja ruoka jälleen erinomaista. Muistan joskus pienenä kun Neuvostoliitossa tuli käytyä, että bortsh-keitto oli hyvää. Myöhemmällä iällä ajatus punajuurikeitosta on tuntunu vähän epämiellyttävältä, mutta nytpä uskaltauduin taas maistamaan. Ja erinomaistahan se oli! Taisin syödä reissun aikana jopa 4 kertaa bortshia. Venäjällä muutenki osataan tuo kulinaristien miellyttäminen, tämähän tuli todettua jo edellisellä keikkareissulla maahan. Keikan jälkeisenä päivänä lähettiin vielä koko porukka seikkailemaan kaupungille. Punaisella Torilla tuli käytyä. Harmi että Lenin-mausoleumi oli kiinni, se olis ollu todella kiinnostava kohde. Mutta onhan se vaan aika vaikuttava paikka tuo Moskova. Ja tulkin kanssa tuli paljon juteltua muutenki venäläisistä tavoista ja kulttuurista. Kyllä se vaan niin mahtava kansakunta on yhä, että ei sovi väheksyä. Vaikka erittäin iloinen olenkin, että isovanhemmat sai rajaviivan pidettyä siinä missä se nykyään on... Mukava päivä kuitenki, ja yöjunalla takasin Suomeen. Matka kesti kai 14 tuntia, jee.

Taas ehti olla kai kolme päivää kotona, niin jo piti lähteä Suomeen keikoille. Sama orkesteri siis kyseessä, ja näitä Suomen keikkoja kun on niin harvakseltaan, oli pitkästä aikaa mukavaa puuhaa. Pakkahuoneelle eka, ja voi kun sujukin kivuttomasta kaikki. Oivalsin just ennen keikkaa, että sitähän ehtii hyvin viimiseen junaan ja pääsee kotiin yöksi. *TÖÖÖT* Väärä vastaus! VR oli tällä kertaa myöhässä, en jaksanu sen kummemmin alkaa asiasta avautumaan kun mun juna oli vaan pari tuntia myöhässä. Asemalla ootteli kuitenki satoja ihmisiä, joukossa suuri osa lapsia ja vanhuksia, joitten junat oli pahimmillaan kuusikin tuntia myöhässä. Eipä oo vielä VR:ltä kuulunu mitään korvauksia, vaikka piti lopulta ottaa Pasilasta taksi kun julkinen liikenne oli siinä vaiheessa jo lopettanu toimintansa. Sen on kyllä tänä talvena oppinu, että ikinä ei pitäis laskea joukkoliikenteen varaan. Oli lentokone tai juna, niin myöhästymisiä sattuu. Lasketaan mukaan vielä laivat, vaikka ei omia kokemuksia vuorokaudeksi jäähän juuttumisesta onneksi olekaan.

Eli seuraavana aamuna piti olla jo klo 11 Kaapelitehtaalla tekemässä tsekkiä, jota ei lopulta tehtykään. Luulin voittavani hyvät yöunet menemällä kotiin yöksi, mutta muutamaan tuntiinhan se lopulta jäi. Ja lisäksi kun pop oli päättänyt että soundcheck ei ole tarpeen, ja vielä kun backlinekin piti purkaa tsekin ja keikan välissä, oli meidän parintunnin työnteko oikeastaan täysin turhaa puuhaa. Viltsu ja Homppa oli kuitenki hyvin messissä, vaikka niilläkin ilmeisesti aika raskas viikonloppu oli ollu. Kiitokset vielä heille, kuten muullekin Movarin porukalle. Sattu heti keikan alussa pieni häpsy, jota en kyllä vieläkään voi selittää. DigiCon SD8 monitoripäässä, ja linjatsekissä kaikki toimi. Yhtäkkiä oli intron aikana sitte klikkikanava jääny kiinni, joten vähän päät pyöri. Onneksi vika löyty pian ja yleisö ei kai ehtiny tajuta mitään. Paitsi tietysti nyt kun sen täällä julkisesta tunnustan. Tosin tuskin tätä kukaan lukee, eli ei hätää. Myöhänen keikka oli kuitenki, ja kamat oli autossa vasta puoli neljän maissa, vaikka heti keikan jälkeen pakattiin. Kotiin yöksi, eli positiivinen meininki.

Hitto muuten että on tänä talvena tullu lunta! Ja aina kun sitä on tullu, on tullu kerralla heti reilusti. Ja kylmäkin on ollu. Onhan tätä nyt hoettu jo joka paikassa, mutta liitynpä mukaan päivittelijöihin. Eihän niissä lumitöissä mitään vikaa oo, lepposaa puuhaa jos on vaan aikaa eikä tarvi kiireessä aamulla alkaa putsaamaan lumikoneen tukkimaa portinsuuta. Mutta virheen tein alkutalvesta kun en pukannu lunta tarpeeks pihan perälle. Nyt on sitte saanu lapion kans siirtää kasaa kauemmas, että mahtuu vielä kolaamaan. Tai eihän sitä onneks enää vissiin viikkoon oo tarvinnu kolata, mutta sillon kun vielä tarvi. Lumi ja pikku pakkanen on minusta erittäin suotavaa talviaikaan, mutta rajansa kaikella. No, kesää kohti mennään jo.

Jaa niin takas näihin reissuihin. Eli seuraavalla viikolla jatkettiin Seinäjoen Rytmikorjaamolta, ja sehän oli kans aivan mainio keikkapaikka. Eka vierailu mulle kyseisessä paikassa. Ja seuraavana päivänä Teatrialle Ouluun. Oli kyllä todella raskas päivä lyhyillä yöunilla ja kaikkea aivan ihme säätöä pitkin päivää. Olin pahalla tuulella. Onneksi tuli kaunista naisseuraa, ja sain pienet päiväunet otettua. En tiiä mikä happi oli yleisön puolella, mutta lava toimi kyllä vallan mainiosti. Kiitoksia vaan Ouluun. Oli muuten kummallista ettei Perttu ollu paikalla. Terveisiä sinne Britteihin täten kans. Seuraavaa kahta päivää odotin ennakkoon eniten. Mentiin siis Leville ja peräkkäisinä päivinä keikat. Kaikki toimi paremmin kuin hyvin, paitsi majoituksen kans meinas aluksi olla ongelmaa. Enpä nyt viitti mainita hotellia, mutta joka kerta kun tässä samassa puljussa oon yöpyny, ei oo hommat ongelmitta sujunu. Viimeksi kun oltiin vapun aikaan siellä, kävin respasta täysin selvinpäin pyytämässä korkkiruuvia lainaksi. Kuulemma alkoholiton hotelli, ei saa juoda alkoholia. Joo, ei varmaan kukaan hiihtolomaporukastakaan koskaan rellestä tunturissa... No oli miten oli, mukavaa oli Areenalla pitkästä aikaa. Hirveällä uholla oli alunperin ainaki puolet porukasta lähössä aamulla laskettelemaan, mutta tais olla vähän rankat juhlat kun sai lopulta yksin lasketella. No, tulipa käytyä tällekin talvelle mäessä. Ja vähän juhlan tuntua oli seuraavanakin päivänä. Ensin keilattiin, sitte katottiin ehkä paras jääkiekko-ottelu ikinä, kun USA ja Kanada pelas olympialaisten finaalissa, sen jälkeen heiteltiin tikkaa ja pitihän siinä vielä vähän painiakin. Pojat on poikia. Hauskaa oli kyllä. Aamulla ei ollu hurjan hauskaa, kun klo 8 oli herätys ja ajeltiin Kemiin, josta lennot kotiin. Kone oli kerrankin lähes ajoissa! Saavuttiin kotiin, ja kuukauden loma oli tosiasia!

Tai kelle oli kelle ei. Ite oon ottanu melko rennosti maaliskuun. Paitsi kuntokuurilla olen ollu. Uintia ja lentopalloa useita kertoja viikossa ja huomaa kyllä että kunto on kohonnu. Mainion King Star -orkesterin kanssa käytiin viime viikonloppuna pari keikkaa pikkukuppiloissa Kouvolassa ja Mäntyharjulla. Kivaa oli kun on hyvä bändi ja hyvä meininki. Tässä kuussa on vielä toinenki viikonloppu töitä, mutta muuten oon ollu vapaalla. Paitsi torstaina kävin lusimassa 1,5 tuntia Usan suurlähetystössä, vain antaakseni sormenjäljet ehkä viidennen tai kuudennen kerran ja kertoakseni, että olen ollu bändin hommissa yli 5 vuotta ja että Jenkkilän kaupunkeihin tuskin tälläkään kertaa ihmeemmin ehtii tutustumaan. Mutta semmosta se byrokratia on.

Joo siis suurlähetystössä olin sen vuoksi, että viisumia pitäis taas hakea. Reissuun nimittäin lähetään huhtikuun alusta, ja siellä meneekin sitte toukokuun alkuun asti. Palaillaan asiaan viimeistään sieltä.

Australaasian loppu

2010-01-21T08:05:00.001+02:00

Istun nyt koneessa puolentoistatunnin päästä kotoa. Loppureissu meni ihan mukavasti, vaikka sattuhan siellä kaikenlaista.

Jakartasta päästiin onneksi pois. Taiwan oli ihan ok. Keikkapäivän aamuna lähettiin Punkin kanssa sightseeingille, eli taas torniin tottakai. Taipei 101 oli tornin nimi ja tämäkin jossain vaiheessa ollu maailman korkein. Näköalataso tais olla 390 metrissä. Hienolta näytti. Joku kertoi myöhemmin, että parempaa säätä tornivierailulle ei vois olla, yleensä Taipeissa on sumua tai muuten huono näkyvyys, mutta silloin oli täysin kirkasta ja pilvetöntä.

Hotellin kautta äkkiä venuelle. Vähän oli paikallisilla hukassa hommat, mutta kaikesta selvittiin. Eikä mitään ylitsepääsemätöntä muutenkaan. Soundcheckin jälkeen potkasin kiireissäni pikkuvarpaan kulmamonitoriin, ja tais tulla joku murtuma kun iltaan mennessä se oli paisunu samankokoiseksi kuin saman jalan pottuvarvas. Parissa päivässä se onneks parani normaaliin kävelykuntoon. Keikan aikana hilpeyttä herättä paikallisen yleisön keikkakäyttäytyminen. Pienet kiinalaiset hyppii tuulipuvuissaan, isoissa silmälaseissaan puolelta toiselle hymy korvissa, jokaisella samanlaiset pottatukat. No eihän siinä mitään, hauska nähdä että meidän visiitti tuotti heille iloa. Keikan jälkeen hotellille, huonepalvelusta ruokaa ja unta palloon.

Aamulla kohti Shanghaita. Taiwan ja Kiina ovat ilmeisesti hieman vihollisia, joten lento meni Hongkongin kautta. Kaikki suju ihan hyvin siihen asti kun päästiin Hongkongiin ja lähtevän lennon portille. Alkovat yhtäkkiä portilla valittaan ettei meillä ole Kiinaan viisumia. No ei ole, kun viisumia ei tarvi jos on maassa alle 48 tuntia. Meillä oli kyllä todisteet lähtevästä lennosta jne, mutta eivät päästä koneeseen. Portilla on luokkaa viitisen naista ja yksi mies, mutta kukaan ei päästä meitä koneeseen ilman viisumia. Soittavatkin johonkin, mutta sieltäkään ei lupaa anneta. Vähän ajan päästä sai katella ikkunasta kun meidän matkatavarat otetaan pois koneesta ja kone lähti, ilman meitä. Kiertuemanageri Punkki säätää samaan aikaan puhelimessa 3 euron minuuttitaksalla ja yrittää selvittää asioita. Kas, sitten löytyykin joku joka on perillä asioista ja toteaa että ei mitään ongelmaa, koneeseen vaan. Portilla on ollut joku "uusi tyttö", joka ei ole tiennyt ettei tämmösessä tapauksessa tarvi viisumia. Joopa joo. Seuaava kone lähteekin sitten kolmen tunnin päästä. Hehheh. Alunperin piti olla paikalla just sopivasti, että jää kolme tuntia aikaa keikkapaikalla säätää ennen illan keikkaa. No, nyt oltais sitten paikalla just sillon kun keikan piti alkaa. No ei voi mitään. Päästään Shanghaihin, rajalla menee kaikki hyvin ja promoottori on paikallisen rallikuskin kanssa oottamassa. Ajetaan tunnin matka komeen varttiin ja saavutaan paikalle. Osa tavaroista puuttuu, kuten esimerkiksi korvamonitori, laulumikki, noin puolet rummuista sekä monitorimikseri! Eli meikäläisellä varsin helppo päivä. Tavallaan, koska sitte piti hoitaa samat hommat ilman työkaluja. Mutta oli se semmosen työn takana päästä paikalle, että olin päättäny että tämä keikka hoidetaan. Ahti suostu auttamaan sen verran että sain käydä etupäästä välillä tekeen monitorisäätöjä kun muuten hengasin keikan aikana lavalla. Harmaita hiuksia aiheutti myös meidän rumpumoduuli, joka oli jossain lentojen aikana saanu aika pahoja iskuja. Nippanappa että saatiin teippipatenteilla jne se kursittua kasaan. Oli tavallaan hupaisaa, paikalliset oli kyllä tavallaan kytkeny kaikki mihin jo valmiiksi, mutta täysin mielivaltaiseen järjestykseen. Eli revitytin kaikki piuhat irti ja aloin kytkeen uusiksi. Keikka tais loppujen lopuksi alkaa pari tuntia myöhässä, ja melko kunnialla hommasta selvittiin. Hatunnosto bändille että kykenivät tuommosissa erikoisolosuhteissa täyden keikan vetämään. Keikan jälkeen olin aika puhki, ja uni tais tulla samantien kun hotellille vihdoin pääsi.

Seuraava päivä olikin vapaata, ja vietettiin aivan mukava päivä Antin kans. Torneja torneja taas. Olin jostain syystä jääny käsitykseen, että Oriental Pearl ois ollu yks niistä korkeimmista, ja mentiinki sinne. Todella hieno rakennus ulospäin, mutta erittäin "venäjä" sisältä. Ja iso pettymys. No oli siellä semmonen lasilattia näköalatasanne, joka pelasti paljon. Ikkunasta nähtiin, että hitto tuossa vieressähän on paljon korkeampi torni. Ei muutako sinne. Kyseessä oli World Financial Center, joka oli viime vuonna vielä maailman korkein näköalatasanne. Oliko se nyt 450 metriä tai jotain. Ja ihan eri meininki! Tosi hieno sisältä, ja kunnon näkymät. Harmi että osu vähän sumuisempi sää. Mutta varsinki iltahämärässä kaupungin valot oli hienot! Käytiin sitten vielä syömässä hyvät burgerit, ja hotellille nukkumaan.

Seuraavana päivänä lennettiinki jo Japaniin. Tämähän oli tavallaan jo tuttua touhua, ja etukäteen kun ei ollu juuri tietoa noista muista maista, niin sai lohduttautua sillä että ainakin Japani on A1. Osaka tais olla ensimmäinen paikka. Päästiin lennon jälkeen hotelille, Siellä japanilaiseen tyyliin melkeen heti vastassa tuotantopalaveri, jossa käytännön asiat käytiin läpi. Illalla mentiin "kuuluisaan" Rock Rock -baariin, jossa on käyny varmaan kaikki maailman bändit. Todisteena valokuvat seinillä. Ainoa kerta koko reissulla kun tuli omalla rahalla juotua. Ja melko nätisti sillonki. Eka keikka ja normihommia. Midas XL250 lavapäässä ja olikohan D&B kaiutinta sitten. Eli hyvät vehkeet. Samaa sarjaa oli muuallakin Japanissa, paitsi jossain oli Yamaha 4000 ja Tokiossa Midas H3000. Kulmat D&B:tä tai Nexoa, eli kelpasi kyllä.

Osakasta Hiroshimaan. Tuli käytyä atomipommin muistomerkillä ja Rauhanpuistossa. Ja vähän yritettiin shoppailla, mutta ei löytyny oikein mitään. Seuraavana päivänä keikka, samaa meininkiä kuin edellinen.

Hiroshimasta mentiin Nagoyaan. Niin siis Japanissa nuo välimatkat mennään yleensä junalla. Se on todella nopea ja miellyttävä tapa matkustaa. On kunnon penkit ja tilaa hyvin, matkat kestää yleensä tunnin pari. Japanissa oikeastaan toimii kaikki tuommonen käytännn asia. Esimerkiksi kun oli sovittu lähtö johonkin, niin aina oli auto valmiina oottamassa jo hyvissä ajoin. Kertaakaan ei tarvinnu ootella kyytiä. Junatkin kulkee käsittääkseni puolen minuutin tarkkuudella. Eli semmosta japanilaista järjestelmällisyyttä. Nagoyassa oli jo samana päivä keikka. Kaikki oli luonnollisesti valmiina. Produktion äänimies osas tonttinsa, ja kaikki oli aina valmiina, koskaan ei ollu piuhat väärin tai niin ettei joku ois toiminu. Eli mentiin paikalle, touhuttiin omiamme tunti pari, bändi tuli tsekkaan ja sitte ooteltiin keikkaa. Keikat Japanissa alkaa aina klo 18-19 tienoilla, joten hotellilla ollaan jo komeasti iltaysin pintaan. Ja ennen kuin ees keikan jälkeen poistutaan hotellia kohti, on paikalliset purkaneet jo koko lavan, testanneet kaiuttimet, repineet lampuista kalvot irti ja kuuranneet luutulla lavan. Kaikki tämä noin puolessa tunnissa. Välillä tuntuu, että jos kävis näyttämässä yhen keikan että tee näin, niin varmasti hommat hoitus paikallisillakin. Tai no mistä sen tietää, mutta varsin ihailtavaa on tuo pikku muurahaisten tarkkaavaisuus ja tehokkuus. Keikan jälkeen promoottori vie yleensä koko porukan ravintolaan illalliselle, siellä sitten pari drinkkiä ja hyvää ruokaa. Ja puoliltaöin onkin mukava köllähtää hotellihuoneen lakanoiden väliin.

Lopuksi mentiinki Tokioon. Iltapäivä jäi vapaaksi, joten käytiin yhessä kuuluisassa liikkeessä, joka myy ainoastaan bootleg dvd:tä. Mukaan lähti tällä kertaa Faith No Moren keikka viime vuodelta jostain ja joku Nirvanan keikka. Puoleen hintaan saatiin taas kaikki kun bändin kanssa kuljettiin, jee. Ja levy-yhtiön illallinen tällä kertaa.

Tokiossa oli kaks keikkaa, joten jälkimmäinen keikkapäivä oli lähes vapaapäivä. Tai ois ollu, mutta tehtiin kuitenki soundcheck sillonki. Oli tavallaan ekaa kertaa Japanissa "oikea" keikkapaikka. Tai ihan oikeitahan ne muutkin oli, mutta jostain syystä kaikki muut sijaitsi isojen ostareitten yläkerroissa. Kai ne on sitten keksiny että sinne on hyvä rakentaa klubi. Ekan Tokion keikan jälkeen promoottori vei meidät syömään perinteiseen japanilaiseen ravintolaan. Maistettiin kaikenlaisia kummallisia ruokia, ja pääasiassa kaikki oli aika tai tosi hyviä! Ei siis mitään sushia tai semmosta, vaan kaikkea jännää ja kummallista. Kovimmat kehut tais kerätä eräänlainen friteerattu perunamuusi. Ja hyvää oli myös salaatti ja semmonen makea kana.

Toinen keikka Tokiossa ja ajatukset jo kotona. Keikan jälkeisenä aamuna lähtö klo 7 aamulla. Reilu 13 tunnin lento British Airwaysilla Lontooseen. Kone myöhästy reilu puoli tuntia, ja iki-ihana Heathrown kenttä näyttä jälleen kasvonsa. Eli myöhästyttiin jatkolennolta. Kotiin siis pari tuntia myöhemmin, mutta muille jotka jatkaa tästä vielä muualle näyttää tulevan kiperät paikat. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin hyvältä, että jokainen pääsis yöksi omaan kotiin. Paitsi Punkki, jonka piti alunperinki lentää vasta seuraavana aamuna Kittilään.

Seuraava reissu vajaan parin viikon päästä Eurooppaan. Joku viikon pläjäys. Katellaan sitä sitte. Nyt alkaa kone laskeutuun, ja pääsee taas ekan kerran lähes neljään viikkoon kotiin, jee!

Tyyntä merta

2010-01-07T10:46:00.002+02:00

Hädin tuskin pääsi edellisistä reissuista kotiin kun pukkas jo joulua päälle. Joulu meni mukavasti Ylläksellä perheen kanssa, sitten olikin jo uutta lähtöä.

28. joulukuuta lähettiin Hki-Vantaalta klo 17 paitsi tunnin myöhässä klo 18 kohti Frankfurtia. Eivät saaneet Helsingissä konetta pakattua ajoissa, ja Frankfurtissa alettiinki jo aavistelemaan sekoilua. Piti olla viiden tunnin vaihto, mutta se muuttukin lennosta reilun tunnin luppoajaksi. No kuluuhan se aika niinkin. Frankfurtista lennettiinki suoraan Sydneyyn, tosin 45 minuutin huoltotauko Singaporessa välillä. Kotiovelta hotelliin kesti noin 34 tuntia, josta koneessa istuttiin yhteensä 26. Pohjosesta tulleilla siihen sai laskea vielä jotain 8 tuntia lisää kun joutuivat hengaileen Helsingissä päivän jatkolentoa ootellessa, joten en viitti valittaa vaikka en saanukaan matkan aikana nukuttua kuin pari tuntia. Sydneyssä tietysti selvisi, että kaikkien kemiläisten matkatavarat ja meidän tekninen kalusto jäi Finnairilta Helsinkiin.

Alkuperänen suunnitelma oli nukkua Sydneyssä eka päiväunet ja sitten valvoa niin pitkään kuin jaksaa, mutta lähettiin Punkin kans kaupungille ihmetteleen. Kävästiin Oopperatalon liepeillä ja fiilisteltiin. Uudenvuoden aatonaatto, hieno ilma ja hyvä meininki väsymyksestä huolimatta. Kohta törmättiinki Ensiferumin tekniikkajaostoon ja siinähän se sitten vierähti. Kengurunlihaa syötiin. Oli aivan hyvänmakuista, mutta sitkeää. Jos en ois tienny kenguruksi, oisin haukkunu huonoksi naudanlihaksi. Lähettiin käveleen takas hotellille ja joku jo vitsaili punasesta naamasta enkä tajunnu mitään. Hotellille päästyä oli vitsit kaukana, sen verran pahasti oli naama kärtsänny. Tosi arvaamaton aurinko! Kuulin myöhemmin, että Australiassa ois maailman eniten ihosyöpää ja UV-säteilyn määrä luokkaa tappava. Joten ois pitäny kuunnella äitiä. Aurinkorasvat tuli kyllä hankittua sen jälkeen. Hotellilla kävästiin saunomassa (oli oikein suomalainen sauna!) ja produktiopalaverissa, väkisin yritettiin valvoa ees kymmeneen mutta kun meinas tipahtaa aulabaariin jo ennen yheksää, oli pakko poistua loiventaan jetlagia.

Uni loppu tietysti jo joskus viideltä aamulla. Touhuttiin omiamme ja kohta pitiki lähteä venuelle. Koko päivän älytöntä säätöä että saadaan keikka hoidettua niillä kamoilla mitä meillä on ja niillä mitä paikalliset pystyy pikaisesti järjestämään. Kyseessä oli joku pieni sisäfestari. Yhtäkkiä löydettiin yks meidän räkki ruotsalaisen bändin kamojen seasta, oli jostain syystä tullu niitten kamojen joukossa Sydneyyn. No helpotti ainaki jonku verran. Mutta olipa hankala löytää in-ear kuulokkeita rumpalille Sydneyn kokoisesta kaupungista uudenvuoden aattona iltapäivällä. Hätäratkasu löyty. Just ennen keikkaa tuli pari matkalaukkua, että edes solisti saa vetää päälleen esiintymisvaatteet, muut veti sitten missä veti. Keikka alko vähän yli puolenyön ja vuoden vaihtuessa meikäläiset oli tekemässä vaihtoa, nimittäin festarivaihtoa. Eli missattiin maailman hienoin ilotulitus. Onneksi Ensiferumin porukka muisti kertoa meille kuinka hienolta oli näyttänyt.

Uudenvuoden päivä saatiin viettää vapaalla. Semmosta palloilua ja väsymystä. Oltiin Punkin kanssa kaukaa viisaita ja ostettiin jo ekana päivänä liput elokuviin. Sydneyssa on maailman suurin IMAX-skriini ja siellä pyöri tietysti Avatar 3D. Itse olin elokuvan jo nähny Suomessa, mutta tiesin sen tehokkaalla projektorilla näyttävän paljon paremmalta. Ja oikeassa olin. Sen verran ramasi, että puolessa välissä piti ottaa 10 minuuttia tsetaa. Heräsin, kun Antti tökkäs kyynerpäällä kylkeen. Kuorsaus hiljaisessa kohtauksessa oli kuulemma vähän liikaa...

Sydney oli kyllä todella mukava kaupunki. Hienoa arkkitehtuuria, mukava ilmasto ja lunkia porukkaa. Hintataso ei vaan ollu mitenkään kilpailukykyinen ees Suomen hintojen kanssa. Ehkä me oltiin vähän väärällä alueella. Mutta tosi kiva paikka, pakko päästä joskus uudestaan. Lennettiin seuraavana päivänä Brisbaneen. Illalla käytiin molemmat bändit henkilökuntineen syömässä Amon Amarthin mukaan maailman parhaassa pihviravintolassa. No oli siellä liha kyllä oikein hyvä, mutta kallista, hidasta eikä kuitenkaan mitään älyttömän ihmeellistä. Ruokaa ooteltiin reilusti yli tunti, siinä ajassa ehdin juoda kaksi caipiroscaa, jotka euroissa makso reilun kympin verran. Taas lähti taju kun pääsi hotellille, ja aamulla ylös.

Brisbanessa käytiin aamupäivällä ennen keikkaa vähän ulkoilemassa. Oikeastaan yhtä ostaria vaan se keskusta missä ehdittiin muutama tunti käydä. Oikein lämmintä ja kosteaa oli. Yhtäkkiä iski sadekuuro, ja valehtelematta noin sekunnissa oli paita läpimärkä. Vähän aikaa hotellilla ja keikkapaikalle könyään.

Monitoripäässä oli tämä "live pro tools" eli joku näistä Digidesignin pöydistä. Oli tosi pieni malli, ei ollut kuin 16 liukua. Ja sehän tarkoittaa lisää layereita. Laskin, että noin kahdeksaa eri layeria piti käyttää keikan aikana, ja välillä sohia hiirellä kun ei nappulat riittäny. Lisäksi kummastutti ettei isommasta mallista jääny mm. auxien panorointi-informaatiota talteen, ja puuttu sieltä jotain muutakin olennaista. Varmaanki user error tai jotain, mutta silti. Taas kävi sama kuin mun ekalla kosketuksella kyseiseen mikseriin. Talon jätkä patchaili ja värkkäs ja sohi hiirellä kaikkia asetuksia reilun tunnin ennenkö kaikki oli kuten piti. Hyvä soundihan siinä systeemissä on. Mutta ei oikein monitoria ehdi sounditella kun täytyy tehdä kaikkea muuta oheistoimintaa tai seikkailla layereilla. Vituttaa kun ei ehdi katsoa bändiä ollenkaan vaan täytyy olla naama kiinni näytössä. Muutenki alkaa jotenki tuntumaan että analogilla saavuttaa usein paremman lopputuloksen, ellei sitten tee koko kiertuetta samalla pöydällä. Tai sitte se on laiskuutta. Tai alan tulla vanhaksi. Miten vaan.

Ilmastointilaite aiheutti kovan flunssan yön aikana. Ei ollu eka kerta, eikä varmaan viiminen, oppiikohan sitä ikinä. Lennettiin seuraavana päivänä Melbourneen, jossa jäi iltapäivällä vielä hyvin aikaa käydä kaupungilla. Käytiin mm. eteläisen pallonpuoliskon korkeimmassa rakennuksessa, Eureka Skydeckissä. Tornin huipulla joku ainutlaatuinen "Edge", elikkä siis vaakasuunnassa toimiva lasiseinillä ja -lattialla varustettu hissi. Eli parikymmenneliöinen lasinen huone, joka työntyy rakennuksen seinästä sivulle ulos. Voit katella maisemia vaikka lattian läpi. En uskaltanu. Mulle riitti ihan hyvin terassi / näköalatasanne. Vähän meinas ottaa mahanpohjasta kun katseli siitä kaiteen yli alaspäin, vaikka korkeutta oli vaan joku 280 metriä. On kuitenki käyty mm. Empire State Buildingissa ja Sears Towerissa, joista eka vähän alle ja toinen vähän yli 400 metriä. No kyllä mua Empire State Buildingissakin vähän jännitti, mutta nyt aletaan lipsua jo vähän aiheesta... Loppuilta lepäillessä ja aamulla ehdittiin vielä kävästä muutama tunti St. Kilda Beachilla ottamassa aurinkoa ja uimassa ennen töihinlähtöä. Oli niin tukkonen olo, että ei meinannu millään jaksaa. Keikalla oli vaikka mitä ongelmaa ja kaikkea tyhjänpäivästä säätämistä, että ei kyllä huvittanukaan. Kaikilla muilla oli vissiin ollu kivaa, mutta mun mielestä oli kiva vaan nukkua.

Kaikenkaikkiaan Australiasta jäi todella hyvä fiilis. Koko ajan tosi leppoisa ilmapiiri ja hyvä meininki. Todellakin lähden sinne vielä joskus lomalle. Melbournesta lennettiin vielä Sydneyn kautta Jakartaan, Indonesiaan. Eka lento 2,5 tuntia ja toinen 7,5. Just kun alko pääseen Australian vuorokausirytmiin, muuttu kello taas viisi tuntia toiseen suuntaan. Joten illalla hotelliruokailun jälkeen sammuin välittömästi.

Tänään piti olla keikka, mutta promoottorin toiminta oli hieman epäilyttävästi aiheuttanut keikan peruuntumisen. Rahat kai saatiin ja promoottori maksaa huoneen laskun, joten palkallinen vapaapäivä kaikille. Tuli tieto tuosta peruuntumisesta vaan niin myöhään, ettei ehtiny netin kanssa oikein suunnitella mitään. Rannalle ois tietysti haluttanu, mutta täällä on kuulemma huonoja rantoja ja vesi niin saastunutta, että uimaan ei kannata mennä. Jep. Jollain isolla ostarilla kävästiin, mutta sillä ei ollu meille tarjota oikeastaan mitään. Just kun haaveilin pääsystä hotellin uima-altaalle, iski ukonilma. Eli nyt on päivä sitten tapettu aikaa hotellihuoneessa. Toisaalta hyvä että saa kunnolla lepäillä ja vielä toipua jetlagista, kun on jääny yöt niin lyhyeksi. Yrittäny nukkua, mutta sitten vaan heränny niin aikasin. Ja onpa ollu aikaa tutkia Jakartaa, minkälaista täällä olis ollu. Asioita joita en tienny: Indonesia väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin maa, Jakarta maailman kolmanneksi saastunein kaupunki. Siinähän se tiivistetysti jo tulikin, eli omien kokemusten mukaan helvetin huono ilma ja hulluna porukkaa. Liikenne ihan kaaosta, taskuvarkaita saa varoa ja koko ajan tuntuu että joku yrittää kusettaa. Iloisia ihmisiä, mutta kun selän kääntää niin heti ollaan vetämässä välistä. Ehkä se ei koske kaikkia, mutta vähän semmonen fiilis on jääny. Toisaalta ruoka on tulista ja hyvää ja kaikki on todella halpaa. Varmaan jos tässä enemmän ois ollu aikaa, ois päässy vähän paremmille apajille. Sadekausi ei ehkä muutenkaan ole paras aika turismin kannalta. No mutta yks maa lisää luetteloon, "on sitä siellä Indonesiassakin käyty", eh heh.

Huomenna lennetään Taipeihin Taiwaniin. Sen jälkeen kävästään Shanghaissa, Kiinassa ja mennään lopulta vielä viikoksi Japaniin. Päivittelen ehkä tunnelmia tarkemmin myöhemmin. Kuviakin on tullu otettua pitkästä aikaa, mutta unohtu se kameran piuha kotiin, joten lisään kuvia varmaan myöhemmin.

Reissun loppu

2009-12-12T22:06:00.002+02:00

Taas alkaa yks kiertue lähestyyn loppuaan. Oon tänään selannu taas koko internetin läpi, ja kun tiedän, ettei kuitenkaan jaksa enää kirjottaa tästä reissusta myöhemmin, niin tähän väliin tämmönen katsaus menneistä viikoista.

Edellisen postauksen jälkeen mentiin siis Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin. Täytyy myöntää, että ei vois vähempää kiinnostaa mikä lääni on itsenäinen ja mitä provinssia pitäis kutsua milläkin nimellä. Käytän tästedes yleistermiä "Englanti" tai "britit". Paska maa anyway. Lontoossa nyt oli semmonen semi-ok venue. Melkonen rotanloukku kuitenki. Suihkut ei toiminu, home haisi jne. Oikeastaan aika perus, joten ei jaksa sen kummemmin valittaa.

Seuraavana päivänä oli joku ihme festari, jossa oltiin deadlinereina. Eli varsinainen pääesiintyjä Monster Magnet lopetti 20 minuuttia settinsä myöhässä, joten meidän keikka alkoi 14 minuuttia niitten perässä. Melko nopsa vaihto siis. Oli tosiaan aika erikoisfestarit, mutta mitäpä muutakaan voi oottaa jos festarin nimikin on jo Hard Rock Hell. Kaikesta huonosta suunnittelusta jne huolimatta pakko mainita että tekninen työryhmä veti kyllä aika hyvin.

Kolmas Britti-keikka oli Dudleyssa. Ikivanha JB's oli venuen nimi ja mulle tuttu jo parin vuoden takaa. On todennäköisesti huonoin venue missä oon koskaan ollu, talon "teknikko" enimmäkseen tiellä jne. Kieltäydyn menemästä enää tänne keikalle. Tai rahaa täytyy tulla todella paljon. Pitkä, pitkä, raskas ja pitkä päivä... Joka ei lopussa palkinnut. Roudaus suoritettiin vesisateessa. Jooh yritän ensi kerralla olla positiivisempi.

Onneksi tuoltakin saarelta kulkee lauttoja pois! Yöllä nimittäin siirryttiin remontoituun Antwerpin Hof Ter Loohon, jossa oon käyny varmaan viis kertaa. Alakerran bäkkärit on aiemmin ollu homeessa, mutta nyt sekin oli rempattu ja kokemus oli todella miellyttävä. Muutenhan tuo paikka on aina ollu teknisesti hyvä paikka, nyt kun tuokin puute oli saatu korjattua niin taisi pompata meikäläisen top10 venueitten joukkoon. Catering todella hyvä, talon crew erittäin tehokasta ja leppoisaa. Hyvä, kiitos Belgia!

Hannoverissa oltiin Capitolissa. En oo koskaan käyny. Ihan hienon näkönen vanha teatteri. Ei mitenkään erityinen muuten eikä jääny sen kummemmin mieleen.

Sitten takaisin juhlahumuun kun tultiin Tillburgin 013:een. Ehkä yks Euroopan parhaista venueista. Tai ainakin niistä missä ite oon käyny. Keikkakin oli kai aika hyvä.

Amsterdamin Paradiso oli kans aika hieno venue. Lava oli vähän pieni, mutta puitteet muuten hyvät. Nyt tuli mulle ekan kerran vastaan joku Digidesignin mikseri. Olikohan joku D-show tai joku tämmönen. En tykänny. Hidas käyttää, muovinen fiilis, liikaa latenssia. Voisin kuvitella hyväksi mikseriksi etupäähän, mutta pelkästään jo cuettaminen korva- ja kulmamonitorien välillä oli layereitten välillä hyppimisen vuoksi työlästä. Ja se latenssi oli niin paha ettei voi antaa anteeksi vaikka ois kuinka hyviä plugareita. Joo, ei mulla ollu kuin se tiskin oma eq ja joku kevyt kompura että ei pitäis olla liikaakaan prosessointia. Muussa sitä ei toki huomannu, paitsi itsekin huomasin samantien kun luurit päässä laulumikkiin tsöhöttelin.

Välipäivä istuttiin bussissa paitsi välillä käytiin laivassa, kun matkaa Amsterdamista seuraavalle keikalle oli 1400 km.

Nyt Stavanger Norja. Ilmeisesti joku paikallinen nuorisotalo. Apukäsistä ei tainnu olla kukaan täyttäny 18 vuotta. Talon teknikotkin varsin nuoria, mutta hommat saatiin toimimaan melko kivuttomasti. Huomenna Osloon, sitten vielä Göteborgiin ja lopuksi Tukholmaan. Tukholman keikan jälkeinen päivä olisi tarkotus viettää paremman puoliskon kanssa joulushoppailun ja semmosen parissa.

Mutta keikka alkaakin kolmen vartin päästä, joten lähden valmistautumaan vaihtoon. Over and out.

Alice In Chains

2009-12-02T20:33:00.003+02:00

Ekan kerran kuulin bändiä varmaan joskus 12-vuotiaana. Muistan kun kuuntelin Dirtiä ekan kerran. Hyvänkuulosta musiikkia, mutta Would oli se biisi joka iski samantien. Sen jälkeen yritti kaivaa bändistä tietoa siitä ainoasta tietolähteestä mikä Torniossa meikäläisen lapsuudessa oli, Suosikki-lehdestä. EIpä siinä paljoa asioista mainittu niin tieto bändistä rajoittu lähinnä pariin kirjaston kasettiin. Tietenki myöhemmin tuli hommattua kaikki levyt jne. Sitte kun alko ikää olla jo vähän enemmän että ois voinu käydä keikoilla, niin eihän ne enää tietenkään keikkaillu ja jossain vaiheessa se laulajakin sitte kuoli.

2006 keväällä kattelin Provinssirockin esiintyjälistaa, ja totesin että no hemmetti tuohan täytyy lähteä tsekkaamaan. Keplottelin itelle pientä työtä vastaan passin festareille ja tulihan sinä päivänä muutakin mukavaa vastaan, mutta paras keikka jonka ikinä olin nähny, oli samana iltana. Sillon minusta tuli fani.

Eihän se uus laulaja mikään Layne Staley ollu, mutta ihan hyvin veti vaikka vähän anteeksipyytelevä sen lavapresenssi olikin. Bändi oli kuitenki silkkaa rautaa ja sen keikan aikana vasta kunnolla tajus kuinka hyviä biisejä niillä on. Tätä oli pakko saada lisää.

Tässä jo pari viikkoa sitten oltiin suht lähellä niitten keikkaa, ja melkeen tuli lähettyä mutta sitten tuli mutkia matkaan. Uus tilaisuus koitti toissapäivänä. Sain nimet vieraslistalle, sitten piti ostaa junaliput (lähes 250 euroa!) ja buukata halvin hotelli. Sitte vaan Dortmundista junaan kuudeksi tunniksi kohti Münchenia ja jihaa.

Vittu kun oli hyvä keikka! Niin nopeastihan me sinne mentiin kuin päästiin, mutta olivat alottaneet jo puoli ysiltä soittamaan joten missattiin ekat 15 minuuttia. Soittivat yhteensä jotain pari tuntia, joten saihan siinä kuitenki koko rahan eestä. Oikeastaan melkeen kaikki biisit tuli joita oottikin. Tai ihan sama mitä ne ois soittanu, hyviä biisejä ois tullu joka tapauksessa. Mutta nyt veti laulajakin ihan uskomattoman hyvin! Karismaa oli reilusti enemmän ja muutenki uskottavuus oli eri luokkaa. Oli hienoa päästä näkemään bändi. Ei tämä kuitenkaan tainnu mulle vielä riittää. Kyllä pakko päästä vielä joskus bändin keikalle. Ainiin joo ja se uus levy on muuten todella hyvä kans.

Jep, ollaan siis kohta kolme viikkoa Sonata Arcticalla kierretty taas Eurooppaa. Ei mitään erityisempää kerrottavaa. Rekan ovi aukeaa yleensä klo 11, soundcheckit on ohi neljän-viiden maissa, keikka ysiltä tai kympiltä. Rekan ovi menee kiinni ehkä puolenyön maissa tai vähän yli. Sama kaava toistuu lähes päivittäin.

Muutamia keikkoja on jouduttu perumaan laulajan sairastumisten vuoksi. Semmosia uusia paikkoa missä ei oo aiemmin tullu käytyä on ollu ainakin Praha (Tsekki), Kosice (Slovakia) ja Belgrad (Serbia - ois kiinnostanu käydä kaupungilla vähän tepasteleen mutta oli niin hommat vituillaan että meni koko päivä säätäessä kamojen kans. Anyway hienon näkönen kaupunki bussin ikkunasta ja paljon sodan jäljiltä raunioituneita taloja vieläkin.),

Vapaapäiviä on vietetty Budapestissa (taksikuski kusetti noin 50 euroa), Dornbirnissa 3 (mukava kylpylähotelli, käytiin myös köysirata-ajelulla Alpeilla noin kilometrin korkeudessa, hienot oli maisemat), Gironassa (tosi kiva merenrantakaupunki Espanjassa!), Bordeauxissa (ensimmäinen ranskalainen kaupunki jossa ei vituttanu) ja Dortmundissa 2.

Keikoista on jääny mieleen oikeastaan vain muutama paikka. No tietty nämä paikat missä on tullu käytyä jo monta kertaa, mutta huonoudellaan vakuutti esim Hirsch Nürnbergissä. Siellä oli todennäköisesti maailman paskin äänipöytä. Yamaha M2500 tai joku semmonen, jossa ei toiminu mikään. Lisäksi paikan sähköissä oli jotain todella omituista. Osa kamoista vastaanotti semmosta häiriötä että ei oikein ees keksitty miten semmoset voi olla just niissä laitteitta mahollisia. Todella pitkä ja raskas päivä. Serbian keikkapaikka oli myös aika vaativa, kuten yllä mainitsin. Siinä paikallisen kaluston pystyttämisessä vaan kesti, kesti ja kesti. Eikä sillonkaan aina oikein onnistunu. Oli pakko mennä lämppäribändin keikan aikana hätiin kun talkkari ei löytäny eikä oikeastaan jaksanu etsiäkään oikeita piuhoja. Saatiin lavalle ees jotain kuulumaan. Italian ja Espanjan venuet nyt tiedetään, varsinkaan kun ei oltu tällä kertaa siinä Razzmatazz 1:ssä vaan pienemmässä kakkosessa. Joten en viitti näistä mainita sen kummemmin mitään. Sen sijaan pakko vielä mainita Madridin Sala Heineken. Lordin kanssa täällä joskus käytiinki, ja ehdin nimetä paikan Euroopan huonoimmaksi venueksi. No todella huono se oli edelleen. Ja talon "teknikoita" teki lähinnä teki mieli vetää turpaan.

Tänään siis keikkapäivä Dortmundissa, jossa uus hieno venue FZW. Talon teknikoitten "osaaminen" lähentelee tosin melkeen amerikkalaista, mutta kyllä tästäkin selvitään. Kamat on hyvät (jos nuo puupäät ei ois säätäny niitä päin persettä), catering ehkä kiertueen tähän asti paras, puitteet muutenki aivan hyvät. Yöllä matka jatkuu Lontooseen ja saarivaltioissa ollaan seuraavat kolme päivää kunnes tullaan Belgiaan. Sitte oli jotain Saksan keikkaa ja Hollantia, ja lopuksi vielä neljä päivää Skandinaviassa. Voiton puolella siis ollaan jo pitkästi.

Lomaa

2009-10-14T12:44:00.002+03:00

Mallorcalla oli oikein mukavaa. Shoppailtiin, kateltiin "nähtävyyksiä", vuokrattiin auto ja kierrettiin melkeen koko saari, vähän löhöiltiin... Ilmat oli oikein hyvät ja - tottakai tämmösenä kulinaristina - ruuat herkullisia! Viikko meni nopeasti ja kohta pitikin tulla jo Suomeen.

