Bussielämää

Tyyntä merta

2010-01-07T10:46:00.002+02:00

Hädin tuskin pääsi edellisistä reissuista kotiin kun pukkas jo joulua päälle. Joulu meni mukavasti Ylläksellä perheen kanssa, sitten olikin jo uutta lähtöä.

28. joulukuuta lähettiin Hki-Vantaalta klo 17 paitsi tunnin myöhässä klo 18 kohti Frankfurtia. Eivät saaneet Helsingissä konetta pakattua ajoissa, ja Frankfurtissa alettiinki jo aavistelemaan sekoilua. Piti olla viiden tunnin vaihto, mutta se muuttukin lennosta reilun tunnin luppoajaksi. No kuluuhan se aika niinkin. Frankfurtista lennettiinki suoraan Sydneyyn, tosin 45 minuutin huoltotauko Singaporessa välillä. Kotiovelta hotelliin kesti noin 34 tuntia, josta koneessa istuttiin yhteensä 26. Pohjosesta tulleilla siihen sai laskea vielä jotain 8 tuntia lisää kun joutuivat hengaileen Helsingissä päivän jatkolentoa ootellessa, joten en viitti valittaa vaikka en saanukaan matkan aikana nukuttua kuin pari tuntia. Sydneyssä tietysti selvisi, että kaikkien kemiläisten matkatavarat ja meidän tekninen kalusto jäi Finnairilta Helsinkiin.

Alkuperänen suunnitelma oli nukkua Sydneyssä eka päiväunet ja sitten valvoa niin pitkään kuin jaksaa, mutta lähettiin Punkin kans kaupungille ihmetteleen. Kävästiin Oopperatalon liepeillä ja fiilisteltiin. Uudenvuoden aatonaatto, hieno ilma ja hyvä meininki väsymyksestä huolimatta. Kohta törmättiinki Ensiferumin tekniikkajaostoon ja siinähän se sitten vierähti. Kengurunlihaa syötiin. Oli aivan hyvänmakuista, mutta sitkeää. Jos en ois tienny kenguruksi, oisin haukkunu huonoksi naudanlihaksi. Lähettiin käveleen takas hotellille ja joku jo vitsaili punasesta naamasta enkä tajunnu mitään. Hotellille päästyä oli vitsit kaukana, sen verran pahasti oli naama kärtsänny. Tosi arvaamaton aurinko! Kuulin myöhemmin, että Australiassa ois maailman eniten ihosyöpää ja UV-säteilyn määrä luokkaa tappava. Joten ois pitäny kuunnella äitiä. Aurinkorasvat tuli kyllä hankittua sen jälkeen. Hotellilla kävästiin saunomassa (oli oikein suomalainen sauna!) ja produktiopalaverissa, väkisin yritettiin valvoa ees kymmeneen mutta kun meinas tipahtaa aulabaariin jo ennen yheksää, oli pakko poistua loiventaan jetlagia.

Uni loppu tietysti jo joskus viideltä aamulla. Touhuttiin omiamme ja kohta pitiki lähteä venuelle. Koko päivän älytöntä säätöä että saadaan keikka hoidettua niillä kamoilla mitä meillä on ja niillä mitä paikalliset pystyy pikaisesti järjestämään. Kyseessä oli joku pieni sisäfestari. Yhtäkkiä löydettiin yks meidän räkki ruotsalaisen bändin kamojen seasta, oli jostain syystä tullu niitten kamojen joukossa Sydneyyn. No helpotti ainaki jonku verran. Mutta olipa hankala löytää in-ear kuulokkeita rumpalille Sydneyn kokoisesta kaupungista uudenvuoden aattona iltapäivällä. Hätäratkasu löyty. Just ennen keikkaa tuli pari matkalaukkua, että edes solisti saa vetää päälleen esiintymisvaatteet, muut veti sitten missä veti. Keikka alko vähän yli puolenyön ja vuoden vaihtuessa meikäläiset oli tekemässä vaihtoa, nimittäin festarivaihtoa. Eli missattiin maailman hienoin ilotulitus. Onneksi Ensiferumin porukka muisti kertoa meille kuinka hienolta oli näyttänyt.