Mutta! Muutaman työpäivän ja reilun viikon syksyilyn jälkeen pääsi taas lämpimään! Nimittäin nyt mentiin Rodokselle. All inclusive -hotelli, 28 astetta lämmintä, aurinkotuoli, iPod ja hyvä kirja. Parasta! Ruokaa oli koko ajan tarjolla ja se oli erinomaista, kaikki juomat ilmaista, kolme isoa uima-allasta ja meri 50 metrin päässä.. Ei paljon tarvinnu hotellialueelta poistua. Paras loma koskaan! No eihän nämä nyt ehkä kovin eksoottisia oo teidän Aasian matkailijoiden tarinoitten rinnalla, mutta mun mielestä ilmasto on oikein sopiva kun se on pikkusen alle 30 astetta ilman sitä trooppista kosteutta. Kelpaa mulle paremmin kuin hyvin. Ja halvalla sai. Pakko päästä pian uudestaan.

Pakko tilittää tuosta Rock Bandista kun yks yö sen pelasin tavallaan läpi. Pääasiassa ihan hyvin biisejä alkupäässä peliä, mutta viiminen tunti meni lähes itku silmässä, eikä se itku johtunu liikutuksesta. Siis ihan käsittämättömän paskaa musaa, joko neverheard-osastoa tai sitten jotain isomummon ajoilta olevaa keskinkertasta, vitun paskaa ja ärsyttävää hinttipaskaa! Huh, alko heti pumppu ottaa kierroksia kun ajattelenkaan koko asiaa... No, eikai auta kuin äkkiä hommata se pleikkari 3 ja siihen sama peli, johon voi netistä hakea semmoset biisit mitkä on oikeasti hyviä.

Työrintamalta semmosia uutisia, että Eija Kantolan kanssa ollaan humpattu välillä. Patrosen Antin kans käytiin tekasemassa Firmarock-tapahtuma, 15 bändin soundcheckin ja keikat, joista yks kahteen kertaan + Sami Saari feat. Fakta Beat yhteensä 17 tuntiin. Olipahan talkoot. Mutta kaikki meni hyvin eikä vituttanu kertaakaan. Tavastialla on tullu oltua välillä, sielläkin hyvä meininki. Lauantaina meen apumieheksi Oksua tuuraamaan vanhan tutun Pentti Hietasen konserttiin. Saa nähä mitä sieltä on luvassa. Hyvää varmaanki.

Huomenna synttärit! Jokohan ois varaa tilata itelle ne Genelecin 8030:t takakaiuttimiksi. Supparitkaan ei maksaa enää kuin 1700 euroa, mutta sitä ennen täytyy kyllä investoida vielä keskikaiutin. En oo sen kummemmin aikatauluttanu näitä hankintoja, mutta haave olis että kevääseen mennessä on kotiteatteri valmis. Siihen mennessä onkin pelkkään ääneen uponnu rahaa noin 8000 euroa. No, toiset tykkää ajella hienolla autolla jne.

Nyt jatkan vapaapäivän viettoa katsomalla elokuvan G.I. JOE: The Rise of Cobra

Nokia(doesn't)Care

2009-09-07T12:38:00.002+03:00

Ostin uuden puhelimen. Nokia e55. Oli hienoja ominaisuuksia ja muutenki kätevä. Meni päivä meni yö, meni toisetkin. Yhtäkkiä se ei enää toiminu. Ei vaan käynnistyny. Seuraavana päivänä sain uuden. Kauppiaan kanssa naureskeltiin, että toivottavasti tämä kestää pitempään. Ei kestäny. Seuraavana päivänä oli uuskin puhelin paskana, eri vialla tosin.

En nyt jaksa mennä enempää yksityiskohtiin, mutta tulipa huomattua kuinka asiakaspalvelutaitoisia ihmisiä on nykyään vähän! Pahinta oli se, ettei ehditä kuuntelemaan mikä on hätänä. Ihan niinkö joku tulis rikkinäisen tuotteen kanssa syyttelemään myyjiä ja sitten täytyy puolustautua. Tilanteelle ei nyt enää siinä vaiheessa voi mitään. Luulis kauppiaan sekä valistajankin haluavan kuitenki tyytyväisen asiakkaan. Näin ei ilmeisesti monessa paikkaa ole.

Nyt sitten ootellaan taas. Tällä kertaa ei enää saanu uutta puhelinta vaan rikkinäinen lähti huoltoon. Eli jos vaikka jo muutaman viikon päästä sais ostamansa tuotteen käyttöön. Yhteensä ehdin noita kahta viallista käyttää vajaa 3 vuorokautta. Eniten kuitenki vitutti kun kesken työpäivän hajosivat. Jospa seuraava puhelin oliskin jo jonkin toisen valmistajan. Meikäläisen ja Nokian kohta 15 vuoden pituinen yhteistyö häämöttää loppuaan.

Jotain työhommiakin tässä on ollu, mutta ei mitään ihmeellistä. Viime keskiviikkona tosin ujutin itteni tekeen mahtavalle Kingstar-yhtyeelle monitoreja. Kolme stereoryhmää luureja, eli varsin helppo nakki. Pistin parastani mihin LS9:llä pystyin. Suurimman ongelman tuotti luurit. Jokaisella mukaanlukien minä oli erilaiset luurit. Ei oikein tienny mitä muut kuulee. Hyvin kai se meni.

Huomenna kone nousee ja lentää kohti Mallorcaa. Lomalle siis! Halpis rantalomaa siis luvassa, mielummin kai sitä siellä makoilee kuin kotona. Ja seura on mitä parhainta.

Ainiin! Nyt sen sitten tein! Tilasin Rock Band instrumentit ja Rock Band 2 -pelin pleikkarille! Luvassa siis runsaasti kaljanjuontia, rummutusta ja laulamista. Bändissä on vielä basistin ja kitaristin paikat auki, tervetuloa kylään!

Loppukesää

2009-08-23T16:07:00.000+03:00

Haa, ompas ollut hulinaa! On ollu monta kertaa tarkotus päivittää, mutta ei oo sitten ollu aikaa kun ois ollu inspistä. No laitetaampa sitten kerralla nippuun useampi jutska.

Heh, edellistä kirjotin lentokoneessa, joka alko just laskeutumaan kun pääsin vauhtiin. Nyt on täällä Lowlands-festivaaleilla jossain Hollannissa jo keikka ohi. Mutta palataanpa alkuun.

Maailman paskimman viikonlopun jälkeen koitti kuitenki taas uus päivä. Pari päivää touhuilin kai kotona tai en muista. Heinäkuun 22. päivä keikkailtiin Eija Kantolan kans jossain, öh, Orimattilassa? Hyvä akustiikka aina välillä näillä tanssilavoilla, niin tänäänkin. Illan toinen bändi oli Neljänsuora. En ymmärrä musiikista mitään, mutta radiosta olen kuullut. Yöksi mentiin Scandic Rosendahliin Tampereelle, jossa join yöjanoissani elämäni kalleimman limun. 0,33 litran tölkki minibaarikokista maksoi 4,80 euroa. Siis vain reilu 14 euroa litra! Kaupasta mm. Pepsilitra maksaa noin euron. Tästedes pysyn alkoholissa. Ja poissa Scandic Rosendahlista.

Aamulla jatkoin matkaa Valkeakoskelle, jossa Työväen musiikkitapahtuma kera Erikssonin Annan. Hyvin järjestetty tapahtuma ja kaikki muutenki vallan ihanaa. Kiitos vaan vielä kerran. Yöllä kotiin.

Seuraavana päivän Tavastialla kolmensadan bändin ilta. Tai no oli kai niitä vaan 5 tai saatto olla 6, en enää muista. Ei kuitenkaan mitään, mikä ois jääny mieleen. Pitkä päivä, mutta Tavastialla on aina kiva olla töissä.

Lauantaina matka jatkui entiseen kotikaupunkiini Tornioon. Kaikenkaikkiaan kiva tapahtuma. Liian paljon kavereita ja liian kiirettä että ois ehtiny kaikkien kans poriseen keikan jälkeen.

Äh, mitähän sitten tapahtu. Eikai mitään. Paitsi tässä välissä onkin ylläolevan tekstin kirjoitusajankohta, eilinen iltapäivä, vaihtunu jo sunnuntaiksi. Välissä ehti vetää kovat kännit, nukkua hyvät yöunet, nauttia aika hyvän aamiaisen ja hoitaa ittensä matkalle. Eli lentokoneessa ollaan taas.

Jeh no heinäkuun viiminen viikko tais olla ihan vaan hengailua kotosalla. Sitte elokuun alussa jatku taas Sonatan keikat. Kävästiin toteamassa Kuopiorock paskaksi festivaaliksi, tosin keikka oli ihan ok. Meitä ennen veti Misfits, heh olihan se aika hassun kuulosta. Välillä tuntu ettei tunnistanu edes biisejä vaikka tuttuja ralleja tulikin aika paljon. No se on semmosta.

Seuraavana päivänä matkustettiin sitten Ankkarockiin. Matkalla sattu hauska tapaus kun pysähdyttiin jossain Juvan ABC:llä tai jossain. Mulla oli joku vanha Hatebreed-paita päällä ja haahuilin siellä jossain myymälän puolella kun jostain kuuluu amerikanaksentilla jotain kehuja mun paidasta. Jotenki häkellyin siinä sitten kun jotain 50 vee äijä tulee jutteleen. Suoritin ostokset ja alko jotenki mietityttään että se oli varmaan joku Misfitsin miksaaja tai joku, että meenpä takas sisälle kattoon oisko se ukko vielä sielä ja jutteleen. No siinä sitte juteltiin varmaan jotain 5-10 minuuttia, jossaki vaiheessa mulle selvis että hemmetti tämähän on Jerry Only eli siis Misfitsin ainoa alkuperäisjäsen, laulaja sekä basisti. Mukava ukkeli. Halusi ehdottomasti multa puhelinnumeron, että soittelee kun ovat tulossa Suomeen keikoille. Siis täh? No ei mitään, mutta se anto myös oman numeronsa mulle! Wau oon ihan kiljuva faniteinityttö nyt. No ei mutta tottakai tuommosta kai lähes legendaa(?) arvostaa, ja oishan se hienoa tehdä töitä tuommosen porukan kanssa. Anyway mukava tuttavuus.

Ruoka tuli ja ajatus katkesi taas. Jep niin siis illaksi Ankkarockiin, jossa hyvä keikka. Bileentynkää, ihan mukavaa oli, paitsi Helsingissä on näköjään sunnuntai-iltana vaikea päästä baariin. Jostain syystä oltiin Onnelassa, jonotin tiskillä valehtelematta puoli tuntia enkä saanu ees tilattua. Muilla oli sama ongelma. Joten seuraavaan paikkaan. Onnelaan en mene enää ikinä, paska paikka. No Rocksiin mentiin sitten. Meitä oli joku 15 hengen seurue, porukkaa Volbeatista, Sonatasta, yks rokkimusasta pitävä NHL-jääkiekkoilija ja oli kai siinä vielä jotain muutakin, kun poke keksii että yks meistä on liian kännissä. Eikä se ees ollu. Eikä meistä kukaan ollu, viiminen tunti oltiin vietetty ilman mitään juomia, pelkästään siinä jo ehti selvitä. No kun koko porukka sitten käänty pois, niin yhtäkkiä poken mielestä se känninen kaveri ei enää ollukaan kännissä. Vaikka välillä on tullu töissäkin oltua tuossa baarissa, niin silti tuntuu että ne poket on siellä aika kusipäitä. Poikkeuksia varmaan on, mutta vitun monesti on jotain ongelmia sisäänpääsyn kans. Ja sitte kun sinne sisään pääsee, niin kaikki pahimmat rähisijät ja urpot on kuitenki sisällä. Eli kannattaisko suunnata sitä energiaa mielummin siihen että heittää porukkaa ulos kuin että ei päästä edes sisälle. No vielä saatiin kuitenki tuhlata rahojamme viinaan ja tienattua huono olo seuraavaksi päiväksi.

Seuraavalla viikolla tuli taas nautittua konserttikäynnistä, kun Madonna esiinty Jätkäsaaressa. Joo, ei siitä sen enempää. Ite en tungoksessa viihdy, joten kaljateltta alueen takana riitti mulle mainiosti. Hyvin järjestetty tapahtuma. Keikan loputtua kävelin suoraan ekalle bussipysäkille ja siitä noin minuuttia myöhemmin bussiin. Seuraavalla pysäkillä olikin sitten ehkä tuhat ihmistä jonossa, voi voi. Lainatakseni erästä sveitsiläistä kiertuemanageria, you have be smart.

Sitten piti olla Alahärmässä Annan keikka, mutta peruuntui sairastapauksen vuoksi. Liksat tuli kuitenki, eli hyvä meininki! Eikä mua oikeasti harmita yhtään, etten päässyt kokemaan saman kalustontoimittajan toimintaa mistä edellisessä postissa jo vahvasti avauduin. Tarkoitti myös sitä, että päästiin lentämään Tornioon jo perjantai-iltana, muuten ois pitäny mennä aamuyöstä Seinäjoelta junalla.

Tuleepas sekavaa tekstiä. Lauantaina olikin sitten Kemissä Sonata Arctica Open Air -niminen tapahtuma. Eli siis Sonatan keikka Kemin satamassa. Lämppärinä Sturm Und Drang eli mulle tuplaliksakeikka. Vähän meinasi vastustaa pitkin päivää, mutta päivän pelasti bändin hieno keikka. Yleisöä oli lähes 4000! Se on aika sopiva määrä mun mielestä. Juhlantynkää oli taas tiedossa, mutta ei sen kummemmin ehtiny alkaa juopottelemaan. Seuraavana päivänä kuitenki väsytti.

Sunnuntaina kestittiin paitamyyjää Larrya, joka oli tullu Saksasta hoitamaan tapahtuman merkkamyynnin. Sillä oli sitten sunnuntai-ilta vapaata, ja vanhempien mökki Mustassalahdessa Torniossa oli päivänselvä valinta. Äiti paisto lohta muurikalla, kuokittiin perunat suoraan pellosta kattilaan jne jne vitun hyvät ruuat! Ja siihen päälle kunnon puusauna kera saunavihtojen. Eli siinä sakemanni vähän ihmeissään, mutta ilmeisesti tykkäs.

Pari päivää tuli oltua Torniossa lomalla, sitten kutsukin jo työt. Keskiviikkona Eija Kantolan kanssa Baltic Princessillä. Eipä siinä mitään. Laivalla oli kaikki kallista, en kyllä ostosreissulle vapaa-ajalla sinne lähtis. Jälkipolville ei jääny kai oikein muuta kerrottavaa. Loppuviikosta oli vielä kolme keikkaa saman pumpun kans, en muista ees missä oltiin, mutta kotiin tultiin yöksi - luxus!

Ja sitten ollaankin tultu jo tähän viikkoon. Mulla oli Pete Parkkosen monitoripäässä tuurauskeikka. Vähän meinas alussa olla hankala ottaa haltuun se kuvio kun ei oikein tienny mistään mtään, mutta kyllähän ne asiat sitten selvis. Hyvin kai se meni ja mukavaa oli ainakin.

Nyt sitten käytiin tosiaan Lowlands-festareilla jossain Amsterdamin lähellä. Isot oli puitteet mutta aika paskat festarit. Tai jotenki ei vaan meidän porukkaa miellyttäny. Yritetty tehä jotenki hienoa, mutta ei sitten kuitenkaan ihan onnistuttu. Roudausmusiikista vastasi The Living End, joka soitti ennen meitä. Hyvä bändi. Käytössä oli house list, eli vitutti jo kättelyssä. Vaihtoaikaa kuitenki 45 minuuttia, eli ei voi sitäkään sanoa perusteluksi. Laulut oli jossain toisessa päässä mikseriä, vähän hankala säätää. Oli se vähän semmosta.

Pieni henkilökohtainen kämmi sattu myös ennen vaihtoa. Siinä Ehun kans vitsailtiin suomeksi kaikkea tyhmää samalla kun talon tyttö mikitti rumpuja. Ei nyt mitään oikeasti pahoja juttuja mutta jotain vaan. Vähän ajan päästä ihmeteltiin, että miks Ahti puhuu sen muijan kans suomea. No voi vee, sehän olikin suomalainen... Pitäis aina muistaa ulkomailla, että joku saattaa kuitenki ymmärtää mitä me puhutaan. Vaikka harvinaista se kuitenki on. Tämä sama tarina on meidän porukalle sattunu nyt kuitenki jo muutaman kerran. Ei onneks hävettäny, ihan hymyilemällä selvittiin.

Nyt aamulla lentokentän check-inissa virkailija tunnistaa bändin ja kertoo että olivat olleet edellisenä iltana telkkarissa. Paikallinen maikkari oli lähettäny keikan ulos vain muutama tunti sen loppumisen jälkeen.

Lentoaikaa vielä tunteroinen jäljellä, joten otan torkut. Palaan asiaan taas joskus.

Mennyttä viikonloppua

2009-07-20T12:54:00.006+03:00

Olipahan taas.

Perjantai lähti mukavasti käyntiin, kun sain kyydin--- eikun siis kuljetuksen Indican tytöiltä Vaasan Rockperryyn. Yritin sitten hyvittää ilmaisen kyyd-- kuljetuksen avittamalla linjatsekissä ja muutenkin keikalla. Varsin mukavaa puuhaa kun ei tarvi itekään paljoa stressata. Laitetoimittajan ongelmat oli sen sijaan jo tässä vaiheessa aistittavissa. Esimerkiksi vastaava stagemanager hoiti samalla etupäävahdin tonttia, whaaat!

Varsinaiset omat hommat alkoi pari tuntia myöhemmin. Vaadittavaa rumpuriseria ei meille pystytty toimittamaan, joten piti vetää ilman. Vaihto ei sujunut ongelmitta muutenkaan. Mikseri, jolla mun piti homma hoitaa, oli nippanappa riittävä. "Midas" Verona lähtee mustalle listalle. Paska pöytä, vaikka ois ollu ehjäkin (mitä tämä yksilö ei kuitenkaan ollut). Mutta en ite lähtis tekeen tuon kokoluokan festarin kakkoslavaakaan 24-kanavaisella pöydällä. Ok olihan siinä muutama stereokanava, joita pysty käyttään monona, mutta ei se ole sama asia. Kompressoreista saatiin toimimaan noin kolmasosa. Kaikki efektit ei toiminu. Gatet tais olla melkeenpä ainoa asia mikä toimi. Himmennin aiheutti häiriötä, eli jossain välissä oli vissiin menny sähkölinjat ristiin. Huomasin viis minuuttia ennen keikan alkua, että laulukanava ei oo kunnossa. Sitten se taas oli. Juonnon tullessa taas ei. Siinä meni sitten muutama biisi että asia saatiin korjattua. PA oli hyvä, mutta päin persettä viritetty. Varsinainen clusterfuck siis.... Ja paskat, mitäpä tässä selittelemään. Vedin Vaasassa elämäni huonoimman keikan. Siihen oli syynsä, ja kaikki syyt ei löydy minusta. Olin kuitenki selvinpäin, hyvässä hapessa, pää kasassa. En tehny mitään väärin, olin vaan huono. Lohdutukseksi, ehkä jopa puolustukseksi, voi kuitenki sanoa, etten ollu ainoa huono. Illalla olin taas hyvä, oli pakko ottaa pari juomaa kun vitutti niin armottomasti. Mutta on siinä kyllä aika hankalat lähtökohdat alkaa tekeen töitä jos työvälineet ei oo kunnossa.

Seuraavana päivänä elettiin jännittäviä hetkiä. Bussiin hypättiin jo aamulla kuudelta, matka kävi kohti Karkkilaa. Karkkilaan tiputettiin backline ja valomies. Muu porukka jatkettiin matkaa Paraisille. Muutama bluesahtava bändi teki soundcheckin ennen meitä (en kyllä ymmärrä miksi), ja mekin saatiin vetää jopa bändin kanssa yks biisi - luxusta. Vuokrabackline ja keikanjälkeinen erikoiskiire varjosti hieman keskittymistä. Jotenkuten meni, laulu kuulu ja sitä rataa.

Keikan jälkeen välittömästi kamat pakettiautoon, ja meikäläinen sekä kitarateknikko Uusipoika lähettiin painattaan tuhatta ja sataa takas kohti Karkkilaa. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, matkaa 140 kilometriä. Muu porukka tuli sitten bussilla perässä, oltiin ihan minuuttiaikataululla että ehittäis puolessavälissä vaihtoa Karkkilaan paikalle. Saatiin nipistettyä viis minuuttia, ja paikalla oltiin just kun meidän rummut meni lavalle. Eli oikeastaan aika sopivasti. Keikan alotus myöhästy vaan viis minuuttia, eli ei todellakaan paha jos ajattelee miten monta asiaa ois voinu aiheuttaa pahemman myöhästymisen, tai vaikka koko keikan peruuntumisen.

Ongelmat tuntu seuraavan taas meidän porukkaa. Muutama isku alotuksesta, niin jo tipahti kokonaan subbarit kyydistä. Eikä tullu todellakaan liian lujaa että ne ois kyykänny, vaan joku oikea hätä siellä oli. Meni useampi biisi että saatiin alakerta takas kehiin. Eipä sille vaan mitään voi kun kamat pettää. Kaikilla muilla oli toiminu hommat koko viikonlopun, eli tottakai ne vaikeudet piti alkaa meidän kohalla. Paha karma vissiin. No, laulu kuulu ainakin ajoittain joten kai sieltä laskutusperuste löyty. Keikan jälkeen muu porukka lähti nauttimaan majoituksesta, meikäläinen kantoi juopot autoon ja ajeli kotiin.

Tässä vaiheessa kesää alkaa tuntua että tein virheen kun en ottanu omaa etupäätä mukaan kesäksi. Alkukesästä meni kaikki helvetin hyvin. Tuli tosiaan vastaan digimikseriäkin joilla en ollu aiemmin vetäny ja ihan succés oli sekin. Nyt tämä viime viikonloppu näytti sen, että helpommalla ja paremmalla lopputuloksella ois selvinny jos ois ollu omat kamat. Toisaalta oli kyllä odotettavissakin, että aina ei joka paikassa voi hommat toimia niin kuin toivois. Sitäpaitsi, sillon kun onnistuminen on tullu, ei oo juurikaan harmittanu että ei oo sitä hikistä LS9:a tai vastaavaa ollu mukana.

Mutta ei kai se auta. Henkistä oppi-isääni lainaten: ei anneta periksi, huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun.

Mätäkuun mätöt

2009-07-16T18:43:00.002+03:00

Äh taas on menny kohta kuukausi viimisen päivityksen jälkeen. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Edellinen päivitys loppu toteamiseen vapaapäivästä Vaasassa. Sehän olikin varsin kiva päivä, joka tosin päättyi käsirautoihin ja poliisiauton kyytiin. Hieman yli-innokas portsari oli Skybar-nimisessä kapakassa, halusi kai piristää hiljaista iltaansa humalaisten kustannuksella. Ei onneks tarvinnu putkaan lähteä, mutta kyllä siitä hankaluuksia olis edustamalleen ravintolallekin tullu jos olis metakka nostettu. Mutta tää on välillä tämmöstä...

Krapulainen keikkapäivä Riihimäellä, keikka tais mennä ihan ok vaikka mieli oli hieman maassa ja väsy vartalossa. Yöksi kotiin. Seuraavana keskiviikkona mentiin samalla porukalla Konnevedelle, jonne itse matkustin Pete Parkkosen kyydissä. Mukavaa porukkaa ja lepposaa kyytiä, kiitos vain. Festivaalit oli ilmeisesti jonkin kylätoimikunnan järkkäämät, ei ihan 10 minuutin vaihtoaika jne jne harrastelijamaisuudet lähteny. Mutta sijainti oli varsin oiva, sekä yöpaikka todella hieno vanha kartano. Herkulliset ruuat, mahtava sauna jne jne, kyllä oli puitteet kohillaan.

Sitten tulikin taas mulle uusia tuttavuuksia. Viikonloppu meni Anna Erikssonin monitoritonttia hoitaessa. Hieman meinasi olla sekoilua ekan keikan vaihto, ja otan sen kyllä omaan piikkiini. Keikka lähti kuitenki käyntiin aivan hyvin. Samoin seuraavana päivänä Oulussa, jossa vaihdossakin oli jo jotain järkeä. Hyvä bändi, hieno artisti. Ja muutenki mukavaa ryhmää, kyllähän tuommosessa viihtyy.

Sitten ollaanki jo heinäkuun toisessa viikossa. Kävästiin pitkästä aikaa Sonatan sakilla keikalla, tällä kertaa Norjassa. En tiiä kuka oli buukannu lennot, mutta ilmeisen huumorilla joutu ottamaan. Ensinnäkin, ehkä maailman paskin lentoyhtiö SAS. Ruumaan saa laittaa yli 15 kiloa painavia tavaroita ja kaikki ok, paitsi jos kyseessä on soitin. Eli vaikka ompelukone, potkukelkka tai kassillinen kiviä ei haittaa mitään, mutta laitappa sinne vaikka kitara, niin joudut maksamaan ekstraa. Plus että matkan aikana kaikki virvokkeet, kahvit jne maksaa, eikä ihan vähän. Hyi helvetti. Ensimmäiset porukasta oli lähteneet matkaan jo aamulla en muista ysin aikaan?, itse hyppäsin Hki-Vantaalle vasta yhden jälkeen. Ensin Tukholmaan, sieltä Osloon, ja Oslosta Kvinesdahl tai Kristiansand tai joku aivan sama mikä. Siitä vielä autolla reilu 100 km joten perillä oltiin jo kymmenen maissa illalla. Eikä tietysti missään mitään ruokaa / juomaa. Hotelli tosin oli hyvä, netti siellä ei kylläkään toiminu mutta voi jeesus miten hyvät aamupalat ja lounasbuffetit. Elämä oli taas hetken ajan ihanaa, kunnes siirryttiin festivaalialueelle. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta oikeen mikään ei toiminu. Vaihtoaikaa 45 minuuttia ja talon input-listalla mentiin. Perustelu: ei oo aikaa soundcheckiin, joten täytyy pitää kanavat samoissa kanavissa kaikilla bändeillä. Täh??? Niin: ei ole aikaa soundcheckiin, kanavat pidetään samoissa ränneissä. Tervetuloa vuoteen 2000 vitun 9. No ei jaksanu enempää kiukutella, periaatteessa ihan sama missä kanavat on, mutta kamoon miks kysytte että pitääkö kanavalista paikkansa jos teillä on kuitenki omat listat. Festivaalicatering oli--- eikun sitähän ei ollu. Joten voileivällä nukkumaan keikan jälkeen noin klo puoliyö, ja herätys iloisesti klo 02:40, josta kohti lentokenttää. Lentokenttäsekoilun jälkeen duty free kauppaan, josta ei sitten päässytkään enää pois muuten kuin lentokoneen kautta. Norjakin vois jo liittyä EU:iin tai mikä lie Schengen-sopimus onkaan kyseessä, vois loppua nuo pelleilyt tullien ja passintarkastusten kanssa. Paska maa, ei ees kaljaa saanu. Köpiksessä koneen vaihto ja puolilta päivin Helsinkiin. Viimiset oli kuulemma illalla kaheksan jälkeen kotona, joten matka kestikin heiltä vain 16 tuntia tai jotain sinnepäin. Yhen keikan viikonloput, arsesta.

Kotia kun pääsi, niin piti vähän valmistella seuraavan päivän synttärijuhlia. Ei siis omia, vaan kaksosten 50 v. juhlia. Ja sitten heti kiireenvilkkaa Tavastialle töihin. 3 brittibändiä, kaikki soitti jotain psychobillyä tms tikutusta, veri lensi ja räkä ja kaljat kaatuili ja empä enää ihmettele mistä maasta jalkapallohuligaanit tulee. Mukavaa porukkaa oli kyllä kaikki, mutta lavaperformanssinsa välillä vähän kyseenalaista, yleisö mukaanlukien. Ei tosin niin ärsyttävää sakkia kuin hiphop-keikoilla käyvä sakki.

Seuraavana päivänä tosiaan ne synttärit. Mainio King Star soitti. Päivä rakenneltiin ja väsäiltiin katosta sun muuta, Anssilta saatiin äänentoistokamat (joista kiitos kovasti!), syötiin ja juotiin - mukavaa oli! Illalla piti kävästä tutustumassa Backstage-baariin Helsingissä, jossa oli erinomaisen hyvä meininki. Aamulla tai siis iltapäivällä kun heräsin, olikin hieman huono happi, liekö täytekakku ollu jotenki pilalla tai jotain.

Kuinka ollakaan, huomenna matka käy taas kohti Vaasaa. Skybar jääköön tällä kertaa väliin. Ei muuten, mutta lauantaina tiedossa kaks keikkaa. Ensin ajellaan aamulla Karkkilaan laittaan kamoja valmiiksi, sitten mennään vuokrakamoilla tekeen keikka Paraisille, sen jälkeen aikaa 2 tuntia taittaa 140 kilometrin matka takasin Karkkilaan. Saa nähä miten käy.

Kesäkuun kuulumiset

2009-06-26T17:12:00.001+03:00

Kuulumisia taas. Kaikenlaista on puuhattu ja kesäkuukin alkaa kohta häämöttään loppuaan. Onneksi nyt alkaa ilmojenki puolesta muistuttaan jo kesää.

Edellisten tarinoitten jälkeen kävin miksaamassa keikan mainiota Playa bilebändiä. Bändin liiderillä on joku oma PA-projekti, ja kyllä se mun mielestä ihan hyvin suoriutuu hommasta. Aika iso kasa kaiuttimia se kyllä on ja päätetehoakin riittävästi. Rafaellon pihalla oli paljon porukkaa ja yleisö piti kuulemastaan. Kamat kasaan ja kotiin puolilta öin.

Vaasan poikien kanssa käytiin kokeilemassa Myötätuulirockia. Ihan ei PA:ssa alakertaa ollu riittävästi meidän touhuun. Jälkeenpäin kuulin huhuja että ei aivan tyytyväisiä olleet muutkaan ollu. Juotiin keikka sitten hyväksi eikä enää jälkeenpäin paljoa surettanu.

Seuraavana päivänä oltiin Utajärvellä Untorockissa. Odotin jotain isompaa festaria, mutta muutaman sadan hengen kekkerithän ne vaan olikin. Venuen virkaa toimitti paikallinen jäähalli. Kalusto Eventworksilta, eli varsin asiallista. Ehkä sitä kaiutinta ois voinu olla enemmänki, mutta kyllä se sille määrälle ihmisiä mun mielestä riitti aivan hyvin. Veto oli jo iltapäivällä, eli pääsi hyvissä ajoin majoittuun mahtavaan maalaiskartanoon. Yöllä heräsin aika kovaan ukkosmyrskyyn, mahtava fiilis kun salamat valaisee koko huoneen.

Pääsin pitkästä aikaa myös ihan turistiksi, jopa niin että maksoin lipuista. En muista koska ois viimeksi ostanu liput jollekki keikalle. Mutta nyt oli jotain mitä en ollu aikasemmin päässy todistamaan, eli tietysti Metallica Hartwallilla. Vähän oli semmonen olettamus että Metallican keikka ois jotain suurta ja mahtavaa ja siistempää kuin kellään muulla, mutta kokemus jäi vähän vajaaksi. Alku lupaili hyvää laser-efektien muodossa. Oikeastaan loppukeikka oli valaistuksen puolesta ihan perusmeininkiä. Pyroja ei muutamia liekkejä lukuunottamatta ollu. Lavan sijainti oli sen sijaan aika hieno. Pyöreä lava keskellä areenaa, laulumikkejä sijoiteltu ympäri lavaa kymmenkunta kpl ja niihin laulettiin kaikkiin tasapuolisesti. Rumpuriseri pyörähti muutaman biisin välein 90 astetta, joten koko areenan yleisö sai nähdä Ulrichin rumpusetin joka puolelta paikoista riippumatta . Meilläkin oli kenttäliput, niin päästiin tosi lähelle bändiä. Porukkaa oli lavan edessä vaan parissa rivissä. Oli hienoa seistä Hetfieldin eessä "darkness improsining me":n aikana aikana vain noin metrin etäisyydellä äijästä. Ainoa mikä kentälle ei toiminu, oli äänentoisto. Seisoin jossain vaiheessa ihan mikserin edessä, enkä tiiä millä korvilla se äijä miksas koska siihenkään kohtaan ei kuulunu oikein muuta kuin kihinää. Kävin jossain vaiheessa baarin ovelta kurkkaamassa katsomon puolella, sinne kyllä tuntu kuuluvan ihan ok balanssilla ja soundillakin kaikki. Uuden levyn biisejä tuli kans tosi monta, varmaan 6 tai 7. Vaikka onkin parasta Metallicaa yli 15 vuoteen, ei se kuitenkaan niin hyvä levy ole. Enemmän ois toivonu vanhoja klassikoita, vaikka tulihan sieltä ne pakolliset Master of Puppetsit, Onet ja Sandmanit. Kyllä silti täytyy mennä vielä toisenki kerran bändi kattomaan jos tilaisuus tulee.

Loppuviikko menikin Movarin hommissa RMJ:ssä. Täytyy mainita että meidän porukalla meni hommat aika hyvin. Ite oli mikittämässä ja kytkemässä, vaihtoaika oli kaikilla puoli tuntia, meidän puolesta hommat oli useinmiten alle 10 minuutissa valmista ilman suurempia mokia. Yleisöä oli aika kehnosti paikalla ja säät aivan perseestä. Esiintyjien puolesta suurimmat onnistujat meikäläisen mielestä oli Popeda, Stratovarius ja Maj Karma. Eikä NWkaan huono ollu, vaikka pyrot oli aika minimaaliset ja tekniikan porukka muutenki aika moido. Vaikkakin Suomen parhaita ovat. Harmittaa, että missasin Matti Nykäsen keikan viereisellä lavalla. Oli kuulemma ollu kuitenki hyvä. Siis vittu. Varmaan yhenkään muun maan kansa ei osota suosiota väsyneelle mm. tapon yrityksestä tuomitulle puliukolle paitsi suomalaiset. Siks me ollaankin maailman paras kansa. Mahtava meininki. Matti on legenda.

Alkuviikko olikin aivan mahtavaa keliä. Rouva töissä, joten rauhassa sai laiskotella koiran kanssa: maattiin pihalla, otettiin aurinkoa ja luettiin kirjaa. Läppäri toimitti soittimen virkaa ja sen kaiuttimista pauhasi lähinnä Bob Marleyn tuotantoa. Parasta ikinä!

Lisää turismia olikin luvassa heti Metallicasta seuraavalla viikolla kun pääsin vihdoin viimein todistamaan Faith No Moren livenä. Ei kiinnostanu paskat lämppärit tippaakaan, ja siinä vaiheessa kun pääsin alueelle sisään, olikin kaljateltta jo täynnä. Bändi oli sairaan kova! Kaikki biisit tuli mitä ootinki. Kaisaniemi alueena vaan minun mielestä ei toimi niin hyvin. Ehkä se Tuskan aikaan voi olla parempikin, mutta jos nyt oli 13 000 ihmistä pakkautunu sen päälavan eteen, niin väljempääki ois voinu olla. Tiukka dB-raja masensi, koska sen miksaajasepän näkemys soundista ois vaatinu kyllä vähän enemmän painetta tuekseen. Kaikista paskin asia oli kuitenki kaljateltta. Siis mitä vittua. Sijoitettu niin kauas lavasta että juuri ja juuri kuulee jotain. Mutta surkeinta oli se reilu parimetrinen festariaita, joka oli päällystetty pressulla. Ei nähny mitään, ei edes sitä isoa videoskriiniä. Jos kaljateltta tosiaan täytyy niin tarkasti eristää varsinaisesti huvialueesta, eikö ois voinu laittaa kahta kerrosta aikaa niin että kerroksien välissä ois esim metri ja pressu unohtaa kokonaan. Tällöin ois teltastakin pystyny seuraamaan lavan tapahtumia. Vielä proompi ois ollu jos ois lisäksi vielä viivekaiuttimet vähän täytteenä, mutta tämä ehkä jo vähän liikaa vaadittu. Niinhän se tietysti on että resurssit ja rahat ei aina kaikkeen riitä, mutta ois hienoa jos kerranki joku jaksais miettiä näitä asioita ja käyttää mahollisuuksia hyväkseen. Kai se täytyy omat festarit laittaa pystöön sitte. Siellä ois aika vitun hyviä bändejä, soundit kohillaan ja aurinko paistais koko päivän. Kalja virtais ja tissejä ois siellä sun täällä. Liput maksais korkeintaan kympin ja järkkärit ois mukavia ja fiksuja. Vittumaiset ja vittumaisen näköset ihmiset ei pääsis sisään. Ja tietysti mulla ois semmonen oma aitio heti miksauskopin edessä, jossa makaisin valtaistuimella, yks palvelija heiluttelis palmunoksaa, toinen tiputtelis rypäleitä suuhun ja loput vaan näyttäis hyvältä. Jooh no niin vaihetaampa aihetta.

Eilen oltiin Raahessa. Sinnekin oli jotku festivaalit pystytetty. Kamat oli ihan hyvät ja omakin suoritus kelvollinen. Popeda veti taas rautaisen keikan. Mukava oli nähdä vanhaa tuttua Junnua, joka oli yhen viikonlopun ajaksi palannu valohommiin päivähommista.

Yöllä tuli uutinen joka kosketti oikeastaan enemmän kuin oisin arvannu: Michael Jackson on kuollu. Tyyppi kuitenki muutti maailmaa musiikillaan, myi siinä sivussa jokusen levynkin. Paljon sai medialta ja kateellisilta paskaa niskaan, vaikka niin monille tuotti paljon iloa. RIP vaan.

Nyt vapaapäivä Vaasassa. Ehkä jotain saunomista tai sensemmosta luvassa. Huomenna mennään johonki tapahtumaan Riihimäelle. Punkki on Parkkosen kans siellä taas ennen meitä, täytyy kävästä neuvomassa keikan aikana. Meidän veto on tunnin liian myöhään että ehtis Suvilahteen kattomaan Social Distortionia, harmi. Mutta tää on tätä. Eipä jaksa Metallican ja Faith No Moren jälkeen paljo valittaa.

Tsau taas.

Ekat festarit koettu

2009-06-04T05:23:00.003+03:00

Heipä hei taas. Kesä on alkanu, ja tällä hetkellä tuntuu kelin puolesta, että syksykin jo saa. Mutta eipä vielä innostuta. Perjantaina oltiin Haapajärvellä. Siellä oli uudessa jäähallissa nuorille kemut. Vähän oli hankala akustiikka ja mikserin paikka liian kaukana PA:sta, mutta saatiin keikka. Ihanan aikainen veto oli taas, sai nukkua ruhtinaallisesti.

Seuraavana päivänä olikin kaks keikkaa eri paikoissa. Ensin ajeltiin aamupäivä Hämeenlinnaan, jossa joku koulunlopettajaiskekkeri nuorille. Ja oli siellä jonkun verran aikuisiakin. Kelit oli kohdallaan, taispa olla päälle 20 astetta plussaa. Kaikki toimi erinomaisesti, ja saatiin hyvää harjoitusta tulevaa varten. Keikan jälkeen 15 minuuttia niin perävalot jo näky, suuntana Kerava. Kesän eka passi tuli muuten Rossosta, jossa käytiin ennen keikkaa syömässä. Lahjoittivat mulle jonkun lasten pitsapassin, no ei kai siinä.

Edellisen keikan loppumisesta oli aikaa vaan kolme tuntia kun seuraavassa paikassa jo soi, välissä jotain reilu 80 kilometriä. Keravalla oli vissiin toteuttavan äänifirman pojilla ollu pitkä päivä. Palvelu pelas silti. Mikä ei pelannu, oli laulajan ääni joka oli hieman painoksissa. Mulla meni monta biisiä että sain sieltä edes jotain ulos. Tietenki joku pro-äijä ois varmaan hoitanu homman tyylikkäämmin, mutta ei tämmönen alotteleva pulliainen oikein osannu. No, tämmöstähän tämä livehomma joskus on. Kovin hyvää meininkiä ei osoittanu se teinityttöjen porukka, jolta asiasta tuli vahvaa kritiikkiä meikäläisen suuntaan. Ensin meinasin että jees kiva kun kerranki joku tulee asiallisesti kysymään. Jälkeenpäin kuulin, että keskarit olikin ollu pystyssä jo ennen verbaalista lähestymistä ja paikalta oli poistuttu vittua haistatellen. Sillälailla. Eli taiteilija L. Karkanoa ja teinityttöä yhdistää mm. käytöstavat. Liekö sitten ainoa asia, enpä tiedä. No mutta ammattivehkeillä pitäis pystyä jne.

Tulevana viikonloppuna kävästään Sipoossa, siellä pitäis olla Eastwayn porukka vastassa. Seuraavana päivänä kävästään Tampereella Saunassa. Harmi että ollaankin jollain sivulavalla, ei pääse testaan Liskin stereoita. Koko kevään syyssäätä luvattu, +10 ja vesisadetta. No, ompahan sentään plussan puolella. En taida jaksaa jäädä Mötikkää katsomaan kun pari vuotta sitten tuli nähtyä, joten illaksi ehtii vielä hyvin Kingstarin keikalle Stadiin.

Lopuksi vielä varoituksen sana laivalla keikkaileville. Itselle kävi tuossa reilu kuukausi sitten pieni vahinko, kun roudauksen keskellä jätin laukkuni ja takkini mikserin viereen. Takin taskussa luonnollisesti lompakko. Oli aamulaiva, ja yökerhossa pyöri tähän aikaan pelkät siivoojat. Meni noin 5 minuuttia, ja takki oli häipyny. Muut kamat oli kyllä edelleen koskematta. Menin sitten infopisteeseen kysymään ja sieltähän se takki löyty. Lompakkokin oli tallella, mutta 50 euroa puuttu. En tietysti huomannu asiaa heti, eikä se laivan henkilökuntaa enää myöhemmin kiinnostanukaan. Oma moka, mutta näköjään pitäis koko ajan olla varuillaan. Vähän huono meininki. Tässä vasta oli sitten ollu tuttuja saman firman laivalla, ja langattoman vastaanotin hävinny. Ei ollu kuulemma laivalla näkyny, eikä kukaan tienny mistään mitään. Oli kai päättäny siis itsekseen lähteä käveleen. Eli kannattaa olla varovainen.

Välikuulumisia kesän kynnyksellä

2009-05-24T13:38:00.003+03:00

Heipparallaa. Torniojoessa on jäät lähteny ja vettäkin jonku verran virrannu sitten viime postin. Tässä nyt kuitenki pikaraportti menneestä parista kuukaudesta.

Maaliskuussa koluttiin Sturm Und Drangin kanssa muutamat nuorisotalot, kapakat ja pitseriat. Sama jatkui huhtikuussa, paitsi yks ihan oikeakin klubi mahtu mukaan oikeine kamoineen ja oikeine teknikoineen, kiitos vielä. Lisäksi tuli käytyä ihmettelemässä bosnialais-suomalaista kaiutinteknologiaa Playa yhtyeen miksaamisen merkeissä. Yllättävän toimivalta se siinä Kouvolan pikkuluukussa vaikutti. Samoin Allen&Heathin digimikseri vakuutti. Aivan eri maailmasta kuin ne köpöt halpispöydät. Muutamia keikkoja tehtiin Eija Kantolan kanssa mm. laivalla, josta sai halvalla viinaa, reilu 3 euroa litra.

Toukokuussa käytiin Eija Kantolan kanssa "kiertueella" Oulussa asti, tuli varsin hyvä läpileikkaus humppabändien esiintymisareenoihin. Ikaalisten kylpylä, Oulun Tähti (jossa oltiin joskus 2004 myös Sonatan kans!), Kalajoen Merisärkkä (ja aevan ehaana roudaus)...

Jotain firmakisoja tehtiin Kaivohuoneella ja Sturmiksen kans taas muutamia keikkoja. Oulussa oltiin Teatrialla, jossa oli tällä kertaa meille laitettu pienempi lava. Aika hyvin toimi näinkin, ja kiva kun on kerrankin tarpeeksi ja ammattitaitoisia apukäsiä. Catering pelas ja oikeastaan kaikki muukin paitsi oma terveys, kun joku ihme virus iski. Myös seuraavana päivänä Kemissä tanssit saatiin pienen alkukankeuden jälkeen kuitenki aikaiseksi. Kemi olikin tämän kevään viiminen oman PA:n keikka, joten jatkossa roudataan vähemmän.

Kesä meneekin sitten vähän vaikka missä. Pääasiassa Sturm Und Drangia, muutama keikka Sonataa, heinäkuussa Anna Erikssonia ja tais siellä välissä olla myös joku Eija Kantolan keikka. Ainiin ja juhannus RMJ:ssä. Eli jokaiselle jotakin. Palataan asiaan.

Pizzeriaa

2009-03-09T02:10:00.003+02:00

Ei todellakaan oo tuntunu siltä että ois tapahtunu mitään kirjottamisen arvoista. Naputellaan nyt pari riviä kuitenki tähän niin vois sitten vanhana muistella mihin katos pari kuukautta elämästä alkuvuodesta 2009.

Firmakisoja Levillä. Finlandia Vodkan tapahtumat on hauskoja, kun tilat on sisustettu aika viimisen päälle. Lattia peitetty aidolla nurmikolla jne. Nyt oli käytetty ihan hyvin järkeäkin rakennusvaiheessa, vedon jälkeen purku tais mennä kolmessa tunnissa.

Sitte kävästiin Antin kans Rukalla viikonloppu. Ekana iltana tehtiin joku Lenni-Kalle & co Sinatra-veto. Hyvä bändi ja helppo homma. Seuraavana päivänä oli pelkkä PA-keikka Maria Lundin porukalle. Iiiiisiii. Lento kotiin Kuusamosta.

Helmikuun puolenvälin jälkeen alko SuD-keikat. Vaihtelevia paikkoja. Savonlinnassa oli ihan hyvä meininki, vaikka Savonlinnasali olikin vähän kaikuisa paikka meidän hommia ajatellen. Mulle siis eka keikka bändin kanssa ja samalla myös eka "oikea" FOH-keikka aikoihin.

Seuraavaksi Joensuun Bepop, johon ei ammattini puolesta tekis mieli toista kertaa mennä. Olipahan säätöä kun oli hissit rikki tai joku juttu kuitenki ja päädyttiin käyttämään talon PA:ta. Usko meinas loppua päivän aikana moneen kertaan, mutta kyllä siitä keikka kuitenki tuli.

Lahden Sibeliustalo sen sijaan on yks parhaita keikkapaikkoja Suomessa. Talon henkilökunta on viimisen päälle PRO, kamat on hyvät ja roudauskin varsin helppo. Akustiikka miinuksena, mutta eihän kaikki voi aina A1 olla. En tiiä masensiko vielä edellinen päivä vai mikä, mutta ei ihan meikäläisen päivä ollut. Aina ei vaan lähe.

Päivä taukoa ja laivalle. Ei oo tullu montaa kertaa laivalla käytyä keikalla, joten sinänsä hauska kokemus. Tallink Baltic Princess oli paatin nimi ja vastaanotto erittäin ystävällinen. Talon teknikosta ei juuri apua ollut, mutta eipä ollu tielläkään. Ihan hyvä oli kuitenki vetää. Kamat kelpas, ei kuitenkaan kehdannu ihan hulluna luukuttaa, koska yleisö koostui lähinnä 10-vuotiaista lapsista ja 70-vuotiaista vanhuksista. Ja jotain siltä väliltä. Soita siinä sitten heviä, palvo saatanaa ja elä vaarallisesti. Joo.

Pari tuntia unta ja aamulla vaihdettiin Tallinnassa toiseen laivaan, että päästiin äkkiä Helsingissä maihin mistä matka jatkui bussilla pikapikaa kohti Turkua. Turussa hypättiin saman firman toiseen laivaan, suuntana Tukholma. Silja Europa tällä kertaa ja kaks edestakaista risteilyä luvassa. Kamat oli ihan kivat, vaikka pikkusen pienet oli kaiuttimet meidän hommaan. Hirveällä kiireellä roudaus ja pystytys, jäikö puoli tuntia aikaa käydä hytissä vaihtamassa hikiset vaatteet puhtaisiin. Vastaanotto ei ihan ollu verrattavissa edelliseen päivään, risteilyemäntää ei paljon tuntunu kiinnostavan (kuka se edes oli, en missään vaiheessa tavannut!?) ja takahuonetarjoilu - öh siis mikä? Ehdin paikalle 5 minuuttia ennen keikkaa, kävin toteamassa bäkkärillä että kaikki toimitetut 6 puolen litran vesipulloa oli jo otettu lavalle (meitä on 10 hengen porukka!), joten janoisena baaritiskille äkkiä ennen keikkaa pyytämään lasillista vettä. Jonotuksen jälkeen baarimikko totesi että vettä on vain myytävänä, mutta ei sitten vaivautunut ees lopulta myymään. Keikan alkuun oli aikaa 2 minuuttia kun neuvotaan kääntymään risteilyemännän puoleen. "Vitut", ajattelin ja alkunauha soimaan. Onneksi backline-teknikkomme Markku ehti jostain kantamaan mulle mukillisen vettä kesken keikan, oli niin kova jano että meinasi alkaa jo harmittamaan. Edellisenä päivänä puhjennut flunssa aiheutti sen että kurkkua kuivasi ja haittasi jo ajatusta. Ei pitäis ihan hirveästi tänä päivänä olla pyydetty jos lasillisen vettä sais. Kai se pula juomavedestä alkaa jo sitten heijastua tännekin. Niinhän sitä on jonku aikaa jo sanottu että nykyään soditaan öljystä, seuraavat sodat käydään juomavedestä.

Seuraavana päivänä sai onneks lepäillä ja tax-freesta omat juomat. Elättelin toiveita, että olisin ehtiny käymään Tukholmassa, mutta kuulin laivan pysähtyvän satamassa vain tunniksi. Joten se siitä. Raksu tuli toisena päivän Jani & Jetsettersien kanssa samalle lavalle keikalle, siinä oli toisena iltana siis kolmen bändin kamat. Ja jokaisella oma etupää, meillä myös oma monitoripää. Herää kysymys, miksi täytyy noin pienillä resursseilla buukata useampia bändejä. Mutta se ei ole minun murhe, palkka tulee silti. Ja ihan hyvinhän se olosuhteisiin nähden meni. Vaikka ei tästä laivailusta mitenkään loistofiilis jäänyt. Talon tekniikalle kuitenki kiitos.

Päivän paussi tai paremminki matkustettiin Raumalle. Hyvät iltapalat ja nukkumaan. Seuraavan päivän keikka olisi samassa kompleksissa kuin majoitus. Joku uus baari ilmeisesti, Bar Hovi nimeltään. Aika pieni paikka. Talon PA:lla mentiin, vähän ois kaivannu headroomia ja baarin isäntä ilmeisesti yleisöä, mutta näillä mentiin. Meidän kamoilla oli todella hankala mahtua lavalle, mutta selvittiin joten kuten.

Nivalan Puustellissa joskus työtehtävissä vieralleena en Alavuksen Puustellilta paljoa odottanut. Yllätys oli positiivinen! Hyvä akustiikka ja just kivasti kaikki. Ekaa kertaa otettiin bussista myös oma PA ulos. Joku EV:n läjä se on, aika massiivinen mutta isossa PA:ssa on iso ääni. Ja ajan kanssa oli mukava touhuta. Ja tulihan se hyvä keikka vihdoin mullekin! Sain niinkin miellyttävän soundin aikaseksi että tais loppua kohden tulla jo omasta mielestä vähän liiankin lujaa. Kukaan ei tosin valittanu, joku kävi biisien välissä kysymässä tuleeko missään vaiheessa livesoittoa. Eli levysoundit tais olla!

Sunnuntaina kotiinpaluu ja käytiin COBin keikalla Jäähallissa. Ei jaksanu katsoa kuin pari biisiä alusta, joten missasin pyrot. Keikan jälkeen kävin morjestamassa tutut, ei kuitenkaan kehdannut jäädä enempää häiriköimään toisten purkua.

Maanantaina tuli hälytyskeikka Rocksiin. Pari demobändiä, toinen vitunmoista mörinää ja toinen tunnelmallista suomi-rockia. Eli hyvä yhdistelmä. Eka bändi veti semmoset 106 dB huiput, toisella päästiin jo alle 100. En ois millään jaksanu lähteä töihin tuon edellisen rupeaman jälkeen, mutta aivan mukava mieli jäi käväisystä.

Viikonloppu meni Kerma-orkesterin parissa Soittojuomala Armaksessa, ent. Schönes Fräulein. Hieman oli akustoitu ja lopputulos olikin ihan kelpo. PA siellä loppuu edelleen kesken. Kilpailevien firmojen valmistamat vastaavat setit jaksaa kyllä pukata enemmän parempilaatuista ääntä kuin tämä PA, tässä tapauksessa en siis suosi suomalaista. Mutta yleisölle kelpas, joten laskutusperuste saatiin.

Lauantaiaamuna kävästiin vielä viemässä ja pystyttämässä Sturm Und Drangin backline Sonic Pump studiolle. Bändi soittaa Voice TV:n live-levyllä pari biisiä. Mukava oli välillä seurata studiotyöskentelyäkin, eikä tarvinnu ite ottaa stressiä lopputuloksen onnistumisesta. Vaikka sainkin valtuutuksen aikanaan hyväksyä lopullisen miksauksen, että tavallaan osasyylliseksi jouduin silti.

Palataampa taas joskus asiaan. Näihin kuviin (en jaksanu kuskata kameraa mukana), näihin tunnelmiin.

Taas alkaa tapahtua

2009-02-03T17:49:00.002+02:00

Morjensta vaan pitkästä aikaa. On ollu hieman hiljaiseloa, ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä mistä vois kirjottaa. Jotain talkkarinhommia on tullu tehtyä ja jotain satunnaisia bändikeikkoja.

Kävi taas perinteisesti, siis siinä mielessä perinteisesti kun alalla usein käy: ensin ei oo hommia ja seuraavana päivänä puhelin pirisee koko ajan. Oli vaikka minkälaista vääntöä ja kyseltiin kaikenlaisiin eri hommiin. Päädyin sitten kolmeksi viikoksi kotiseudun hommiin pohjoseen. Torniossa ei nyt tullu kuin pari päivää kävästyä vapaalla, mutta torniolaisen Eventworksin töissä on käyty Saariselän Tunturibluesit, Ylläs Jazz & Bluesit, tällä hetkellä Levillä Finlandia Vodkan firmakisaa ja ens viikonlopuksi tie vie vielä Rukalle Kurujazzeille. Oikein mukavaa ja iisiä on ollut, asiallisilla kamoilla ja hyvällä porukalla kun tekee niin viihtyy itsekin. Onhan nämä nyt oikeasti vähän pienempiä tilaisuuksia johonki etelän hommiin verrattuna, mutta palkkaa täälläkin maksetaan eli mitä väliä. Varsinki Ylläs Jazz oli ihan sairaan hauskaa, olikohan tämä mulle nyt kuudes kerta kun tehtiin se. Sieltä oikeastaan kaikki lähti joskus 2001 tai jotain, olin ekoja kertoja keikoilla ja kokeneemmat neuvo ja opetti ja pääsin mukaan porukoihin. Kai sitä jotain on tehny oikein kun tässä vielä blogia näpytellään.

Tuli myös aika mielenkiintoinen pesti. Lähen tekeen keulaa Sturm Und Drangille. Ihan mukavasti keikkaa ja bändihän on ihan sairaan hyvä. Viime kesänä tein Myötätuulirockissa näille monitorit, ja varsin tiukkaa soitantaa sieltä tuli. Eipä oo ulkomaan hommia, mutta mukava välillä tehä näitä hommia Suomessakin. Vissiin jo vähän polttelee, toissayönä näin unta festarivaihdosta. Jännä myös sinänsä lähteä tekeen etupäätä kun on tottunu lavalla työskentelemään. Tosin onhan noita joitain muitakin bändejä mitä on tullu miksattua, mutta ei ehkä näin rundiluontoisesti. Tai rundi ja rundi, alle kaks viikkoa ei oo vielä rundi. Viikonloppusin ja välillä vähän viikollakin mennään. Ekaa keikkaa jännitykselläkin ootellessa.

Huomenna tarkotus käydä Levillä Punxun kans laskeen mäkeä, jos ei jaksa niin torstaina sitten. Jos ei tule puita vastaan, niin palataan asiaan tässä joskus kun asiaa taas tulee.

Leikin loppu

2008-12-02T11:09:00.002+02:00

Jep ei millään ole jaksanu kirjottaa tänne vähään aikaan. Ei oo hirveästi ollu asiaa mutta ei juuri motivaatiotakaan. Pikakatsaus menneeseen ja ehkä vähän tulevaankin.

Sonata-rundin loppupätkästä: Z7 Prattelnissa totutun asiallinen. Keikka ok, ei sen kummempia muistikuvia. Saarbrückenin Garage oli hieman rempattu bäkkärin osalta. Sain vetää jollain vanhalla Ramsan mikserillä. Ei ollu hyvä. Hof Ter Lo Antwerpenissa kärsi edelleen homevauriosta. Hyvä lava ja hyvät kamat. Käytiin myös vähän kaupungilla eksymässä soundcheckin jälkeen. Ei muuta kerrottavaa. Hollannin Rijssen oli uus paikka. Tosi kehno ilma ja käytiin kaupungilla hieman kävelemässä ja noutamassa flunssa. Oksennus haisi venuella, mutta ei paikallistettu hajun lähdettä eikä kukaan tunnustanu. Oli vähän semi-pro talon tekniikan osalta. Pätkän viiminen keikka oli Saksassa Oberhausenissa. Hemmetin iso Turbinenhalle, joka myös teknisiltä ominaisuuksiltaan jäi hieman vajaaksi. Kaikki keikat meni kuitenki ihan hyvin, että kai siinä tärkein välitty eli yleisö tykkäs.

Muutama päivä käytiin kotona. Kiroiltiin paluulentojen buukkausta. Rekka oli pakattu joskus yöllä klo 2, lentokentällä oltiin jo viideltä eli nukuttiinko. No ei. Ensin lento Düsseldorfista Müncheniin, siellä nopea vaihto ja Helsingin koneeseen. Helsingissä oltiin lähes ajallaan, mutta pohjoisen poikien jatkolento Kemi-Tornioon olikin sitten 15 tuntia myöhässä! Eli kun perillä piti olla sunnuntaina klo 18 tienoilla, olivatkin maanantaina joskus puolen päivän maissa. Lumimyrsky oli aika kova. Ja siihen lisätään vielä ukkonen, niin eipä ihme jos kiitoradat on suljettu. Sitä se reissaaminen on.

Viikonloppuna käytiin vielä päättämässä Unia-maailmankiertue Venäjälle. Junalla ensin Moskovaan. Oli ihan hyvä meininki, ravintolavaunusta VR:n miehet vois käydä ottamassa mallia. Eka keikka jossain monitoimitalossa (tai saatto se olla joku oppilaitoskin). Kamat sinänsä ihan hyviä, mutta rikkinäisiä piuhoja löyty toistakymmentä ja oli siellä vähän muutakin viallista. Kaikki ongelmat kuitenki selvitettiin ja keikka vedettiin.

Yöllä junailtiin Pietariin jossa seuraavana päivänä keikka. Alunperin keikka piti olla jossain klubissa, mutta klubi oli lopettanut toimintansa ja esiinnyttiin jossain 24 000 ihmistä vetävällä urheiluareenalla. Paikanpäälle tultaessa kateltiin että nyt alkaa olla puitteet kohallaan. Festarikokoinen lava, jotain 20 kpl per puoli PA:ta, valoa jne. Kunnes, kävi ilmi että tässä vaan valmisteltiin seuraavan päivän disco-showta, ja meidän lava oli se 8x6 parilla tolpalla Nexon Alphaa ja muutamalla PAR-kannulla. Ei se mitään, ihan hauskaa oli silti. En vaan ymmärrä kuka oli pähkäillyt, että meidän 29 kanavaa mahtuis 24 kanavan A&H GL3300 mikseriin. Selittivät ettei monitoripäässä tarvi toista hihatia tai ridea tai basson mikkiä tai toista kitaraa jne. Ei paljon itku auttanut markkinoilla, joten pakko oli vaan suoriutua. Tänäänkin noin kolmasosa kaikesta ääneen liittyvästä tavarasta oli rikki, mutta keikka oli hyvä ja tähän oli hyvä lopettaa. Keikan jälkeen pienet juhlat ja seuraavana päivänä kotimatkalla hieman väsytti.

Kiitos kaikille mukanaolleille tästä reilusta vuodesta. Monessa paikassa ehdittiin käydä ja monessa sopassa tuli yhdessä oltua. Paljon tuli mokailtua mutta kai siellä jotain pieniä onnistumisen ilojakin seassa oli.

Mitäs nyt? Saa nähdä. Alan työtehtäviä otetaan vastaan. Saa tarjota.

Palailen asiaan ehkä joskus.

Mitä nyt taas?

2008-11-16T20:31:00.003+02:00

No eipä paljon mitään. Hankalaa on taas miettiä mitä tässä on muutamana viime päivänä tapahtunu. Hetken mietinnän jälkeen päällimmäisenä mieleen tulee vaan ajatus "eipä juuri mitään".

No naputellaan nyt jotain kuitenki. Italiassa oli keikka. Ruoka ihan sairaan hyvää. Sepä ei varsinaisesti ollu yllätys. Jotku on ehkä eri mieltä, mutta minusta italialainen pizza on myös yleensä erinomaisen hyvää. Keikka oli aika rähjäsessä paikassa. Haukuin jo etukäteen mun käyttöön luvatun monitorimikserin, Yamaha M2500. Yllätyin, kun sillä sai niinkin hyvän soundin. Tästä päivästä ei muuta mieleen jäänykään.

Sitte oltiinkin Wienissä. Keikka oli Gasometer-nimisessä ostarikompleksissa. Iso venue. XL3 lavapään työkaluna ja joo... Edelleen meikäläisen listoilla XL250 on kyllä enemmän suosikki. Kävin encore-breikillä hakemassa itelle baaritiskiltä yhen drinkin kun teki mieli. Ainiin ja Kallen kanssa soundcheckin jälkeen shoppailemassa. Iso oli ostari, mutta ei oikeastaan mitään ostettavaa. Tämän päivän osalta muistikuvat on tässä.

Seuraavana päivänä Budapest ja Petöfi Hall. Budapestiin on aina ilo tulla, hyvä meininki ja tyypit ottaa työhommat tosissaan. Jostain syystä oon aina Budapestissa joutunu kovaan humalaan. Tämä kerta ei ollut poikkeus. Muuta en muista.

Sitten uus maa, Slovenia. Nykyään näillä reissuilla harvemmin enää tulee vastaan semmosta maata missä ei ois käyny. Tosin tänä vuonna on tullut jo useita, mutta silti. No joo. Eipä tullu keikkapaikan pihan lisäksi paljon Sloveniaa nähtyä. Venue oli aika pieni ja takahuone viereisen oppilaitoksen pukuhuone, mutta ihan ok. Eipä oo aikasemmin tullukaan Venicellä tehtyä monitoreita. Ihan ok pikkumikseri se on, mutta ei kyllä ihan monitorikäyttöön sovellu, ainakaan tällä tasolla. Tällä rundilla auxien tarve ois mielellään 13, mutta tuossa vempaimessahan niitä on vaan kuus. Noh, olishan siellä ollu vielä masterikanavat ja pari apuryhmääkin mutta päätin mennä helpomman kautta. Hieman nimittäin edellinen yö vielä paino. Aika monella näytti olevan kamera yleisössä. Muutenki varsin länsimaalainen meininki oli, että sikäli Slovenia tuntu ihan mielenkiintoselta. Kaupunki oli siis Maribor. Tämä kaikki tapahtu eilen, enkä siitäkään tämän enempää muista.

Tänään ollaan Münchenissä. Venuen nimi on Backstage, ja luultiin että tuttu paikka. Mutta olikin muuttanu toiseen paikkaan ja ollaan nyt siis täällä uudessa paikassa. Puitteet tavallaan hyvät mutta ei kuitenkaan ihan loistava. En tajua miks pitää aina etupäässä olla hienot mikserit ja laitteet, ja monitoripäässä on sitte joku lapsellinen DDA. Tänäänkin työparini Ahti sai käyttää H3000:a kun itelläni oli joku DDA:n monitoripöytä. Ominaisuudet sinänsä ok, mutta nappulat aivan liian lähekkäin toisia ja soundi oli huonompi kuin Italian Yamaha M2500:ssa. Auxeissa tasot säädellään ekan puolikkaan kierroksen aikana, sen jälkeen toinen puolikas kierros on kokonaisuudessaan ehkä parin dB:n verran. Gainissa sama, mutta toisinpäin. Ensin tulee liian voimakas signaali ja kun lyöt -20 dB padin päälle niin saat rauhassa vääntää gainin sinne kello kolmeen että tapahtuu yhtään mitään. Ehkä huonoin pöytä mitä on tällä kiertueella tullu vastaan. Jopa eilinen Venice soveltu minun tarpeisiin paremmin. Vaikka pitikin vetää kaikki korvamonitorit monona ja tänään oli jopa stereoauxejakin pöydässä 6. No, eipä sillä väliä jos pöytä vaan kuulostaa niin huonolta ettei huvita.

Antti askarteli Suomi-aiheisen kakun illaksi. Saa nähä mitä seuraa. Huomenna vapaapäivä jossain keskellä ei mitään taas.

Oikeasti tämä muistamattomuus johtuu vaan siitä että täällä ei tapahdu mitään. Eli sama kaava joka päivä. Herätään, tehään töitä, syödään, ootellaan, tehään taas töitä, käydään suihkussa ja mennään nukkumaan. Eipä siinä paljon mainitsemisen arvoista ehi tapahtua. Onhan se vähän itestäkin kiinni. Mitähän sitä elämältään oikein haluaa. No, töihinhän tänne on lähetty. Kiertuemanageria lainatakseni "this is no holiday". Niinpä.

Jatkuu ensi kerralla.

Ciao bella! Pezzo di merda, mamma mia!

2008-11-11T23:30:00.004+02:00

Jeah eli Italiassa ollaan. Madridin jälkeen tie vei Bilbaoon. Täytyy sanoa, että eipä oo paljo Bilbaota tullu nähtyä vaikka oisko ollu ainaki kolmas tai neljäs kerta kun siellä oon käyny. Tälläkin kertaa aika kului venuella. Ei oltu ihan pelipaikoilla, joten vaikka ois ollu aikaakin niin tuskimpa olis tullu lähettyä mihinkään. Ihan siisti baari oli kuitenki ja ruokakin oli hyvää, eipä tuosta lastenlapsille paljo muuta kerrottavaa jääny.

Yöllä huitastiin taas Ranskaan Toulouseen. Le Bikini oli paikan nimi ja oli semmonen käsitys että täälä ois oltu aiemminki, mutta vanha Bikini oliki kai räjähtäny(?) ja tämmönen uus hieno venue laitettu tilalle. Oli kyllä siisti paikka. Kamat oli ihan hyvät ja fasiliteetit vimosen päälle. Bäkkäreitäkin oli aika monta. Meidän crew sai kaks huonetta ja produktion toimisto vielä kaupan päälle, kyllä kelpas. Keikasta nyt ei paljon jääny mieleen. Piiiitkästä aikaa tuli vetastua tuommosella Ramsan tiskillä, mittaroinnin puutteesta kärsi aika paljon mutta soundi oli ihan ok. Alkaa kohta mielipide muuttua Ranskan suhteen. Nimittäin ruokakin oli pääasiassa aika hyvää. Aamupalalla ei ollu kovin nälkä, mutta tarjolla oli noin 10 eri sorttia juustoa niin tekasin itelle tämmösen juustolautasen. Maistui! Suomessa kaikki hyvät ja erikoisemmat juustot on niin pirun kalliita, että täytyy matkoilla aina vetää koko rahan edestä. Päivälliseksi oli jotain tosi laihaa hernekeittoa ja ankkaa punaviinin kera. Ei huono ollenkaan. Jäätelöt ja espressot päälle niin voi jumankekka.

Joo tosiaan tuo oli kyllä niin vimosen päälle mietitty venue ranskalaisuus alleviivattuna, eli verrattuna kaikkiin muihin Ranskan paikkoihin missä oon käyny, että huh huh. Ehkä tuosta maasta vois kohta oppia jo pitämään. Luulenpa, että kyse on kuitenki enemmän paikan sijainnista. Nizza ja Cannes on kans ihan hienoja paikkoja, eikä niissä mitenkään oo tympässy, mutta Pariisi on kyllä yleensä aina ollu negatiivinen kokemus. En muista oonko maininnu, mutta Myytinmurtajiin pitäis ottaa yhteyttä 1) myytti ranskalaisista kaunottarista, 2) myytti ranskalaisesta "hyvästä" ruuasta. No nythän on pari kertaa tosiaan tuo ranskalainen ruokakin todettu jo suht kelvolliseksi, mutta yleensä se on silkkaa paskaa. Ja niinpä niin, bussiin kannetut yöpatongit olikin sitä itseään - lähes kelvollisia mutta pilattu jollain oksettavan makuisella majoneesityyppisellä ratkaisulla. Tai sitte jollain ällöttävällä lihalla. Eikö osata tehdä perus juustopatonkia tai jotain. No ehkä ei. Anyway, hyvä venue ja aika kiva päivä vaikka keikasta ei tosiaan paljoa muistakaan. Kiitos ja hei.

No sitten taas ajeltiin yö ja melkeen koko seuraava päiväkin eli vapaa/matkustuspäivä. Ajeltiin suoraan seuraavan keikan paikkakunnalle, eli Italiaan Piacenzaan. Hotellilla oltiin joskus kahen jäljestä ja siinä sitten huoneet ja netit auki, sen jälkeen keskustaan pöllöileen. Kauhea nälkä oli, mutta siestahan se, joten ravintolat jne kiinni. Jossain vaiheessa löyty joku kahvilantapainen josta saatiin aidot italialaiset mikrossa lämmitetyt pastat. Ihan hyvää kun oli hirveä nälkä ja eipä ollu kallis.

Valomiehemme Antti esitteli italian kielen taitojaan ja tilasi itelleen vain kahvin. Tai "latte" se vissiin on noissa trendipiireissä. Ja "grande" tarkottaa isoa. Eli iso maitokahvi lämmitetyllä maidolla. Saatiinpa tällekin päivällä nauraa, kun ei nyt Antin kielitaito ihan lähteny tässä paikassa. Pöytään kannettiin iso lasi kylmää maitoa. Pienen espresson sentään sai kun pyysi vielä uudestaan kahvia. Kahvit vaan sinne sekaan ja juoma kurkkuun. Hyvinhän se meni. Ens kerralla ehkä vielä paremmin.

Ja mitäs muuta. Niin! Koko päivän teki mieli hyvää italialaista ruokaa. Jotain salaattia, tomaattia, mozzarellaa ehkä.. Ja tietysti spagettia. Ei löydetty oikein mistään, joten ostettiin huonot pitsat mukaan evääksi ja palattiin takas hotellille. Eipä aikaakaan kun alko hiukomaan ja lähin hotellin aulasta ettimään ravintolaa. Ei ollu hotellilla, mutta neuvoivat parin sadan metrin päähän valtatien varrelle (niin meidän hotelli oli siis jossain aika syrjässä). Pihalla oli parikymmentä rekkaa parkissa ja sisällä rekkojen kuskit sekä lähes koko meidän porukka. Ei ollu mikään perus ravintola, mutta Jörgin ja Larryn pienellä opastuksella saatiin pirun hyvät ruuat ja viinit. Just semmosta ruokaa mitä oli tehny koko päivän mieli! Eikä ollu kallista, 12 euroa per nassu sisältää kaks ruokalajia ja litran viiniä ja kokikset.

Eli päivä pulkassa. Huomenna keikka täällä ja sitten neljä keikkaa jossain.. En muista enää missä. Kerron varmaan ens kerralla. Ohessa vielä kuva Vitullin vaatekaupasta.

Ajan kulkua

2008-11-08T20:44:00.008+02:00

Ja on vaan menny muutama päivä niin ettei oo ees huomannu. Yks päivä ajattelin, että aika jännää kun vasta oltiin Norjassa ja nyt jo Espanjassa, ja välissäkin on ollu päiviä. Ilmasto on hieman eri kuin pari päivää sitten.

Hampurin välipäivän jälkeen kävästiin Hollannissa, Utrechtissa. Oli ihan place to be. Keikka oli ihan ok venuella, jossa oli melko pieni lava. Eipä siitä mitään erikoista jääny mieleen. Roudaus oli vaan vähän tyly, kun rekalla ei saanu ajaa kaupungin keskustaan. Suoritettiin siis crossload muutaman kilometrin päästä. Siinä sai mersu sprintter kyytiä kun lastattiin melkeen kaikki kamat autoon. Kaks reissua se vaati että kaikki rojut saatiin paikalle. Ja hieman venähti päivä, luonnollisesti.

Seuraavana päivänä myöskin ah niin ihana roudaus. Oltiin Pariisissa Elysee Montmartressa. Oon kai tässä blogissa ennen jo tilittänytkin aiheesta, joten kuitataan tällä kertaa vain parilla kuvalla. Keikka sinänsä oli varsin mainio. Midaksen Sienalla vetelin ja.. no, onhan se semmonen kompromissi. Mikäs siinä, ei se kuitenkaan ihan paska pöytä oo, on niitä nimittäin huonompiakin vastaan tullu. Varsin positiivista, kun on tuo oma räkki täynnä prosessointia. Samaan rahaan sai vähän enemmänki rojua niin mikäpä siinä, kyllä mie keksin käyttöä. Enkä vieläkään muistanu ottaa kuvaa siitä, no jossain vaiheessa.

Sitten oltiinkin vapaalla jossain Gironan lähellä hotellissa Espanjassa. Päivä meni -öh- lepäillessä.

Siitä jatkuu matka Barcelonaan. Tälläkään kertaa en tullut ryöstetyksi. Keikka oli hyvä, ja ekaa kertaa tällä rundilla pääsi vetään kunnon kamoilla. Razzmatazz 1 on hyvä venue, vaikka bäkkärit ja suihkut onkin aika huonot. Kävästiin Tapsan kans kävelyllä kun jäi pari tuntia luppoaikaa. Yritettiin löytää meren rannalle, mutta eksyttiinki johonki puistoon. Sekin oli ihan hieno paikka, kiva oli välillä kävästä vähän tuulettumassa ettei koko päivä mene vaan kellarissa lymyillessä.

Tänään ollaan Madridissa. La Riviera ja tilaratkaisultaan heikohko lava. M7CL:llä miksaillaan monitoreita, ja soundcheck tehtiinkin jo Huskvarnassa. Eli tikulta vaan ja hyvä meininki. Aiemmilla kerroilla mulla on aina ollu hankaluuksia löytää ilmatilasta vapaata kaistaa langattomille, mutta nyt löyty jotenki ihmeen helposti. Vaikka pakko se vahvistin on hommata noille korvamonitoreille jossain vaiheessa. Helpottuu elämä.

Melkosta haipakkaa mahtaa mennä loppureissu. Jäljellä tämän jälkeen siis 15 päivää ja 12 keikkaa. Ja bussissa on kylmä nukkua. Muilla tuntuu asiat olevan hyvin, mulla on varmaan jostain syystä kylmempi punkka kun peiton alla tarkenee mutta naamaa palelee. Täytyy vetää sukkahousut päähän jos ne lämmittäis.

Vapaapäivän viettoa Hampurissa

2008-11-04T05:47:00.000+02:00

Tuli just mieleen että vois pari riviä tännekin kirjotella. Samalla tuli mieleen, etten oo ottanu yhtään kuvaa vielä koko reissulla. Laiskuutta kai.

No on tässä ollu vähän kiirettäkin. Pitkiä on päivät kun hommiin on alettu aamupäivällä aina samantien kun ollaan saavuttu. Siinä on aika menny touhutessa ja sitten onkin yhtäkkiä ollu jo keikka. Ja keikan jälkeen purku. Sitte onkin suihkun kautta tullu jo uni. Ehkäpä se tästä vähän rauhottuu kun alkaa hommat rutinoitumaan. Huonoja selityksiä kuvien puuttumisesta...

No mitäs tässä onkaan tapahtunu. Oslo oli ihan kiva, ihmisiä riitti ja suht kelpo keikkakin. Tukholmassa oltiin Gröna Lundin alueella Tyrol-nimisessä paikassa. En oo aiemmin käynykään. Tukholmasta tuntuu löytyvät useampi 1000-3000 vetävä keikkapaikka, kun oon ollu ainaki neljässä tai viidessä eri paikassa siellä keikalla. Mitähän Helsingissä, Tavastia ja Nosturi. No ok, ehkä Kultsan, Kaapelitehtaan ja Jäähallinki voi laskea mukaan, mutta eri asia silti. Kiva venue oli ja hyvä meininki, mutta se mikä mulla jäi eilisestä mieleen oli vastaantullu mikseri. Soundcraftin Vi6 tai joku sinnepäin. Digidigi, mutta olipa hyvä pöytä! Aiemmin oon nähny vastaavan vain Dallasissa kun Pietsu miksas Bodomeja. Täällä oli sekä etu- että monitoripäässä samanlaiset. Ahtikin tykkäsi, niin paljon kun Ahti vaan voi digimiksereistä tykätä (eli ei kovin paljon mutta vähän kuitenki). Ite olin aivan myyty, ja soundi oli varsinki korvamonitorimiesten kohdalla loistava. JBL:n array-kulmat ei ihan tehny oikeutta. Mikähän siinäki on, että JBL:n kamat harvoin on niin hyviä kuin monet niitä pitää. Samoin kuin L'Acoustic. Molemmilla toki hyviä vehkeitä löytyy, mutta niinpä löytyy kyllä varsin huonoja. Tai sitte en vaan osaa, joka sekin on mahdollista, jopa todennäköistä.

Yö matkattiin Hampuriin, ja hotellille saavuttiin päivällä kolmen maissa. Olipa kiva kun ei ollu krapulaa ja jakso lähteä pyörähtään vähän kaupungillakin. Hotellihuoneessa tulin taas todenneeksi Applen ylivoiman Microsoftiin nähden. Hotellien riisto noitten nettipalveluitten hinnassa Euroopassa on ihan naurettavaa, ja se pitäis jollain direktiivillä kieltää. Tässäkin huoneessa ainoastaan langallinen netti, á 15 euroa. Löin piuhan omaan koneeseen kiinni, ja jaoin yhteyden langattomasti. Nyt jo neljä meistä käyttää nettiä samalla hinnalla. Ei varmaan kovin laillista, mutta mitä väliä! Saa nähdä tuleeko Gestapo perään.

Yöllä siirrytään Hollantiin, Utrechtiin. Ei mitään muistikuvia onko siellä oltu ennen. Sitten jatkuu Pariisin Elysee Montmartella, jossa maailman tympein roudaus. Palailen asiaan aikanaan. Ja yritän ens kerraksi hommata jotain kuviakin.

Euroopassa taas

2008-11-01T22:58:00.003+02:00

Jou vaan itse kullekin säädylle. Sontiaiset lähti Euroopan kiertueelle, minä mukana. Homma starttasi toissapäivänä lennolla Kööpenhaminaan, josta matka jatkui bussilla Huskvarnaan Ruotsiin. Eka keikka siellä ja olipas vaan pitkä työpäivä. Kiertueen eka keikka, ja kun oli omaa rojua aika paljon mukana, niin meneehän sitä aikaa. Keikka oli kuitenki lopulta omalta kannalta yks parhaista mitä on näitten kanssa tullu tehtyä. Ehkä sitä kohta alkaa oppimaan jotain. Eli seuraavaa epäonnistumista nöyränä odotellessa...

Talon miksereillä mennään, mutta omat mikit, piuhat, lavahaut, telineet... Mulla on myös oma räkki jossa on vähän kaikenlaista mukavaa. Aika siis kuluu varsin rattoisasti töiden parissa. Varsinainen stage managerin pestikin kulkeutu nyt sitte vihdoin mulle, eipä nyt iso homma oo paitsi että vähän täytyy päivystää. Lämppäribändejä kulkee tällä reissulla kaksi. Toinen on Pagan's Mind Norjasta, toinen Vanishing Point Australiasta. Vuokrattiin lämppäribändeille M7CL että saadaan vetää ite talon pöydillä ilman että tarvii jakaa kanavia. Varsin solidaarista hommaa siis?

Tänään Rockefellerissä Oslossa. Pagan's Mind kuvaa täällä jonku dvd:n, ja meidän piti kerätä oikeastaan koko backline rumpuja myöten pois lavalta. Saa nähdä tuleeko vaihdon aikana jotain ongelmia.

Eipä tässä oikeastaan nyt muuta asiaa ole. Vielä pitäis jaksaa muutama tunti ennenkuin pääsee nukkumaan. Saattaa uni maistua.

Nousevan auringon maa - Loudpark festival 2008

2008-10-20T17:58:00.007+03:00

Jep kävästiin mutka Japanissa. Tosiaankin vaan mutka, ehittiin olla koko maassa nimittäin alle 48 tuntia. Tämä oli mulle vasta toinen kerta Japanissa. Edellinen kerta oli puolitoista vuotta sitten, ja vaikka siitä reissusta paljon jäi mieleen, tuntu aivan siltä ettei ois koskaan aiemmin siellä käynykään. Ei jaksanu sen kummemmin alkaa kääntään vuorokausirytmiä, vaikka menihän ne unet jo ihan päin seiniä kun ei saanu koneessa nukuttua vaikka join kai kuus pulloa punkkuakin. Hyvä kone oli, joku uus Airbus 340. Jalkatilaa oli enemmän kuin koskaan, perse ei puutunu penkissä ja henkilökunta oli awesome. Jopa ruoka oli melko hyvää. Eli kyllä sen 9 ja puoli tuntia suuntaansa kesti.

Meikän rooliksi oli tällä kertaa jääny myös kiertuemanagerointi. En sitä hommaa pyytäny, mutta mulle se kuitenki tuli, joten yritin hoitaa tontin kunnialla. Kai se ihan ok meni, hengissä selvittiin ja joka jätkä tuli ehjänä kotiin. Juoksemista siinä kyllä riitti, kun meitä oli tekniikan ryhmää mukana ainoastaan minä ja Ahti. Paikalliset kyllä oli suureksi avuksi.

Perjantaina oltiin aamusella maassa, rajat ja tullit jne meni aika kivuttomasti. Myös Apocalyptica oli samalla lennolla ja samoilla festareillakin seuraavana päivänä. Hotellille kun päästiin puolen päivän maissa, piti Ahtin kans lähteä samantien venuelle produktiopalaveriin. Venuena oli Saitama Super Arena, jonka kapasiteetti on 37 000. Jotain neljä kertaa Hartwallin kokonen siis. No näillä festeillä se oli vaan 15 000. Japanissa on siis tapana keikkaa edeltävänä päivänä käydä paikallisen tekniikan kanssa palaverissa. Nyt kun oli tämmönen isompi tapahtuma, niin kävin keskustelun erikseen juhlien produktiomanagerin, lavamanagerin, äänipuolen pomon ja monitorihahmon kans, yks tyyppi oli kai joku vuorovastaava kun se käskytti apukäsiä ja vastas risereista. Lisäksi käytiin show läpi valosuunnittelijan, valomiehen ja MTV kuvausryhmän edustajan kans. Ainiin ja backlinefirman edustajakin oli siellä. Äh, aika paljon manageria, edustajaa ja vastaavaa. Ison maailman meininkiä. Mutta Japanissa nämä asiat hoituu, ja hyvin hoituukin.

Loppuilta yritettiin vaan pysytellä hereillä että ois jaksanu seuraavan pitkän päivän. Kävästiin metrolla Aki-Habarassa shoppailemassa ja ihmettelemässä pienen pieniä läppäreitä joissa pyöri Windows Vista. Tokio on aika pirun iso kaupunki. New Yorkissa jos on Manhattan, niin Tokion keskusta (siellä on kai aika monta keskustaa) tuntuu ainaki kymmenen Manhattanin kokoselta. Ja joka paikassa on siistiä ja turvallista liikkua, ihmiset on kohteliaita. Talojen julkisivut on melkeen tehty neonkylteistä. Japani on kyllä aivan oma maailmansa. Lost in Translation -elokuvassa on aika hyvin onnistuttu kuvaamaan Japanin meno turistin silmin.

Hotellihuone oli 34:ssa kerroksessa ja näkymät oli varsinki yöaikaan melko siistit. Pilvenpiirtäjiä näkyy niin kauas kuin voi silmillä erottaa, ei niille tuu loppua. Väsy tuli kuitenki jo kymmenen maissa illalla, ja aamulla ysiltä heräilin levänneenä.

Oltiin jo puolilta päivin festeillä, koska Tony kävi Apocalyptican kanssa vetämässä I Don't Caren. Itellä jäi muitten kiireitten takia näkemättä, mutta oli ollu kuulemma rautaisempi kuin Ankkarockissa. Apot veti joskus päivällä yheltä, meillä oli veto puoli viis. Aika kiirus meinas olla kun olin lavalla oikeastaan ainoa joka tiesi mistä on kyse. Tietty paikalliset backline-teknikot hoiti kitarat ja rummut, mutta oikeastaan kaikki muu jäi mun vastuulle. Vaihtoaikaa oli vaan 50 minuuttia, mikä normitilanteessa oman lavaporukan kans ois ihan ok, mutta PM5D ja minä yksin bändin lavateknikkona meinas aiheuttaa pienen kiireen. Ei kuitenkaan lähelläkään hätäpäivää tai mitään, vaan oltiin täysin valmiit jo 10 min ennen keikan alkua. Ehdin sitte juosta vielä teippailemassa settilistat ja plektrat sekä kantamassa lavajuomat paikoilleen. Pientä säätöä oli alkukeikasta, mutta äkkiä se asettu kohalleen ja oikeastaan aika hyvin meni niin omasta kuin orkesterin puolestakin.

Tuttujakin oli! Ozzfesteillä tutustuin sillon Lamb of Godin miksaajaan Bozziin ja Static-X:n miksaajaan Bruceen. Molemmat oli nykyisten työnantajiensa kanssa samoilla kekkereillä. Ja Saksa-osaston kitarateknikko Hans oli kans paikalla Carcassin kans. No hitto, oli siellä vaikka ketä muitakin. Sain yhen kuvan lisää kokoelmiin, kun kävin näppäseen Phil Anselmon kans kuvan. Down oli ihan ok, ehkä klubikeikalla vois olla parempikin. Mutta päivän pääesiintyjä Slipknot keräs kyllä pisteet. En oo aiemmin bändin musiikista juurikaan välittäny, mutta näin livenä kyllä täyttä rautaa. Ja sairaan hyvällä soundilla, kuulosti just siltä kuin ko. genren bändin pitääkin kuulostaa. Aika lujaa vaan tuli, mutta niin tuli kaikki muutkin bändit, joita ehdin käydä kuunteleen. Sanotaan vaikka näin, että Suomessa 100 dB on usein aika riittävästi, tällä kertaa siihen saa laittaa vielä 10 dB lisää että aletaan ees puhumaan äänenpaineesta. Korvat soi vaikka en pitkiä aikoja salin puolella ollutkaan. Aika väljää oli yleisön puolella vaikka tapahtuma oli myyty loppuun ajat sitten. Ois sinne tosiaan enemmänki porukkaa mahtunu kuin 15 000!

Bileet loppu kello 22. Kävästiin hotellin baarissa illalla vielä parilla. Aika hauskoja drinkkejä, kun yks tilas tupla-baileysin ja kokiksen, toinen tilas tupla-baileysin ja karpalovodkan. Tulos: tupla-baileys-kokis ja tupla-baileys-karpalo-vodka. Eli olivat tehneet samaan lasiin. Eih.

Yö meni valvoessa, ei vaan tullu uni. Hyvin valvotun yön jälkeen auton nokka oli jo klo 8 aamulla kohti Naritan lentokenttää. Oltiin vasta 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä kentällä, joten shoppailut ja ruokailut jäi väliin. Note to self: seuraavan kerran kun oot kiertuemanageri, hoida porukka kentälle vähintään 2 tuntia ennen koneen lähtöä. Loppujen lopuksi oltiin kaiken kama- ja ylipainosäädön jälkeen viimiset tiskillä, joten saatiin ne paikat jotka oli jääny vapaaksi. Joka jätkällä keskipaikka. Harmitti kovasti. Mutta ei harmittanu enää kun päästiin koneeseen. Oli nimittäin sama kone ja sama henkilökunta kuin tullessa, joten hyvä meininki ja 9,5 tuntia meni jälleen "kuin siivillä" (huomaa nokkela sanaleikki).