Uudenvuoden päivä saatiin viettää vapaalla. Semmosta palloilua ja väsymystä. Oltiin Punkin kanssa kaukaa viisaita ja ostettiin jo ekana päivänä liput elokuviin. Sydneyssa on maailman suurin IMAX-skriini ja siellä pyöri tietysti Avatar 3D. Itse olin elokuvan jo nähny Suomessa, mutta tiesin sen tehokkaalla projektorilla näyttävän paljon paremmalta. Ja oikeassa olin. Sen verran ramasi, että puolessa välissä piti ottaa 10 minuuttia tsetaa. Heräsin, kun Antti tökkäs kyynerpäällä kylkeen. Kuorsaus hiljaisessa kohtauksessa oli kuulemma vähän liikaa...

Sydney oli kyllä todella mukava kaupunki. Hienoa arkkitehtuuria, mukava ilmasto ja lunkia porukkaa. Hintataso ei vaan ollu mitenkään kilpailukykyinen ees Suomen hintojen kanssa. Ehkä me oltiin vähän väärällä alueella. Mutta tosi kiva paikka, pakko päästä joskus uudestaan. Lennettiin seuraavana päivänä Brisbaneen. Illalla käytiin molemmat bändit henkilökuntineen syömässä Amon Amarthin mukaan maailman parhaassa pihviravintolassa. No oli siellä liha kyllä oikein hyvä, mutta kallista, hidasta eikä kuitenkaan mitään älyttömän ihmeellistä. Ruokaa ooteltiin reilusti yli tunti, siinä ajassa ehdin juoda kaksi caipiroscaa, jotka euroissa makso reilun kympin verran. Taas lähti taju kun pääsi hotellille, ja aamulla ylös.

Brisbanessa käytiin aamupäivällä ennen keikkaa vähän ulkoilemassa. Oikeastaan yhtä ostaria vaan se keskusta missä ehdittiin muutama tunti käydä. Oikein lämmintä ja kosteaa oli. Yhtäkkiä iski sadekuuro, ja valehtelematta noin sekunnissa oli paita läpimärkä. Vähän aikaa hotellilla ja keikkapaikalle könyään.

Monitoripäässä oli tämä "live pro tools" eli joku näistä Digidesignin pöydistä. Oli tosi pieni malli, ei ollut kuin 16 liukua. Ja sehän tarkoittaa lisää layereita. Laskin, että noin kahdeksaa eri layeria piti käyttää keikan aikana, ja välillä sohia hiirellä kun ei nappulat riittäny. Lisäksi kummastutti ettei isommasta mallista jääny mm. auxien panorointi-informaatiota talteen, ja puuttu sieltä jotain muutakin olennaista. Varmaanki user error tai jotain, mutta silti. Taas kävi sama kuin mun ekalla kosketuksella kyseiseen mikseriin. Talon jätkä patchaili ja värkkäs ja sohi hiirellä kaikkia asetuksia reilun tunnin ennenkö kaikki oli kuten piti. Hyvä soundihan siinä systeemissä on. Mutta ei oikein monitoria ehdi sounditella kun täytyy tehdä kaikkea muuta oheistoimintaa tai seikkailla layereilla. Vituttaa kun ei ehdi katsoa bändiä ollenkaan vaan täytyy olla naama kiinni näytössä. Muutenki alkaa jotenki tuntumaan että analogilla saavuttaa usein paremman lopputuloksen, ellei sitten tee koko kiertuetta samalla pöydällä. Tai sitte se on laiskuutta. Tai alan tulla vanhaksi. Miten vaan.