Nyt 10 päivää aivanjotainmuuta ja ens viikolla Euroopan kiertue. Rok on.

Kotiin!!!

2008-09-29T16:43:00.005+03:00

Aika hymyssäsuin meni se viiminen vetasu. Heittäydyttiin lavaporukan kans vallan hassuiksi ja vetastiin vähän peruukkia ja rintakarvaa päälle jossain alkupäässä settiä. Kiire ei ollu enää mihinkään. Pakattiin tavarat keikan jälkeen. Backline, mikserit ja kaapelointi lähti takas vuokrafirmaan, korvamonitorit, kitarat ja muu silsa lähti Soundmovesilla takas Suomeen. Sitte vielä hotellille suihkuttelemaan ja pesemään kiertueen tomut pois.

Nyt matkataan kohti Dullesin lentokenttää Washingtonissa. Kööpenhaminan kautta tullaan, matka kestää 14 tuntia. Eli ei pahakaan. Seuraavan viikon aattelin viettää lomaa, mutta kaikenlaista pikku puuhaa ja arkielämään palaamista on luvassa, joten ei ihan kunnolla pääse lepuuttaan. Seuraavat reissut suuntautuu lokakuun puolivälin jälkeen Japaniin. Sinne mennään tekemään yks 50 minuutin mittanen festariveto. Ja seuraavana päivänä lennetään takasin. Palaillaan asiaan.

Nyt kohti kotia, lenkkimakkaraa, kossua ja saunaa!!!

Ja vielä yks!

2008-09-29T02:55:00.004+03:00

Jeah, nyt onkin edetty tänne asti jo! Eli mitäs meillä nyt tapahtukaan parina viime päivänä.

Jep eli se hauska keikka mistä viimeksi kerroin. No se oli semmonen. Aika kuuma oli. Tuommosen kuvan nappasin. Kalterithan tuosta enää puuttuis niin olis valmis apinahäkki. Kummalla puolen sitten ne apinat, päättäkää itse.

Olin ihan varma että Anette olis jo toipunut ja NW vetäis seuraavana päivänä Baltimoressa. Eipä vetäny. No oli sitten meidän ilmaiskeikka ja porukkaa varmaan pari tuhatta. Meidän porukallehan tuommonen on tosi arvokasta julkisuutta ja promoa. Ja hyvä keikkakin oli. Vetastiin talon kalustolla tällä kertaa. Mulla oli PM5D. Vaikka aluksi siitä tiskistä olinkin innoissani, nyt alkaa pikkuhiljaa mielipide muuttuun. Eipä se raponen soundi ole. Ja verrattuna vaikka M7CL:ään käytettävyys on mun mielestä huonompi ja myöskin hitaampi. Kyllä analooki on kuitenki hyvä. Yleensä.

Jaarin jaarin. NW jätti myös New Yorkin Nokia Theatren keikan väliin, eli nehän peruutti koko viimisen viikon rundiltaan. Oli tosi siisti paikka, ja yks moderneimmista keikkapaikoista missä on tullu käytyä. MUTTA. Talon porukka oli jotain ammattiliiton sakkia. Todella avutonta meininkiä! Itse en saanu vetää piuhoja, en mikittää, en mitään.. Nämä oli jotain liiton sääntöjä. Ei siinä mitään, mutta kun se talon porukka veteli piuhoja päin persettä eikä ihan kaikki mikserin perustoiminnotkaan ollu hallussa. Sitte kesken linjatsekin ne päätti lähteä syömään. Kytkin itse insertit, siitä tuli sitten palautetta ettei saa mennä koskemaan. No en jaksa nyt sen kummemmin tilittää. Sen verran vielä sanon, että tais olla kiertueen vittumaisimmat 4 tuntia mitkä siinä kasatessa ja soundcheckiä tehdessä vietin. Että hyvä meininki. Liittykää vaan kaikki ammattiliittoon.

Kyllä minusta tuommonen liittoutuminen on ihan hyvä idea jne, mutta sen pitäis olla molemminpuolista että jos työmoraali on noin olematonta niin uutta miestä tilalle vaan. Tai jotain. Kysyin mm. miks monitorikioski on sijoitettu parvelle kolmen metrin korkeuteen. Tänne kiivettiin semmosia tikkaita pitkin, jotka ei toiselta puolen ollu ees kiinni. Ei sieltä ihan äkkiä singahda mihinkään. Ja eivät jaksaneet laittaa jatkoa piuhoihin, niin tuo mun viuhka jäi vielä kulkuväylälle näin, kts. kuva. Anyway, tärkein eli keikka tais olla ihan ok. Yleisöä oli paljon, ehkä parituhatta? Joten taas bändille tärkeä veto.

Tänään sitten Rochester, NY ja kiertueen viiminen veto. Soundcheck meni naureskellessa - enää ei jaksa stressata. Keikka alkaa kolmen vartin päästä ja meillä on luvassa pikku jekku. Kirjottelen vielä huomenna vähän lisää. Tunnelma tällä hetkellä aika hyvä. Mutta moro ny!

America, awesome!

2008-09-26T03:58:00.004+03:00

Tuli näköjään pari postausta sitten 100 postia tähän blogiin täyteen. Sen kunniaksi vähän ininää tämän päivän paikasta. Nyt on nimittäin erikoispaikkojen erikoispaikka. En jaksa sen kummemmin tilittää, kerron sen kuvina.

Talon mikrofonitelineet sekä mikrofonijohdot (19 kpl). Tällä pätkällähän meillä on normaalisti käytössä 27 kanavaa. 19 piuhaa on siihen nähden vähän niukasti.

Talon mikrofonivalikoimaa. Yks noista oli semmonen joka helisi ravistettaessa. Sinänsä kätevää, jos ei jaksa laulaa, voi soittaa helistintä.

Niin, tänään on sitten turha oottaa kantoapua, suihkuja, runneria, takahuonetta, production officea tai valomiestä.

Että sikäli. Valmista kamaa jo palaamaan kotiin. Huumorilla mennään. No, eipä tarvi stressata. Keikka alkaa tunnin päästä, toivottavasti ees yleisö saapuu paikalle.

Loppurutistus

2008-09-25T00:40:00.004+03:00

Jeah, tässähän on taas muutama päivä menny kivasti. St. Petersburgin keikkapaikka oli pitkään aikaan eksoottisimpia keikkapaikkoja mitä on tullu nähtyä: lava oli nelikerroksisen kerrostalon sisäpihalla. Ja siinä talossa oikeasti asu ihmisiä! Eikä se ees ollu mikään hippikommuuni, vaan ihan siistejä ja remontoituja asuntoja, Helsingin mittakaavalla jopa lähes luxus-asuntoja. Ei ihme että dB-raja oli vähän normaalia tiukempi. No, näkeepä asukkaat sentään ilmaseksi bändin. Aika eksoottinen oli myös lavan katos, mutta rokkenrol. Antti perhana ehti kirjottamaan aiheesta eka, joten en jaksa sen kummemmin tästä enää tarinoida. Keikan jälkeen elokuviin, ja kyllä nyt toisella kertaa se Batman vasta hyvältä elokuvalta tuntukin.

Seuraavana päivänä reissun viiminen vapaapäivä jossain Atlantan liepeillä. Läheltä löyty melko iso ostari, josta tarttu edellisillan elokuvasta yhä innostuneena batman-lippis, -huppari ja -t-paita mukaan. Ja jotain pientä tuliaista. Illalla kävästiin hotellin altaassa pulahtamassa a sitten Hootersiin syömään. Siitä olikin hyvä köllähtää maha täynnä punkkaan katteleen elokuvia ja unia.

23.9. Knoxville, Tennesee. Aamulla tuli sitten tieto että Anette on sairastunu ja NW perunu keikan. Aikansa pähkäiltyään meidän porukka päätti vetää oman keikkansa vähän pitennettynä. Ihan hyvä meininki. Eli maksaneet sai lippurahat takas, mutta ettei olis tullu turha reissu paikan päälle, niin Sonata esiinty kuitenki. Kaikki tais voittaa. Aika hyvä keikka olikin. Ihan mukavasti yleisöäkin jäi paikalle, joten ihan kunnon keikan sai vetää. Kaikinpuolin hyvä meininki.

24.9. Charlotte, North Carolina. Tänään sama meininki kuin eilen. Jotenki vielä paremmalla asenteella lähti tänään kuin eilen, kun jäi se "tuleeko keikkaa / ei tuu keikkaa" -arpominen pois. Talossa oli PA jostain tsaarin vallan ajalta, eli samoja vehkeitä mitkä on ollu uusinta uutta kun Ahti on nuorena poikana alotellu hommia. Eli huippusoundia luvassa. No ei, ihan ok kalusto oli mullakin. Ewo pelotteli että tänään ois rundin paskin venue. Niin varmasti oiskin, jos oltais oltu lämppärinä. Mutta näin omana keikkana toimi kyllä aivan hyvin. No ok, venue sinänsä aika arse. Vessaa sai hakea, roudausreitti onneton, suurinpiirtein kuolleita rottia makaa lattioilla jne. Mutta hyvä tästä tulee, rakenrou. Ahti päätti vielä äänikalustosta innostuneena esitellä minkäväriset valot päätevahvistimissa palaa kun on hyvä soundi, tsekatkaa kuva. Kiva kun on tuommosia kokeneemman kaartin miehiä näyttämässä meille poikasille miten näitä hommia on ennen tehty.

Tämänpäivänen keikka mukaanluettuna, ois enää 5 vetoa jäljellä, joista 2 lämppärihommia ja 3 omaa. Sitte kotiin! Paljon on kaikenlaista hommaa sielläkin päässä luvassa. Sain jopa opiskelupaikan tässä viikko sitten, eli pitäis koittaa silläkin saralla aktivoitua. Onneks sovittiin tämän kiertueporukan kans että vedetään marraskuun Euroopan kiertue ilman viinaksia. Ollaan nyt nämä pari edellistä keikkaa kokeiltu, ja hyvältä on tuntunu. Tästä on myös käytännön hyötyä, kun catering-budjetista säästyvät viinarahat voidaan sijoittaa parempiin hotelliöihin ja saadaan myös parempi bussi käyttöön. Eli varsin mukavalta kuulostaa. Idea viinattomasta rundista kuulostaa hyvältä, saa nähä miten kullakin kantti kestää.

Kotimaassakin on ilmeisesti taas tapahtunu. Aika paljon on häiriintyneitä tyyppejä viime aikoina päässy otsikoihin mitä ikävimmällä tavalla. En halua jeesustella, mutta osanottoni uhrien omaisille. Maailma taitaa olla nykyään aika paljon ikävempi paikka kuin vaikka 20 vuotta sitten.

Keikan alkuun vielä muutama tunti, joten yhen elokuvan ehtii katsoa. TJ 5!!!

Ps. Charlotessa oli riittävän kokonen cue-monitori:

Down in Lousiana

2008-09-21T06:57:00.006+03:00

Pari päivää tuli oltua vapaalla kun tosiaan sen peruuntuneen Houstonin ansiosta oli pari vapaapäivää. Ensimmäinen vapaapäivistä meni ihan puhtaasti laiskotellessa. Valtasin suihkuhuoneen kun muut lähti baariin ja tilasin huonepalvelusta pitsaa. Siinä elokuvia katellessa pikkuhiljaa alko silmä luppaseen ja lähin unten maille.

Seuraavana päivänä yleinen siistiytyminen sekä kaupungille pyörähtään. Muut kävi suoajeluilla ja vähän suossa oli vissiin edellisenä iltanakin oltu. Itseä kiinnosti kaupungin kuuluisat voodoo-meiningit. Eli French Quarteriin kierteleen palloileen. Olipa melkonen turistirysä, jenkit pyöri Bourbon Streetillä päissään keskellä päivää ja hirveä hulabaloo muutenki. Vähän niinkö afterski-meiningit pohjosessa. Ei yhtään minun juttu tänään. Kävästiin Ahin ja Eliaksen kans haukkaamassa aika hyvät burgerit. Samalla päiviteltiin, kuinka vesi on sillon hirmumyrsky Katrinan aikaan ollu korkealla. Eli vähän tuossa kuvassa olevan toisen kerroksen parvekkeen yläpuolella se on sillon ollu. Aika hyvin kyllä parissa vuodessa saatu katukuva siivottua. Kuvassa myös hyvä esimerkki paikallisesta parkkeerauskulttuurista.

Kävin sylkäseen Missisippi-jokeen ja meinasin hypätä siipiratas/höyry/tms-laiva Nachezin kyytiin. Ei sitte kuitenkaan huvittanu vaan kävin tsekkaamassa niitä voodoo-kauppoja. Aivan ylimainostettua touhua. Samat halpis t-paidat joka paikassa ja kaikkea muuta turistirihkamaa. Mielenkiintoisinta antia tällä rintamalla tarjos Reverend Zombie's Voodoo Shop. Loppujen lopuksi aikamoista rihkamaa oli kyllä täälläkin, mutta oli sentään ees jotain muutakin kuin pelkkää roskaa. Käsintehtyjä voodoo-nukkeja katselin, mutta mukaan tarttu vaan semmonen hienompi puljun oma t-paita. Pikkuhiljaa etenin kohti muita kaupunginosia, mutta aikalailla samaa soopaa oli tarjolla joka paikassa. Onko tämä NOLA sitten niin kaiken hehkutuksen arvonen... Tietysti tämä meikäläisen kaupunkikierros oli varsin suppea, mutta jotenki jäi semmonen olo että täällä ei mulle hirveästi oo tarjottavaa.

Kun ei mitään mielenkiintosta ja innostavaa tuntunu löytyvän, suuntasin takas hotellille. Ilta alko hiljalleen hämärtyä ja siinä osittain vähän eksyinki matkalla. No oli mulla aika hyvin tiedossa missä oon, enkä ees kaukana hotellista pyöriny, mutta alko tosiaan se iltahämärä, tummaihoiset ihmiset (joita tässä kaupungissa on käsittääkseni reilu enemmistö) ja elämässäni katsottujen jengielokuvien määrä vähän hermostuttaa. Kävin kysymässä jostain toisesta hotellista neuvoa ja siinähän se oma hotelli olikin, korttelin päässä.

Hotellille päästyä tuli oikeastaan samantien nälkä. En jaksanu lähteä enää seikkaileen, joten tyydyin hotellin ravintolaan. Virhe! 40 minuutin odottelun jälkeen tuotiin eteen reissun huonoin ateria. Oisin halunnu syödä pihvin, mutta sitä ei kuulemma saanukaan. Otin sitten jonku kyljyksen joka sinänsä oli ihan ok. Kaveriksi tuli yks uuniperuna ja puoli lautasellista keitettyä parsakaalta. Mikään ei maistunu oikein miltään, ja *zzhhing-zzhhinggg* olin yhtäkkiä 27 dollaria köyhempi. Kyllä vitutti. Bussiin lämmittämään nuudeleita ja kyllä se pahin nälkä lähti.

Seuraavana aamuna oli sitten keikka New Orleansin House of Bluesissa. Aika köpö paikka verrattuna aiempiin HOB-kokemuksiin. Lava oli kai kiertueen tähän asti pienin. Talon äänihahmot oli vähän höppäniä. Vedeltiin talon pöydillä kun ei ois omat mitenkään mahtunu. Aikanen keikka (klo 19 alko) kai tulevan yön pitkästä ajomatkasta johtuen, joten hommat oli meillä ohi jo kello kasin pintaan. Kävästiin lavatyöryhmän kanssa vielä HOBin baarissa syömässä burgerit ja juomassa yhet oluet, jonka jälkeen unille. Liekö kiertueväsymys, koti-ikävä vai mikä kun en oikein New Orleansista saanu mitään irti.

Nyt suuntana St. Petersburg, Florida. TJ 9, eli voiton puolella ollaan ja vahvasti. Ja hyvä niin.

Houston, we have a problem

2008-09-19T02:15:00.004+03:00

Noniin tässähän kävi näin että oltiin Dallasissa keikalla. Ihan kiva venue, porukkaa vaan oli aika vähän kun samaan aikaan sattu House of Bluesissa olemaan yks toinen suomalaisakti, nimittäin Children of Bodom. Mentiin oman keikulin jälkeen kattoon niitten keikkaa. Pietsu siellä jo vetelikin "timanttisella" soundilla Soundcraftin uudella digipöydällä. Vähän ilmeisesti yleisön suhteen verotti NW+Sonata myös Bodom-keikkaa.

Käytiin niitten keikan jälkeen istumassa takahuoneessa ja siitä siirryttiinkin Bodomien bussin peräloungeen. Jätkät iski pöytään pullon kossua, paketin lenkkiä ja tuubin Auran sinappia! Kyllä maistu. Istuttiin jonku aikaa ja juoruttiin, sitte poistuttiin takas omalle bussille kun Bodomin porukka rekkoineen (!) lähti kohti seuraavaa etappia. Tehtiin pieni invaasio NW:n crew-bussiin. Ilta meni mukavasti. Aamulla oli aika huono olo. Varmaan pilaantunutta lenkkiä.

Austin, Texas 17.9.2008. Vähän nuhjunen venue ja varmasti tämän reissun pienin paikka muutenki. Ite ei tullu oltua ihan terävimmillään, mutta ilman isompia ongelmia tästä päivästä selvittiin. Keikan jälkeen suoraan nukkumaan.

Tämän jälkeen piti olla välipäivä, ja sen jälkeen keikka Houstonissa. Hurrikaani Ike oli vaan järjestäny meille kaks vapaapäivää peräkkäin. Houstonissa oli kuulemma mm. 90% kaikkien pilvenpiirtäjien ikkunoista rikki, tuhansia ihmisiä ilman kotia, pula ruuasta, juomavedestä sekä sähköstä, ja kaupunkiin julistettu iltaysistä eteenpäin öinen ulkonaliikkumiskielto. Vedä siellä sitten keikka. Ajeltiin siis suoraan tänne New Orleansiin. Vähän piti bussia huoltaa välillä ja Houston kai piti jotenki kiertää niin meni sitten aika pitkään että päästiin perille. Nyt kuitenki täällä hotellin 18. kerroksessa olevassa huoneessa näpyttelen.

Nyt syömään ja loppuilta menee ihan laiskotellessa. Huomenna sitten kaupunkikierrosta, paikalliseen voodoo-kulttuuriin tutustumista ja sen semmosta. Ugh.

Never been to Texas but I like it

2008-09-16T05:26:00.007+03:00

Yeah, viikko on taas vierähtäny ja nopeasti se menikin. Täytyypä itekki oikein muistella mitä tässä on tapahtunu.

Edellisen vapaapäivän jälkeen ajeltiin siis Seattleen. Oltiin jossain vähän kauempana keskustasta, venue oli vissiin ihan ok. Henkilökunta oli taas vähän sitä sun tätä. Kun naapuribändin hommat oli hoidettu, alettiin me laittaan omia vehkeitä (siis näitä meiän äänivehkeitä) pystöön. Kyselin siinä sitten että jos voitais käyttää tuota inva-hissiä että saisin sen oman monster-räkkini pois lavalta vaihdon aikana. Ei ole kuulemma mahollista, koska se on tarkotettu pyörätuoleille. Jep. Koskahan sitä oppii ymmärtämään tämän kansakunnan logiikan. Tai sitten sitä ei ole. No, omapa oli mokansa: panin apukädet kantamaan räkkini portaita pitkin. Ei vissiin mitään muuta ihmeellistä juuri ollu tässä. Paitsi alle 21-vuotias ei saa oleskella bäkkärillä jos siellä on alkoholijuomia. Land of the free jne.

Takahuoneessa ei tietysti taaskaan ollu suihkuja. Ei voi kyllä ymmärtää! Ihan siisti ja modernihko venue muuten, on intternetit ja vaikka mitä, mutta ei suihkua. Eli keikan ja roudauksen jälkeen sitte hikisenä bussiin, kuivaa vaatetta päälle ja ootteleen seuraavaa päivää josko sitten olis keikkapaikalla jo suihku. Ei luulis olevan kovin monimutkanen homma joku suihkukaappi asentaa johonki nurkkaan.

Seuraavana päivänä Portland, Oregon. Aika räkänen paikka, mutta ihan ok. Paikan henkilökunta oli varsin ystävällistä. Siitä plussat, ammattitaidon puutteesta miinukset. Mutta keikka oli muistaakseni aivan hyvä ja suihkut pelas. Ruokakin oli hyvää. Eipä tästä juuri muuta jääny mieleen. Kumma juttu, tästä on nyt vissiin neljä vai viis päivää aikaa eikä muista koko päivästä juuri mitään. Hyvin yleistä kiertueilla, siks tämmönen blogin pitäminen on ehkä ihan hyvä idea. Paitsi pitäis kirjotella useammin kun näköjään viikon välein on liian harvoin. Äh.

Sitten olikin vuorossa oma keikka. Paikka oli Boise, Idaho. En muista että ois aiemmin tullu Idahon osavaltiossa käytyä. Knitting factory oli venue, ja oikein oikein mukava paikka. Hyvän kokonen lava, sivuilla reilut työtilat, useampi bäkkäri, asiantunteva henkilökunta, hyvät apukädet, hyvä kamat... Mitä vielä. Ruokakin oli ihan ok ja keikan jälkeen pääsi suihkuun. Käytiin Tapsan ja Punkin kans päivällä kävelyllä kaupungilla. Ihan mukava pikkukaupunki tuntui olevan. Vaikea näistä on kyllä mitään yhen parin tunnin kävelyreissun perusteella sanoa. Amerikassa tarvis auton että näkis yhtään mitään. Poikkeuksena tietysti vaikka New York ja Los Angeles, joita ei näe päivässä vaikka olis autokin. No mutta, keikkakin tais olla ok ja mitämitä, hyvä mielihän tästä paikasta jäi. Oispa Jenkeissä enemmän tämmösiä klubeja. Tai voihan sen myös sanoa niin, että oispa meidän keikoista isompi osa tämmösissä klubeissa.

Seuraavana päivänä San Fransisco. Fillmore on oikein hieno venue, oli kristallikruunua katossa. Täällä on soittanu vaikka ketä, Bryan Adamsista ja Eric Claptonista lähtien. Mutta arvatkaapa mikä puuttuu. Kyllä, suihku puuttuu. Eikä Ewon mainostama lohikaan mun mielestä ollu ihan yhtä hyvää kuin omasta grillistä tullu, mutta nälkä lähti. Talon monitorijäpä vaikutti olevan vähän kuutamolla, vaikka kalusto oli aika hyvää. Heritaget siellä oli kummassakin päässä, mikkikalusto myös osastoa Neumann jne. Ei talon ukkeli vaan tahtonu uskoa että Heritageen voi mennä mix-in:iin sisälle meikän mikseristä, mutta kai se sitten lopulta sen usko kun ei tullu enää jälkeenpäin neuvomaan. Apukädet oli vanhan hippikaupungin maineen muikaisesti vedelly vähän muutakin kuin pulkkaa. Osa niistä oli kyllä täysin työkyvyttömiä. Varsinkin se yks vanhan hipin näkönen ukko tais keskittyä enemmän siihen piippuun kuin laatikon työntämiseen, ja valomies oli vissiin joko vähän seko tai sitten pulverimiehiä. No mutta, kukin tavallaan. Kamat autoon ja menox.

Yöllä oltiin ajettu Los Angelesiin. Kiva keikkapaikka oli tämä West Hollywoodissa sijaitseva The Wiltern. Aika hyvä keikkakin tais olla. Luksusta oli, kun kaukokaapeli vedettiin jotain ränniä pitkin lattian alta, ja saatiin se heti oman keikan jälkeen kerättyä pois. Ei tarvinnu oottaa siis NW:n lopettamiseen asti. Aika reipas roudaus oli muutenki. Nyt trailerin ovi suljettiin 32 minuuttia myöhemmin kuin keikka loppu. On se menny meillä tällä reissulla 25:eenkin, mutta sillon on aina jääny etupää keräämättä. Eikä meillä tällä kertaa ollu apukäsiä muuten kuin heittämässä kamat venuelta pihalle. Välissä oli myös suht vilkas tie, jonka yli kamat piti pukata. Sattu olemaan lauantai-ilta, joten niitä autoja tosiaan sai välillä vähän varoa.

32 minuuttia oli meidän mielestä aika hyvä suoritus, joten lähdettiin suihkun jälkeen juhlistamaan asiaa legendaariseen rock-juottolaan Rainbowiin. Levy-yhtiön porukka kyyditsi ja ajeltiin mm. Viper Roomin, Whiskey-a-go-gon ja Roxyn ohi. Joskus vois käydä vilaseen noita muitakin kuuluisia paikkoja, jos ei muuten niin ihan vaan sen takia että pääsis sanomaan että oon ollu siellä.

Aika tavalla oli mun mielestä paikka muitten joukossa tämä Rainbow. Ihan hienosti sisustettu ja poikien pizza maistu aivan hyvältä, mutta ei mitään ihmeellistä. Taitaa olla vähän kaupungin rock-teollisuuden pintaliitopaikka. Ainaki semmosia Michael Monroen näkösiä tyyppejä oli useampia. Itseasiassa taidettiin tämmösinä suomi-juntteina vähemmistönä siellä rock-tähdeltä näyttävien tyyppien seassa. Tavallaan tuli mieleen vähän Lostari, ei niinkään paikan sisustuksen tai tyylin vuoksi, vaan siks että sekin on vähän semmonen näyttäytymispaikka. No joo mutta mitäpä tässä, ihan kiva paikka se Rainbow oli jos tykkää. Ens kerralla johonki muualle. Kiva ilta oli kuitenki kun melkeen koko porukka oli mukana.

Sitten ollaanki jo eilisessä päivässä. Keikka oli Tempessa, Arizonassa. Joku aika rähjänen halli ja aurinko paisto. Lämmintä oli 36 °C eli tarkeni ja aika hyvinkin. Täytyy sanoa että varsin rutiininomainen keikka oli. Mua väsytti koko päivän, eikä todellakaan ollu mitään krapulaa vaan nukuin jälleen yön huonosti. Ehkä silläkin oli merkitystä, että tämä oli jo kuudes peräkkäinen keikka. Eikä aina niin huvitakaan. Ennen keikkaa pestiin vähän pyykkiä ja ripusteltiin pihalla oleviin puihin kuivumaan. Ois siinä koneessa ollu kuivaustoimintokin, mutta taidettiin päästä helpommalla kun kuivattiin ulkona. No mutta positiivista kun saatiin taas vaihdon aikana kerättyä kaikki rojut ja tönittyä autoon. Puolisen tuntia meni taas kun huhkittiin, ja hiki lensi. Arvatkaa oliko suihkua. Arvatkaa oisko tullu tarpeeseen. Käsittämätöntä, että talossa on mm. kuivaava pesukone, mutta ei voi olla suihkua. Täälläkin kuitenki käy ihan kansainvälisesti tunnettuja, jopa miljoonia levyjä myyviä amerikkalaisiakin akteja. Ihme hommaa, pakko olla joku älykäs laki joka kieltää suihkut tai jokin muu yhtä järkeenkäypä selitys.

Tänään on ollut kiva vapaapäivä El Pasossa, Teksasissa. Aamusella tultiin hotellin pihaan ja kävin aamutoimet toimittamassa kun törmäsin pihalla naapuriorkan backline-teknikko Mikkoon sekä kosketinsoittaja Tuomakseen. Punkki liittyi seuraan ja lähettiin käväseen läheisellä ostarilla. Yhtäkkiä huomattiin että rahaa oli menny vaikka kuinka paljon, ja molemmissa käsissä hirveät säkit tavaraa. Nyt on mm. kolmet uudet shortsit! Täällähän meillä on tosiaan ehkä reilu viikko aikaa vielä niitä käyttää, Suomessa alkaa kuulemma olla kohta pakkaskelit. Joten ens vuodelle on monet uudet shortsit! Eipä ollu ainakaan kalliit.

Osa porukkaa lähti keilaamaan ja osa hengailee vaan. Itse ajattelin käydä peseytymässä, jonka jälkeen starttaan elokuvan. Ois ollu mielenkiintosta käydä tutustumassa paikalliseen intiaanireservaattiin, joka on ollu samalla paikalla vuodesta 1680 lähtien. Meidän tyypillinen vapaapäivätuuri vaan iski taas; reservaatti on avoinna vierailijoille klo 8 am - 4 pm joka päivä, paitsi maanantaisin suljettu. Ja arvatkaapa mikä päivä tänään on. Niinpä.

Kaks viikkoa jäljellä ja seuraavalla viikolla tulee olemaan jopa kaks vapaapäivää. Sen jälkeen mennään haipakkaa vielä kuus keikkaa ja sitte kotiapäin. Ehkäpä seuraavaan päivitykseen ei mee ihan viikkoa.

Tsöh tsöh, ykskaks ykskaks

2008-09-09T07:24:00.014+03:00

Ompas mennykin näköjään lähes viikko kun oon kirjotellu viimeksi. Ei oo oikein ollu inspistä, eikä mitään erityistä kerrottavaakaan niin paljoa. Mutta katotaan, kai tästä tälläkin kertaa jotain tekstiä syntyy. Tuskin tätä muut lukee kuin äiti, mutta ihan sama.

Torontossa oli siis varsin kiva venue. Catering oli sairaan hyvä, hyvä jopa Eurooppa-cateringiin verrattuna. Keikan jälkeen tapahtukin sitten jotain hienoa. Pääsin nimittäin elokuviin! Keikka ohi ja 35 minuuttia (sis. purku, load-out ja suihku) myöhemmin istuin jo autossa matkalla Scotiabankin IMAX-teatteria. Täytyy sanoa, että varsin hyvä elokuva oli tämä uusin Batman. Sen verran hyvä, että vois melkein käydä Suomessa kattomassa uuestaan. Ja isolta kankaalta maailman tehokkaimman projektorin pyörittämänä... Suosittelen. Takasin bussilla joskus puoli 2 yöllä ja melkeen heti lähettiin liikkeelle.

Seuraavana päivänä siis vapaapäivä Clevelandissa. Ei oikein huvittanut mikään, mutta lähin päivällä kuitenki käväseen ostarilla. Jotain pientä kivaa löyty, ei mitään kummempaa. Vaikka olen kaikkea muuta kuin rasisti, niin siihen mielentilaan oli vähän liikaa tummaihosia liikkeellä. Olin suurinpiirtein ainoa valkonen koko ostarilla. Pari tuntia siellä palloilin, mutta alko jotenki niin hermostuttamaan että piti lähteä pois. Sori, en näemmä ookaan niin suvaitsevainen kun luulin. Hotellilta burgeri, koneelta elokuva pyörimään ja aikasin nukkumaan. Seuraavana aamuna kävin postittamassa pari korttia. Harvemmin Suomessa tai Euroopassakaan joutuu kävelemään metallinpaljastimen läpi, olemaan turvamiehen kopeloitavana ja näyttämään henkkareita kun haluaa postittaa kolme korttia. Täällä joutu.

Seuraavana päivänä keikka samassa kaupungissa. Oli vähän heikko venue. Kolmessa eri paikassa oon Clevelandissa ollu keikalla, ja täytyy ihmetellä että miks tämä kaupunki pitää itseään jonain rokkenrollin pääkaupunkina. Se eka venue missä oltiin joskus oli ihan ok, mutta nämä kaks muuta ollu kyllä aika roskaa. No, keikka vetastiin ja pois päästiin.

Yöllä matkattiin Detroitiin. Harpo's oli taas paikkana, täällähän on tullu pari kertaa käytyä ominkinpäin. Aika kämänen klubi. Täällä on ehkä maailman suurin PA, enkä tarkota nyt tehon puolesta. Tuli todettua, että olin neljättä kertaa Detroitissa keikalla, eikä koskaan oo tullu käytyä bussia ja venueta kauempana. Aika hurjaa seutua nimittäin. Joku Itä-Helsinki on tähän verrattuna huvipuisto. Eipä tästä nyt sen kummempaa sanottavaa oo.

Aamulla herättiin Chicagosta. House of Blues -ketjun pääkallopaikka. Oltiin täällä joskus 2006. Ehkä hienoimpia venueita missä oon koskaan ollu. Hyvät kamat ja suhteellisen ammattimainen henkilökunta. Ei saatu omia romuja sisälle, joten "jouduin" vetämään talon XL250:lla. Harmi. Kanavia ei nyt ihan yhtä paljon ollu kuin yleensä, mutta kaima Kauhanen tarjosi vallan ruhtinaallisesti kanavia meikäläisenkin käyttöön. Kiitos siitä. Orkka lähti keikan jälkeen pariksi tunniksi ajeleen limusiinilla, joten bäkkäri sekä bussi oli varsin rauhallinen. Punkin ja NW-miksaaja Kimmon kanssa tarinoitiin jonku aikaa kunnes Pop tuli takas. Kävästiin HOBin baarissa parilla ja bongattiin vielä talon tekniikka. Viltsun blogista olikin jo aiemmin tuttu se talon mikkimanutyttö. Oli kuulemma joku aika sitten käyny Downin kanssa Kultsalla Suomessa. D&B:llä oli kuulemma hyvä vetää. Että terveisiä vaan. Talon stage manager pyysi soittamaan jos ollaan Chicagosta töitä vailla, heh. Vähän ameriikkaa... No palailtiin bussiin ja sitte lähti vähän käsistä mutta ei siinä vissiin mitään pahempaa käyny.

Aamulla heräsin kuitenki krapulaisena St. Paulista, Minneapolisin esikaupungista, Minnesotan osavaltiosta. Oltiin omalla keikalla täällä. Ja aika hyvä meininki. Klubi oli vähän "rok", mutta kamat oli aivan hyvät. Talon teknikot Amerikan mittakaavassa ykkösluokkaa. Hyvä keikkakin ja krapulakin alko hellittämään. Oli melko aikanen veto, kun oltiin pakattu auto, käyty shuttlella hotellilla suihkussa ja iltapalatkin jo syöty kun lähettiin puoliltaöin.

NW:n porukka ajeli jo suoraan Chicagosta, mutta me kävästiin tosiaan tämän St. Paulin kautta Seattleen. Oheisesta kartasta voi saada vähän käsitystä matkan pituudesta. Ajeltiin siis 18 tuntia yhteen soittoon, jos ei lasketa kahta lyhyttä pysähdystä. 1200 mailia siinä tuli taitettua, eli semmoset 2000 kilsaa. Aika hyvä matkanopeus oli kun keskinopeus oli yli 100 kmh. Kuskilta aika kova suoritus. Niin, ajelkaapa ite vaikka Rovaniemeltä Helsinkiin, sieltä takas Rovaniemelle ja tästä vielä Oulun kautta Tornioon. Sitte ollaan aika lähellä tätä matkaa.

Ihan kivasti meni matka. Tavallaan hyvä tämmönen päivä että ei pysty tekeen muuta kuin lepäämään. Tai no pystyy, mutta siitä tulee aika väsyneeksi. Sitäpaitsi on närästäny niiiiin kovasti ettei kävis mielessäkään. Tapsa oli ostanu kitaran ja Henkka osti huoltoasemalta huuliharpun, joten bussijamit oli tämän päivän juttu. Länkkärimaisemat jne, Henkka päätti oikein pukeutua aiheen mukaan.

Jäätiin illaksi Missoulaan, Montanaan. Kävästiin vähän porealtaassa ja ostarilla. Paitamyyjä tarjoutu pesemään pyykit. Ois kannattanu miettiä pari kertaa ennenkö lupaa, tai mikäpä siinä, hyvä että on yks nainen porukassa niin saa miehet tehhä miesten hommia, hoh hoh! Vielä jäi joku 450 mailia ajettavaa ens yöksi. Taittunee hetkessä...

Huomenna sitten Seattle. Ei taida paljoa kaupungille ehtiä. Eipä täällä lomalla olla. Nyt on vielä kolme viikkoa jäljellä reissua. Seuraavaan vapaapäivään on kuus keikkaa väliä, joten sitte jäljellä on enää pari viikkoa. Aika äkkiä tämä on lähteny kulumaan tästä.

Loppuun vielä kuvia:

Meikän punkka

Punkin elokuvateatteri

Maisemia 18 tunnin ajomatkalta. Eikä ne matkan aikana juurikaan tästä vaihdelleet.

Missoulan hotellin pihalla oli
kavereita...

...Ja takapihalla ehdoton paikka bändikuville. Bändi vaan puuttuu.

Toronto

2008-09-02T19:00:00.004+03:00

Jep tänne tultiin nyt aamulla ja keikkapaikka näyttää oikein kivalta. Ois kai ollu periaatteessa aikaa kävästä siellä CN-Towerissa nyt aamulla, mutta ei saanu kenestäkään seuraa eikä jaksa yksin lähteä kikkaileen. Hieno ilma kuitenki ja tästä venuen takapihalta tuli hieno kuva. Kivalla alueella muutenki, tässä ois uima-allas lähellä ja rantalentiskenttiä, vissiin semmonen golf-kenttäkin missä räimitään vaan täysiä palloa. Tietysti jätin uikkarit kotiin. Alkkarit saa tällä kertaa kelvata.

Eiliseltä jäi kertomatta yks hauska juttu liittyen ruokatilaukseen. En tiiä miten se tilaus oli hoidettu, veikkaisin puhelinta, oli nimittäin meidän nimet vähän hassusti kirjotettu annosten päälle. Ahti oli Haki, Tapsa oli Tapasa jne. Mun nimi oli sitten Gorf. Onhan se aika lähellä, vaikka ei samoja kirjaimia ookaan hirveästi. Mutta Gorf. Mikäpä siinä.

Nyt aamupalalle ja sitten pulahtamaan altaaseen omaa työvuoroa ootellessa!

Päivitystä. Uimassa käyty ja syömässä. Toistaiseksi reissun ylivoimasesti paras catering. Montaa ruokalajia ja esimerkiksi tofu oli parasta mitä oon syöny aikoihin. Laitetaanpa tähän loppuun vielä muutama kuva:

Tässä tämä meikän räkki. Tavallaan ihan hyvä idea, joskin työasento on aika epäergonominen. Ei tuolla ihan hirveästi keikan aikana kyllä nappuloita sahata.

Toronton venuen sijainti oli aika hyvä. Pihapiiristä löyty mm. uima-allas, karting-rata, golf-kenttä jne. Sattu olemaan lämmin ilta, joten oli kiva kävästä pulahtaan.

Tälläkin kertaa kuskina toimi Loren. Sama kuski kuin viimevuotisella rundilla siis. Hyvä kuljettaja ja erittäin miellyttävä persoona.

Terveisin,
Gorf

Vähän lievempää kantaa

2008-09-02T05:03:00.002+03:00

No nyt on kyllä pakko vähän ottaa sanoja takasin viimekertasen postauksen jäljiltä. Ei ne kamat nyt niiin paskat ookaan. Onhan se meikäläisen räkki (josta en vieläkään muistanu ottaa kuvia) vähän iso, kömpelö ja painava, mutta toisaalta mulla kulkee koko oma kalusta siinä samassa räkissä. Mukaan lukien siis pakit, teipit, luurit jne. Ja on siihen kaukokaapeliin ja 200 kiloa painavaan FOH-tiskiinki jo melkeen tottunu, tai sitte on vaan antanu vitutukselle periksi.

Nyt on siis takana jo useampi keikka; Trocadero, Philadelphia, PA; Palladium, Worcester, MA; The Chance Theatre, Poughkeepsie, NY. Noista kaks ekaa oli NW-vetoja kolmas oli oma keikka. Kaikki tuttuja paikkoja ennestään. No mitäpä noista sanois. Ei mitään ihmeellistä. Korvamonitoreitten kans ollu vaikeampaa kuin aiemmin. Tänään täällä Montrealissa sen sijaan ei ollu mitään ongelmaa. Alkaa ilmeisesti olla jo ihan pakko hommata joku oikea skanneri tai analysaattori että vähän näkis minkälaista radioliikennettä näissä paikoissa on. Ja pelata sitte sen mukaan.

Huomenna ollaan Torontossa. Sen jälkeen vapaapäivä. Ehin jo pari päivää iloista, että oltais taas mun suosikkikaupungissa Torontossa. Ilo oli ennenaikaista ja bussin keula suuntaakin keikkaa seuraavana yönä rajan yli Clevelandiin. Äkkiseltään en löytäny Clevelandista oikein mitään mielenkiintosta. Se Rock'n'Roll Hall of Famekin oli muutama vuosi sitten mulle aika kova pettymys. Vähän niinkö Hard Rock Cafe mutta isompana ja ilman sitä Cafeta. Eniten ehkä vituttaa, että nyt kun oisin vihdoin uskaltautunu CN-Toweriin, niin ei sitten pääsekään. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna vielä enemmän vituttaa että jää uusin Batman IMAXina näkemättä. Sitä on nimittäin kehuttu joka paikassa aivan uskomattomaksi kokemukseksi. Toivottavasti tulee matkan varrella joku paikka vastaan missä tarjoutuis tilaisuus paikata. Kostoksi taidan ryypätä koko päivän. Saatana.

Aika hyvin alkaa mennä jo load-out. Tietysti se on pitkältä kiinni myös talon apukäsistä ja roudausreitin hankaluudesta. Tänään keikan loppumisesta 35 minuuttia kun oli kamat autossa. Ainoa mikä jäi keräämättä, oli kaukokaapeli. Sitä nyt ois muutenki vähän hankala tuolta yleisön jaloista kerätä. Mutta se on äkkiä siitä kerätty ja tönitty autoon sitte kun pääbändi lopettaa.

Nyt tulikin villi idea, että huomenna ehtis melkeen keikan jälkeen kävästä kattoon sen elokuvan. Mutta katotaan vielä, ei enää uskalla olettaa ettei sitten pety.

Vittu, IMAX-teatteri Suomeen! Eikä mitään Heurekan opetusfilmejä vaan ihan oikeita elokuvia! Addressia kehiin.

Yöllä tehtiin uus ennätys rajanylityksessä. Kuus tuntia siihen meni, mutta päästiin yli. Kiertuemanageri Punkki on aika hienosti kyllä selvinny ekasta TM-pestistään. Samoin kitarateknikko Punkki on aika hyvin pärjänny. Kitara on kuulostanu joka ilta paremmalta kuin aikoihin.

Nojoo tulipa tajunnanvirtaa. Nyt keräämään se kaukokaapeli ja pian voiskin mennä jo unten maille. Huonosti tullu nukuttua koko viikko, vaan 3-6 tuntia yössä. Kai se tästä pikkuhiljaa.

Palaillaan.

Tien päällä taas

2008-08-29T15:39:00.003+03:00

Heippa hei vaan kaikille. Terveisiä täältä tekniikan ihmemaasta. Eli Jenkeissä ollaan taas. Toissapäivänä tultiin ja eilen oli jo eka keikka. Tällä kertaa siis Sonata Arctica on suomalaisen Nightwish-yhtyeen lämmittelyaktina. NW-rundin välipäivinä on sitten omia keikkoja. Tähän viiden viikon reissuun mahtuu mm. viisi keikatonta päivää, joista ehkä kaksi on semmosia että ei ajeta koko päivää. Eli herkkua luvassa koko rahan edestä.

Alkuun pakko eilisen perusteella todeta, että taitaa tulla melkosta vuodatusta välillä tänne blogiin. Oli kyllä niin paska startti rundille että voi voi. No okei, vois olla varmaan huonomminki, vaikka bussikuski pidätetty huumeista ja bussi jääny keskelle interstatea, muutaman tunnin kuluttua kun on uus kuski, syttyy traileri palamaan kaikki kamat sisällä jne en ees muista miten se tarina meni. Että siihen verrattuna ei ees ollu niin paskaa.