Ilmastointilaite aiheutti kovan flunssan yön aikana. Ei ollu eka kerta, eikä varmaan viiminen, oppiikohan sitä ikinä. Lennettiin seuraavana päivänä Melbourneen, jossa jäi iltapäivällä vielä hyvin aikaa käydä kaupungilla. Käytiin mm. eteläisen pallonpuoliskon korkeimmassa rakennuksessa, Eureka Skydeckissä. Tornin huipulla joku ainutlaatuinen "Edge", elikkä siis vaakasuunnassa toimiva lasiseinillä ja -lattialla varustettu hissi. Eli parikymmenneliöinen lasinen huone, joka työntyy rakennuksen seinästä sivulle ulos. Voit katella maisemia vaikka lattian läpi. En uskaltanu. Mulle riitti ihan hyvin terassi / näköalatasanne. Vähän meinas ottaa mahanpohjasta kun katseli siitä kaiteen yli alaspäin, vaikka korkeutta oli vaan joku 280 metriä. On kuitenki käyty mm. Empire State Buildingissa ja Sears Towerissa, joista eka vähän alle ja toinen vähän yli 400 metriä. No kyllä mua Empire State Buildingissakin vähän jännitti, mutta nyt aletaan lipsua jo vähän aiheesta... Loppuilta lepäillessä ja aamulla ehdittiin vielä kävästä muutama tunti St. Kilda Beachilla ottamassa aurinkoa ja uimassa ennen töihinlähtöä. Oli niin tukkonen olo, että ei meinannu millään jaksaa. Keikalla oli vaikka mitä ongelmaa ja kaikkea tyhjänpäivästä säätämistä, että ei kyllä huvittanukaan. Kaikilla muilla oli vissiin ollu kivaa, mutta mun mielestä oli kiva vaan nukkua.

Kaikenkaikkiaan Australiasta jäi todella hyvä fiilis. Koko ajan tosi leppoisa ilmapiiri ja hyvä meininki. Todellakin lähden sinne vielä joskus lomalle. Melbournesta lennettiin vielä Sydneyn kautta Jakartaan, Indonesiaan. Eka lento 2,5 tuntia ja toinen 7,5. Just kun alko pääseen Australian vuorokausirytmiin, muuttu kello taas viisi tuntia toiseen suuntaan. Joten illalla hotelliruokailun jälkeen sammuin välittömästi.

Tänään piti olla keikka, mutta promoottorin toiminta oli hieman epäilyttävästi aiheuttanut keikan peruuntumisen. Rahat kai saatiin ja promoottori maksaa huoneen laskun, joten palkallinen vapaapäivä kaikille. Tuli tieto tuosta peruuntumisesta vaan niin myöhään, ettei ehtiny netin kanssa oikein suunnitella mitään. Rannalle ois tietysti haluttanu, mutta täällä on kuulemma huonoja rantoja ja vesi niin saastunutta, että uimaan ei kannata mennä. Jep. Jollain isolla ostarilla kävästiin, mutta sillä ei ollu meille tarjota oikeastaan mitään. Just kun haaveilin pääsystä hotellin uima-altaalle, iski ukonilma. Eli nyt on päivä sitten tapettu aikaa hotellihuoneessa. Toisaalta hyvä että saa kunnolla lepäillä ja vielä toipua jetlagista, kun on jääny yöt niin lyhyeksi. Yrittäny nukkua, mutta sitten vaan heränny niin aikasin. Ja onpa ollu aikaa tutkia Jakartaa, minkälaista täällä olis ollu. Asioita joita en tienny: Indonesia väkiluvultaan maailman neljänneksi suurin maa, Jakarta maailman kolmanneksi saastunein kaupunki. Siinähän se tiivistetysti jo tulikin, eli omien kokemusten mukaan helvetin huono ilma ja hulluna porukkaa. Liikenne ihan kaaosta, taskuvarkaita saa varoa ja koko ajan tuntuu että joku yrittää kusettaa. Iloisia ihmisiä, mutta kun selän kääntää niin heti ollaan vetämässä välistä. Ehkä se ei koske kaikkia, mutta vähän semmonen fiilis on jääny. Toisaalta ruoka on tulista ja hyvää ja kaikki on todella halpaa. Varmaan jos tässä enemmän ois ollu aikaa, ois päässy vähän paremmille apajille. Sadekausi ei ehkä muutenkaan ole paras aika turismin kannalta. No mutta yks maa lisää luetteloon, "on sitä siellä Indonesiassakin käyty", eh heh.