Tämä touhu alko siis omalla headliner-keikalla. Springfield JAXX, Virginia. Kotisivuilla mainostetaan paikkaa "one of the top ten venues in the world", voisin lisätä että ehkä top ten paskimmista. Täällähän on nyt tultu oltua oliko neljäs kerta. Ei minkäänlaista takahuonetta, ei ees henkilökunnan vessaa. Kamat on paskat ja AINA epäkunnossa ("eilen ne toimi ihan hyvin"). Ahti löysi PA-kaiuttimien subwoofereista mm. vaihevirheen. Talon jätkä oli sitä mieltä että ei oo vaihevirhettä. "Kyllä ne kartiot yhtäaikaa liikkuu, näkeehän sen". Niin, sanotaan että tuommonen 50 hertsin taajuus, joka on subwoofer-kaiuttimelle varsin tyypillinen taajuus, eihän se aiheuta kuin sen että kartio tekee edestakaista liikettä 50 kertaa sekunnissa. Aika hyvä näkö täytyy hahmolla olla että näkee liikkuuko ne tosiaan yhtäaikaa vai ei. Toinen alko kyseleen että tuo D2-delay on kytketty masterin, sen takia se ei toimi. TÄH? No eipä mitään, kun halusin kytkeä oman tiskini talon kulmiin, jätkä repas ilmeisesti output-ränneistä piuhat irti ja alko sovittaan minun viuhkaa sinne. Kohta tulee kiukkunen kommentti että ei nää mee tänne. No ehkä ei kaks uros-XLR liitintä toisiinsa. Siis mitähän vittua se yritti ees tehdä?

Vuokrakalusto jolla tämä kiertue pitäis selvitä masentaa. Ihan vitun painavia, isoja, kömpelöitä laatikoita ja monimutkasia kytkentöjä. Mulla on kustannussyistä tällä kertaa yks XRM, johon sain meidän 29 kanavaa mahtumaan. Kaikki "ylimääränen" ja vähän tarvittavakin on oikeastaan karsittu. Ois siellä vielä yks overhead jonka vois tavallaan heivata pois, mutta ois kiva jos rummuista sais korviin muutakin kuin basarin, virvelin ja tomit. Kaikki inputit ja outputit on siis käytössä, toivottavasti ei mitään hajoa. Otan tässä joku päivä kuvan siitä kätevästä ja nopeasta räkistä, mihin tuo pöytä on asennettu. Pyysin myös lavarasiaa ja monitorihaaraa. Se tarkottaa amerikaksi "käytän tiskin splittiä ja lavarasian voi liittää mikserin kanssa samaan caseen". Kaukokaapeli on joku festivaalimallinen, eli iso ja painava. Lisäksi siinä kulkee yks ylimääränenkin johto. En tiiä missä sitä kaukokaapelille tarkotettua isoa laatikkoa oli tarkotus keikan aikana säilyttää, kun ei siinä ollu mitään luukkua kautta reikää letkua varten että olis saanu kannen kiinni. Porasin sitten toisen lukon irti ja nyt se letku mahtuu siitä reiästä kansi kiinnikin. Etupäässä oli Crestin X8 24+4 kanavainen pöytä insinöörin suunnittelemassa casessa. Se on aika raskas pöytä niinkin pieneksi, mutta pelkkä case painaa valehtelematta 50 kiloa. Neljä jätkää tarvittiin eilen että saatiin se nostettua pois. Ahin kanssa kahestaan ei jaksettu nostaa ees pelkkää kantta päälle! Vittu! Kalusto on kyllä niin kätevä, ettei puhettakaan että sais 20 minuutissa bändien välillä kerättyä kamat pois. Tai no, ei tuomita vielä. Katotaan. Uskomattomalta se kyllä tuntuu.

Hieman oli ongelmia kuriiripalvelun kanssa. Suomi-kamat tuli paikalle pari tuntia, rummut puoli tuntia ennen ovien aukeamista yleisölle. Tietysti tehtaan paketeissa, joten ei muuta kuin aukomaan paketteja ja Tapsa kasaamaan rumpuja. Eipä ehitty tekemään oikein minkäälaista tsekkiä. Vaivaiset 6-7 tuntia siihen meni että oli koko setuppi ees pystyssä. Sen jälkeen saatiin todella huonoa pastaa. Miten tämmösen ruuan voi mokata? Siis pastaa, jotain pieniä paloja kanaa ja mausteita. Mutta niitä mausteita oli liikaa, joten ei maistunu millekään mutta suu meinas palaa. Pari haarukallista riitti ja voileipää tilalle.

Keikka nyt onneks meni suht kunnialla. Kaks tuntia meni keikan jälkeen siihen että kamat oli nipussa ja pakattu autoon. Verrattain pitkä aika. Eikä keikkapaikalla tietenkään suihkua. Miks ois ollu, eihän siellä ollu vessaakaan. Joo, siis yleisöä vartenhan tätä hommaa tehdään ja ne kyllä tuntu taas tykkäävän että ei siinä mitään. Vitutteli vaan niin tasaseen, että jos ois ollu rahaa, oisin todennäkösesti ostanu lentolipun kotiin. Painuin sitte suoraan nukkumaan. Takana siis vasta yks keikka ja viitisen viikkoa jäljellä.

Ja vittu yhyy. Tympäsee jo itteäkin tämmönen tilitys. Amerikkalaiset ei oo koskaan käyny kuussa, se on varma. No joo. Tänään olis eka lämppäriveto. Mukava päästä seuraamaan Suomen kovimman crew:n toimintatapoja ja edesottamuksia. Jospa siitä sais vaikka vähän motivaatiota omaankin rypistykseen.

Terveisiä äidille. Kirjottelen taas kun huvittaa.

Suudelmin suljetut kirjeet:

2008-08-07T11:14:00.012+03:00

..niinkö Tapsa Kansan käännösbiisin ekat rivit menee eli kesäkausi alkaa olla ohi ja syksy saapuu. No jooh yhtä toista kotimaista lainatakseni, vielähän tässä jäljellä on mutta festarihommat on nyt meikäläisen osalta tältä kesältä ohi. Ja olihan vaan erilaisia päiviä. Alotetaanpa kuitenki viime viikonlopulla.

Perjantaiaamuna lähettiin lentäen kohti Hampuria. Helsinki-Vantaan kentällä meikäläiseltä otettiin hammastahna pois kun oli kuulemma liian iso tuubi. Ei Wal-Martissa myyty pienempiä! Useamman kerran on turvatarkastuksesta menny läpi meikäläisen hammastahna, mutta kuulemma "sehän se yleisin selitys on". Ok.... No jos siitä suuri vaara koitui, niin menköön vaan, en muutenkaan tykänny sen colgaten mausta. No Hampurissa vaihdettiin vaniin, kävästiin ottamassa hotellista huoneet ja lähettiin kohti Wackenia. Reilun tunnin ajon jälkeen oltiinki perillä.

Ihan ok puitteet. Kaks isoa päälavaa vierekkäin, PA:ta kolme nippua joista kaikki käytössä. Etupään miksauskoppi / valotorni oli myös molemmille lavoille sama vaikka omat tiskit tietysti molemmille olikin. Ei ihan toivotusti toiminu niin, ja ens vuodeksi aikoivatkin vaihtaa takas perinteiseen malliin. Digipöydällä jouduin taisteleen ja käytössä talon lista, joten panin talkkarin hommiin ja käskin sen tekemään softpatchin. Hyvin se meni, vaikka 75 minuutin vaihtoajasta saatiin reilu puoli tuntia kulumaan pelkästään siihen että tiski oli valmis... Kätevää tämä digiaika. Vanha letkautus "onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella" pätee siis tähänkin.

Kummastusta herätti myös langattomien käytön täydellinen suunnitelmattomuus festariorganisaation osalta. Ei ollu mitään tietoa mitä tapahtuu ja millä taajuuksilla. Skannailin siinä korvamonitoreja ja usealla kanavalla oli liikennettä. No ei mitään, kyllä sieltä löyty vapaitakin. Mutta jossain vaiheessa kun oli jo meidän vuoro ja oltiin tsekkaamassa rumpuja, ihmettelin että eikö sitä basson rämpyttelyä vois jo lopettaa. Meillä on käytössä crewlle oma miksaus, jota käytän itse paljon tsekin aikana. Hankala oli kuunnella rumpuja kun mieletön tiluttelu koko ajan päällä. Kävi sitten ilmi, että meidän bassolangattoman vastaanottimesta tuli viereisen lavan bassottelu läpi. Sinänsä vähän harvinainen tilanne, kun niitä langattomia sieltä löyty mm. molempien lavojen langattomat mikrofonit, korvamonitorit, kitara- ja bassokamat, aika monella produktiolla oli radiopuhelimia, lisäksi vielä tv-ryhmän komennot... En ees kaikkia keksi mutta anyway, tuuria siis oli kun sattu meidän bassokamoista tuleen just basso eikä vaikka jotain ihan muuta. Muussa tapauksessahan sitä ois heti huomannu mistä on kyse. No taajuus vaihtoon ja jatkamaan hommia.

No mutta pirun hyvä keikka oli iteltä ja vissiin muiltakin. Ari oli paukuttamassa pommeja, teki pyrot myös meidän jälkeen samalla lavalla illan pääesiintyjänä ollelle Bodomille. Eli hyvä slotti oli meilläkin. Käytiin sitten sitä Bodomien keikkaa ihmettelemässä. Stageleftin puolelle monitorilandian yläpuolelle oli rakennettu katsomo, sieltä oli hyvä katella bändejä. Ois vaan ollu ees jonkulainen auttava kuuntelu niin ois kuullu muutakin kuin rummut. Hyvä idea silti, tämmöstä toivois näkevän useamminki.

Virallinen kapasiteetti oli 65 000, mutta järjestäjän arvion mukaan paikalla oli noin 100 000 ihmistä. Ihan kiva yleisö. Ja hyvin mukana. Nyt tulee vaan mieleen, että siellä Graspopissakin on täytyny aika paljon enemmän olla porukkaa kuin se meikäläisen varovainen arvio 20 000. Wackenissa oli enemmän, mutta ei kuitenkaan ihan älyttömän paljoa enempää.

Seuraavana päivänä lennettiin takas Suomeen. Oltiin Maijan kans kutsuttu koko porukka Maijan luo grillaamaan ja saunomaan. Aattelin, että tulee ehkä muutama tyyppi mutta yllätys olikin hieno kun koko bändi ja crew halusi tulla. Siihen vielä Maijan sisko Sirkku, Pietsu vaimoineen ja koirineen mukaan, niin meitä olikin erään laskutavan mukaan paikalla 3 aikuista, 11 miestä, 2 koiraa, kissa ja kani. Vähän kiireellä piti grillit sun muut laittaa kun vasta puoli seiska päästiin alotteleen, mutta ruokaa meni kuitenki sopivasti: 3 kiloa lihaa, kilo kanaa, 3 pakettia makkaraa sekä "riittävä" määrä juomaa. Oikein iltapala. Ahti keitti perunat, Maija taiteili salaatit ja muut herkut, Punkki ja Tapsa lämmitteli saunan ja meikäläinen tavallaan isäntänä hoiti grillin ja kuuntelin, kuinka Ehu neuvo. Viimiset lähti vähän ennen kolmea, joten tavallaan vähän pitkäksi meni taas. Mutta ihan hiton hauskaa oli! Kiitos vaan kaikki, otetaan joskus uusiksi.

Sunnuntaiaamu koitti muutaman tunnin yönunien jälkeen ja lähettiin ajeleen kohti Korsoa. Perus kulkulupasekoilut, vähän aamupalaa poskeen (oli tosi hyvää lohta, harmi kun sitä ei enää päivällä saanu) ja töihin. Kimmohan se toivottelikin tervetulleeksi. Sain talon tiskin käyttöön jo edellisen bändin aikana kun siellä Poets of the Fall veteli omilla tiskeillä. Suhteellisen paljon kamapoliittista ongelmaa tahto olla, tais sitä meidänki kamoissa jotain vikaa olla joten ollaan sujut. No ei mitään mistä ei oltais selvitty, joten keikka käyntiin. Taas oli melkoset kyläjuhlat edelliseen päivään verrattuna, ja vähän vesisadetta, mutta kivaa oli. Teetti paljon työtä saada kuuntelut kuosiin. En oo Crestiä käyttäny montaa kertaa viimiseen pariin vuoteen joten panen osaamattomuuteni sen piikkiin. Kamojahan on aina hyvä syyttää kun ei ite vaan osaa. Juontaja Jusu spiikkas bändin lavalle benji-hyppytornista. Mulla oli tosi hyvännäkönen assarikin tällä keikalla. Jokohan se nyt paremmalle puoliskolle selvis mitä meikäläinen työkseen tekee. Tai tuo nappuloitten vääntäminenhän on vaan pieni osa sitä kaikkea säätämistä mitä tää homma vaatii onnistuakseen.
Kamat nippuun ja meikäläinen selvistelee kun auton avaimet päätykin sitten mulle. Käytiin toisella lavalla kattomassa Apocalypticaa. Niillä oli eräskin Kakko solistina parissa biisissä, sitähän me ihmeteltiin sitte ihan valotornista asti. Hyvin se Toni laulo, vaikka oli kuulemma ennen keikkaa tulla paskat housuun jännityksestä. Mediassa taas jälkeenpäin hienosti vaiettiin näistä meidän vientibändeistä: festariraporteissa kerrottiin vaikka minkä Jonnan vierailuista Ismo Alangon keikalla ja Elastisen vierailusta Lauri Tähkän esiintymisessä, mutta ei sanaakaan Tonista Apocalyptican kans. No tähän on jo totuttu. Vähän niinkö Ruisrockissakin ensin oli kuulemma ollu Amorphis ja sitte heti perään (noin kolme tuntia myöhemmin, välissä Sonata) Nightwish. Semmosta se on kun bändi ei oo Helsingistä.
Niin, sieltä valotornista löytyikin Mikko, joka lupas ajaa auton yöllä Helsinkiin. Hyvästi selvä päivä. Lähettiin joskus kympin aikoihin alueelta pois ja poikien huoneen kautta Rocksiin, jossa ei meille ollu oikein mitään. Sitte Henry's Pubiin jossa ei myöskään ollu meille oikein muuta kuin paljon tuttuja vaan. Mulla oli vähän meno päällä vaikka en vissiin niin juovuksissa ollukaan. Kivaa oli, terveisiä vaan kaikille.

Tässä nyt jotain satunnaisia työpäiviä luvassa, mutta seuraava reissu tämän kuun lopulla on se NW/Sonata USA/Kanada-hässäkkä. Palaillaan asiaan viimeistään sieltä.

PS. Kävin eilen palauttaan pulloja. Yhteensä 320 pulloa tai tölkkiä. Rok.

Pikakatsaus menneeseen

2008-07-31T12:57:00.002+03:00

Kesä on lomailun kannalta hienoa aikaa. Nyt kun on ilmatkin viime päivinä suosineet. Edellisen reissun jälkeen näytti että saa olla pari viikkoa tekemättä mitään, mutta kävinkin sitten heti seuraavana viikonloppuna pari päivää tuurailemassa Rocksin talkkarina. Ihan lystiä oli. Eka iltana oli joku Dave Lindholmin uus bändi. Niillä oli oma miksaaja, joten meikäläinen sai keskittyä räpsytteleen valoja. Aika hakemista oli, kun en oo ennen Chamsysiä oikeastaan käyttäny, liikkuvien valojen kanssakaan ei oo tullu aiemmin juuri touhuttua.

Toisena iltana olikin sitten joku hevipläjäys Iron Maidenin keikan jälkimainingeissa. Mulla ois ollu liput sinne keikalle, mutta ei jotenki napannu lähteä. Ei oo Maideni koskaan kuulunu meikäläisen suurimpiin suosikeihin, en oo tainnu ikinä omistaa ees yhtään niitten levyä. Sorry vaan taas kaikki fanaatikot. Meikäläisen musiikki-innostus lähti vasta muutama vuosi Maiden-muodin jälkeen. Tunnustan kyllä sen bändin ansiot, mutta eipä oo tuo Elviskään koskaan kummemmin itelle kolahtanu.

Takas asiaan, eli oli siis joku hevipläjäys jonka nimeä en enää muista. Ihan hyvä bändi, kolme kitaraa sen kokoselle lavalle oli vaan mun taidoille vähän liikaa että oisin saanu ne kaikki kunnolla erottumaan. Hyvin kai se kuitenki toimi. Ehdin jo vähän enemmän räpläileen valoja. Tuli eri tilanteita, liikettä ja stroboakin. Helppohan se niitä valmiita cue:ta on räpytellä. Seuraavaksi täytyy kyllä opetella auttava ohjelmointi, koska hauskalta puuhalta tuo liikkuva valo tuntu.

Tiistaina tuli käytyä vaihteeksi Yhdysvaltain suurlähetystössä anomassa viisumia. Tämä oli mulle muistaakseni neljäs kerta. Sana 'byrokratia' kuvaa tilannetta hyvin: eka kotona täytellään puolenkymmentä sivua kaavakkeita (muutaman kerran oma nimi, kansallisuus, osoite, työnantaja, passin numero, vastaillaan kysymyksiin 'oletko natsi', 'oletko syyllistynyt kansanmurhaan' jne). Sitte kävästään passikuvassa (ei käy eurooppalaiset passikuvan standardit, eli valokuvausliikkeeseen mars), käydään sähköistä kirjeenvaihtoa saksalaisen manageritoimiston eli työnantajan kanssa työlupa-asioista, maksetaan vajaa satanen suurlähetystön tilille jotain käsittelymaksua... Lopuksi täytyy ensin varata aika ja sitten käydä paikanpäällä "haastattelussa". Lainausmerkit siksi, että joka kerta on kyselty mm: 'onko sulla huono kuulo kun olet ääniteknikko', 'minkälaista musiikkia bändi soittaa', 'montako levyä ne myy', 'oliko ulkona hyvä ilma' jne... Lisäksi otetaan sormenjäljet (niin, jokaisella kerralla, ei ne tietääkseni hirveästi oo tässä muutaman vuoden aikana muuttuneet). Itse "haastattelu" kestää noin 2 minuuttia, jonottamiseen menee yleensä yli puoli tuntia. Lisäksi viime vuonna kun oli kaks eri bändiä joitten kans Jenkeissä kävin, piti olla päällekkäin kaks eri viisumia koska työnantaja oli eri. Land of the free jne. Ekalla kerralla matkusin yöjunalla Helsinkiin (sillon asuin vielä Torniossa), kävelin suurlähetystöön ja hoidin em. ruljanssin, eipä ollu sillä kertaa Helsinkiin muuta asiaa niin päiväjunalla takas. Ihan niinkö niitä sormenjälkiä ei ois voinu missään muualla ottaa. Aiemmin passin on pystyny myös noutamaan sieltä lähetystön portilta, tällä kertaa piti välttämättä olla joku palautuskuori. Kyllä tuntuu, että jollakin on nyt liikaa aikaa kun pitää tämmösiä säädöksiä keksiä. Meidän muu porukkahan asuu pohjosessa, ei varmaan tarvi erikseen mainita että Ankkarockin keikan ajankohta säästi monta ukkoa ylimääräseltä Helsingin reissulta. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa.

Muuten viikko meni taas lomaillessa ja lauantaina kävinkin Mäntyharjulla tuuraamassa yhen Siltsu-keikan etupäässä. Turhan kiire tuli. Oltiin paikalla vaan kaks tuntia ennen vedon alkua, etupäähän tuli muistaakseni 29 kanavaa, mukana oli tietysti PA:sta lähtien kaikki. Bändi roudas ja pystytti kaverina, eli hyvä meininki. Vähän enemmän ois voinu aikaa olla, kun joutu LS9:n kans plärään. Hankala on lähteä tuommosella aikataululla toisen skenestä jatkamaan. Vaikka sielä ois periaatteessa kaikki kohallaan jne, niin PA-virityksestä lähtien on jokaisella varmasti vähän oma tyylinsä miksata. Toisen jäljiltä kun meet jotain tekeen, niin analogivehkeissä pystyt vilaseen siitä räkistä että mitäs tässä kanavassa tapahtuu ja tarvittaessa repaseen kaikki ylimääräset piuhat vaikka irti. Digimaailmassa kun alotat toisen skenestä, niin siellä saattaa olla vaikka mitä dynamiikkaprosessointia ja eq:ta välissä joita ei ees huomaa, ihmettelee vaan miks kuulostaa niin oudolta. Eikä tuo LS9:n tai oikeastaan muutenkaan Yamahan digipöytien (varsinkaan halvempien) soundi mikään kummonen oo. Kunnialla se keikka silti meni, aika lailla säätäessä meni vaan pari ekaa settiä. Analogilla (Venice ois kelvannu) oisin tässä tapauksessa saanu paremman jäljen irti. Tuskin siellä yleisö mitään erityistä huomas.

Talolla oli jotku viivelinjatkin, kävin sitten eka setin aikana pyynnöstä ne kytkemässä, mutta eipä niistä ääntä saatu kuuluviin. Eka setin jälkeen kävin ettimässä sitä setää joka paikasta oli vastuussa, mutta oli kuulemma lähteny suihkuun. En sitte jaksanu vaivata päätäni enää asialla kun ei se muitakaan näyttäny tuon enempää kiinnostavan. Hauskaa myös näissä rempatuissa tanssilavoissa on hyvät, mutta keskeneräiset ideat. Hienolla paikalla järven rannalla oli tämä paikka ja muuten toimi melko hyvin kaikki. Samoin hienosti oli laitettu koukkuja kattoon etupäähän menevää kaapelointi varten, mutta tikkaat ei aivan yltäny sinne viiteen metriin eikä ollu mitään kummempaa tikkuakaan. Olivat sitte väsänneet semmosen lankun, jonka päähän oli lyöty kaks naulaa. No, kävihän se sitten niinkin. Ei ihan helpoimman kautta mutta kuitenki.

Orkan poikien kans tulikin sitten istuttua koko yö kun ei oltu piiitkään aikaan nähty. Aivan hauskaa oli, vaikka seuraavana päivänä hieman väsytti.

Taas on viikko tullu venyttyä. Huomenna Wackeniin ja sunnuntaiksi Ankkaan. Rosk et rol.

Taitaa tulla kesä

2008-07-16T12:28:00.007+03:00

Perjantaiaamuna lähettiin tosiaan kohti Italiaa. Pirun lämmin oli perillä, varmaan lähemmäs 30 astetta. Kävästiin vähän aikaa hotelilla nukkumassa. Onneks oli huoneessa ilmastointi.

Iltapäivällä lähettiin festarialueelle. Paikka oli sama kuin pari vuotta aiemmin Gods of Metalissa, lava ja ainakin paikallinen monitorihahmo oli samoja. Alue on aika iso ja lavakin isompi kuin yhelläkään kotimaisella festarilla tänä kesänä, myös muut puitteet varsin riittävät. Yleisöä oli silti niukasti. En tiiä mistä johtu, mutta arvelisin yhtenä syynä olevan vähemmän nimekkäät esiintyjät. Tosi kummallista silti, Sonata veti viime syksynä Milanossa omalla keikalla paikan täyteen eli 3000 henkeä, nyt sitä sakkia oli korkeintaan parituhatta, siis tosi vähän. Niin, tällä kertaa meillä olikin työkielenä puhtaasti englanti. Molemmat vakkaribacklinerit oli omilla keikoillaan, joten Saksanmaalta oli hommattu tuuraajiksi tutut Django ja Peter Körfer. Django on ollu minun aikana ennenki mukana, mutta Körfer oli mulle uus tuttavuus. Tosin se oli tehny bändille rumpuja jo ennen kun meikäläinen oli kuvioissa mukana, eli tiesi vähän mistä on kyse. Molempien ammattitaidosta on ainoastaan positiivista sanottavaa, mukavia tyyppejä vielä kaikenlisäksi.

Oltiin tavallaan co-headliner, meidän jälkeen veti enää Cavalera bros. Sekin tullu aika monta kertaa tänä kesänä jo vastaan, oisko ollu jo viides kerta. Monitoripäässä PM5D, vaihtoaikaa ruhtinaalliset 30 minuuttia. Meinasivat heittäytyä kielitaidottomaksi siinä vaiheessa kun tyrkytettiin talon inputlistaa ja kohteliaasti kieltäydyin. Mutta selvishän se siitä. Vähän oli ankeaa, 30 minuuttia digitiskillä on aika vähän varsinki kun oli se halvempi malli tiskista, siis niillä "analogisilla" gaineilla. Lisäksi patchi valmistu melko hitaasti. 3 minuttia myöhässä lähti, eli ei paha kuitenkaan. Vastaavasti meillä ois ollu vielä 5 minuuttia soittoaikaa jäljellä kun talon porukka nyki patchin irti ja loppunauha jäi kesken. Ihme sakkia. Kuvassa Ahti viilaa kynsiään.

Keikan jälkeen hotellille ja nukkumaan muutama tunti. Kentälle piti lähteä 6:30, eli ehti käydä nauttimassa paikallisen version aamupalasta. No olihan siinä oikeastaan vaikka mitä: paahtoleipää, jogurttia, juustoa ja kinkkua, mehua ja kahvia. Eli huomattavasti paremmin kuin jossain muualla vois olla. Hotellilta lähtiessä tuli nähtyä italialainen versio nurmikonkastelusta, vai oliko kyseessä sittenki autonpesu.. Sitten pikapikaa kentälle ja lento Wieniin.

Vähän meinasi väsyttää kun Wienissä hypättiin autoon, jossa ei vastaavasti ilmastoinnista ollu tietoakaan. Siinä nyhjötettiin neljä tuntia ja hiki virtas. Ajettiin Slovakian kautta Tsekkiin Zlin-nimiseen kaupunkiin. Hotellissakaan ei ilmastointia tunnettu, ei myöskään minkäänlaista ilmanvaihtoa. Ainoa hormi huoneessa oli ikkuna, josta aurinko paisto sisälle. Hieman hikoilutti nukkua päiväunia, syykin selvis myöhemmin: lämpömittarin mukaan sisällä oli 30 astetta lämmintä. Tarkeni. Eikä huoneessa tietystikään minibaaria eikä jääkaappia. Langaton netti oli sentään ilmanen. Hauska yksityiskohta tässä hotellissa oli kiinalainen ravintola, joka sijaitsi toisen kerroksen aulassa. Meillä oli huoneet tokassa kerroksessa, joten matkaa ravintolaan oli parikymmentä metriä. Ja tämä oli käsittääkseni kaiken lisäksi vielä oma puljunsa, kun ei voinu huoneen laskulle syödä. No, oli kuitenki hyvää ja parina päivänä tulikin syötyä yhteensä kolme kertaa kiinalaista. Nyt kotona maistuu kyllä potut nyt erityisen hyvältä.

Tämä loppupäivä meillä oli tosiaan aikaa lepäillä. Osa porukkaa kävi kaupungilla, osa käväs festarialueella kattelemassa Apocalypticaa, itse tyydyin vajaan neljän tunnin päiväuniin. Ihme että illallaki sai vielä unen.

Seuraava päivä oli ehkä toistaiseksi kesän mukavin työpäivä. Heräiltiin yheksän jälkeen aamupalalle. Lämmin ilma oli taas. Käveltiin johonki ostariin ensin ja jotain pieniä ostoksia tuli tehtyä. Aateltiin, että kävellään pikku mutkan kautta takas hotellille, kun kello oli tässä vaiheessa jotain 11 eikä kiirettä ollu mihinkään vielä tuntikausiin. Ilmeisesti kaupungin keskustan läpi sitte mentiin, sunnuntai kun oli niin kaikki paikat oli kiinni, kunnes huomattiin että eihän nämä mitään kiinni ole, on vaan niin hiljasta että ei osannu ees arvata ostareitten olevan auki. Tehtiin siis lisää jotain pieniä ostoksia. Marjapehmikset löyty, itellä oli jotain mustaherukkaa ja vadelmaa, Kortelaisella kuulemma "jotain marjaa". Hyvää oli!

Takas hotellille ja kello ei ollu kai ees yhtä vielä. Vähän aikaa lepoa ja kiinalaisen kautta venuelle. Ihan ok festit näytti olevan. Hauska yksityiskohta oli junarata, joka meni muutaman metrin päässä lavasta. Junia meni 20 minuutin välein, ne hidasti festareitten kohalla ja matkustajat hurras ikkunoista. Keulassa oli joku heritage taas ja monitoripäässä oli tyydytty MH3:een. Se ei mun mielestä oo oikein hyvä monitoritiski, en muutenkaan kauheasti perusta Soundcraftin tuotteista (poislukien SM20!) lavapäässä. Kyllä niillä tekee, mutta ei vaan henkilökohtasia suosikkeja. Vaihto piti olla 45 minuuttia, mutta edellinen bändi Gotthard lähti 20 minuuttia myöhässä ja vastaavasti veti sitten saman verran pitkäksi. Tässä vaiheessa meiltä oli vaihtoaika supistettu 30 minuuttiin. Menin asiaa stage managerilta tiedustelemaan, sain vastaukseksi "en tiedä, kysy promoottorilta". Kävin sitte promoottorin kans keskustelun, josta kävi ilmi että aikataulua ei ees yritetä ottaa kiinni. Gotthardin biisit kesti lähes ikuisesti, eikä niillä tuntunu olevan mikään kiire lavalta pois. No vihdoin tuli kuitenki meidän vuoro, rummut lavalle ja ootan että pääsen tsekkaamaan laulua. Sitte jyrähti, ja vettä alko tulla vaakatasossa. Ja sitä tuliki paljon. Sitten meniki sähköt. Paikalliset peitti kaikki maholliset romut pressuilla, jopa osan lavasta. Se ei paljon auttanu kun koko lava tulvi.

Eipä siinä auttanu kun ootella että sade laantuu ja että saatais sähköt takas. Yleisöä oli joku 10 000 ja melkosta vihellyskonserttia ja "Sonata"-huutoa se oli. Eipähän ainakaan buuanneet. Täytyy sen verran antaa paikallisille risuja, että se lava ei todellakaan ollu sateen kestävä. Ehkä jonku pienen tihkun se ois suojannu, mutta ei mitään oikeata sadetta. Puolisen tuntia ooteltiin ja sanoinki stagemanulle vitsillä, että hyvä kun edellinen veti 20 minuuttia pitkäksi niin sade tuli nyt eikä sillon kun meidän olis alunperin pitäny alottaa. Sieltä tuli sitte aika kummallista tekstiä tyyliin "minä olen täällä ainoa pomo, ei oo yhtään pomoa joka on minua ylempänä, kiertuemanagerit jne voi pitää turpansa kiinni plaaplaaplaa". Vähän erikoista tyypiltä, joka ei äsken tienny oikein mitään ja käski neuvotella promoottorin kans. Rauhottelin sitä jätkää sitte ja pyysin olemaan hermostumatta, stressiä ja väsymystä tuo valitteli.

Sade laantu ja päästiin alotteleen tsekkaus. Vähän kiireessä meni, mutta tärkeimmät saatiin katottua. Bändi lavalle ja yleisö mylvi. Enpä muista hetkeen että ois ollu noin innostunu festariyleisö. Puoli tuntia mentiin ilman suurempia murheita, kunnes monitoripäästä meni taas sähköt. 10 pitkää minuuttia ihmeteltiin taas kun talon porukka juoksee vaihtamaan kuivia sukoja lavalle. Eipä kukaan huomannu sammutella päätteitä, joten räpsyttelin ite aina kiinni ja päälle niitä sen mukaan kun sähkökeskusta yritettiin starttailla. Lankamikit toimi etupäähän, joten Toni viihdytti yleisöä laulamalla Fullmoonin a cappella. Hienosti hoidettu tilanne. Sähköt saatiin vihdoin takas ja vetastiin keikka kunnialla loppuun. Kävin kysymässä lavamanulta vielä sen jälkeen kun keikka jatku, että saadaanko hoitaa rauhassa loppuun vai täytyykö alkaa skippaileen biisejä. Vastaus oli "I don't care anymore". Että sikäli varsin ammattimaista toimintaa... Ei kai tuommosesta nyt kannata masentua, jos sää ei ole suotuisa niin sille nyt ei voi mitään. Curfew-aikaakaan ei sen kummemmin ollu, niin mitäs tuosta. Aikataulut venyy ja paukkuu, mennään tilanteen mukaan. Yleisö oli kyllä tosi hyvä, sitä ne orkan pojatkin melkeen tippa linssissä ylisti.

Oltiin taas ikäänkuin co-headlinereita, meiän jälkeen soitti enää Within Temptation. Täytyy sanoa, että ei oikein lähteny niiltä. Kuulosti aika huonolta eikä bändikään juuri vakuuttanu. Meitähän tämä ei juuri haitannu. Aftershow-pitsat huiviin ja hotellille pariksi tunniksi maate. Aamulla ennen sianpierua taas 4 tuntia autossa kohti Wienia ja lentokenttää. Lentokentältä tuliaisjuustot mukaan ja kohti kotia.

Alkuviikon oonkin tässä poiminu pihalta vadelmia. On vaan niin pirusti nokkosia, että täytyy tänään koittaa repiä ne ensin irti että pääsee jatkamaan. Eilen kuitenki 10 minuutin tuloksena puoli litraa vajaan kahen metrin matkalta, ja niitä ois vielä jotain toistakymmentä metriä jäljellä... Talvella saa vadelmajälkiruokia! Varmaan viikon päästä pääseekin sitte viinimarjapensaitten kimppuun. Smoothieta kans luvassa!

Seuraava reissu Sillanpään Jarille tekeen etupäätä ens viikolla. Sitte Wacken Open Air Saksassa elokuun alussa. Palataan asiaan taas kun on jotain kerrottavaa.

Laiskuus iski...

2008-07-10T21:39:00.013+03:00

... kun en jaksanu päivittää blogia vaikka viime viikollakin monta kertaa oli aikomus. Hmm nyt pieni mietintätuokio, mitä tässä parin viikon aikana onkaan tapahtunu.

Niin joo se Graspop. Aamupäivällä heräiltiin hotellista, joka oli joku perhelomaparatiisi, mutta festaripromoottori oli kai vuokrannu koko hotellin bändien käyttöön. Aika paljon siellä lapsiperheitä silti palloili, tais olla ravintola siinä samassa rakennuksessa ja muut vieraat majaili läheisissä mökeissä. Päästiin alueella, ja oli aika ok konttikylä bäkkärinä. Meillä oli KISSin kans sama bäkkäri. Festareitten puolesta ei saatu erillistä passia, ja KISS käytti omaansa, joten joka kerta kun olin menossa bäkkärille joutu sen saman asian selittään. Meinas alkaa tympäseen. Tämä oliki oikeastaan ainoa asia mikä niillä juhlilla harmitti. Catering oli ihan viimisen päälle: lounaalla muutamaa eri ruokaa ja loistava salaattipöytä, päivällisellä vissiin 5-6 eri ruokalajia, joista kaikki maistu pirun hyvältä. Näillä kinkereillä oli siis päälava ja pari isoa telttaa, lisäksi oli joku pikkulava jossa soitti Benelux-maitten omia bändejä. Lava oli aika iso, mutta silti täynnä KISSin rojua. Vaihtoajat oli tunnin, mutta meinattiin melkeen myöhästyä kun "isot pojat" kasaili vehkeitään jokaisen bändin vaihtojen aikana. Massiivinen olikin niitten setti. Äänikalusto viimisen päälle, oma keikka tais mennä ilman kummempia kommelluksia. Hiton paljon porukkaa siellä oli, arvioin sillon päivällä että noin 10 000 oli kattomassa Sonataa.

Kävin vilaseen muutaman biisin Helmetiä. Ois varmaan ollu ihan ok, jos miksaaja ei ois kompressoinu koko paskaa niin tukkoon että ainoa mikä kuulu oli rummut ja vähän laulua. Ei siis niitä hienoja kitarariffejä juurikaan, ja kitaratkin kuulosti niin paskalle että voi voi. No kohta olikin KISSin vuoro. Täytyy mainita, että ei oo koskaan ollu meikäläisen suosikkibändejä. Sen verran suosittu orkka kuitenki on kyseessä, että pakkohan sille jotain krediittiä on antaa. Silti, sorry vaan, se oli aivan paska. Show oli ihan hienon näkönen, ei kuitenkaan mitään uutta ja ihmeellistä. Ekan parin biisin aikana tapahtu jotain, sitte tuli varmaan tunti pelkkiä paskoja biisejä ihan hirveillä soundeilla. Olin jo lähössä pois kunnes PA meni pimeäksi. Viivelinjat jäi sentään päälle, mutta olihan se vähän ankean kuulosta. Tätä tapahtu muutaman kerran. Katoin sitte loppuun asti kuitenki, encore oli ihan hieno. Aika paljon porukkaa lähti keikan aikana pois, joten oli siellä ilmeisesti muitakin jotka ei ihan kovin innoissaan ollu. Suurensuuri pettymys, tätäkö sitä ihmiset sitten hehkuttaa kuukausikaupalla, en ymmärrä. No, tulipa nähtyä, enemmän ois varmaan harmittanu jos ois jääny näkemättä ja omin korvin toteamatta paskaksi.

Aamulla lento Helsinkiin ja kentällä Finavian sekoilu matkatavaroitten ja laukkuhihnojen kanssa, kesti tunnin. Kentältä pikaisesti hotellille ootteleen kun muut ottaa huoneet ja sitten samantien jo Kaisaniemeen. Päästiinki samantien jo lavalle rakentamaan. Aika pieni lava oli edelliseen päivään verrattuna. Kaikki asiat noin teknisesti oli kuitenki tosi hyvin (terveiset Viltsulle) ja keikka ok. Hieman herätti ilmeisesti yleisössäkin ihmetystä mitä Sonata Arctica tekee Tuskassa, no onhan se kieltämättä itestäki vähän kummallista, mutta kai se pitää hevifestareilla olla sitä kevyempääkin puolta tarjolla. Joku sano että 8000 oli ois ollu kattomassa Sonataa, mikä saatto pitää hyvinki paikkansa. Mutta kylläpä oli tosiaan edelliseen päivään verrattuna kuin kyläjuhlat. Ahti-papan kans mietittiin keikan jälkeen että yleisöä oli Graspopissa reilusti enemmän kuin 10 000. Meikäläisen varovainen arvio yli 20 000, Ahti meinas että 4-5 kertaa sen verran kuin Tuskassa. Voi hyvinki pitää paikkansa.

Meitä ennen oli Killswitch Engage, ei ihan meikäläisen juttu ja ärsytti se kitaristin mikkihiireily, mutta tällekin kai oma yleisönsä löyty. Meiän jälkeen taas oli Slayer. Se on hyvä orkka se, mutta minusta tuommonen festariympäristö on sille vähän väärä paikka esiintyä. Varsinki tiukka dB-raja tais vähän rajottaa, se bändi pitäis joskus nähä jossain klubilla jossa tulee kunnon paineella se musa. Ahti meinas tarjoutua niille miksaajaksi, ja ei se varmaan huonompaankaan suuntaan menis. Jäi harmittaan kun en menny kysymään mahollisuutta kaverikuvaan, siinä parin metrin päässä sijaitsevassa pöydässä tuli notkuttua bäkkärillä.

Keikan jälkeen oli yritystä muutamaan juomaan, mutta väsytti niin kovasti se lyhyt yö kun ehittiin vaan kolme tuntia kävästä hotellissa.

Maanantaina oli Mikon synttärit, ja niitä juhlittiin porukalla ja oikein pitkän kaavan kautta. Onneks ei ollu niin älyttömän huono olo seuraavana päivänä, viime aikoina on kyllä ollu ihan järjettömiä krapuloita. Alkaakohan sitä tulla vanhaksi.

Keskiviikkona tuli sitte käytyä tekeen Kesäillan Valssia. Aika kivuttomastihan se loppujen lopuksi meni, vaikka harmaita hiuksia tuotti aika sekavat kytkennät monitoripäässä ja kaukokaapelin unohtuminen kotiin. Pitkä oli päivä kuitenki, kotia päästiin jo aamuviideltä. Mukavaa vaihtelua kuitenki, ja tällä kertaa oli tosi hyviä bändejä, ei mitään amatööritoopeja joita näissä kuvioissa sillon tällön tulee vastaan.

Perjantaina matka vei Ruisrockin rantalavalle. Taas oli movarin porukka vastassa, hommat luisti ihan niinkö pitääkin. Vaihtoaikaa oli vaatimattomat tunti 40 minuuttia, juuri ja juuri ehittiin. Yleisöä oli aika kivasti taas. Maija hyppäs benji-hypyn, aika rohkea. Ite en uskaltais. Tuskin semmonen naru minua kestäiskään tai vähintään jalka lähtis irti. Keikan jälkeen hotellilla maailmanlopun bileet ja muisti pois. Ei vissiin isommasti tullu mokailtua kun ei tullu palautetta. Pakko alkaa vähentään viinanjuontia kun on viime aikoina tosiaan käyny pari kertaa vähän hassusti. Anyway, kiitos ja anteeksi.

Seuraavana päivänä ajeltiin bussilla yöksi Tornioon. Näki muutaman tunnin vanhempia ja aamulla ehti kävästä kattomassa mummoa. Iltapäivällä Rovaniemelle Simerockiin. Helvetti siellä oli kylmä. Vissiin pari astetta ja keikan loputtua oli aika lähellä nollaa kun virtsakin höyrysi. Nyt oli kyllä kesän pienin lava. Tekniikka oli Ruotsista, ihan kelvollista romua siellä oli. Viltsu veti 69:a ennen meitä, ja sekin ehti ääneen sanomaan että ei oo ihan parassoundinen tiski tuo M7cl joka lavapäästä löyty. Oon ihan samaa mieltä, ei tosiaan oo kovin lämmin soundi, mutta kyllä sillä suoriutuu. Faderit oisivat voineet kyllä kalibroida, lähes joka kanava heitti vähintään 1 dB:n, enimmillään lähes 5 dB. Aika haikeata tehä stereoluureja jos toinen kanava on vaikka -3 dB, sitte kun meet sinne send layerille jossa se sama kanava tipahtaa jo toiset 3 dB vaikka faderit ois samalla tasolla. Ihan kivasti oli Rovaniemelläkin yleisöä, vaikka oli tainnu osa jo lähteä pois + kylmä ilma + festareitten viiminen bändi + sunnuntai-ilta klo 23-00:30. Yöllä takas Tornioon ja seuraavana päivänä Ylivieskaan kattomaan toista mummoa, sieltä yöjunalla takas etelään ja siinäpä se tarina alkaakin jo olla.

Huomenaamulla kentälle klo 6:30, suuntana Milano, Italia. Siellä illalla veto ja seuraavana aamuna joskus klo 5 kentälle, josta lento Wieniin, josta neljän tunnin automatka johonki Tsekkeihin. Onneks ei oo lauantaina vielä veto, eli saa laiskotella. Sunnuntaina siis hommat siellä ja maanantaina takas autolla Wienin kautta Helsinkiin. Tsekeissä en ookaan aiemmin käyny, joten yks maa lisää tulee taas. Niitä onkin koossa tällä hetkellä 33. Keski-Afrikan kiertuetta odotellessa...

Ainiin, oon tiistaista lähtien elokuun loppupuolelle asti vapaa (poislukien Wacken/Ankkarock-viikonloppu!), joten jos on jotain puuhaa jollain tarjota niin saa ottaa yhteyttä. Ens vuoden kuvioita pitäis alkaa kans jo pikkuhiljaa miettimään, ehdotuksia otetaan vastaan.

Pari asiaa unohtu

2008-06-27T10:19:00.003+03:00

Niin oli pari semmosta pientä huomiota vielä viime viikonlopusta mistä en muistanu mainita. Ekana tulee mieleen Espanjan festarin PA. V-Doscia oli joku suht iso (12-16, en niin laskenu) nippu eteen ja outfilleinä oli suunnilleen samanlainen dV-doscia. Aika hyvältä kuulosti eteenpäin ja botnea riitti kyllä, mutta lavalle tuli yläpäätä niiiiiiin v... paljon että ilman tulppia ei pystyny ees ajatteleen. Muutamien kollegoiden kans siinä mietittiin syytä moiseen, ja tultiin siihen tulokseen että PA:n eteen viritetty rätti oli liian tiivis, oikeastaan kaikki yli 2 kilon tuli takas lavalle. Aivan mieletön meteli. Oon kerran aiemmin törmänny samaan ilmiöön, sattumoisin tämäkin tapahtu Espanjassa. Vuosi tais olla 2005, festari oli eri ja PA oli Nexon geo. Aivan hirveä mekkala lavalle. Nykytekniikalla pitäis käsittääkseni suunnata se ääni poispäin lavalta, mutta ehkä se Espanjassa ei oo niin justiin. Kulmamonitorit huusi kyllä hoosiannaa kun yritti sen kihinän kanssa kilpailla. Esim. Ministry tuli tietysti varmaan tuhat dB, eipä siellä yleisön puolellakaan pystyny ilman tulppia olemaan. Että sikäli.