Huomenna lennetään Taipeihin Taiwaniin. Sen jälkeen kävästään Shanghaissa, Kiinassa ja mennään lopulta vielä viikoksi Japaniin. Päivittelen ehkä tunnelmia tarkemmin myöhemmin. Kuviakin on tullu otettua pitkästä aikaa, mutta unohtu se kameran piuha kotiin, joten lisään kuvia varmaan myöhemmin.

Reissun loppu

2009-12-12T22:06:00.002+02:00

Taas alkaa yks kiertue lähestyyn loppuaan. Oon tänään selannu taas koko internetin läpi, ja kun tiedän, ettei kuitenkaan jaksa enää kirjottaa tästä reissusta myöhemmin, niin tähän väliin tämmönen katsaus menneistä viikoista.

Edellisen postauksen jälkeen mentiin siis Yhdistyneisiin Kuningaskuntiin. Täytyy myöntää, että ei vois vähempää kiinnostaa mikä lääni on itsenäinen ja mitä provinssia pitäis kutsua milläkin nimellä. Käytän tästedes yleistermiä "Englanti" tai "britit". Paska maa anyway. Lontoossa nyt oli semmonen semi-ok venue. Melkonen rotanloukku kuitenki. Suihkut ei toiminu, home haisi jne. Oikeastaan aika perus, joten ei jaksa sen kummemmin valittaa.

Seuraavana päivänä oli joku ihme festari, jossa oltiin deadlinereina. Eli varsinainen pääesiintyjä Monster Magnet lopetti 20 minuuttia settinsä myöhässä, joten meidän keikka alkoi 14 minuuttia niitten perässä. Melko nopsa vaihto siis. Oli tosiaan aika erikoisfestarit, mutta mitäpä muutakaan voi oottaa jos festarin nimikin on jo Hard Rock Hell. Kaikesta huonosta suunnittelusta jne huolimatta pakko mainita että tekninen työryhmä veti kyllä aika hyvin.

Kolmas Britti-keikka oli Dudleyssa. Ikivanha JB's oli venuen nimi ja mulle tuttu jo parin vuoden takaa. On todennäköisesti huonoin venue missä oon koskaan ollu, talon "teknikko" enimmäkseen tiellä jne. Kieltäydyn menemästä enää tänne keikalle. Tai rahaa täytyy tulla todella paljon. Pitkä, pitkä, raskas ja pitkä päivä... Joka ei lopussa palkinnut. Roudaus suoritettiin vesisateessa. Jooh yritän ensi kerralla olla positiivisempi.

Onneksi tuoltakin saarelta kulkee lauttoja pois! Yöllä nimittäin siirryttiin remontoituun Antwerpin Hof Ter Loohon, jossa oon käyny varmaan viis kertaa. Alakerran bäkkärit on aiemmin ollu homeessa, mutta nyt sekin oli rempattu ja kokemus oli todella miellyttävä. Muutenhan tuo paikka on aina ollu teknisesti hyvä paikka, nyt kun tuokin puute oli saatu korjattua niin taisi pompata meikäläisen top10 venueitten joukkoon. Catering todella hyvä, talon crew erittäin tehokasta ja leppoisaa. Hyvä, kiitos Belgia!

Hannoverissa oltiin Capitolissa. En oo koskaan käyny. Ihan hienon näkönen vanha teatteri. Ei mitenkään erityinen muuten eikä jääny sen kummemmin mieleen.

Sitten takaisin juhlahumuun kun tultiin Tillburgin 013:een. Ehkä yks Euroopan parhaista venueista. Tai ainakin niistä missä ite oon käyny. Keikkakin oli kai aika hyvä.

Amsterdamin Paradiso oli kans aika hieno venue. Lava oli vähän pieni, mutta puitteet muuten hyvät. Nyt tuli mulle ekan kerran vastaan joku Digidesignin mikseri. Olikohan joku D-show tai joku tämmönen. En tykänny. Hidas käyttää, muovinen fiilis, liikaa latenssia. Voisin kuvitella hyväksi mikseriksi etupäähän, mutta pelkästään jo cuettaminen korva- ja kulmamonitorien välillä oli layereitten välillä hyppimisen vuoksi työlästä. Ja se latenssi oli niin paha ettei voi antaa anteeksi vaikka ois kuinka hyviä plugareita. Joo, ei mulla ollu kuin se tiskin oma eq ja joku kevyt kompura että ei pitäis olla liikaakaan prosessointia. Muussa sitä ei toki huomannu, paitsi itsekin huomasin samantien kun luurit päässä laulumikkiin tsöhöttelin.

Välipäivä istuttiin bussissa paitsi välillä käytiin laivassa, kun matkaa Amsterdamista seuraavalle keikalle oli 1400 km.

Nyt Stavanger Norja. Ilmeisesti joku paikallinen nuorisotalo. Apukäsistä ei tainnu olla kukaan täyttäny 18 vuotta. Talon teknikotkin varsin nuoria, mutta hommat saatiin toimimaan melko kivuttomasti. Huomenna Osloon, sitten vielä Göteborgiin ja lopuksi Tukholmaan. Tukholman keikan jälkeinen päivä olisi tarkotus viettää paremman puoliskon kanssa joulushoppailun ja semmosen parissa.

Mutta keikka alkaakin kolmen vartin päästä, joten lähden valmistautumaan vaihtoon. Over and out.

Alice In Chains

2009-12-02T20:33:00.003+02:00

Ekan kerran kuulin bändiä varmaan joskus 12-vuotiaana. Muistan kun kuuntelin Dirtiä ekan kerran. Hyvänkuulosta musiikkia, mutta Would oli se biisi joka iski samantien. Sen jälkeen yritti kaivaa bändistä tietoa siitä ainoasta tietolähteestä mikä Torniossa meikäläisen lapsuudessa oli, Suosikki-lehdestä. EIpä siinä paljoa asioista mainittu niin tieto bändistä rajoittu lähinnä pariin kirjaston kasettiin. Tietenki myöhemmin tuli hommattua kaikki levyt jne. Sitte kun alko ikää olla jo vähän enemmän että ois voinu käydä keikoilla, niin eihän ne enää tietenkään keikkaillu ja jossain vaiheessa se laulajakin sitte kuoli.

2006 keväällä kattelin Provinssirockin esiintyjälistaa, ja totesin että no hemmetti tuohan täytyy lähteä tsekkaamaan. Keplottelin itelle pientä työtä vastaan passin festareille ja tulihan sinä päivänä muutakin mukavaa vastaan, mutta paras keikka jonka ikinä olin nähny, oli samana iltana. Sillon minusta tuli fani.

Eihän se uus laulaja mikään Layne Staley ollu, mutta ihan hyvin veti vaikka vähän anteeksipyytelevä sen lavapresenssi olikin. Bändi oli kuitenki silkkaa rautaa ja sen keikan aikana vasta kunnolla tajus kuinka hyviä biisejä niillä on. Tätä oli pakko saada lisää.

Tässä jo pari viikkoa sitten oltiin suht lähellä niitten keikkaa, ja melkeen tuli lähettyä mutta sitten tuli mutkia matkaan. Uus tilaisuus koitti toissapäivänä. Sain nimet vieraslistalle, sitten piti ostaa junaliput (lähes 250 euroa!) ja buukata halvin hotelli. Sitte vaan Dortmundista junaan kuudeksi tunniksi kohti Münchenia ja jihaa.

Vittu kun oli hyvä keikka! Niin nopeastihan me sinne mentiin kuin päästiin, mutta olivat alottaneet jo puoli ysiltä soittamaan joten missattiin ekat 15 minuuttia. Soittivat yhteensä jotain pari tuntia, joten saihan siinä kuitenki koko rahan eestä. Oikeastaan melkeen kaikki biisit tuli joita oottikin. Tai ihan sama mitä ne ois soittanu, hyviä biisejä ois tullu joka tapauksessa. Mutta nyt veti laulajakin ihan uskomattoman hyvin! Karismaa oli reilusti enemmän ja muutenki uskottavuus oli eri luokkaa. Oli hienoa päästä näkemään bändi. Ei tämä kuitenkaan tainnu mulle vielä riittää. Kyllä pakko päästä vielä joskus bändin keikalle. Ainiin joo ja se uus levy on muuten todella hyvä kans.