Toinen tilityksen aihe on tuo bäkkäriviinojen hankala saatavuus tietyissä paikoissa. Siis mitä vitun järkeä ensin tilata jostaki Suomesta joku kallis bändi ja sitte alkaa pihisteleen parissa viinapullossa ja korillisessa kaljaa! Ei helevetti, ei mee jakeluun. Sitte annetaan jokaiselle joku kolme drinkkilippua, että juokaa siitä. Eihän sillä tuu kuin pahalle päälle. Vastaavasti taas paikalla on just jotain ilmasia hierojia ja ilmasia tukanleikkaajia. Onko se viina Euroopassa muka niin kallista. Omien kokemusten mukaan kalja on monessa maassa halvempaa kuin vesi!

Jeah sitten aivan muihin asioihin. Nightwish oli eilen ihan hyvä. Täytti odotukset mutta ei kuitenkaan ylittäny niitä. Aika paljon uusia biisejä soittivat, hyvin pitkälle samat biisit mitä vuodenvaihteessa Hartwallilla. Pommit oli kai melkeenpä samat, mutta jostain syystä näytti nyt paremmalta. Bändi on saavuttanu Suomessa semmosen aseman, että vihonviiminenki juntti tulee kattomaan "oman kylän poikia" keikalle. Oli kyllä semmosta tapausta, kuten se eräskin keski-ikänen pariskunta jossa mies vonkas ja nuoli ja imi ja hankas itteään sitä muijaa vasten niin kiihkeästi ettei ees huomannu että sillä roikku sen naisen hius suusta. Hyi vittu se oli ällöttävän näköstä touhua, se kuva syöpyi mieleeni. En taida toiste selvinpäin lähteä, huh huh.

No nyt on Punkki yökylässä ja oottelen että se heräis, sitten pikkuhiljaa virittelemään grilliä ja iltapäivällä kohti Brysseliä. Sieltä parin tunnin matka autolla kohti Graspop-festivaalia, jossa tänäiltana Judas Priest, huomenna KISS! Vaikka mua taitaa kiinnostaa enemmän Helmet, toivottavasti se esiintyy sopivaan aikaan että pääsis vilaseen.

Juhannusyskäsy takana ja lisää tulossa

2008-06-26T09:03:00.012+03:00

Jooh tulipa käytyä taas pikku mutka. Aamulla sianpierun aikoihin piti olla kentällä ja matka jatku sitten Düsseldorfista bussilla Eindhoveniin. Effenaar oli venuen nimi ja oikein toimivaksi havaittu paikka. Lavapään talkkari ei ihan terävimmillään ollu, tais pilven polttelu kiinnostaa enemmän. Valitettavaa, mutta maassa maan tavalla. Keikka meni muistaakseni ihan ok. Tuli nähtyä tuttujakin, Usan merch-tyttö Katrinalla oli syntyny romanssi Epican kitarateknikon Willemin kanssa ja tulivat sitten katteleen keikkaa. Ainiin ja Epica-rundilta tuttu kiertuemanagerin assari Eva oli kans löytäny tiensä aftershow-tilaan. Kamat autoon ja unta palloon, en tosiaan tainnu jaksaa pitkään valvoa.

Aamulla herätys kun oltiin vielä Ranskanmaalla ajamassa kohti Espanjaa. Luvassa siis ajopäivä. Ajopäivän aikana on mm. hyvä asentaa Windows uudelleen koneeseen. Jonku ajan päästä suolisto alko toimimaan ja nälkäkin vaivas, joten oli pakko pysähtyä. Patongit ja jugurtti mukaan ja matka jatkuu. Iltapäivällä oltiinki jo Espanjan puolella ja mäkkäristoppi oli pakollinen kun Autogrill ei tarjonnu meille oikeastaan mitään. Samalla kävästiin viereisessä supermarketissa, josta "napakympin kaitsu" eli Henrik löysi itelleen öh... hienot kesäkengät. Varsin heteroa hommaa siis. Iltasella päästiin perille Bilbaoon, jossa meille olikin varattu Sheratonista suihkuhuone. Läheiseltä ostarilta löyty Ben&Jerryn koju josta Punxun kanssa otettiin loistavat pirtelöt. Suihkut päälle ja kohti festarialuetta.

Bussissa nukutun yön jälkeen könysin aamupalalle. Sain viimiset kuivuneet paistetun kinkun palat ja kananmunat. Leivänpaahdin oli myös, mutta sille ei ollu hoidettu virtaa. Meanwhile, kaupungin miehet päättivät pestä koko kadun, vaikka se ei ollu ees mitenkään likanen. Espanjalaisuus on just tätä.

Vaihto olikin äkkiä käsillä. Ei se ihan ekalla osunu kun oli PM5D ja muistikortti ilmeisesti tyhjä, mutta eipä menny Joséllakaan piuhat ihan oikein. Piti sitten alottaa puhtaalta pöydältä ja suht nopsaan tuon teki siedettäväksi. Orkan poikien bändi lavalle ja 50 minuuttia hikoilua, nopea purku ja syömään. Ei ollu raposta ruokaa. Suola ja pippuri olis hyviä mausteita jos niitä ois. Mutta eipä ollu iltaruokakaan oikein herkkua. Pastaa, riisiä, jotain ällöttävää kalkkunaa ja mustekalaa. Ei tuo mustekala oikein lähteny. Muistaakseni eka kerta kun sitä söin. Ensin näyttää semmoselta koteloituneelta alienilta ja kun sen leikkaa kahtia, tulee jotain ällöttäviä lonkeroita jotka muistuttaa predatorin suuta. Kaikenlisäksi tämä tarjoiltiin vielä omassa musteessaan. Maistu vähän niinkö kanalta tai sieniltä, mutta oli niin ällöttävän näköstä että ei haluttanu syödä. Riisi oli ihan hyvää, oishan siihenki voinu jotain maustetta ehkä laittaa. Paskin catering miesmuistiin.

Otettiin muuten pari viikkoa sitten rouvan kanssa koira, seuraavaksi koiran terveiset lukijoille: "m . vbtuhj7y"

Missattiin oikeastaan kaikki hyvät bändit, kun piti jo illansuussa lähteä ajeleen kohti Ranskaa. Clisson oli kaupungin nimi (eipä tullu nähtyä siitä paikasta vilaustakaan) ja kekkerit oli nimeltään Hellfest. Aamu vaikutti lupaavalta. Aamiaiseksi oli nimittäin muroja, kahvia ja patonkia. Ei juustoa, ei jugurttia, ei kinkkua, ei vihanneksia tai hedelmiä, ei edes maitoa. Tervetuloa Ranskaan. Eniten harmitti, kun edellisenä päivänä Espanjassa valitin ruoasta. Saatiin mm. yhet ruokaliput heti alkuun, jotka käytettiin heti klo 12 kun lounasaika alkoi. No se oli ihan ok, ei mitään sairaan hyvää mutta ei pahaakaan. Kiertuemanagerina tällä kertaa toimiva Punk sai hommattua meille liput vielä iltaruokailuun, well done. Sitte lavalle. Oli kaks samankokosta lavaa vierekkäin ja toisella soi kun toisella vaihdettiin. Jossain kauempana oli vielä telttalava jossa yöllä soitti mm. Impaled Nazarene. Aika hauskannäkönen yhistelmä oli XL3:sta. Halusivat välttämättä käyttää houselistia. Väliin jäi aika paljon tyhjiä kanavia. No, satuinpa näkemään sen taulukon, että kaikki ne vetää samalla listalla, otan osaa. Tähän väliin julistan: houselist on perseestä. Varsinki jos on kyseinen kombinaatio. Täytyy juosta toisen tiskin toisesta päästä toisen tiskin toiseen päähän. Tietenkään kaikki kanavat tiskissä ei toimi ja kuulokeulostulo surisee. Onhan se XL3 soundi hyvä, siitä ei pääse mihinkään, mutta oma suosikkini on kyllä kevyesti uudempi versio XL250. Oisko ikä XL3:ssa jo haittaamassa, mutta mulle ei ole tullu lyhyen urani aikana yhtään ainoata täysin toimivaa konetta vastaan. Ja jokaisessa on se kuulokeulostulo pitäny jonkulaista ääntä. Varsin epätoivottavaa. Mitä XL250:a on käyttäny Levillä ja Tavastialla ja maailmallakin, niin mahollisuus onnistumiseen on ollu huomattavan korkea. Sillä vetelee stereoauxien ansiosta luurit, eikä ne nappulatkaan niin lähellä oo etteikö vois monona vetää. Cue-ominaisuudet loistavat. Eikä oikeastaan yhtään turhaa nappia. Mun suosikki, sanokaa mitä sanotte.

Ennen meitä sekä Espanjassa ja Ranskassa lavalla oli Airbourne. Aika pirun hyvää rokkia. Ac/dc on pojille varmaanki tuttu bändi, ei siis mitään mieletöntä säveltaidetta, vaan pirun kovaa meininkiä. Biisit kulkee kuin juna, tsekatkaa jos on tilaisuus.

Ainiin, eksyin vähän aiheesta. Jooh, ei siis insertit osunu kohilleen mulla eikä etupäässä, niitä sitten väänneltiin ja käänneltiin. Minkäänlaista huutolinjaa ei myöskään etupään ja monitoripään välille oltu saatu, oli hieman haikeaa kommunikointi. Ihan kohtalaisesti kai siitä kuitenki selvittiin. Ois voinu huonomminki olla asiat. Ei jaksettu iltaruokaan asti, vaan kiertuedamageri hoiti meille (taas) big macit. Mahtavuutta näillä festeillä oli ilmanen hieronta ja ilmanen parturi! Ainakin bassotaiteilija Paasikoski tais kävästä hieronnassa, itsehän uskalsin tukanleikkuuseen. Olinkin jo sen tarpeessa, ja tyyppi leikkas tosi hyvin! Ei harmittanu. Illalla kuitenki piti taas vähän miettiä miks näissä hommissa on. En tullu kovinkaan montaa asiaa mieleen, kunnes muutaman drinkin jälkeen Apocalyptican miehistö liitty seuraan. Siinäpä se varmaan suurin syy: alalla on niin paljon hyviä ja mukavia tyyppejä. Ranskassa oli muuten hyvännäkösiä pullia, harmittaa vieläkin etten ostanu yhtä.

Seuraavana päivänä kotiin ja Helsingissä olikin aika hyvä ilma. Kotoilua sitten muutama päivä. Illalla tänään katteleen Nightwishia Kaisaniemeen jos Markku sai hommattua liput (kiitos!), Punkki tulee vissiin yökylään joten huomenna grillataan päivä ja iltasella kohti Belgiaa hieman yli vuorokaudeksi, josta sunnuntaiaamuna pikapikaa kentältä Tuskaan. Palaamme asiaan.

Juhannusviikko

2008-06-17T18:14:00.003+03:00

Jep tuli oltua monitorivahtina Myötätuulirockissa. Ihan hyvät kekkerit. Lauantaina tein kaikki muut paitsi Staminan ja 69 Eyesin. Sunnuntaina olikin sitten erillä tavalla raskas päivä, itse en tainnut tehdä kuin Ensiferumin, jonku norjalaisen aktin ja Sturm Und Drangin. Viimeksi mainittu oli meikäläisen mielestä melkeenpä paras esiintyjä koko juhlilla. Vaikka oli se Hardcore Superstar ja tietysti Rainbow-miesten orkka molemmat kans aika hyviä. Viikonlopun ainoa kierto tuli Turisaksen linjatsekissä haitarimikistä semmonen 10 kilon kiekasu joka kesti noin sekunnin, eli ihan hyvin. Hyvin menneet juhlat pitikin sitten tietysti pilata viinan läträämisellä ja muulla sekoilulla, anteeksi vielä kaikille.

Aamulla lähtö Eurooppaan. Luvassa yks klubikeikka Hollannissa, välipäivä ja festarikeikat Espanjassa ja Ranskassa. Liikutaan bussilla, joten puolittainen lomareissu kai tulossa.

Lomat lomailtu

2008-06-11T23:03:00.003+03:00

Viikko meni taas äkkiä. Oulussa oli ihan hyvät kisat vaikka yleisömäärä ei juuri päätä huimannukaan. Kaikki oli muuten vissiin ihan ok ja sillai. Muut kulki autoilla, ite lensin. Muutama sananen taas lentomatkailusta: Kyllä tympäsee kun oon vuoden sisään ainaki sen 20 kertaa sahannu näitä kotimaan matkoja, oisko ajoissa oltu perillä ehkä 2, korkeintaan 3 kertaa. Meno suju ihan kivasti, mutta paluulento oli jo lähtiessä pari tuntia myöhässä. Junalla oisin ollu nopeammin perillä. Ei se mitään jos matka kestää, mutta vituttaa kun menee kaikki suunnitelmat aina pieleen sen päivän suhteen. Tai varsinki kun yleensä lennän puoliltaöin etelästä Kemi-Tornioon ja sieltä tulee joku hakemaan. Lento on AINA vähintään 30 minuuttia myöhässä ja kyydillä aamuseiskaksi töihin. Siitä kun kahen maissa yöllä sitten kotiutuu, niin ehtii päivätyöläiset ehkä kolme tuntia nukkua. Kuitenki lentoyhtiöt on ihan vitun tarkkoja että jos ostat lipun kuukautta ennen, et voi sitä kolme viikkoa ennen matkaa vaihtaa. Kuka korvais sen menetetyn ajan elämästä, joka toisten mokailujen takia menettää. Tympii.

Toinen asia mikä lentomatkailussa vituttaa, on ne kanssamatkustajat. Onhan siellä ihan fiksuakin porukkaa mukana tottakai, mutta nämä uunot joita nimitän "ekakertalaisiksi", pistää vihaksi. Siis se porukka joka boardingin alussa hyökkää kuin hyeenat jonottaan. Sen jälkeen ei ookaan enää niin justiinsa vaikka töllistellään keskellä käytävää. Sitte kun on lipussa merkityt paikat, niin ei niitä voi tietenkään käyttää vaan pakko ottaa joku ihan mielivaltanen paikka. Sitte kun joku haluaa tulla istuun omalle paikalleen, menee koko maailma sekasin kun täytyy miettiä että kuka istuu tässä ja siinä. Lisäksi tönitään muut ihmiset tieltä että saadaan omat kamat sieltä hattuhyllyltä pois. Tietenkään ei ole edellisenä iltana saatikka aamulla käyty pesulla, vaan vanha viina, ummehtunu partavesi ja hiki haisee aivan käsittämättömän oksettavalle. Ainiin, en muistanukaan mainita että turvatarkastukseen ei tietenkään voi valmistautua etukäteen, vaan vyö pidetään housuissa loppuun asti, kolikoita ei oteta taskusta pois, vesipullo unohtuu kassiin jne. Ihan niinkö lentäminen ei ois jo tarpeeksi vittumaista muutenki, täytyy vielä olla näitä ihme uunoja liikkeellä.

Joo ja sitte vielä yks juttu! Eikö siitä Nokian kännykästä saa sitä tervehdysmelodiaa pois? HIEMAN tympäsee kun oot ensin saanu kärsiä noista edellämainituista asioista ja pinna kireällä ja rapula ja vituttaa, ja kun viimein huokaat helpotuksesta että tästä alumiiniputkesta kohta pääsee ulos raittiiseen ilmaan, niin eiköhän kuulu se tididitittidii noin neljätuhatta kertaa kun porukka starttailee kännyköitään. Toinen asia mitä kännykän käytössä en myöskään ymmärrä on näppäinäänet. Itteä ainaki vituttaa kaikki ylimääränen ääni mikä siitä vekottimesta lähtee. Toisekseen haluan minimoida kännykän käytöstä muille ihmisille aiheutuvan häiriön määrän pitämällä sen mahollisimman pienellä. En muuten myöskään oo niitä ihmisiä jotka kailottaa puhelimeen julkisella paikalla. Kuuluu se ääni sinne toiseen päähän vähemmälläkin!!!

No niin tulipas tilitettyä. Piti olla jotain Ylanderia, mutta olin käsittäny väärin ja ei ollukaan. Mutta ei se mitään. Lauantaina Saunaan. Hyvä ja tuttu porukka oli vastassa ja kaikki menikin pienestä alkukankeudesta huolimatta aika hyvin. Hitto kun mua jännitti ja hermostutti ennen keikkaa. Pitkästä aikaa Suomi-festareilla, eipä niitä tosiaan tainnu viime vuonnakaan olla meikäläisellä yhtään. Täytyy kyllä vielä mainita, että tekniikan puolesta näillä suomalaisilla juhlilla on yleensä ilo käydä, ja näkeehän siellä paljon tuttujakin. Tällä kertaa ei vaan ollu kauheasti aikaa jäädä höpöttelemään, sillä mökkielämä kutsui.

Ekana iltana olikin hyvät kelit ja seuraavana kans ihan ok, mutta sitten sato pari päivää ja päätettiin lähteä etukäteen kotiin. Viihtyyhän sitä täälläkin. Ens viikonlopulle piti siis kans olla kaikenlaisia muita hommia, mutta ei ollukaan. No, kesällä töitä saa yleensä tehä niin paljo kuin jaksaa, tämäkään viikonloppu ei tuo poikkeusta. Terveisiä tutuille, Myötätuulirockin lavalla tavataan.

Kuulumisia

2008-05-30T12:00:00.002+03:00

Välillä naputella sana kaks tännekin. Englannista selvittiin siis. Paska maa, harmaata ja ankeaa. Ruoho sentään on vihreää. Mutta kyllä oli kiva tulla taas kotiin.

Mitäs sitä muuta onkaan tapahtunu. Kävästiin pistokeikalla Bulgariassa. Kavarna oli paikan nimi ja kyseessä oli Kavarna-päivä. Uriah Heepin laulajan joku projektibändi oli päivän toinen akti, ja hyvinhän se veti. Kuulemma Bulgariassa tosi suosittu bändi. No sitten oli meiän vuoro ja vissiin se ihan hyvin meni. Matkat oli pitkät, noin 15 tuntia / suunta. Pohjoiseen matkaavilla tietysti rutkasti enemmän, johtuen huonoista lentoyhteyksistä. Mutta pelkkää matkantekoa siis lennot Bukarestiin via Amsterdam, ja autolla Bukarestista Kavarnaan noin viis tuntia. Hy-vä.

Kesäillan Valssit alko taas. Kävin paikkaamassa Jukkista Asikkalassa pari päivää. Kaks päivää siis nauhotuksia, meikäläinen tällä kertaa yllättäen etupäässä. Aivan hauskaa hommaa ja mukavaa vaihtelua, PA oli eri kumpanakin päivänä. Eka päivänä oli joku Aura-audion humppatankosysteemi, "ihan ok", parempi kuin se ns. array, mutta ei sitte kuitenkaan mitään ihan timanttia. Kyllä sillä veti. Seuraavana päivänä samantyyppinen tolppanokkakajariviritys, HK:n aktiivisetti. Mökää lähti kyllä roimasti enemmän kuin turkulaisesta, vaikka purkit oli pienemmät. Soundikin oli ihan kelpo vaikka vähän halvalta se yläkerta kuulosti. Esiintyjinähän oli mm. Finlanders ja Yölintu.

Mitähän muuta on tullu touhuttua. Lomailua enimmäkseen, en oo jaksanu kauheasti kysellä töitä kun on jotenki niin vituttanu taas koko ala. Paitsi nyt alkaa taas työntekokin maistumaan. On löytyny uusia tuttavuuksia työn parista, kivoja hommia saanu tehdä ok palkalla ja kelvollisissa olosuhteissa. Ens viikolla alkaa festarikesä sillä että meikäläinen lentää Ouluun keskiviikkoaamuna. Samana päivänä keikka ja torstaina kotiin. Perjantaina tie vie Katri Ylanderin lavapäähän ja lauantaina Sauna Open Airin lavalle kemiläisten kans. Siitä alkaakin meikäläisen viiden päivän mittainen kesäloma, jonka ajattelin viettää naisystäväni kanssa Keski-Suomessa mökkeillen, grillaillen ja rentoutuen.

Että tämmöstä.

Sheffield ja Dublin

2008-04-26T18:42:00.002+03:00

Vapaapäivän jälkeinen päivä on jostain syystä mulle aina jotenki raskas. Tottuukohan sitä sitte siihen makoiluun ja laiskotteluun, ettei enää huvittais tehä töitä vai mikä lie. Ei ollu kyllä niin mieltäylentävä klubikaan. Semmonen likanen ja rähjänen paikka, paskat kamat jne. Monitoripäässä oli niinki käsittämätön ratkasu, kuin Midas Verona. Mitä helevettiä sillä kaheksalla auxilla tekee nykyään. Lisäksi oli ehottomasti paskin Midaksen pöytä millä on näitä hommia tullu tehtyä. Huono soundi, paskat ominaisuudet ja tuntuma oli ihan leluosastoa. En suosittele kellekään, venicekin hakkaa tämän mennen tullen. Mielummin oisin tehny oikeastaan vaikka sillä. Ekaa kertaa tuli myös päivityksen jälkeen ajettua korvamonitoreita monona, sinnehän oli sitten ilmestyny huollossa pilotti päälle ja alkunauha pärähti käyntiin niin ettei langattomista kuulunu mitään - hyvä minä. Vähän piti juosta, mutta sain nopsasti pilotin pois. Peruskeikka, ei kai siinä mitään ihmeellistä sattunu. Takahuonetilat oli aika huonot, sapuskakaan ei juuri päätä huimannu vaikka olikin kova nälkä.

Hyvin valvotun yön jälkeen (kai sitä neljä tuntia tuli pätkissä yhteensä nukuttua siinä mörskässä) bussi ajeli aamulla lauttaan ja matka kohti Irlantia alko. Aika kova merenkäynti. Meikäläinen vietti matkasta puoli tuntia vessassa pidätellen oksennusta. Jotenki vaan otti koville, enpä ollu ainoa.

Piti tehdä crossload, eli kun bussi ei mahdu kadulle, pakataan kamat pakettiautoon ja sillä sitten kamat venuelle. Talon porukkaa ooteltiin tunteroinen ja kamat olikin melkeen valmiina. Keulassa Digidesignin D-show tiski - ja ylläri, digitaalisuudestaan huolimatta Ahti olikin ihan täpinöissään. L'acousticin vastahankittu PA myös. Lamput oli ilmeisesti kans kohtuu uutta tavaraa ja hyvääkin. Monitoripäässä ei sitten ollukaan viiteen vuoteen kuulemma käytetty lanttiakaan kehittämiseen. Ja sen kyllä huomas. Paskat SRX-kulmat, sentään MH3 tiskinä, dynamiikkaprosessointikin kohdillaan mutta ykskään kanava ei toiminu. Tiskissä ei ollu ees työvaloja, vedä siinä sitten. Eli meikäläiselle semmonen diipadaapa keikka. Kostoksi lupasin lähteä paikallisten kans keikan jälkeen viemään kamoja bussille, muut jäävät suihkuttelemaan ja mitä lie tekemään. Joutuvat sitten oottelemaan että oon käyny rauhassa suihkussa jonka jälkeen päästään lähtemään takasin. Nytpä tulikin mieleen, että eiköhän tässä meikäläisen tuurilla oo kuitenki pyyhkeet, lämmin vesi tai saippua tai joku muu vastaava loppu. Ihan sama, nyt on semmonen haisuli että käyn vaikka ojassa pesulla jos ei muu auta.

Oltiin oikeastaan tsekin puolestakin valmiita melko nopeasti. On tässä sitten hakattu intternettiä. Lämppäri saapu paikalle just, eli pari tuntia sen jälkeen kun me jo lopeteltiin. Nyt oiskin ehkä hyvä aika ottaa tirsat ennen kuin ruoka tulee tunnin päästä.

Kaks yötä siinä romussa ja sitte pääsee kotiin.

Puolivälin bileet

2008-04-24T21:14:00.002+03:00

Eilen oltiin Glasgowssa. Eipä paljon puheesta saanu selvää. Käytiin Tapsulin kans hakemassa päivällä ruokaa. Se tyyppi kassalla kysy vielä lopuksi jotain, joka kuulosti lähinnä "äyäuy", kysyin sitte että "täh" niin tyyppi ottaa vähän rauhallisemmin: "carry a bag" tai jotain. En tajua miten ne ymmärtää toisiaan.

Ite venue oli oikeastaan aika hyvä. Kamat oli paremmat kuin aikoihin. Vanhempi XL250, Klarkin EQ:t, L'acousticin kulmat ja Klarkin dynamiikkaprosessointi. Mies oli vähän huono, ei ihan saanu semmosta ääntä sitte loppupeleissä tehtyä mihin oli pyrkimys. Lavalla esiintyny henkilö kyllä kehu, mutta itelle jäi vähän vajavainen fiilis. Talon henkilökunta oli myös tehokasta, oikein jäi hyvä mieli. Niin ja yleisökin oli tosi hyvä. Kaikki muut siis rautaa paitsi meikäläinen tinaa tai jotain peltiä. Juomalla se muuttu sitten ihan hyväksi iltaa kohden.

Aamulla heräiltiin siitä härvelistä. Maksettiin porukalla hotellihuone, niin nyt ollaan minä, Ahti ja Tapsa samassa huoneessa. Paikka on joku Bowness of Windermere tai joku semmonen, ei aavistustakaan missäpäin Englantia tämä on. Hieno hotelli, ja alko se kallis huoneen hintakin selvetä kun käytiin vilaseen alakerran kylpylää. Oli iso uima-allas, kaks erilaista saunaa, kuntosali jne... Kellään meistä ei tietenkään ole uimahousuja mukana, eikä jaksa ostaa 20 punnallakaan uusia, joten väliin tais jäädä. Harmin paikka.

Hieman nälättää, joten kai täytyy kohta jotain iltaruokaa alkaa keksimään. Ensin katon kuitenki Ganesin. Huomenna Sheffield, sitte mutka Irlantiin, sitte joku Dudley ja sen jälkeen Heathrowsta kotiin. Palaillaan.

PS. Kiitos Sennheiserin setä kun sait meille ne softapäivitykset. Nyt kelpaa.

Kaks takana

2008-04-23T02:25:00.002+03:00

Meinas olla pitkä päivä tuo eilinen. Lentokentällä piti olla jo aamukuudelta ja kone lähti ennen kasia Lontooseen. Perillä ooteltiin pari tuntia bussia jne. Vähän pääsi torkahtaan välillä. Aika paskan bussin olivat hommanneet. No, oishan se hassua jos olis vitun hyvä bussi ja sitte käytäis jossain rotankoloissa keikalla, eli nythän se menee niinkö samassa kategoriassa kun on paska bussikin. Nooh, ei nämä pari ekaa paikkaa nyt oikeasti niin paskoja oo ollu. Aika rähjäsiä vaan, mutta niinhän se on tässä maassa joka paikka. Eilen oli mulla joku kusenpolttama XL3, semmonen vanha malli. Kivahan sillä silti oli vedellä, vaikka se uudempi XL250 taitaa olla kuitenki meikäläisen suosikkitiski. Ihan hyvä keikka ja piti vähän olutta ottaa keikan jälkeen, ei kuitenkaan liikaa.

Nukuin siinä kuutiosenttimetrin kokosessa punkassa tosi huonosti, välillä piti mennä jopa kahen istuttavalle sohvalle etuloungeen nukkuun kun alko vituttaan se ahtaus. Niin, tosiaan tässä bussissahan ei ees oo kuin ns. etulounge, takalounge toimii kuskin makuuhuoneena. Heräsin monta kertaa vaikka olin menny kännissä nukkumaan, ei ihan kovin yleistä meikäläiselle. No hengissä selvittiin ja tultiin tänne Leedsiin heittään tänään keikka. Hankala roudaus. Keikka piti hoitaa toisessa kerroksessa, ei tietysti ollu hissiä vaan semmoset jyrkät portaat. Ai mitkä apukädet? Onneks ei ollu enempää tavaraa. Tulipa huitastua keikka Midas Siennalla. En oo aiemmin vetäny. Ihan kelpo soundi siinä oli, nappulat oli aika huterat ja melko halvan tiskin tuntu muutenki. Ei siinä silti kummempaa vikaa ollu, viime aikoina on tullu vetastua huonommillakin. Jotain itetehtyjä kulmia ja hassu paikka se vähän oli. Henkilökunta kuitenki miellyttävää, joka pelastaa aina paljon.

Huomenna ollaan jossain. Sitte vapaapäivä. En oo jaksanu ottaa yhtään kuvaa vielä. Eipä näistä nyt niin kovasti oo muutenkaan kerrottavaa. Ankea maa, en ihmeemmin perusta. Voittaa kuitenki monta muuta, päällimäisenä tulis mieleen esim. Ranska, Espanja, Kolumbia.... Tää on välillä vähän tämmöstä.

Terveisiä tutuille.

Kuulumisia + valmistautumista tulevaan

2008-04-20T15:29:00.005+03:00

Jopas onkin aika menny nopeasti. En sitten saanu sitä tilinpäätöstä viime reissulta tehtyä. Nyt reilu kuukausi reissun jälkeen kun muistelee, niin mieleen ei Jenkeistä jääny oikein mitään erityistä, Kanadasta että siellä oli kylmä, Etelä-Amerikasta taas jäi mieleen vähän enemmänkin. Yllätyksenä tuli, että siellä on niinkin siistiä ja sivistynyttä. Hyvää ruokaa ja hyviä työvälineitä. Meksiko oli tällä kertaa pettymys, en tiedä menikö jo reissuväsymyksen piikkiin. Toisaalta, taas sai meistä muutama vatsataudin, eli on siinä maassa jotain joka meille ei sovi.

Kotiin palauduttua on tullu touhuttua vähän vaikka mitä. Ensin lomailtiin naisystävän kanssa Ylläksellä viikon verran. Seuraavan viikon olinkin jo siinä uudessa kapakassa Taigassa viikon talkkarina. Aika hauskaa puuhaa, vaikka talo olikin aika kiireellä pukattu pystyyn. Oli sitten jääny pieniä sähköongelmia, pahoittelut vaan Kotiteollisuuden porukalle. Hieno paikka muuten, pienillä muutoksilla siitä tulee vielä hyvä klubi.

Ylläkseltä pääsiäisen jälkeen palauduttua vedin taas lonkkaa. Aika mukavaa semmonen, ei silti tullu missään vaiheessa aika pitkäksi. Viime viikonloppuna olin Viltsun kanssa tekemässä Helsinki Beer Festivalia Kaapelitehtaalla. Rakennus ajan kanssa kaikessa rauhassa. Ensin arvottiin kumpi tekee keulaa ja kumpi lavaa, mutta sovittiin sitten että meikäläinen pysyy lavapäässä. Perjantaina pari bändiä joista selvis aika helpolla, lauantaina ei tarvinnukaan tehdä kuin toinen bändeistä, koska Ylpöllä oli oma monitorijätkä. Mukavaa puuhaa. Lauantaina olin päivällä päivystysvuorossa ja tietysti telkkarista tuli Kärppien peli. Piti käydä Verkkokaupasta hakemassa semmonen usb-porttiin tökättävä digiboxi että pysty siinä juontokanavien availun lomassa seuramaan kuinka mestaruus meni pohjoseen. Joku Espoon Blues-fani kiekkojännäri tuli melkeen itku kurkussa mulle tilittään syitä miks Kärpät voitti, ihan fiksusti se kuitenki käyttäyty että eipä mitään. Ei päässy tällä kaudella kattomaan yhtään Kärppä-peliä, ens kaudella täytyy korjata virhe. Jääkiekon katsominen paikanpäällä on kuitenki rentoa hommaa.

Nyt perjantaina olin Gloriassa tekemässä Private Linelle monitoreita. Temi miksas ja siinä vaihdon aikana uhos että jos sillä ois oma blogi, se tilittäis. Enpä jaksa sen kummemmin tilittää, totean vaan että paskaa oli, mutta jos tyypit on jotain työllistettyjä niin eipä nyt voi hirveästi oottaa. Kuka siellä sitten lie vastuussa, en tiedä. Vois ees ne piuhat olla 1) ehjiä, 2) määrältään riittävät, 3) pois jaloista lavalla vedon aikana, 4) kytketty oikeisiin reikiin. Aika vähän jaksaa tänä päivänä kiinnostaa onko kamat hyvät vai huonot jos ne ei toimi. Tais kyllä olla joku user error korvamonitorien kans, että eipä voi kaikkea toistenkaan syyksi panna. En kyllä vieläkään käsitä mikä siinä meni väärin.

Lauantaina eli eilen olin Apollossa talon teknikkona tuurailemassa. Bändi oli sama kuin edellispäivänä, joten ei soundcheckejä. On se vähän kummallista aina alkaa miksuutteleen toisen jäljiltä, kun ei välttämättä tiedä mitä missäkin asiassa on ajateltu. Ja on kyllä melko vaikea mökkikin se Apollo. Ekan setin vedin aika hiljaa, se kuulosti ihan kohtalaiselta. Kahen seuraavan setin aikana alko korvat väsymään, joten alko kuulostaan paskalta. Jotain sille yritin tehä, ja nousihan se kokonaisvolakin sitten loppua kohden. Kai se ainaki etäisesti musiikkia muistutti, kun ihmiset tanssi. Bändi oli kyllä hyvä, nimeltään Akaga.

Tänään pitäis sitten pakata ja siivota kämppää. Aamulla lähtee kone klo 7:45 Lontooseen. Semmonen reilu viikon reissu, uutena maana mulle tulee Irlanti. Sieltä kun kotiutuu, niin Ylläs kutsuu taas lomailun merkeissä. Vapun jälkeen kun palautuu, niin heti seuraavana pävänä luvassa pistokeikka Bulgariassa, sielläkään ei oo aiemmin tullu käytyä. Jotain kesäsuunnitelmia on, mutta varsinki heinäkuu on melko tyhjä. Jos joku tarvii työvoimaa ja haluaa päästä osalliseksi tämän blogin tarinoita, ottakoon yhteyttä.

Tarinoita jatketaan varmaan lähipäivinä tien päältä taas. Tiedossa mulla on työnantajan nimen lisäksi ainoastaan lähtevän ja saapuvan lennon ajat, sekä paikkakunnat missä pitäis minäkin päivänä olla, että sillälailla.

Meksiko / Ohi on!!!

2008-03-07T07:16:00.002+02:00

Jooh oli siinä vähän matkustamista että päästiin Meksikoon. Bogotan lentokenttä Kolumbiassa aiheutti sen, että vihaan tästä lähtien kaikkia kolumbialaisia. Nehän tappo sen jalkapalloilijanki muutama vuosi sitten MM-kisojen jälkeen kun se oli tehny oman maalin. Viljelevät huumeita. Shakira. Eikö tuossa oo jo aika monta syytä. En jaksa nyt enempää tilittää, mutta siinä ei järjen tai järjestelmällisyyden kans juurikaan ollu tekemistä kun ne tyypit läpivalaisi ja tutki ja penko ja tunnusteli ja kyseli meikäläisen laukut, vaatteet, kirjat, tietokoneen, ruumiin, laukut, ruumiin ja pitihän se noin neljä kertaa kysyä vielä minne oon matkalla ja mistä tuun ja minkämaalainen olen ennenkö alko asia selviämään. Kovasti kiinnosti myös tietää paljonko mulla on mukana öööö jotain mutta kun ei se muistanu englanniksi sitä sanaa minkä määrän se halus tietää, niin kai se oli ok ja sain mennä läpi. Paska maa. Eläköön Hugo Chavez!

Lennon aikana tuli koettua myös elämäni pahin turbulenssi. Siinä jalat löi kyllä loukkoa aika tehokkaasti ja jännitti, mutta hengissä selvittiin. Vieruskavereilla lensi juomat ympäri konetta.

Illalla myöhään Mexico Cityyn syömään huono burgeri ja nukkumaan muutamaksi tunniksi, kunnes piti herätä joskus aamukuudelta ja lentää Monterreyhin jossa illan keikka. Tälläkin kertaa siellä Cafe Iguanassa oli kamat rikki. Kulmamonitorit kuulosti vähän hassulta, totesin että linkkipiuha kääntää vaiheen. Talon jätkä yritti tarjota ratkaisuksi kulmien paikan vaihtamista keskenään. Yritin selittää, että ei se asia siinä muutu miksikään kun toinen on aina vaihevirheessä verrattuna toiseen. Ite piti sitten pari piuhaa tekasta siinä, ratkeshan se homma niinkin. PA oli myös varsin lystikäs. Ei vieläkään olleet ehtineet korjata niitä jo puoli vuotta sitten rikkiolleita suppasia. Lisäksi ala-middle ja ylä-middle oli ristissä. Aika "hauska" stereokuva, kun vasemman puolen botne ja yläkerta tulee vasemmalta mutta keskialueet oikealta, ja sama päinvastoin. Ja näin ne paikalliset on varmaan vetäny kuukausitolkulla. Vittu kun vituttaa käydä tuommosissa paikoissa. Rideria ei myöskään oltu jaksettu lukea. Joutuivat sitten kovasti kiroten vaihtamaan etupään ja monitoripään tiskit päikseen, mulle tarjottiin jotain 10-auxista GL3300:sta ja Ahti ois saanu vetää ämseiskalla. Normaalitilanteessa ois kyllä kelvannu, mutta ei tuommosessa paikassa huvita tulla juurikaan vastaan missään asiassa. Sori vaan. Koittakaa ens kerralla hoitaa paremmin. Korjasin myös vasemman puolen sidefillin kun siinä ei pelannu diskantti ja keskiääni piti kummaa meteliä. Ei edes kiitosta tullu. Enpä sitä oottanutkaan. Toivottavasti tänne ei enää tarvi palata. Keikan jälkeen takas hotellille ja muutama tunti unta ennen varhaista aamuherätystä.

Aamulla lennot takas Mexico Cityyn ja hotellilta melkeen suoraan venuelle. Taas oli M7CL vastassa, PS15 kulmat ja herra nimeltään Max hoiti produktion. Kyllä kiitos. Itellä meni aika nopsasti kaikki, etupäässä jotain patchiongelmaa joten ooteltiin. Tsekkauksen jälkeen takas hotellille ja kolme varttia unta. Sitte keikka, ja olikin aivan hyvä keikka. Itellä onnistu hommat aika hyvin, vaikka toinen PSM600:sta heitti toimimasta kesken keikan. Eipä tästä mitään ihmeempää jääny mieleen vaikka siitä nyt ei oo kuin pari tuntia kun hommat ohi. Tais olla jo mieli vähän kotimaassa.

Huomenna kotiin!!! On tätä ootettu. Ja on kuulemma ootettu kotonakin. Hyvä vaan, on mukava palata. Seuraavaksi luvassa pari päivää jetlagista toipumista, sen jälkeen lomaileen vastahankitulle OMALLE mökille Ylläkselle (jos lukijoita kiinnostaa jatkossa vuokrata mökkiä, niin yhteydenottoja). Kirjottelen loppuyhteenvedon kiertueesta sitten taas muutaman päivän päästä, kun on saanu vähän välimatkaa ihmisiin ja tähän hommaan. Kiitos vaan kaikille osanottajille.

Argentiina ja Peru

2008-03-04T06:40:00.013+02:00

Jees Argentiinassa oli hieno viiden tähden hotelli ja englantiakin puhuttiin kiitettävästi. Hotellihuoneen ikkunasta oli kivat näkymät, kts. kuva. Venue oli aika iso, katto taisi vuotaa ja hiki valua, mutta muuten ihan ok. Yleisöä oli päälle 4000, niistä lähti vähän meteliäkin. Digi-Yamaha -rundi jatkuu, tänään vuorossa M7. Heräsin aamulla hyväntuulisena, mutta sitten tuli möksö ja alko tympäseen moni asia. Ei siitä sen enempää. Onneks se päivä meni ohi ja seuraava tuli.

Ei tosiaan ehtiny Buenos Airesia näkemään sen kummemmin. Tai oishan siinä päivällä jokunen tunti ollu aikaa, mutta linnoittauduin hotellihuoneeseen ja selasin nettiä. Keikkapaikan ruoka oli ala-arvosta. Kesken keikan joku heitti lavalle makkaran, siis semmosen kilon tangon jotain makkaraa. En tiiä oliko se vihje laihoille bändinjäsenille, almu köyhille teknikoille vai sattuko ne vaan tietämään kuinka huonoa ruokaa siellä sai. Kuuluisaa argentiinalaista lihaa ei päässy oikein kunnolla maistamaan, mitä nyt huonepalveluravintola toi mulle tenderloinia. Se oli ihan ok, ei mitään sairaan hyvää mutta kuitenki.

Seuraavana päivänä koettiin matka Buenos Airesista Limaan, Peruun. Lentokenttämuodollisuudet vei taas oman aikansa, ehdittiin kuitenki koneeseen. Lento kesti melkeen neljä ja puoli tuntia, mutta melko nopeasti se aika meni. Jännä kuinka tuommoset neljän viiden tunnin lennot ei tunnu enää missään. Eihän se oo kuin kävästä istahtaan. Luin kuitenki päivän aikana yhden kirjan. Niitä pitäis kyllä lukea enemmän. Oikeastaan me ei oltu Liman keskustassa, vaan tämmösessä kauppa- ja liikekeskuksessa kuin Miraflores. Vähän ehkä enemmän turisteille suunnattua aluetta. Mutta toimi hyvin, kun ihmiset puhu englantia, pankkiautomaatteja oli joka kadunkulmassa jne. Poliisejakin oli pari joka kulmassa ja joku partioi vielä kadunväliäkin, joten tais olla aika turvallista. Tsekin jälkeen käytiin vähän kävelemässä. Oli melko hieno ranta, ois tehny mieli vähän pulahtaa mutta aika ei antanu myöten. Jotain tuliaisostoksia yritettiin tehdä, ite en oikein löytäny mitään. Räpsin sitten aikani kuluksi hienoja kuvia auringonlaskusta.

Entäs varsinainen keikka... huh huh. Oli kyllä semmonen firma hankittu että voi voi. EAWin 750 neljä läjää puolellaan, ei ehkä ihan riittäny ainakaan suppasten puolesta. Sama läjä oli mulla sidefilleinä. Jotain niissä oli vialla ja pahasti, nappulat oli kaakossa eikä tullu oikeastaan muuta kuin keskiääntä. Yritin niille paikallisille selittää tulkinkin välityksellä asiaa, mutta ei ne tajunnu. Vissiin ne oli normaalisti sen kuulosia vehkeitä. Ainaki täälläpäin. Touhua kuvaa hyvin se, että niistä 12" kulmista lähti enemmän alakertaa puheääneen kuin 2x18" suppasista. Minkäs teet, turvauduin sitten niihin kulmiin enemmän. Tiskinä oli semmonen vanha 'craft Delta. Lähes kaikki kanavat toimi, joten ihan ok. On se ehkä joskus 20 vuotta sitte ollu aika hyväkin pöytä, ja miksei sillä kulmahommia tekis, mutta noihin luurihommiin ei kyllä huvikseen lähtis. Ainiin, Sennheiserin huoltosedälle taas terveisiä, että eikö pantais sitten ens kerralla ne taajuudet kuntoon niistä meidän langattomista, ettei joutuis enää vetään tämmösillä paikallisten diipadaapasarjan romuilla. Ei ollu kivaa. Paikallisradio kuulu lähettimestä läpi vaikka kokeili vaihtaa kanavaa. En ymmärtäny. Näillä oli muutenki kaikenlaista kummaa kamaa. Ainaki joka toinen mikki oli jostain syystä teipattu sähköteipillä umpeen kuvan osoittamalla tavalla. Syytä voi vain pohtia. Mun mielestä siinä menee vähän tuommosen hintavan ja hyvän mikrofonin, kuten SM81, osa ominaisuuksista hukkaan, jos niitä ei pääse samalla tavalla säätään. Kuten säädettävä alapääleikkuri tai vaikka se -10 dB padi. Mikkitelineet oli myös semmosia etten oo aiemmin nähny. Puomin kun otti pois, niin se suora ständi oli pisimmillään meikäläistä ehkä rintaan asti. Laula semmosen telineen kans sitte. No joku ihme kapistus siihen sitte löyty, joka ei kyllä koko keikkaa kestäny vaan kieroonhan se artistin kovassa käsittelyssä meni.