Jep, ollaan siis kohta kolme viikkoa Sonata Arcticalla kierretty taas Eurooppaa. Ei mitään erityisempää kerrottavaa. Rekan ovi aukeaa yleensä klo 11, soundcheckit on ohi neljän-viiden maissa, keikka ysiltä tai kympiltä. Rekan ovi menee kiinni ehkä puolenyön maissa tai vähän yli. Sama kaava toistuu lähes päivittäin.

Muutamia keikkoja on jouduttu perumaan laulajan sairastumisten vuoksi. Semmosia uusia paikkoa missä ei oo aiemmin tullu käytyä on ollu ainakin Praha (Tsekki), Kosice (Slovakia) ja Belgrad (Serbia - ois kiinnostanu käydä kaupungilla vähän tepasteleen mutta oli niin hommat vituillaan että meni koko päivä säätäessä kamojen kans. Anyway hienon näkönen kaupunki bussin ikkunasta ja paljon sodan jäljiltä raunioituneita taloja vieläkin.),

Vapaapäiviä on vietetty Budapestissa (taksikuski kusetti noin 50 euroa), Dornbirnissa 3 (mukava kylpylähotelli, käytiin myös köysirata-ajelulla Alpeilla noin kilometrin korkeudessa, hienot oli maisemat), Gironassa (tosi kiva merenrantakaupunki Espanjassa!), Bordeauxissa (ensimmäinen ranskalainen kaupunki jossa ei vituttanu) ja Dortmundissa 2.

Keikoista on jääny mieleen oikeastaan vain muutama paikka. No tietty nämä paikat missä on tullu käytyä jo monta kertaa, mutta huonoudellaan vakuutti esim Hirsch Nürnbergissä. Siellä oli todennäköisesti maailman paskin äänipöytä. Yamaha M2500 tai joku semmonen, jossa ei toiminu mikään. Lisäksi paikan sähköissä oli jotain todella omituista. Osa kamoista vastaanotti semmosta häiriötä että ei oikein ees keksitty miten semmoset voi olla just niissä laitteitta mahollisia. Todella pitkä ja raskas päivä. Serbian keikkapaikka oli myös aika vaativa, kuten yllä mainitsin. Siinä paikallisen kaluston pystyttämisessä vaan kesti, kesti ja kesti. Eikä sillonkaan aina oikein onnistunu. Oli pakko mennä lämppäribändin keikan aikana hätiin kun talkkari ei löytäny eikä oikeastaan jaksanu etsiäkään oikeita piuhoja. Saatiin lavalle ees jotain kuulumaan. Italian ja Espanjan venuet nyt tiedetään, varsinkaan kun ei oltu tällä kertaa siinä Razzmatazz 1:ssä vaan pienemmässä kakkosessa. Joten en viitti näistä mainita sen kummemmin mitään. Sen sijaan pakko vielä mainita Madridin Sala Heineken. Lordin kanssa täällä joskus käytiinki, ja ehdin nimetä paikan Euroopan huonoimmaksi venueksi. No todella huono se oli edelleen. Ja talon "teknikoita" teki lähinnä teki mieli vetää turpaan.

Tänään siis keikkapäivä Dortmundissa, jossa uus hieno venue FZW. Talon teknikoitten "osaaminen" lähentelee tosin melkeen amerikkalaista, mutta kyllä tästäkin selvitään. Kamat on hyvät (jos nuo puupäät ei ois säätäny niitä päin persettä), catering ehkä kiertueen tähän asti paras, puitteet muutenki aivan hyvät. Yöllä matka jatkuu Lontooseen ja saarivaltioissa ollaan seuraavat kolme päivää kunnes tullaan Belgiaan. Sitte oli jotain Saksan keikkaa ja Hollantia, ja lopuksi vielä neljä päivää Skandinaviassa. Voiton puolella siis ollaan jo pitkästi.

Lomaa

2009-10-14T12:44:00.002+03:00

Mallorcalla oli oikein mukavaa. Shoppailtiin, kateltiin "nähtävyyksiä", vuokrattiin auto ja kierrettiin melkeen koko saari, vähän löhöiltiin... Ilmat oli oikein hyvät ja - tottakai tämmösenä kulinaristina - ruuat herkullisia! Viikko meni nopeasti ja kohta pitikin tulla jo Suomeen.

Mutta! Muutaman työpäivän ja reilun viikon syksyilyn jälkeen pääsi taas lämpimään! Nimittäin nyt mentiin Rodokselle. All inclusive -hotelli, 28 astetta lämmintä, aurinkotuoli, iPod ja hyvä kirja. Parasta! Ruokaa oli koko ajan tarjolla ja se oli erinomaista, kaikki juomat ilmaista, kolme isoa uima-allasta ja meri 50 metrin päässä.. Ei paljon tarvinnu hotellialueelta poistua. Paras loma koskaan! No eihän nämä nyt ehkä kovin eksoottisia oo teidän Aasian matkailijoiden tarinoitten rinnalla, mutta mun mielestä ilmasto on oikein sopiva kun se on pikkusen alle 30 astetta ilman sitä trooppista kosteutta. Kelpaa mulle paremmin kuin hyvin. Ja halvalla sai. Pakko päästä pian uudestaan.

Pakko tilittää tuosta Rock Bandista kun yks yö sen pelasin tavallaan läpi. Pääasiassa ihan hyvin biisejä alkupäässä peliä, mutta viiminen tunti meni lähes itku silmässä, eikä se itku johtunu liikutuksesta. Siis ihan käsittämättömän paskaa musaa, joko neverheard-osastoa tai sitten jotain isomummon ajoilta olevaa keskinkertasta, vitun paskaa ja ärsyttävää hinttipaskaa! Huh, alko heti pumppu ottaa kierroksia kun ajattelenkaan koko asiaa... No, eikai auta kuin äkkiä hommata se pleikkari 3 ja siihen sama peli, johon voi netistä hakea semmoset biisit mitkä on oikeasti hyviä.

Työrintamalta semmosia uutisia, että Eija Kantolan kanssa ollaan humpattu välillä. Patrosen Antin kans käytiin tekasemassa Firmarock-tapahtuma, 15 bändin soundcheckin ja keikat, joista yks kahteen kertaan + Sami Saari feat. Fakta Beat yhteensä 17 tuntiin. Olipahan talkoot. Mutta kaikki meni hyvin eikä vituttanu kertaakaan. Tavastialla on tullu oltua välillä, sielläkin hyvä meininki. Lauantaina meen apumieheksi Oksua tuuraamaan vanhan tutun Pentti Hietasen konserttiin. Saa nähä mitä sieltä on luvassa. Hyvää varmaanki.

Huomenna synttärit! Jokohan ois varaa tilata itelle ne Genelecin 8030:t takakaiuttimiksi. Supparitkaan ei maksaa enää kuin 1700 euroa, mutta sitä ennen täytyy kyllä investoida vielä keskikaiutin. En oo sen kummemmin aikatauluttanu näitä hankintoja, mutta haave olis että kevääseen mennessä on kotiteatteri valmis. Siihen mennessä onkin pelkkään ääneen uponnu rahaa noin 8000 euroa. No, toiset tykkää ajella hienolla autolla jne.

Nyt jatkan vapaapäivän viettoa katsomalla elokuvan G.I. JOE: The Rise of Cobra

Nokia(doesn't)Care

2009-09-07T12:38:00.002+03:00

Ostin uuden puhelimen. Nokia e55. Oli hienoja ominaisuuksia ja muutenki kätevä. Meni päivä meni yö, meni toisetkin. Yhtäkkiä se ei enää toiminu. Ei vaan käynnistyny. Seuraavana päivänä sain uuden. Kauppiaan kanssa naureskeltiin, että toivottavasti tämä kestää pitempään. Ei kestäny. Seuraavana päivänä oli uuskin puhelin paskana, eri vialla tosin.