Ainiin, ja se ikuinen tilitys kielitaidosta. Oon vahvasti sitä mieltä, että puutteet kielitaidossa peilaa jonku verran myös puutteita älykkyydestä. Empä itekään osaa espanjaa, mutta oisin sillon kesken keikan sen overheadin käyny ehkä vähän fiksummin vaihtamassa, kuin että ensin puoli biisiä tönisin bändin monitorijätkää pois tiskiltä että pääsen kuunteleen sen cuen päälle jotain kanavaa joka ei todellakaan toimi, sen jälkeen könyän väärän mikin luo, lasken sen telineen alas, vaihdan piuhan, alan hölöttään siihen mikkiin niin että hölötys tulee tietysti PA:sta ulos, ja sitten tyytyväisenä palaan takas paikoilleni. Tämä kaikki kesken biisin. Sitte kun se bändin monitorijätkä yrittää selittää englanniksi jotain mitä en tajua, katon sitä suu auki. Sitte kun vihdoin tajuan että ahaa olinkin jo aiemmin päivällä tehny patchin väärin ja se olikin väärä mikki jonka äsken korjasin, ja meen takas lavalle ja teen saman homman kuin edellisellä kerralla sille väärälle mikille. Jeah! Ei siinä voinu kuin nauraa. Koko hommaan meni aikaa varmaan viis minuuttia ja loppujen lopuksi ne molemmat overheadit osotti johonki ihan vittuunpäin. Tais siinä orkesterin poikiakin jo vähän hymyilyttää kun se äijä teki sen homman niin päin persettä. Päivällä ne tosiaan patchaili tomikanavia sen puoli tuntia. Minkäs teet kun ei onnistu. No, tää on vähän tämmöstä. Yleisö kuitenki tykkäs ja mikäpä siinä, onneks se on jo ohi. Keikan jälkeen hotellin aulabaarissa special illallinen: big maceja ja omat viinat. Ei ehkä ihan onnistuis Suomen ravintoloissa. Myös vanhoja suomalaisia tuttuja tuli tavattua.

Saatiin pestyä pyykkiä tänään, palauttivat tietysti taas kaikkien pyykit siinä yhessä ja samassa säkissä joten jouduttiin vähän arpomaan mikä vaate oli kenenki. Pitäis vielä pakata laukku ja käydä suihkussa. Unettaakin jostain syystä aika kovasti. Luvassa aikanen herätys. Kolumbia on alkanu kuulemma uhitteleen Ecuadorille ja Venezuelalle, saa nähdä miten käy meidän huomisen lennon kun mennään tosiaan Bogotan kautta Mexico Cityyn. Siellä ollaan yötä ja aikasin aamulla lennetään Monterreyhyn. Sama persereikä kuin viime syksynä. Oli aika arse, enkä ymmärrä miks se pitää taas tehdä. Mutta sinne mennään minne johtaja määrää. Palaamme asiaan varmaanki sitten sieltä. Tai jostain.

Brasilia

2008-03-01T03:04:00.013+02:00

Jaaha, onkin mennyt muutama päivä kun on jaksanu viimeksi päivittää. Poi-kien blogeissa on tärkeimmät jo tullu esille, joten pikainen kertaus vaan. Neljän tunnin lento Santiagosta Sao Pauloon. Olikin melkeen ilta kun päästiin perille. Käytiin syömässä ravintolassa, josta käytetään nimeä 'churrascaria' Brasiliassa. Oli aika erikoinen meininki. Aluksi tuotiin siis pöytään lappu jossa oli kuva lehmästä joka oli jaettu 21 osaan. Sen jälkeen otettiin lautanen ja kierrettiin salaattipöytä läpi, josta löytyi varmaan toistasataa erilaista salaattia, leikkelettä ja lisuketta. Sitten istuttiin pöytään ja sen jälkeen alko kuhina. Erilaista lihaa vartaissa tuli pöytään jatkuvalla syötöllä. Tarjoilija kerto aina mikä numero siitä elukasta tällä kertaa oli kyseessä ja leikkas siivun jos halutti maistaa. Aika paljon tuli syötyä. Hyvää oli. En ois uskonu että yks ja sama elukka voi maistua eri kohtaa ruhoa niin erilaiselta. Eipä ois muutama vuosi sitten uskonu että tämmöseen tulee lähettyä mukaan. Sillon oli meikäläinen nimittäin kasvissyöjä, useamman vuoden vieläpä. Niin, viinat, jälkiruuat ja sensemmoset kuulu hintaan, promoottori sen kylläkin tarjos. Ei ehkä Suomessa menestyis tuommonen paikka, tai sitte pitäis olla vähän kalliimmat hinnat kun täällä se oli jotain 15 euron kieppeillä per nokka.

Seuraavana päivänä keikuli. Ihmettelin yöllä, että mitähän porukkaa siinä kadulla kiljuu ja huutaa koko yön, niin venue olikin kadun toisella puolen ja varmaan viitisenkymmentä fania oli jo jonottamassa parhaille paikoille. Aamulla sitte venuelle ja hyvältä näytti. M7CL, pari siivua jotain en muista mitä sidefilliä per puoli ja niitä Turbosoundin tupla-12" kulmia. Synat kuulosti aika hyvältä niistä, mutta eihän niissä lopulta ääntä piisannu kun oli vaan yks komero per ukko. Ei valittamista. Mikkitelinevalikoima oli vähän hassu, herra artisti halusi sitten käyttää tämmöstä vähän erikoisempaa telinettä laulumikrofoniaan varten. Niin joo ja bändi ei taaskaan tehny soundcheckiä, niin Teknikin treenit, nyt oli tosin joku tyyppi tuuraamassa rummuissa kun Tapsuli skulas skepaa. Ei siitä keikasta sitte oikein hyvä tullu, tai ainaki alko niin tympäseen että päätin juopasta vähän viinaa. Loppu onkin historiaa.

Seuraavana päivänä (aamuna) lento Curitibaan vissiin tunti ja maailman pisimmältä tuntuva automatka kentältä hotellille. Siinä sitten rapulaa ja morkkista ja nukkumista ja syömistä jne. Illalla kun heräs päikkäreiltä, olikin taas tullu flunssa. Kummaa hommaa kun vasta reilu neljä viikkoa ollu reissussa ja nyt jo kolmatta kertaa kipeänä.

Eipä tullu paljon yöllä nukuttua ja aamulla joka ränni tukossa ja väsyneenä työmaalle. PM5D mua siellä jo oottelikin, Adamsonin array PA:na ja sidefilleinä. Keulassa oli myös kyseinen tikitiki, joten istuskeltiin pari tuntia loppu-crew:n voimin kun ooteltiin että herra analogimies pääsee nykytekniikkaan sisälle. Tuli nähtyä myös aika hauska räkki. Pari Behringerin prossaa samassa räkissä Dolby Laken prossun kans. Vähän sama kuin jos ois autotalli ja siellä kaks autoa joista toinen vaikkapa Talbot ja toinen Cadillac. Tuosta toisesta kuvasta en oo ihan varma mitä se esittää. Suihku sen kai pitäis olla, en vaan oikeen ymmärrä mistä veden pitäis tulla ja mitä ihmettä. Ei tsekkiä ja aika kylmiltään tuli mentyä illalla keikalle. Käytiin Tapsosen kans käveleen siinä hotellin nurkilla, mutta ei löydetty miellyttävää ravintolaa joten ravintola nimeltään room service sai toimittaa.

Oli muuten aika erikoinen meininki hotellissa. Vissiin viiden tähden hotelli, siistit huoneet ja kaikkea, mutta minun huoneesta oli unohtunu saippua. Kun en jaksanu shampoolla tai hoitoaineellakaan käsiä pestä, niin soittelin sitten respaan. Muutama puhelu ja noin vartti meni kunnes löyty langanpäähän joku joka tajus sen verran että mulle pitäis tuoda saippua. Ihme meininki. Luulis että löytyy kielitaitosta henkilökuntaa, ja jos ei löydy, niin jollekki alkeiskursseille edes. Kaikkein koomisinta on, kun tyyppi sanoo mulle portugaliksi langan päässä ettei puhu englantia, sanon sille suomeksi että voitko hakea puhelimeen jonku joka puhuu, niin se vaan jää oottamaan sinne jos olisin vaikka oppinu itse puhumaan jotain muuta kuin suomea tai englantia. Jeah, no onneks sain saippuan. Illalla sitten kun tosiaan tilaan huonepalvelusta ruokaa, niin puhelu menee ravintolaan ja sain esitettyä että nyt olis nälkä, niin tyyppi ottaa huoneennumeron ylös ja kiittää. Sen jälkeen luuri kiinni. Aattelin että no joo jospa sieltä joku tulis menun kans kohta. 10 minuuttia ja ovelle koputtaa äijä jolla on tarjotin kädessä. Tarjottimella kaks pulloa vettä. Näytin vatsaa että nälkä ois, ei jano. Kaivoin jostain huonepalvelun menun ja näytin sille sitten listasta että kanakeittoa kiitos. Jonku ajan päästä sitä sitten sai, hyvää oli. Tuo kielitaito on kyllä semmonen juttu ettei näillä reissuilla koskaan lakkaa ihmettelemästä sitä. Ja kun sitä kielitaidotonta porukkaa kuitenki tapaa tuolla kaupungilla, niin sitten semmoset paikat joissa luulis joskus muulloinki ulkomaalaisia pyörivän kuin Sonatan rundeilla, kuten hotellit, lentokentät jne. niin ei helevetti. Sieppaa. Ai niin unohtu että edellisenä päivänähän kun yritin huonepalvelusta ruokaa, niin ei sillonkaan onnistunu. Piti mennä hissillä alakerran ravintolaan ja kertoa siellä toivomus. Tai siis osoittaa menusta se kohta missä luki toivotun ruokalajin nimi. Ja sen jälkeen tavata huoneennumero. Mahan sai kuitenki täyteen.

No joo tänään sitte tänne uus päivä ja uus yritys. Tultiin siis tänne Argentiinaan ja Buenos Airesiin. Pari lentoa ja vähän autoilua, ei paha matka vaikka olikin pirun aikanen herätys. En tienny tästä paikasta etukäteen juuri mitään muuta kuin että Maradona teki kädellä maaleja. Aika iso kaupunki. Kuulemma 20 miljoonaa asukasta. Ja rumia taloja. Ja hieno hotelli. Josta en jaksanu poistua koko päivänä. Täällä puhuttiin englantiakin. Huonepalvelukin toimi. Päivällä tilattu burgeri oli ihan hyvää ja nyt iltapalaksi tilattu kananuudelikeitto kans, vaikka ei siinä kanasta tai nuudeleista ollu tietoakaan. Keitto kuitenki.

Nyt on siis tämä Latinalaisen Amerikan osuus tullu vedettyä Yamahan digitiskeillä, 2 x PM5D, LS9 ja M7CL molemmat yhesti (jokohan lähtis jonku sortin endorsement???). Saa nähä mitä on huomenna. Viikon päästä kotiin. Oon kyllä aivan valmis jo, oikeastaan ollukin jonku aikaa. Nyt ei jaksa kirjotella enempää. Palataan asiaan kun huvittaa ja kiinnostaa.

Uutta ulkoasua

2008-02-25T07:36:00.002+02:00

Virittelin blogin ulkoasua vähän trendikkäämmän näköiseksi. Kuvien sommittelu vanhoissa postauksissa voi olla vähän sitä sun tätä. En jaksa korjata, joten pahoittelen.

Niin joo, ja tuo postauksen aikaleima on aiemmin ollu mitä lie. Vaikka tälläkin hetkellä sijaintini aikavyöhyke on jokin aivan muu kuin GMT +2, niin laitoin silti oletusajaksi Helsingin ajan.

Kuukauden kuuntelu: Midas saa kyytiä!

Chile

2008-02-25T05:46:00.000+02:00

Ekan vapaapäivän jälkeen olikin sitten Latinalaisen Amerikan eka keikka. Punksun kans aamu-uinnille ja aamupalalle, sitten pikkuhiljaa venuelle. Vähän epäilytti aluksi että mitähän tästäki tulee, mutta kaikkihan olikin tosi hienosti. Iloinen jälleennäkeminen vanhan ystäväni PM5D:n kanssa, ihmeesti oli vähän unohtunu se käyttö. Mutta kyllähän se siitä kun vähän aikaa näpräs. Jouduttiin käyttään Mipron korvamonitoreita. Tais olla aika tarkkaan sama laite valmistajan logoa lukuunottamatta kuin erään saksalaisen tunnetun valmistajan, ei ollu hyviä muistoja näistä mutta pakko käyttää kun ei Sennheiserin taajuuksilla pärjätty.

Bändikin oli heränny, ja teki soundcheckin päivällä. Tais kyllä soittajapoikaa vähän jännittää kun asiat tuntu tsekissä vähän vaikealta. Aika kauan siihen saatiin tuhrittua ilman mitään sen radikaalimpaa. No eipä siinä, tsekin jälkeen ruuat naamaan. Oli kaks nättiä catering-tyttöä jotka tarjoili, hyvät oli ruuat. Jotain curry-tyyppistä kanaa ja riisiä sekä hyvää salaattia. Hotelille selaan nettiä ja torkut.

Porukkaa olikin saapunu aika hyvin, muutama tuhat sitä tais olla. Ihan kiva ja iso venue oli. Hyvä vastaanotto, bändi soitti pienestä jännittämisestä huolimatta aivan hyvin ja eikai siinä. Itellä oli fiilis vähän hakusessa, mutta orkesterin fiilis kai se tärkein on. Markon oon tainnu viimeksi nähdä lavalla noin energisenä vuonna 2005 Quebecissa, kun se kävi välillä rumpuraiserin toisellakin puolella. Elias (eli ystävien kesken Sali-Es) oli ihan liekeissä. Niin liekeissä, että säikähti omaa lauluaan monitorista ja luuli sieltä kuuluvan Henkan äänen. Sattuuhan sitä. Joo eiköhän tässä oo piikitelty jo ihan tarpeeksi. En koskaan pääse livenä härnäämään, niin täytyy sitten kirjotella blogiin. Hyvin te veditte.

Keikulin jälkeen tytöt oli järkänny hyvät sapuskat. Oli friteerattua rapua, pastaa, salaattia, lihaa, kanaa, hyvää punaviiniä... Vaikka mitä, ja tuli syötyä vähän liikaakin... Joka kostautui yöllä heikkona unena ja aamulla pienenä pahoinvointina. Hampaat joutu harjaamaan kolme kertaa, mutta olo parani.

Matka Valparaisoon autolla kesti pari tuntia. Kivoja maisemia, tuli kyllä nukuttua varmaan puolet matkasta vaikka aluksi tuntu siltä ettei siinä ahtaassa autossa pystyis nukkumaan. Herätys hotellilta. Majoitus kolmen hengen huoneissa, yksin. Tämä oli vissiin ainoa hotelli mihin päästiin, viereisessä Viña Del Marin kaupungissa oli jotku festit ja kaikki hotellit täynnä. Hotellissa ei hissiä, mutta ilmanen netti - jihuu. Siitä sitten venuelle, joka oli aika hauska tapaus. Saatiin setuppiin tuhrittua vissiin neljä tuntia, osalla talon porukasta ei homma ihan hoitunu. Piti olla alunperin PM5D myös täällä, mutta olikin LS9. Täytyy vielä kerran mainita, että tuon edellisen Jenkki-rupeaman jälkeen edes LS9 ei saa mua pahalle päälle. Oli oma muistitikku mukana, joten ei muuta kuin linjatsekki käyntiin ja hotellille.

Nettiä ja torkut hotellilla, josta venuelle. Kaks pukumiestä oli vastaamassa orkesterin turvallisuudesta. Sali-Es onkin jo tilittäny omassa blogissaan tämän venuen sisäänkäynnin salat, joten ei siitä sen enempää kuin että hassu paikka. Hienot oli tosin näkymät venuen katolta, ja hämäräkin alko tulla vasta kun meillä alko veto joskus klo 9:15 illalla. Kelpo veto, lavalla oli vissiin aika kuuma, niin oli muuallakin. Hieman oli hankala keikan jälkeen päästä bäkkärille kun yleisöä hikoilusta (ainakin toivon sen olleen vaan hikeä) läpimärissä vaatteissaan tukki käytävät. Pääsin silti. Ja takasin. Ja taas oli samat tytöt keitraamassa meille hyvät sapuskat. Tällä kertaa taisin syödä jotain erilaista currykanaa, erilaista pastaa ja salaattia. Hyvät eväät.

Meinattiin juuttua venuelle vielä pitkäksi aikaa kun muut halus jäädä ja mulla halutti hotelliin. Ahti kömpi sitten mukaan kun saatiin kyyti. Tämä olikin hyvä idea, koska aamulla oli kiva herätä vapaapäivään ilman minkäänlaisia oireita yöllisestä iloittelusta. Aamupalan jälkeen lähdettiin liikkeelle ja hypättiin paikallisbussiin, suuntana Renaca Beach. Sinne mentiin Viña Del Marin läpi, kesti ehkä noin 20-30 minuuttia matka. Oli sen arvoistakin. Oli tosi mukava päivä. Kävellä vaan rannalla ja olla. Käytiin meressäkin, uimaan ei pystyny kun oli niin isot aallot. Halutti kokeilla surffaamista, mutta en ois kuitenkaan osannu joten harjottelen sitä sitten jollaki toisella kertaa. Paljon oli ihmisiä liikkeellä ja muillakin hyvä mieli. Lämmintä oli 27 astetta, mukava viileä tuulahdus kävi mereltä, joten ei tuntunu läheskään niin kuumalta. Illalla palattiin hotelliin ja molemmilla nahka punotti. Onneks ei kovin paljoa. Vähän aikaa lepoa, ja sitten vielä syömään. Taas tuli kaikenlaista herkkua: salaattia, keitettyjä perunoita, kanaa, lihaa, limpparia, punaviiniä... Eikä maksanu taaskaan juuri mitään.

Chilestä jäi hyvä mieli. En tienny maasta etukäteen oikein mitään. Odotin, että vastassa ois ollu kehitysmaa ála Espanja, mutta ei kyllä siltä tunnu. Köyhyyttä (jos sitä ees on!) ei juuri katukuvassa näy, hyviä laitteita, ystävällisiä ja kielitaitoisia ihmisiä, hyvää ruokaa... Eipä tästä juuri pahaa sanottavaa jää. Sivistysmaa. Myöskään pan-huilun soittajia ponchot päällä ei näkyny. Paitsi postikortteja ei yksinkertasesti löydy mistään! Illalla bussiasemalta löydettiin joku koppi jonka seinällä oli neljä korttia, mutta tämä koppi oli jo menny kiinni. Ja taas käytiin vähintään 30 paikkaa läpi. Ei oo ilmeisesti turistimaa. Toisaalta jos miettii, niin kukapa tänne lomalle lähtis. Maassa ei mitään vikaa, mutta kovin kaukana kaikista maista joista turisteja vois tänne eksyä. Itse kuitenkin tykkäsin paikasta tämän muutaman päivän perusteella.

Aamulla matka jatkuu kohti Brasiliaa ja Sao Pauloa. Taas saa koko päivän tuhrittua matkustamiseen. Mutta sitä se on. Toivottavasti jää jossain vaiheessa vähän aikaa tutustua paikkoihin - tai sais edes ne postikortit kirjotettua ja lähetettyä.

USA-legin loppu ja Etelä-Amerikan alku

2008-02-22T08:00:00.001+02:00

Yeah oli kiva paikka se San Diegon House of Blues. Ne HoB-ketjun paikat on aina melko kivoja; hyvät kamat, ammattimaiset teknikot, hyvät bäkkärit, hienot ja isot salit... Tämäpä ei muista poikennu. Aiemmin oon kylläkin käyny vaan Chicagon HoBissa, se on kuulemma niistä siistein. Oli se kyllä tosi hieno. Tämä San Diegon paikka eros siitä lähinnä niin että oli jonku verran pienempi. Ray löi bussia parkkiin siihen eteen aamupäivällä, niin silläpä tökkäs bussin rengas johonki katukiveen ja sitten alko sihiseen. Lopputuloksen voitte todeta kuvasta.

Keikka oli varsin kiva, tai ainakin mulla oli kivaa. Sain omasta mielestä hyvän soundin, mikäpä siinä olikaan tehdessä kun oli pelit ja vehkeet kerranki lähes riderin mukaiset. XL250 tiskinä, kulmina niitä samoja EV:ta kuin Tavastialla, Klarkin quad gate ja quad kompura. Joku käykänen SPX:n kaiku oli kans, ei siitä oikein semmosta nyt saanu kuin ois halunnu, mutta kiva lisä. Euroopassa tulee joskus kiukuteltua kun on vähän huonompaa pöytää tarjolla, nyt oli varsinaista juhlaa kun sai pari päivää vetää midaksella. Muutenki oli hyvä fiilis, ja keikan jälkeen piti juhlistaa siis Pohjois-Amerikan pätkän viimistä keikkaa.

Seuraavana päivänä rapuloissa Losin lentokentälle ja siellä kaikenmaailman läpivalaisut ja muut systeemit vei aikaa vissiin kolme tuntia. Siitä sitten koneeseen. Porukan isoimmat jätkät Neubi (170 cm) ja Henkka (175 cm) sai tietysti ne exit-paikat, me pikkupojat saatiin sitten kököttää tavallisilla penkeillä... Lento Chileen kesti 11 tuntia, joten alko olla loppumatkasta jo jalat vähän puuduksissa. Meanwhile in Sweden, olivat kuulemma nukkuneet kuin porsaat melkeen koko lennon - paskiaiset.

No eipä mittään hengissä päästiin Santiagoon. Taas etittiin tavaroita ja immigrationit läpi ja taas piti mennä läpivalaisun kautta. Kentällä olikin vastassa kiertuemanageri AC ja paikalliset promoottorit. Niin, Neubi alennettiin tämän etelän osalta siis pelkästään kitarateknikoksi.

Kentältä parikymmentä minsaa hotellille. Yllättyin aika kovasti kun ei ollukaan jotain slummia ja sen semmosta, vaan oikeastaan aika eurooppalaista maisemaa. No tietysti oli vuoria ja se kuuluisa savusumu, mutta länsiautoja ja kauppaketjuja sun muuta tuli koko ajan vastaan. Ei ollu juuri ollenkaan kurjan näköstä. Paitsi olihan siinä matkalla sitten sitä hökkelikylääkin, mutta aika hyvin piilossa meluvallien takana.

Viiden tähden hotelli, jokaisella omat huoneet. Kelpas! Hyvä aamupala kun oltiin siis hotellilla klo 8 aamulla. Siitä sitten vissiin viis tuntia unta palloon, suihkut ja sen semmoset. Hotellin pihalla oli jo muutama kymmenen fania oottamassa bändiä. Punksu oli tullu päivällä kans Suomesta, oli kiva nähdä. Iltasella mentiin sitten porukalla syömään, promoottori tarjosi. Oltiin sovittu treffit aulaan klo 8 pm, mutta promoottori tuli tunnin myöhässä. Eli paikallinen käsitys aikatauluista tuli heti esille. Eikai auta kuin totutella. Oli kyllä aika nälkä kun vihdoin päästiin ravintolaan kymmenen maissa. Ois kelvannu jo vähän huonompikin ruoka. Muut tilas lihaa ja pihvejä, me otettiin Antin kans puokkiin joku liha-äyriäispannu. Siinä oli kalamaria, katkarapuja, jättikatkarapuja (onkohan ne sama asia?), makkaraa, kanaa ja lihaa sekä ranskanpottuja, vähän semmonen pyttipannutyyppinen ratkasu. Oli kyllä pirun hyvää ja iso annos, ei jaksettu kahestaan syyä läheskään kaikkea. Kalamari ei oo aivan mun suosikkia, ei sinänsä muuta vikaa kuin että pikkusen liian sitkeätä. Paikallinen salsa ja guacamole taas vie kielen mennessään, varsinki guacamole on täällä hieman eri asia kuin mitä sillä asialla Suomessa ymmärretään. Takasin palatessa piti käydä vielä hotellin aulabaarissa juomassa yks mansikkamargarita. Oli kai elämäni paras sellainen, tuoreista mansikoista tehty oikein maistuva. Paras tais kuitenki olla se perinteinen margarita Meksikossa viime vuonna. Mutta silti oli hiton hyvää tämäkin.

Sen jälkeen tänne huoneeseen nettiä selaileen ja blogia kirjottelemaan. Huomenna eka keikka täällä. Lobby call on puoli 12, ennen sitä meinattiin käydä vielä aamu-uinnilla ja aamupalalla. Saa nähdä mitä tulee vastaan, en oikein tiedä vielä mitä oottaa.

Cäliförniä

2008-02-19T06:21:00.000+02:00

Täälläpä sitä ollaan yeah. Lämmintä on ehkä 10 astetta celsiusta ja mikäpä siinä. Orangevale oli aika arse. Komeita, nimmaroituja kitaroita oli baarin katossa varmasti toistasataa, mutta mitenkäs esim semmonen asia kuin monitorimikserin sijainti? Etupäässä tietysti. Joku aika pränikkä öööh A&H tais olla että eikai siinä. Aika onnetonta touhua on kyllä tehdä monitoreita jostain hiton toisesta päästä salia kuin bändi on. Ei siitä tahdo tulla oikein mitään. Yleisön takaa katella ja toivoa että näkis jotain. No, keikka meni jo eipä jaksa surra enää. Talon teknikko oli varsinainen persoona. Aluksi hymyilytti, sitten nauratti, sen jälkeen alko jo vituttamaan. Ei saanu hetken rauhaa että ois voinu jotain hommia tehdä, kun sen piti koko ajan näyttää joku juttu tai neuvoa jossaki asiassa. Neuvoja otetaan kyllä vastaan kun niitä kaivataan, mutta kamoon, oon tehny tämän jutun tällä porukalla jo parisataa kertaa, kyllä siinä suurin piirtein alkaa tietää mistä on kyse. Oli tarkotus myös tekasta valot siinä samalla, mutta 5 minuuttia ennen keikan alkua multa viedään se valo-ohjainkin pois kun talolla on kuulemma valomies. Sen verran täytyy sanoa, että vaikka ois nostanu kaikki valot vaan palamaan, niin ois ollu paremman näkönen kuin tällä hahmolla. No ihan sama, yleisö kai tykkäs keikasta joten se siitä.

Keikan jälkeen tuli juotua tälle reissulle ekan kerran viinaa. Eipä tarvinnu montaa drinkkiä ottaa kun humahti päähän. Kolme viikkoa tuli oltua selvinpäin, ei paha. Aivan hauskaa oli. Seuraavana aamuna herätys San Franciscossa, mutta eipä siinä sen kummempia tullu puuhailtua. Henkan kans käytiin kävelyllä ja kaupungilla iltapäivällä. Uni tulikin jo kymmeneltä illalla.

Aamulla heräsin venuen pihalta. Load-in piti olla kahelta, sitten se olikin kolmelta, kunnes todettiin ettei apukäsiä tuu ja alettiin ominpäin roudaamaan vissiin neljältä. Saan vedellä Midaksen tiskillä, jihuu. Aika paljon kaikkea rikki siinä, joku vähän vanhempi XL250. Joka tapauksessa reissun parhaat kamat tähän asti, vai oisko Quebecissa ollu sittenki paremmat. No, ihan mukavaa silti vaikka luurien cue-kuuntelu menee vähän kummallisesti, koska tiskin kuulokeulostulo on romuna. Piti vetää mastereista langattomaan sisään, sitten valita ryhmien perusteella mitä haluaa millonkin kuunnella. Aika kämästä, mutta tuntu toimivan. Talolla oli vaan kaks konkkamikkiä. Siinä kans yks juttu mitä en ymmärrä. On midaksen mikseriä ja yamahan ämseiskaa, dynaamisia mikkejä oli kasoittain mutta konkkamikkejä vaan kaks. No eipä se maailma siihenkään kaatunu, viisseiskaa vaan haikkaan ja yleisölle, toimii. Tänään aikasempi keikka, alkaa jo klo 9:15 pm, eli vaihtohan onkin viiden minuutin kuluttua.

Huomenna vielä yks keikka San Diegossa, sitte lennetään Chileen.

Takasin USAssa ja niin, kohtahan tämä jo loppuukin

2008-02-16T05:29:00.000+02:00

Jeps mitäs tässä nyt onkaan viime päivinä tapahtunu. No Vancouverissa oli vissiin loppuunmyyty keikka. Oli mukavalla paikalla se venue. Käytiin Tapsan kans käveleskelemässä kasaamisen jälkeen ja löytyhän sieltä jotain kivaa. Ei mitään ihmeempää jääny kyseisestä keikasta mieleen.

Yöllä rajanylitys, olin ehtiny jo nukahtaa kun päästiin tulliin ja sitten piti herätä näyttämään naamaa. Meidän vaaralliset appelsiinit ja omenat ne takavarikoi bussista, taisi mennä vartijasetien iltapalaksi. Huonommin oli käyny lämppäribändi Sanctitylle: vasta 18-vuotias laulaja on kansallisuudeltaan kanadalainen, eikä päässy maahan. Perustelut? Sen ikäsen ois kuulemma pitäny olla high schoolissa eikä rokkibändin kiertueella. No se rundi tyssäs sitten siihen. En tiiä oliko palanu pinna vai mitä, mutta olivat kuulemma ottaneet sormenjäljet ja kuvat ja kaikki, voi olla aika vaikeaa päästä jatkossakaan enää maahan. Mutta kyllähän sen ymmärtää, tiiä mitä harmia semmonen rock-laulaja ois voinu maailman mahtavimmalle kansakunnalle aiheuttaa. Sillä bändillä oli muutenki ollu epäonnea. Oliko basisti ja kitaristi tai jotku kaks jätkää kuitenki jotka oli lähteny bändistä pari päivää ennen rundin alkua. Uudet miehet sitten äkkiä tilalle ja treenaamaan. Hyvin ne kuitenki aina veti ja niillä oli jopa oikeita biisejäkin, yks parhaista lämppäreistä mitä on näillä Sonata-rundeilla tullu nähtyä. Harmillinen juttu.

Aamulla heräsin Seattlesta ja lähin jo aamupäivästä käväseen pikku mutkan kylillä. Sitte kasaus ja tsekki, oli vähän arse paikka. Maailman paskimmat mikkitelineet. Joka kerta sai pari kolme kertaa kokeilla eri telinettä ennenkö teippaamalla sai kasaan yhen kelvollisen. En tajua miks semmosia romuja täytyy säilyttää, ei pitäis olla iso investointi. Ja kuitenki jokaisessa paikassa täällä yhtä onneton tilanne. No Calgaryssa oli hyvät kamppeet. Poikkeus vahvistaa säännön.

Kävin vielä pitemmällä kävelylenkillä tsekin jälkeen. Oltiin Belltownin ja keskustan lähistöllä. Täällähän tuli siis viime kesänä vietettyä useampi päivä kun alettiin Ozzfesteille. Tuli sillon kierreltyä jonku verran, joten tunsi paikkojakin aika hyvin. Terveisiä vaan silloiselle matkaseuralle. Tosi mukava kaupunki, tänne joskus lomalle.

Ihan hyvin oli porukkaa keikalla. Aika paljon teknisiä ongelmia. Kitaravahvistin oli menny paskaksi, joutu vetämään jonku lämppärin vaffarilla joka ei ollu aivan sama asia kuin se millä on aiemmin vedetty. Basistilla meni niskat jumiin pari tuntia ennen keikkaa. Lavalla tai bäkkärillä ei saanu nauttia alkoholijuomia. Kiipparit alko temppuileen parin biisin jälkeen, midivikaa oli eikä oikein keksitty syytä. Vaihto sitten kokonaan Karmaan ja kai niillä nyt joten kuten soitteli. Oisko ollu DSAW missä katkes vielä bassosta kieli. Muuten meni hyvin ja yleisö tykkäs. Meinas tulla jotain riitaa vielä keikan jälkeen kun alettiin pakkaan autoa, mutta selvittiin siitä sitten. En oikein tajua mistä siinä oli kyse, kai ne erehty tyypeistä tai jotain. Eipä se mikään oikeasti uhkaava tilanne ollu. Ihme sakkia kuitenki.

Tänään tultiin Portlandiin. Kävin kävelemässä pitkän matkan aamupäivällä ennen load-inia kun oli monta tuntia aikaa. Löyty kaikkea kivaa ja omituista. Ja pääsin parturiin! Kerranki onnisti parturin suhteen. Oli joku kolmikymppinen rokkapillyjätkä jolla oli tatskat ja kaikki, tajus heti mistä on kyse.

Sitte get in. Aika paska paikka. Ihan siistissä kunnossa paikat, mutta paskoja mikkejä, mikkiständit yhtä huonoja kuin eilen, ihme virityksiä kamoissa... Talon jätkä oli vähän ulalla ja ja ja. Meikäläisen kioski on jossain ihme piippuhyllyllä jonne on vaikea päästä ja vielä vaikeampi sieltä on tulla alas. Mutta ei auta itku markkinoilla. Ollaan kuitenki Ameriikassa asti. Täällä se on kaikki isoa ja mahtavaa. The greatest nation in the whole world. No ehkäpä sitä nyt ei ihan tämmösissä asioissa mitata, mutta kuitenki.

Huomenna Orangevale ja sitten San Franciscossa vapaapäivä. Sen jälkeen enää kaks keikkaa, jonka jälkeen 11 tuntia istumista lentokoneesta ennenkuin päästään perille Chileen.

Calgaryn tunnelmia ja vapaapäivän satoa

2008-02-13T06:03:00.000+02:00

Calgary oli mukava paikka. Ensimmäiset (mutta toivottavasti ei viimiset) asialliset, tehokkaat ja hyvät talon teknikot. Kaikki toimi apukantoa myöten. Aivan kelpo kalustoakin oli paikalle raahattu, ei ehkä ihan priimaa mutta mitään ei ollu rikki ja ääni kuulu ilman suurempia vaikeuksia. Talon valopöytä herätti hilpeyttä. Se oli siis tämmönen midikiippari, johon oli ohjelmoitu tilanteita ja efektejä, kts. kuva, Ahtihan siihen on tietenki heti menny sörkkimään. Laite sammutettiin aina vaihtojen ajaksi ettei patteri ois kulunu. Toimii kai se näinkin. Valomies ei ollu ehkä ihan paras, mutta semmosta se -köhköh- on kun ei oo omaa valomiestä. Lava oli pirun ahdas, mutta keikka oli hyvä ja paikka loppuunmyyty.

Keikan jälkeen bussiin. Ei tainnu kellään olla ees mitään viinanjuontifiilistä. Kaikki vaan selas nettiä tai katto elokuvia pitkälle yöhön hyvillä mielin seuraavan päivän vapaapäivästä ja onnistuneesta keikasta johtuen.

Nyt liikkuu taas. Aika komealta näyttää nämä Kalliovuorten maisemat. Lunta on pirusti ja lumivyöryvarotusta koko ajan. Toivottavasti ei oo vaan tiet poikki. Ei mennäkään Goldeniin vapaapäiväksi vaan löyty semmonen paikka kuin Kamloops. Siellä pitäis olla kuulemma Holiday Inniä, ostaria, ravintoloita... Pyykkipussi alkaa olla jo täys. Ja kenkiä en oo löytäny vieläkään. Joten eiköhän siinä taas päivä kulu. Ollaan tultu taas yks tunti ajassa taaksepäin, nyt aikaeroa Suomeen 10 tuntia. Tällä hetkellä kello aamulla 10, matkaa vielä 150 mailia, johon saadaan kulutettua jyrkkää ja mutkasta vuoristotietä pitkin reilu kolme tuntia. Hyvin jää kuitenki vielä vapaapäivän viettoon aikaa.

No päivitystä, kirjottelen tätä nyt jo iltakasilta. Pyykit tuli pestyä, pesulla käytyä ja parta ajettua. Tapsan kans käytiin syömässä "Ilveksessä", eli Lynx Grillissä. Tapsa veti nautafajitakset, meikäläinen kokeili vähän eksoottisempaa; kananrintaa, jossa täytteenä creme brie -kastikketta, omenaa ja karpaloita, sekä päällä vielä karpalokastiketta. Alkusalaatit, pastat ja pottumuusit lisukkeena kuulu hintaan. Oli kyllä aika pirun hyvää. Mukavaa vaihtelua tämän sämpylä- ja pizzakuurin keskellä. Hintakaan ei ollu paha: juoman kans noin 20 Kanadan dollaria, oisko se jotain 12-13 euroa. Ei kyllä Suomessa tuolla rahalla vielä syö niin hyvin.

Pyykkäämisen jälkeen vielä läheiselle shopping mallille riehumaan. Eipä siellä ehtiny olla kuin puoli tuntia kun se paikka meni kiinni! Aika harvinaista että mall suljetaan jo kuudelta, yleensä ne on auki jonnekki iltaysiin. Ehti kuitenki uudet kengät hankkia, harmi vaan kun ei ehtiny käydä niissä kaikissa mielenkiintosissa putiikeissa mitä siellä ois ollu.

Ylihuomenna sitten Vancouver, jonka jälkeen Seattleen. Se on muuten mukava kaupunki, harmi ettei jäädä vapaapäiväksi. Rajan yli kun päästään, niin bussin netti alkaa taas toimia. Jännä juttu miten elämä täällä matkalla on alkanu viime aikoina pyörimään netin ympärillä. Ihan niinkö ei muuta tekemistä ole. Toisaalta sillä tavalla voi pitää yhteyttä kotiinpäin ja kirjotella myös tätä blogia. Kukahan tämmöstä jaarittelua muuten ees lukee. Ei taida teillä paljon sen paremmin mennä.

Nyt telkkarista NHL:ää. Täällä tulee joka ilta useampi eri peli telkkarista, niitä on mukava katella.

Kuukauden kuuntelu: Ville on päässyt käsiksi Calgaryn GB8:n gaineihin...

Yks päivä lähempänä kuolemaa

2008-02-11T04:04:00.000+02:00

Kivasti meni eilinen. Hyvä keikka ja kamat toimi. Ihan niinkö Nuorkan bändi-illoissa joskus -97. Eikai siinä sen kummempaa. Tässä taas hieman - niitäpä niitä - valotilanteita.

Yöllä ajeltiin taas Edmontoniin. Täälläkin on pirun kylmä. Talon jätkä oli tähän asti reissun paras. Tiesi miten talon kamat toimii ja heti kun kaikki oli valmista, alko vetään piuhoja. Meiän porukka sen sijaan viivästeli. Bassossa oli vähän häiriötä, tai onhan sitä ollu koko ajan enempi tai vähempi. Ei varsinaisesti löytyny vieläkään vikaa. Viimeksi kun oltiin täällä, mulla oli kova krapula. Kesken keikan iski hirveä sipsin ja kaljan himo. Tapsa ikuisti tämän hetken. Illempana keikka. Ennakkoon myyty vissiin useampi sata, joten oisko se nyt pitkästä aikaa taas ihan oikea keikka.

Kuukauden kuuntelu: Reginan Soundcrafti hellässä syleilyssä.

Reginan vangit

2008-02-10T03:05:00.000+02:00

Ehdittiin Winnipegiin illalla ysiltä. Ihan kivasti meni. Yhdistetty load-in, line check ja soundcheck suoritettiin yleisön ollessa paikalla kas kun lämppärit oli ehtineet jo soittaa kun päästiin paikalle. Joku puoliksi toimiva monitoritiski oli tuotu paikalle ja kaikenlaista hassua, mm. tomien mikittämiseen käytettiin kolmea erilaista mikrofonia. Tää on vähän tämmöstä. Samantien sitten bändi lavalle ja 90 minuuttia myöhemmin maailman nopein purku ja load-out, ei jaksanu oikein jäädä fiilistelemään. Ei nyt mitään maailmanennätystä varsinaisesti yritetty tehdä, mutta aika hauska sillä tavalla että klo 21:15 alettiin kantaan kamoja sisälle ja klo 00:45 oli kamat takas autossa ja trailerin ovi kiinni. Siinä välissä siis se 90 minuutin keikka. Joten kohtuu ripeä tahti. Eipä jaksanu vieläkään alkoholin parissa ilakoida. Telkkarista tuli kateltua jääkiekkoa ja sitten nukkumaan.

Aamulla heräilin joskus seiskan maissa kun lähettiin liikkeelle. Tunteroisen päästä auto pysähty ja kävelin sitten etuloungeen ihmettelemään mistä on kyse. Lumimyrskyhän se siellä. Pakkasta oli aika paljon, tosi kova tuuli ja tiet suljettu. Siinä sitten tunti pari pähkäiltiin mitä tehdään, ja taas oli jo keikan peruuttaminen mielessä. Tiet kuitenki avattiin ja päästiin jatkamaan matkaa. Tämä on vissiin joku trendi nyt että aamulla ollaa perumassa illan keikkaa ja sitten kuitenki mennään ja hoidetaan se. Jotain viis tuntia ajettiin suoraa tietä, ympärillä pelkkää autiomaata. Pysähdyttiin sitten tankille ja olipas vain kylmä ulkona. Pakkasta ei kai ollut kuin -20 mutta tuuli niin kylmästi että en muista koskaan olleeni niin kylmässä, vaikka Torniossakin tuli sillon joskus viikko kuljettua pyörällä kouluun -45 asteen pakkasessa.

Pieni kiertoajelu Reginan keskustassa (?) vielä ennen kuin löydettiin venue. Nyt täytyy kyllä todeta että aika ankea on paikka. Talot on jotain leikkimökkejä, eikä täällä näytä olevan oikein mitään. Sääliksi käy paikallista nuorisoa. No ompa sentään joku hevibändi jostain hiton Siperiasta esiintymässä. Ihan urpoa porukkaa ja puhuvat kummaa kieltä. Tulevat tänne soitteleen. No joo. Teen tänään taas valoja. Näin sentään vähän vaivaakin, kun vaihdoin yhden värikalvon, käskin talkkaria kytkemään kaks kannua samaan himmenninlinjaan ja kävin jopa suuntaamassa. Niin joo, oli myös niinkin laadukas valo-ohjain (en vielä tiskiksi tuota sanois) että pysty jopa ohjelmoimaan tilanteita. Alan olla jo aika pro tässä touhussa, täytyy varmaan painaa uusia käyntikortteja. Punkki voi alkaa ettimään itelleen uutta työpaikkaa. Kiitos vaan kaikesta. No vitsi vitsi.

Ainiin vuorineuvos Tuura on kuollu. Uunosta on tullu siis rikas mies. Vaimokin kuoli joku aika sitte, niin saa alkaa viettämään poikamiespäiviä rikkaana miehenä. RIP.

Saatiin netti toimimaan pitkästä aikaa. Sosiaalisuudestaan tunnettu ryhmämme tuli asiasta niin iloiseksi, että päätti juhlistaa asiaa kokoontumalla yhteen.

Jeah. Motivaatio on hieman hakusessa. Vissiin viikko vielä Kanadaa. Jospa tämän jaksais.

Kiertue-elämän glamouria

2008-02-08T17:40:00.001+02:00

Yeah, Quebecista matka jatkui Ontarioon. Siellä oli semmonen pikkukaupunki kuin London ja joku paikallinen räkälä. Keli oli aika pirun huono, oltiin monta tuntia myöhässä. Kuski halus käydä vaihtamassa bussiin talvirenkaat alle. No siinä sitten huomasivat, että jarrutkin oli paskana. Ei auttanu kuin hypätä päiväksi toiseen bussiin, ajaa huonossa kelissä ja ruuhkassa tänne Londoniin. Lämppäribändin piti alottaa kai ysin pintaan, me oltiin paikalla vasta kasilta. Ei ees elätelty toiveita mistään soundcheckistä, kunhan yritettiin saada ne talon kamat toimimaan. Ei ollu kovin helppo homma, piuhat meni ristiin rastiin ja ääääh osa kanavista ei toiminu ja ei se talon jätkäkään innokkuudestaan ja mukavuudestaan huolimatta ihan viimisen pääle tuntunu niistä kamoistaan tietävän.

No otetaan tähän väliin se kamapoliittinen tilitys. PA:sta toimi kaikki muu paitsi vaan yks suppanen ja yläpäitä ei ollu ollenkaan. Monitoreita oli yhteensä kuus. Kaks jotain ultimaattista paskaa, kaks jotain thomannin bassocombon näköstä aktiivikaiutinta (tarviiko erikseen mainita että aika paskoja oli), ja 2 mackien SRM450:stä. No nuo mackiet kun oli ees jokseenki hyvät, niin niistähän tulikin kädenkäänteessä PA:n yläkaapit. Jep monitoritiskiä ei luonnollisesti ollu, joten etupään 24-kanavainen 6 auxinen behringer sai sitten olla hyödyksi tässäkin. Talon paluulinjoista löyty vaan pari toimivaa, joten Tommin kuuntelu kävikin sitten mallia "treenis", eli luureihin pelkkä klikki ja taustat ja suoraan sieltä omasta räkistä. Tonille ja Markolle sentään tehtiin ihan oma miksaus, paitsi Tonillehan sattu tietysti se aux-ryhmä jonka post/pre-nappi oli rikki. Oli kuulemma hiukka tuskallista vetää kun tasot vaihteli koko ajan. Eliakselle ja Henkalle eli tarkotus laittaa omat ryhmät, mutta ei tosiaan löytyny tarpeeksi niitä toimivia paluita eikä pystyny jostain syystä haarottaan, niin Elias soitti ilman monitorointia. Huumorihommia, huumorihommia. Ai niin, ja talon PA oli tosiaan mono, koska ei ollu vara ostaa jakosuodinta joka ois toiminu stereona.. Öh, oisko tuommonen satasen sijotus. No jos ei oo rahaa niin ei oo. Itehän räpsyttelin sitten valoja. Kirjaimellisesti räpsyttelin, koska valopöytä oli aika paska. Liu'ut ei toiminu, pelkät flash-buttonit vaan. Jossain vaiheessa keikkaa sain sitte kuitenki etuvalot toimimaan liu'uilla, ja grand masteria käyttämällä pysty vähän dimmaileenki. Melkosta touhua. Niin ja se yks pari punasia kannuja sytty aina itestään välillä ja jäi päälle. Joo ja sitte ne flash-buttonit ei oikein noudattanu ees mitään kaavaa, yleensä sininen oli sininen mutta välillä se saatto olla punanenkin tai vaikka vihreä. Huumorihommia. Hyvä keikka siitä silti tuli, eipä tässä enää oikeastaan muuta kuin naurattaa vaan koko homma. Aika kaukana kotoa ollaan ja tämmösiä keikkoja, huh huh. Kuvissa tätä hienoa kalustoa amerikan malliin, sekä valotilannekuvia tuli taas räpsittyä. Niin ja kyllähän se paikallinen yleisö tais keikasta aika paljon tykätä, sehän se tärkeintä on.

No seuraava episodi. Aamukuudelta lähettiin siitä venuen pihasta ajamaan ja keli oli vissiin vähän huono. No ei siinä mitään mutta tosi kova ruuhka. Ajettiin joku 100 mailin matka jotain 20 mailin tuntinopeutta. Oltiin siis menossa vaihtamaan takas se oma bussi alle. Kun vihdoin sinne asti päästiin, oltiin jo neljä tuntia myöhässä. Vapaapäivähän tämä oli, mutta seuraavalle keikalle Winnipegiin matkaa vielä jotain 1300 mailia. Aikaa vuorokausi. Tunteroinen meni kun vaihdettiin bussi. Siinä jossain vaiheessa alko Neubi sitten täriseen että ei me ehditä. Winnipegin keikka ehittiin kai jossain vaiheessa jo peruakin, kun sitte huomattiin että kuski on ihan hullu, siis ajamaan. Pysähdyttiin vielä puoleksi tunniksi syömään jossain vaiheessa. Heräsin tänä aamuna klo 7 kun bussi pysähty ja kuski lähti nukkumaan. Siinä vaiheessa oltiin siis ajettu noita yhteensä noin 1,5 tunnin pysähdyksiä lukuunottamatta 25 tuntia putkeen. Olipa pikkusen tylsä päivä! Istua vaan bussissa ja koittaa keksiä tekemistä. Houkutus siirtyä alkoholijuomien pariin oli melko iso. En sitte kuitenkaan ratkennu ryyppäämään. Osa pelas PSP:tä, osa hakkas tietokonetta, osa katteli elokuvia tai lueskeli, osa lepäili ja mitä sitä nyt voikaan tämmösessä bussissa touhuta. Tämmöstä on tämä kiertue-elämä "parhaimmillaan". PS. Bändi sai joltain lämppäribändiltä jossain lahjaksi aika ison vodka-pullon, kts. kuva.

Nyt on kello jotain 10 aamulla. Ollaan matkan varrella Thunder Bayssa. Winnipegiin olis vielä kai jotain 400 mailia, eli 7 tuntia. Kuskin oli ilmeisesti tarkotus herätä joskus kahen maissa, siitä sitten kiireen vilkkaa taas jatkamaan matkaa ja suunnitelmien mukaan oltais perillä noin kaheksan maissa illalla. Yheksän maissa oltais muuten, mutta onneks aikaero on meidän puolella. Winnipegissä siis kello tunnin vähemmän kuin täällä. Ehkä tästä vielä selvitään. Melkosta touhua. Mutta aika kova jätkä tuo meiän kuski. Ja hyvin ajaa, tasasempaa kyytiä kuin yhessäkään kiertuebussissa missä oon aiemmin ollu.

Suihkussa ei oo päässy käymään kolmeen päivään. Toivoin, että eilen olis päässy, mutta eipä sitä tosiaan ehtiny muuta kuin olemaan vaan ja tappamaan aikaa. Terveisiä vaan Punkille kotiin että haistappa p...! Jees mutta eikai tällä erää muuta. Lippu korkealla ja lisää paskaa housuun.

Ja kuukauden kuuntelussa: kesäpoika Ahti on päässyt hyväilemään hennon "yamahan" (nimi muutettu) hyvin öljyttyjä liukuja!

Quebec City

2008-02-06T06:23:00.000+02:00

Rajalla meni vähän pitempään. Joku kolmen tunnin viivytys. Piti olla Quebecissa jo klo 12 mutta päästiin paikalle vasta kolmelta. Ei siinä kauaa kuitenkaan menny, oliko vähän reilu kaks tuntia kun tsekki oli jo tehty. Tähän asti paras meininki, mutta niinhään täällä on aina. Laskin ennen keikkaa että tämä on jo viides kerta kun ollaan täällä keikalla, taitaa olla tosin kolmas eri venue. Hyvät kamat (iki-ihana SM24, melkeen meikän suosikkipöytä), hyvä local crew ja catering. Niin ja yleisö oli tietysti kans pirun hyvä, kuten aina. Oisko ollu alle puoli tuntia keikan loputtua kun kamat trailerissa. Paitsi merchia vielä ootetaan. Sitte voiski mennä taas suoraan unille. Alkaa vähän taudit helpottaan. Yöksi luvattu lumimyrskyä, vissiin joku isompikin event kun lehdet ja radiot ei muusta puhukaan. Katellaan miten bussikuski Ray hommasta selviää.

Tähän loppuun vielä tämmönen "kuukauden kuuntelu"-kuva.

Eka pätkä

2008-02-05T00:52:00.000+02:00

14 tuntia kesti matka. Ooteltiin tunnin verran kyytiä JFK:lta hotellille, jossa bussi jo olikin. SST:ltä haettin kyytiin backline ja meiän cargo, sitte pysähyttiin Bronxissa ostarille syömään ja osteleen kaikkea tyhmää. Aamulla heräiltiin Hartfordista, Connecticutista. Vettä tuli kun aisaa, kadut lainehti, kts. kuva. Aika hyvin tuli jo reissun teema selväksi heti ekalla keikalla. Periaatteessa ihan "ok", kamat, joku Crestin Century tiski mulla ja kulmat ties mitä. Mistähän johtuu että kaikki nuo Centuryt mitä on tullu vastaan, toimii stereona jotenki tyhmästi. Oikea kanava tulee about 6 desibeliä hiljempaa kuin vasen. Sitte kun se cue on hoidettu niin että ryhmälähdöissä on PFL, niin ei voi sillä liu'ullakaan kompensoida eroa. Luulis että tuommonen ominaisuus ei olis ainakaan tarkotuksella jätetty, mutta muistaakseni tosiaan kaikissa noissa mitä on tullu vastaan sama vika. Jep no se siitä. Talonjätkät oli mitä sattuu. Vitun hitaasti tapahtu kaikki, tuli ikävä omaa mikkisettiä, piuhoja ja ständejä kun ne vetää yksinään nopeammin kuin talonjätkä saapuu edes paikalle. PA:ssa oli mielenkiintonen juttu, yläkerta tuli 30 ms viiveellä suppareihin verrattuna... Eihän se oo kuin vaivaset 9 metriä myöhemmin.

Niin meillä on tällä kertaa siis tämä USA-Kanada -osio vähän semmonen pienemmän budjetin reissu. Ukkoja meillä on mukana bändin lisäksi Ahti FOH, Tapsa rummut, Neubi kitarat ja tour manager, meikä monitorit jne, ja Katrina merch. Mennään pohjalta taustarätti ja backline, ja tietysti ne mitä talolla on meille tarjota. Ei siis mitään omia mikkejä eikä mitään, no Tonilla on oma langaton ja sitte korvamonitorit tietysti. Tästäpä johtuen seuraavana päivänä kun ei talolla ollu monitoripäätä erikseen, meikäläinen palas juurille ja teki bändille valot. Minun eka Sonata-keikkahan oli siis valotiskin takana. Tämä oli joskus vuonna 2002 tai -3. Hauskaa oli. Talolla oli etupäässä kolme eri A&H tiskiä, joista yks oli meille, yks kaikille kuudelle (?) lämppärille ja yks ilmeisesti dj:lle. Oisko niistä yhen voinu vaikka kuskata lavanpäähän, en tiiä. No viis auxia sain monitoreille ja Ahin kanssa ajeltiin nelikätisesti bändi, tosin meikäläinen siis suurimmaksi osaksi räpsytteli valoja. Jotain tosi pieniä kannuja oli ehkä 16 tai jotain, suurin osa ei toiminu. Valopöydässä oli hauska kolmiportainen dimmaus: täysillä, ihan pikkusen vähemmän, ja siitä vielä pikkusen vähemmän, tai kokonaan pois. Tärkein tietysti tuli, eli The Cagen "lights are out"-pimennys. Punkki aina räpsii kuvia valotilanteista, niin tietysti minun piti kans ottaa muutama kuva. Niissä näkyy pimeän lavan lisäksi mm. seinällä ollut televisio. Huumorihommia, huumorihommia. Keikan jälkeen vanhat tutut Becky ja Susan toi meille bussiin kakkua. Oli kyllä pirun hyvää. Jotain midori-likööriä siinä oli. Kiva ylläri.

Eilen oltiin Sayrevillessä, New Jerseyssa. Aika hieno venue ja asialliset kamat, paitsi kulmat oli aika paskat. Talonväki oli ehkä hitainta ikinä. Mikit ilmesty lavalle noin tunnissa, kytkemiseen menikin sitten jo varmaan toista tuntia. Niillä oli joku oma ihme systeemi kytkemiseen, ettei saanu olla avuksi. Olihan niiltä sitten tietysti muutamia asioita unohtunu kytkeä, ja ukkoja ei näkyny enää missään, mutta eipä tuossa kauaa nokka tuhissut kun muutaman piuhan ite suoraan lavarasiaan veteli. Oltiin puoli neljän aikaan valmiita. Ovet oli seiskalta ja ne oli siinä välissä saaneet ekan lämppäribändin basaritsekin ja linjatsekin valmiiksi. Mahtavaa sakkia. No siinähän se keikka kuitenki meni. Porukkaa oli kivasti ja mikäpä se hänessä. Ei tästä nyt silti mitään sen kummempaa jääny mieleen.

Tänään ollaan oltu jossain Kanadan rajan lähellä hotellin pihalla parkissa. Heräsin aamulla kuumeisena, eipä tosin tullu paljon nukuttuakaan kun paleli vaan koko yön. Pojilla on PSP-innostus päällä. Alkaa olla jo aika monella tässä porukassa niitä. No mutta nyt vielä ostoksille ja sitten voiskin alkaa jo rauhottuun iltaa varten. Huomenna Quebec City ja sen jälkeen vielä viikko Kanadassa.

On se muuten kumma, että tässä maassa on vaikka ja mitä myytävänä, jotain aivan uskomattomiakin juttuja. Sitten tuommonen vuosisatoja vanha keksintö - joka vieläkin aika yleisesti on käytössä - kuten postikortti, semmosen löytäminen on lähes mahdotonta. Joskus löytyy ehkä tuurilla kortteja, mutta postimerkkien kanssa onkin sitten niin ja näin. No nyt löyty merkit, mutta kortteja ei mistään. Ja tuli käytyä aika monessa paikassa. Täytyy kai säilyttää nuo merkit ja reilun viikon päästä kun palataan Usaan yrittää löytää kortteja paremmalla menestyksellä.

Bussin netti ei toimi vissiin Kanadassa, joten palaillaan asiaan taas jossain vaiheessa.

Kohta mentiin

2008-01-30T21:18:00.000+02:00

Aamulla pitäis taas lähteä. Eka 3 viikkoa Usassa ja Kanadassa, sitte 2 viikkoa akselilla Chile, Brasilia, Argentiina, Peru ja Meksiko. Ei oo kyllä mikään kovin suuri into lähteä. On vähän erilaisempi reissu, tällä kertaa Neubi tekee kitarat kiertuemanageroinnin ohessa ja Punkki tulee vasta Etelä-Amerikkaan. Toisaalta ompa kaks tyhjää punkkaa bussissa, vähän enemmän tilaa. Äh, koitetaan nyt päästä ees paikanpäälle ja aletaan sitten vasta valittaan. Mutta olipa vaan kiva olla kotona. Joulukuussa meinas kuitenki välillä vähän kiirettä pukata, vaikka yritinki kovasti lomailla. No nyt tammikuussa olin sitten ihan kotosalla vaan ja nautin. Akut on ladattu, joten eiköhän tässä kuitenki henkisesti olla aika valmiita lähtöön. Palataan asiaan reissunpäältä.

Loppuvuosi

2008-01-04T02:46:00.000+02:00

Jeps en jaksanu sitten enää kirjotella reissun päältä. Kaapelin keikka oli suksee, varmaan yks top10 keikoista mitä oon bändiltä nähny. Kuitenki se parisataa keikkaa tullu nähtyä. Eipä siinä oikein semmosta huonoa hetkeä tainnu olla, en ainakaan muista. Yleisöä oli kai jotain 2600 jos oikein käsitin, eli lähes loppuunmyyty. Keikan jälkeen pikku pirskeet. Aamulla tuurasin Pietsua kiertuemanagerin ominaisuudessa, hyvinhän se suju. Tampereella seuraavana päivänä ja olipas vaan Liski, Klasu ja Jykä tuonu kivoja laitteita. Kaikkihan tiesi että tämä Tampereen ryhmä on kohtalaisen osaava, harmitti vaan kun kaikki oli valmista eikä tarvinnu / saanu ite tehhä oikeastaan mitään. Aivan ok keikka oli, yleisömäärästä en tiiä, mutta olihan sitä ryhmää sielläkin. Keikan jälkeen hotelliin NUKKUMAAN, jotta jakso aamulla herätä Mikkeliin. Mikkelissä oli kans toimiva produktio, ei mitään valittamista. Uuden vuoden aattohan se oli, joten "piti" vielä keikan jälkeen vielä vähän juhlistaa. Parin tunnin unien jälkeen kotiapäin Helsinkiin.

Illalla kävin kattomassa NW:ta jäähallissa. Ei oo tosiaan koskaan kuulunu meikäläisen suurimpiin suosikkeihin, mutta ei siitä mihinkään pääse että se on aika pirun kova bändi. Hyvännäkönen show, valot toimi, ääni toimi, hyvät -vaikkakin minun mielestä ehkä vähän minimaaliset- pyrot. Ainoa mitä vähän jäi kaipaamaan oli massiivisemmat lavasteet. Ja jotain semmosia vähän vieraampia biisejä tuli, jotka ei kyllä eka kuulemalla oikein meikään iskeneet. Laulajan vaihto taas tuntu varsin onnistuneelta, en juuri jääny Tarjaa kaipaamaan. Aika paljon oli kollegoita kattelemassa keikkaa. Mistähän johtuu että kaikki parveilee aina siinä miksaamon ympärillä. Mahtaa Kimmoa vituttaa, kun kolmisenkymmentä rokkipoliisia parveilee lähistöllä. No, häpeään ei ollu kyllä mitään syytä.

Nyt sitte lomailua ja pitkästä aikaa saa vähän aikaa myös itelleen. Neljän viikon päästä mennään taas Sontiaisten kans, suuntana siis USA-Kanada-Etelä-Amerikka. Jos ei mitään vakavaa ennen sitä tapahdu, niin palaillaan asiaan helmikuussa.

Pohjois-Suomi

2007-12-28T23:42:00.000+02:00

Kuulumisia välillä tältäkin rintamalta. Päätin sitte tosiaan päivittää blogia, kun on nyt tämä valtaisa Suomen kiertue kohta puolessa välissä. Pari päivää sitte oltiin Haaparannalla Aspen-hallissa, ihan kiva meininki oli ja porukkaa vissiin päälle tuhat. Ei ihan odotetunlaisesti, mutta nelinumeroinen luku silti. Tais mennä aika mukavasti kaikki, ei ainakaan mitään hirveitä kriisejä kun ei oikeastaan jääny mitään mieleen. Soundchekissä testailtiin vähän langattomia laulumikkejä. Testissä oli Audix, Audio Technica ja Sennheiser. Kaikilta jotain parasta mitä niillä oli tarjota. Tässä vertailussa kyllä Senkku vei voiton. Muutkin oli ihan hyviä, mutta kyllä voittaja päihitti muut melkeinpä joka osa-alueella. Ylihuomenna kokeillaan vielä Shuren r-sarjaa vai mikä se nyt onkaan. Niin no keikan jälkeen sitte kevyt baila baila ja porukoitten luo vielä yheksi yöksi, aamulla lähettiin sitten Ouluun.

No eilen Teatria, ja en kyllä tiiä oliko loppuunmyyty, mutta edelliset kolme kertaa on ollu, joten kaipa se oli. Aika paljon tuntu olevat porukkaa, en sitten tiiä että onko näitä isompia keikkoja nähny viime aikoina enemmän kun ei joku 2000 henkeä tunnu oikein missään. Perttua oli kiva nähä pitkästä aikaa, suureksi avuksihan se olikin kun ei itellä tuo järjenjuoksu ollu mitenkään mahottoman vilkasta (koskapa olis). Puulaakisarjan jätkät kun pannaan tämmösiä hommia tekemään niin tietäähän sen miten siinä käy. Soundtsekkiä meillä ei Oulussa ollukaan kun osa bändistä tais tulla paikalle vasta illaksi. Keikan jälkeen yöelämään ja vähän jatkoiltiinkin, mukavaa oli, kiitos osallisille.

Tänään ajeltiin Oulusta Helsinkiin. Bändin kemiläisvahvistukset jäikin pariksi yöksi vielä kotiin, joten saatiin ajella keskenämme crew, Marko ja Enska. Hitto kun oli hyvä nukkua siellä bussin "putkassa"! Viileä, hiljanen ja hyvin tilaa. Nukkumapaikkoja ei muuten ihan hirveän monta ollu, mutta kaikki halukkaat tais kuitenki päästä vähän lepuuttaan eilisen illan rankan keikkailun väsyttämiä jäseniään. Nyt onkin taas isompi porukka liikenteessä. Perusporukan (Punkki, Tapsa, Lincoln, Ahti ja meikä) mukana on tällä kertaa Pietsu kiertuemanagerina, Jukka ajelee Unia-bussia, Saksanmaalta tuli vanha tuttu Larry Longsleeve myymään paitoja ja sitä avustaa Laura (muistinkohan nyt oikein nimen) ja Mukke. Niin ja pommiryhmä Arvolassa on ite pääjohtajan lisäksi kaks hahmoa, enpä niitä nimiä nyt muista, sori. Pyrojengi tosin kulkee omalla autollaan. Eli Sonata-crewn Suomen "kiertueen" lukumäärä on 13 henkeä plus bändi. Koskahan tämä porukkamäärä alkaa kääntyyn laskuun... Aijoo, ja kolmella näistä viidestä keikasta kulkee vielä Eventworksin tekniikka, oisko niitä kymmenkunta tyyppiä.

Muut meni yöksi hotelliin, meikäläinen tuli piipahtaan yhen yön kotona. Vaihteeksi aivan mukavaa näin, ehkäpä tästä ilosta pääsee nauttimaan tammikuussa vielä vähän lisää. Huomenna kävästään Kaapelitehtaalla, sitten oli Metroauto Areena Tampereella ja uudenvuoden aattona Mikkelin Jäähalli. Saa nähä jaksaako noista enää kirjotella, tuntuu että näillä Suomen keikoilla ei juuri mitään mainitsemisen arvosta tapahu. Tuntuu kyllä vähän kummalliselta puhua kiertueesta, kun keikkoja on vaan viis, välillä pääsee jopa kotiin yöksi. Ei se semmonen mikään kietue kyllä vielä oo. Suomessa on muuten vaihteeksi mukava keikkailla kun pääsee yöksi hotelliin. Vaikka tuliski vaan se kuus tuntia nukuttua, niin on se paljon parempi kuin kaheksan tuntia bussissa. Ei tunnu läheskään yhtä raskaalta näin.

Ainiin joo ja olihan meillä semmonen Radio Rock Finlandia -rykäsy tuossa alkukuusta. Olipa kyllä aika.. Öh.. No, semmonen. Tämmöstä tämä joskus on. Helmikuussa olis joku pitempi reissu taas tulossa, valtameren taakse mennään ja vissiin viitisen viikkoa kestää. Myöhäsiä jouluntoivotuksia vaan kaikille ja kivat uudet vuodet ja silleen niinku. Palaillaan asiaan viimeistään ens vuonna.

Piupali paupali kotona ollaan

2007-11-28T11:49:00.000+02:00

Jaaha viimeks oon kirjotellu Tiburgissa. Niin tuon valohahmon plokissa olikin jo ylistetty keikkapaikkaa niin en siihen puutu. Muistaakseni tämä oli aivan hyvä keikka taas. Ennen keikkaa räpsäsin tämmösen kuvan yleisöstä.

No sitte tulikin se Melkweg, ja jopas oli paikka muuttunu sitte viime kerrasta! Eihän se ollukaan mikään pieni paikka. Olivat suurentaneet lavaa aika paljon, uus PA, ja oli siellä vaikka mitä uutta. Mutta paska paikkahan se oli. PA oli aivan liian takana. Sidefilleillä ei tehny mitään kun stereot tuuttaa tuossa puoli metriä artistin selän takana, ei mitään järkeä. Sitte kun ne laittaa vielä noita Martin Audiota tai sen semmosta, niin se kyllä puskee taaksepäin ja sivuille aivan samalla tavalla kuin joku vähän vähemmän array-tyyppinen PA. Oli vähän rapula täällä, mutta sen piikkiin ei kyllä voi talon teknikoitten paskuutta. Linjat kytketty miten sattuu ja vittuillaan vaan että ei oo meiän kamoissa vika. No sainpa sitte taas yhen sulan hattuun kun näytin niille pössyttelijöille että kylläpä se vaan niitten kamoissa vika oli. Tässä vaiheessa oli jo alkanu vituttaan, eli peli oli vähän niinkö niitten osalta menetetty. No kiertueen viiminen keikka huitastiin kuitenki, ja hyvä keikkahan se oli. Kyllä oli lavalla hyväntuulista porukkaa kun tiedossa oli seuraavan päivän kotimatka. Ei tehty pahoja jekkuja bändille. Tapsa vei Tonille rumpukapuloitten sijasta banaanit encorebreikillä ja "lights are out"-kohassa Kapteeni Areena, tuo Levin Ninja, teki oman ilmestymisensä. Harmi etten saanu kuvaa, mutta hieman tähän tyyliin, kts. kuva.

Load-out samoin kuin -in oli aika vittumainen. Rekka ei mahtunu sille kadulle missä venue oli, niin piti kamat siirtää jossain kauempana kuorma-autoon. Oma hommansa siinäkin ja näin saatiin ilta venymään piiitkäksi. Seuraavaksi luvassa oli ilmeisesti bileet, ite painuin nukkumaan melkeen heti kun bussiin pääsi.

Aamulla oliki aivan hirveä olo, en tiiä mitä oli tapahtunu. Oksennusta pukkas ja paskaa ja hikeä, luulin eka että edellispäivän rapula jatkuu, mutta ei se tainnu ihan sitäkään olla. Oisko se "stressi" sitten purkautunu kun tiesi että kohta pääsee kotia tai jotain. No, oli aika tuskallinen päivä mutta vihdoin pääsi illalla yheltätoista kotia. Ja oli kyllä mukava nukkua omassa sängyssä! Jalat mahtu suoraan eikä sänky heilunu. Yöllä oli sitten aika paljon kuumetta, että jospa sieltä vielä jonku pöpön oli saanu, en tiiä perkele.

Tämmönen siis tämä reissu. Seuraavaksi on meikäläisen osalta luvassa jotain firmapikkujouluja ja Tavastiaa, eipä oo tosin kuin viikko niin kävästään tekeen Sonatan kans Radio Rock Finlandia vai mikä lie, joku tapahtuma missä pitäis vetää kai kolme piisiä. Joulun jälkeen sitte uus reissu, tällä kertaa Suomessa. Alkuvuodesta taas rapakon taakse ja vissiin siellä oli taas uusia maita luvassa. Kirjotellaan sitte kun on taas jotain aihetta. Tsau.

Puukenkämaa

2007-11-25T20:32:00.000+02:00

Aika arse on loppujen lopuksi kuitenki se Hof Ter Lo. Lava on hyvä, roudaus helppo ja sali kiva. Siihen se sitte melkeen jääki. Bäkkäri on todella homeessa, catering aika heikko ja suihkut... No tuli sieltä sentään vähän vettäkin. Keikka kuitenki vedettiin ja pois päästiin, siinäpä ne tärkeimmät. Porukkaa oli paljon ja hyvin mukana joten kai se kuitenki voiton puolelle meni.

Tänään Tilburg. Parituhatta henkeä luvassa. Soundcheck meni helposti. Aivan hyvä venue tämä, mutta ajatukset alkaa olla jo kotimaassa. Huomenna vielä viiminen veto. Aamulla täytyy ilmeisesti purkaa backline rekasta ja siirtää johonki kuormuriin kun rekka ei mahu venuen eteen. Tänään vois ehkä vähän korks kun on vielä se Helsingin lentokentältä ostettu kossupullo avaamatta. Eikai sitä kotiakaan kehtaa viiä. Tai sitten korks vasta huomenna, on nimittäin buukattu niiiin myöhäseksi paluulennot että on reilusti aikaa selvitä.

Väsyttää vähän mutta eipä ehi enää päikkäreille kun lehmiksen bändi on jo menossa lavalle. Ride The Skyn viiminen keikka, eivät tuu huomenna. Harmi, sillä hyvä bändi ja mukavaa porukkaa. Kaikkea hyvää heille. Ite teen nyt jotain aivan muuta.

Lähenee lähenee

2007-11-24T17:12:00.000+02:00

Saarbrücken oli aivan hauska. Joku vanha autokorjaamo se klubi oli. Saksalaiset klubit on aina jotain vanhoja tehashalleja tai muuta paskaa. No, aivan kiva PA ja monitoreittenki kans pärjäs. Porukkaa oli vissiin jotain toista tuhatta taas ja aika hyvä yleisö oliki. Keikan jälkeen disko ja tukka silmillä. Aika kova väsymys oli aamulla kun joutu herään, mutta hengissä ollaan ja soundchecki takana. Vissiin en ollu ainoa jota vähän heikotti, sen verran hmm.. taiteellinen soundcheck oli.

Niin tosiaan Hof Ter Lo Antwerpenissä. Iso sali mutta aika kököt kamat. Helppo roudaus onneks. Huomenna joku ihmeen Tilburg. Taas tuntuu siltä että en oo käyny ikinä, mutta eiköhän se taas jotenki niin mee että pari kertaa ainaki on oltu jo. Vähän sama kuin olin viime vuonna vahvasti sitä mieltä etten oo koskaan käyny Münchenissä. No, päästiin venuelle sisään niin muistin ainaki kaks keikkaa sieltä. Hyvä.

Ei oo mittään asiaa nyt. Heippa.

Viimistä rykäsyä vaille

2007-11-23T00:10:00.000+02:00

Budapest oli aivan yhtä ihana kuin ennenkin, jos ei jopa ihanampi. Aika pitkä matka oli Milanosta, joten saavuttiin paikalle vasta joskus kahen maissa päivällä. Yleensähän meillä on get in klo 11 ja load in klo 12, niin nyt Peki ja Kalle oli vähän ajellu harhaan ja päästiin alottaan roudaus vasta klo 16. Joo, Budapestissa on tosiaan kaks samannimistä katua aivan eri puolilla kaupunkia, joten jos ootte menossa Petöfi Halliin keikalle, niin ei välttämättä kannata uskoa GPS:ään. Vähän meinas kiirettä tulla, mutta eipä sitten tullukaan kun mentiin pelkällä linjatsekillä. Ruokaa oli taas tarjolla niin että pöydät notku. Vaikka mulle on äiti opettanu että kaikkea täytyy maistaa, niin nyt en jaksanu aivan kaikkea maistaa, oli sitä sen verran montaa sorttia. Varsinki kun isä on vielä opettanu että ruokaa ei saa heittää roskiin. Siihen yhtälöön kun lisätään vielä semmonen suure, että satun niin olemaan kiltti poika että uskon ja uskon isää ja äitiä, niin lopputuloshan on aika lailla selvä. No joo, tällä kertaa jopa talon ääni-ihmiset puhu oikein hyvää englantia että ei siksikään mitään valittamista. Kamat oli pirun hyvät ja ja ja. Perinteeksi on muodostunu, että Budapestin keikan jälkeen on joko vapaapäivä tai muutaman tunnin ajo Wienin Planet Musiciin (molemmissa tapauksissa bussi seisoo venuen pihassa aamuun asti), niin senhän taas arvaa miten kävi. Vaikka pitkään tuli valvottua niin eipä onneks tarvinnu olla kovin päissään.

No seuraavana päivänä Planet Music ja yhtä hanurista kuin ennenkin. Tosin nyt sielä oli toinen äänimies joku uus, tai ainakaan en muista että olisin aiemmin tavannu. Mukava tyyppi. Se roudaus on vaan ihan vitun perseestä. Ei apukäsiä talon teknikoitten lisäksi. Tais olla toistaiseksi tämän rundin pienin keikka, vaikka täälläkin oli porukkaa jotain tuhat. Mitään ihmeellistä ei keikasta jääny mieleen, paitsi Antilla kaatu valopöytä heti Full Moonin alussa, niin piti taskulampulla tehä vähän seurista että oli ees jotain valoa lavalla.

Tänään tämän reissun viiminen vapaapäivä Saarbrückenissä. Tulikin oltua reipas heti aamusta, kun suunnattiin Antin kans kaupungille. Vähän ostoksia tuli tehtyä ja käytiinpä ehkä tämän rundin mukavimmalla lounaalla Ahin ja Tapsan kans. Oli joku Sämpylätalo ulkomaan kielellä. Siellä eukko pyöräytti salaatit ja patongit, makso vissiin jotain seittemän euroa juomien kans. Pelattiin myös pöytäjalkapalloa, lavateknikot hakkas etupäätytöt aivan täysin. Eikä pelattu ees tosissaan... Täällä tämä joulun markkinointi on jo täydessä vauhissa, kuten kuvista näkyy. En tosin tiiä mitä tuo foliohökötys yrittää esittää, oisko Neitsyt Mariaa.

Oli käyny joku häpsy ja nyt meillä olikin sitte hotellista taas ykköset. Ei valittamista. Kävin tässä iltasella vielä ettimässä jotain ruokapaikkaa. Seurasin mäkkärin kylttiä ainaki kilometrin, kunnes yhtäkkiä se hävis näkyvistä. Meni sitten kymmeneltä kiinni se paikka, jippii. Ja eikun takas toteamaan etten ehtiny hotellin ravintolaankaan syömään. Läheltä löyty kuitenki döneriä. Otin döner tellerin, elikkä siinähän on aika paljon salaattia, ranskanpottuja ja sitte sitä lihaa. Päällä jotain tzatsikin tyyppistä ja vielä tuoreet leivät kaverina. Kokiksen kans tämä annos makso rapiat viis euroa. Nälkä lähti enkä jaksanu syyä ees kaikkia. Ja aivan helevetin hyvää. Minkähänlaisen annoksen olis saanu Eerikin Pippurista tällä rahalla. Tuskinpa mitään. Muutenki aivan paska paikka koko Pipari. En tajua miks helsinkiläiset kehuu sitä. Pienet annokset, huono ruoka ja kallista. No ok, ehkä palvelu on jopa vähän liianki kohteliasta, niin hyvää palvelua ei monessa paikassa pääkaupungissa saa. Silti ehkä yks paskimmista paikoista missä oon käyny koskaan. Tai ainaki yliarvostetuimmista.

Tulikin mieleen tuossa päivällä jo, että ei oo paljo rahaa saanu tällä reissulla menemään. Oiskohan menny jotain hmm no ainaki satanen, mutta alle kaks sataa. Se ei oo neljän viikon reissussa kyllä kovin paljoa. Hyvä näin. Täällä Saksassa muuten ei taho oikein luottokortit toimia. Vaikea ymmärtää syytä. Onneks saa kuitenki maksaa samalla valuutalla niin ei tympäse. Pakko se on myöntää, vaikka ensin tuntuki koko eurohömpötys tyhmältä, niin kyllä tuo eurojen käyttöönotto on ainaki minun mielestä ollu tosi hyvä ratkasu. Harmittaa vaan kun vielä on muutama maa jossa sitä ei käytetä. Tosin onneksi Ruotsissa, Norjassa, Sveitsissä ja Englannissa kelpaa useimmissa paikoissa kortti. Vaikka eipä se Japanissakaan toiminu tuo meikäläisten masteri. Jotenki tukevat kuulemma paikallisia pankkeja, että kyllä sielä masteri toimii, mutta ei meijän masterit. Outoa.

Niin nyt on tosiaan enää yks neljän keikan putki jäljellä. Huomisesta venuesta en tiiä mitään vaikka muistikuva onkin että oisin käyny siellä. Sitte tulee Antwerpenin Hof Ter Lo, joka on kiva ja iso paikka. Kaks viimistä vetoa on Hollannissa, saa nähä kuinka Epican mukanaolo vaikuttaa siellä. Tosin onhan Sonata aina myyny Hollannissa yksinäänki pirun hyvin, joten eiköhän siellä taas tuu paikat olemaan täynnä. Viiminen keikka on Amsterdamissa, Melkwegissä. Siellä oltiin Loirin kans vuosi sitte. Pieni, mutta tosi mukava paikka. Mutta katotaan katotaan. Viis päivää ja ilta niin sitte pääsee kotia. Sielläkin ehtii "lomailla" yhen päivän ennenkö joutuu/pääsee töihin, tosin ei onneks mitään reissuhommia nyt.

Elokuvan pariin. Tänään vuorossa Bourne Supremacy sekä The Illusionist.

Ainiin PS. Lisäsin tuonne pariin edelliseen postaukseen kans kuvia kun en kaikkia vanhoja kuvia jaksanu tähän laittaa.

Capito Tutto

2007-11-19T19:24:00.000+02:00

Jep loppujen lopuksi vähän turha oli tämä Nazin eikun Nizzan (ehe ehe) päivä. No sai sentään pyykkiä pestyä. Koko kylässä kuulemma taas mitään paikkoja auki paitsi pari pesulaa, yks ravintola ja siinäpä se sitte pääasiassa oliki. Helvetin hyvät pitsat sielä kyllä sai, Pizzat Nizzassa ehhehe montakohan hauskaa juttua tämän kaupungin nimestä vielä keksii... No joo mutta automaatista ei saanu rahaa ja dippadai. Hotellin aulassa toimi kuitenki netti, which was Nicé (haa haa).

Illalla tuli katottua Prison Breakin kolmoskauden kasijakso, tänään olis vissiin netissä jo ysijakso mutta on niin paska netti että taitaapa jäähä Keski-Eurooppaan tai kotia sen jakson lataaminen. Koko kolmoskausi on kyllä minusta ollu niin kuraa että vois melkeen lopettaa koko sarjan seuraamisen. Ekan kauden eka puolisko oli oikeasti aika pirun hyvä, mutta sen jälkeen se on hyytyny tasasesti, kunnes tämä uusin kausi on ollu aivan paska.

Jotain elokuvia on kans tällä reissulla tullu katottua. Hyviä oli ainakin Grindhouse: Planet Terror, eli se Rodriguezin ohjaama. Tarantinon puolisko oli minusta taas ihan huuhaata, vaikka se ukko on monta hyvää elokuvaa tehnykin. Joo ja mitäs muita hyviä.. Niin joo Blades Of Glory oli aivan hauska, Apocalyptokin ihan hyvä. Sitte on ollu monta semmosta ihan hirveää kuraa, en jaksa ees nimiä mainita. Nykyään tehään musiikin lisäksi myös liikaa elokuvia. Perustelen tämän sillä, että suurin osa tuotannosta on nykyään paskaa. Harvoja helmiä toki löytyy sieltä seasta, mutta kyllä ne on vähemmistönä. Toisaalta se Tarantinon osa Grindhousesta oli tunnelmaltaan aika hyvä, sitä vanhaa kaahailuelokuvan meininkiä. Juonihan siinä ontu vaan pahasti, kun puolet elokuvasta perustuu yhteen (kylläkin aika hienoon) stunttiin.

Joo no mutta tämänkertaset elokuva-anal-yysit jääköön sikseen. Yöllä ajeltiin tänne Milanoon. Oiskohan tämän rundin suurin venue. Kuulemma 3000 ihmistä olis tulossa illalla. Lava on sen verran iso että pitäis olla sidefilliä toinen siivu vieressä että kattais kunnolla, mutta menee kai se näinki. Soundcheckin perusteella jäi hyvä fiilis, katotaan kuinka pieleen illalla taas menee.

Taudit alkaa olla kohta sairastettu, mutta vielä on vähän voimaton olo. Eli päikkäreitten aika nyt. Huomenna meikäläisen suosikkikaupunki Euroopassa, Budapest.

Viva España

2007-11-17T19:42:00.000+02:00

Jep koluttiin Lyon (iso lava, henkilökunta ei juuri englannin sanaa osannu, muuten ihan kiva) ja Madrid (sopiva lava, henkilökunta ei juuri englannin sanaa osannu, muuten ihan kiva). Välissä oli vapaapäivä Pohjois-Espanjassa Gironassa. Kiva pikkukaupunki mutta meni taas pitkään yöllä niin eipä tuota jaksanu paljo hereillä olla koko päivänä. Niin joo ja tulin myös kipeäksi siinä jossain välissä. Flunssaa pukkaa ja korvaa vihloo. Jospa se buranalla lähtis.

Tänään ollaan Barcelonassa, josta mulla onkin aikasempaa.. hmm.. kokemusta. No kuitenki, kun viimeksi oltiin Sonatan kans täällä niin oli aika hurja kokemus. Meillähän hajos bussi kun oltiin matkalla. Doro oli sen päivän headlineri ja Altaria alotti. No me oltiin paikalla niin että Altaria alko just vetään viimistä biisiään kun me saavuttiin. Siinä oli kyllä melkosta toimintaa. Keskenään ei juuri puhuttu, kaikki vaan toimi. Puolen tunnin vaihon aikana tehtiin linjatsekkija pystytettiin backline. Edes korvamonitoroinnista ei tingitty. Oli meillä omatkin tiskit mukana ja kaikki, mutta ei sentään alettu roudaamaan niitä. Meikäläiselle tuli sillon M7CL ekaa kertaa vastaan, aiemmin olin sen pöyän nähny vaan kuvastossa. Aikani naputtelin sitä ja totesin että liian hidasta, sanoin talon jätkälle (joka onneksi puhu hyvää englantia) että tee sie, mie sanon mitä tehhään. Oisko ollu joku kolmas biisi menossa kun alko saaha sen homman jokseenki kuosiin. Että ei paha. Doron teknikot oli suu auki keikan jälkeen että niinpä ne nuo suomalaiset vaan tästäkin suoriutu. Jälkeenpäin tätä on sillon tällön hehkutettu, kyllä se yks uran kohokohtia oli. Bändiki mainitsi tänään vielä että sillon olivat olleet todella ylpeitä omasta crew:staan. Siihenpä ne ylpeydenaiheet on tainnu sitte jäähäkki. Sillon meillä oliki Aholan Kimmo mukana, en tiiä oisko Ahin kans onnistunu kun soundcheckit kestää ja kestää... ja kestää.... No joo oli mulla yks toinenki juttu Barcelonasta mutta se jääköön tällä kertaa kertomatta.... vieläki se chekki kestää...

Niin sillon oltiin Razzmatazz 2:ssa, nyt 1:ssa. En tiiä paljonko on tänään karjaa, mutta veikkaisin että reilu parituhatta. Kiva huomata että bändin suosio on pikkuhiljaa kasvanu.

Huomenna taas keikaton päivä, mennään kuulemma Nizzaan. Monaco on 10 kilsan päässä, joten vois melkeen kävästä siellä jos ei oo kauhea rapula. Eikä kyllä oo tarkotus olla. Pyykille pitäis päästä kun alkaa puhtaat alkkarit loppua. Kiva kuitenki päästä pikkuhiljaa jo vittuun näistä kehitysmaista, vaikka se Italia vielä semmonen onkin. Jos sais Keski-Euroopassa jo jotain syötäväksi kelpaavaa ruokaakin, eikä mitään kylmiä läskinpaloja.

No eipä tässä nyt muuta. Palataan asiaan sitte kun asiaa on.

Persläpien koluamista

2007-11-13T20:37:00.000+02:00

Jep jep. En oikein tykkää Lontoosta. Enkä kyllä Ranskastakaan. Eilen oltiin siis Lontoossa, enkä oikein tajua miks ihmiset pitää sitä jotenki hienona paikkana. Joka paikassa haisee paska, kaikkialla ihan vitun likasta ja ällöttävää. Rottia vilisee kujilla ja välillä kaduillakin. Talot on kylmiä, vesihanat on erikseen kuumalle ja kylmälle. Miten siinä sitte peset käsiä lämpimässä vedessä kun se on joko kuuma tai kylmä. En tajua. Melkeen sama juttu Ranskassa. Paitsi täällä on vielä kielimuuri. Ihmiset heittäytyy tyhmäksi kun puhuu englantia. Sitte kun alkaa vetään suomeksi, niin jo vain englannin kieli alkaa sujua. Vittu mitä sakkia. Ja ranskalainen ruoka - aivan hirveätä paskaa! Tänään kuitenki saatiin ehkä paras Ranskassa syöty ateria koskaan, sekin oli tosin spagettia bolognalaiseen tapaan.

Eilen meni kai keikka ihan ok, jotenki vaan vaisua oli. En tiiä olisko johtunu siitä, että ilmastointi pantiin pois päältä alkukeikasta, siihen asti yleisö oli kyllä suorastaan raivoisa. Sen jälkeen alko porukka hyytymään. Se aika paljon meikäläisen fiilikseen vaikuttaa bändin fiilis lavalla. Koen jotenki henkilökohtaseksi kun pystyn / en niitä miellyttämään. Vaikka ei kai se muuten niin kovin huono sitte ollu. Vittu jaarin jaarin. Tonilla on muuten aika hyvä välihuudatus minkä se keksi viime jenkkirundilla. Se tekee yleisöstä rumpusetin. Tässä se sitte soittaa niitä. On tähän asti toiminu joka paikassa aika pirun hyvin. Eliaksen sooloki alkaa hioutua. Kova äijä kepittään.

Kirjottelen tätä blogia lavan sivusta, oman tiskin takaa. Epica vetää parhaillaan reilulle tuhannelle ihmiselle. Mulla on kylläkin luurit päässä ja kuuntelen Juicea. Tässä muuten kuva sieltä karting-radan keikalta, siis lavalla tässä kuvassa juurikin Epica.

Tuli eilen poristua sen rundin ekan lämppärin jonku tyypin kans. Aika mukavaa sakkia. Ja vaikka niitten biisit onki vähän lapsellisia, niin ihan hyvä bändi se silti on, ja on niissä biiseissäki hetkensä. No ei tässä oikein mitään järkevää asiaa näköjään tänään tuu. Ylemmässä kuvassa -nimi sensuroitu- päiväannos, alemmassa kuvassa thai-ravintolan buddha-patsaallakin on hyvä meininki.

Sitäpaitsi Epica lopettaa just. Alkaa vaihto ja sitte keikka.