En nyt jaksa mennä enempää yksityiskohtiin, mutta tulipa huomattua kuinka asiakaspalvelutaitoisia ihmisiä on nykyään vähän! Pahinta oli se, ettei ehditä kuuntelemaan mikä on hätänä. Ihan niinkö joku tulis rikkinäisen tuotteen kanssa syyttelemään myyjiä ja sitten täytyy puolustautua. Tilanteelle ei nyt enää siinä vaiheessa voi mitään. Luulis kauppiaan sekä valistajankin haluavan kuitenki tyytyväisen asiakkaan. Näin ei ilmeisesti monessa paikkaa ole.

Nyt sitten ootellaan taas. Tällä kertaa ei enää saanu uutta puhelinta vaan rikkinäinen lähti huoltoon. Eli jos vaikka jo muutaman viikon päästä sais ostamansa tuotteen käyttöön. Yhteensä ehdin noita kahta viallista käyttää vajaa 3 vuorokautta. Eniten kuitenki vitutti kun kesken työpäivän hajosivat. Jospa seuraava puhelin oliskin jo jonkin toisen valmistajan. Meikäläisen ja Nokian kohta 15 vuoden pituinen yhteistyö häämöttää loppuaan.

Jotain työhommiakin tässä on ollu, mutta ei mitään ihmeellistä. Viime keskiviikkona tosin ujutin itteni tekeen mahtavalle Kingstar-yhtyeelle monitoreja. Kolme stereoryhmää luureja, eli varsin helppo nakki. Pistin parastani mihin LS9:llä pystyin. Suurimman ongelman tuotti luurit. Jokaisella mukaanlukien minä oli erilaiset luurit. Ei oikein tienny mitä muut kuulee. Hyvin kai se meni.

Huomenna kone nousee ja lentää kohti Mallorcaa. Lomalle siis! Halpis rantalomaa siis luvassa, mielummin kai sitä siellä makoilee kuin kotona. Ja seura on mitä parhainta.

Ainiin! Nyt sen sitten tein! Tilasin Rock Band instrumentit ja Rock Band 2 -pelin pleikkarille! Luvassa siis runsaasti kaljanjuontia, rummutusta ja laulamista. Bändissä on vielä basistin ja kitaristin paikat auki, tervetuloa kylään!

Loppukesää

2009-08-23T16:07:00.000+03:00

Haa, ompas ollut hulinaa! On ollu monta kertaa tarkotus päivittää, mutta ei oo sitten ollu aikaa kun ois ollu inspistä. No laitetaampa sitten kerralla nippuun useampi jutska.

Heh, edellistä kirjotin lentokoneessa, joka alko just laskeutumaan kun pääsin vauhtiin. Nyt on täällä Lowlands-festivaaleilla jossain Hollannissa jo keikka ohi. Mutta palataanpa alkuun.

Maailman paskimman viikonlopun jälkeen koitti kuitenki taas uus päivä. Pari päivää touhuilin kai kotona tai en muista. Heinäkuun 22. päivä keikkailtiin Eija Kantolan kans jossain, öh, Orimattilassa? Hyvä akustiikka aina välillä näillä tanssilavoilla, niin tänäänkin. Illan toinen bändi oli Neljänsuora. En ymmärrä musiikista mitään, mutta radiosta olen kuullut. Yöksi mentiin Scandic Rosendahliin Tampereelle, jossa join yöjanoissani elämäni kalleimman limun. 0,33 litran tölkki minibaarikokista maksoi 4,80 euroa. Siis vain reilu 14 euroa litra! Kaupasta mm. Pepsilitra maksaa noin euron. Tästedes pysyn alkoholissa. Ja poissa Scandic Rosendahlista.

Aamulla jatkoin matkaa Valkeakoskelle, jossa Työväen musiikkitapahtuma kera Erikssonin Annan. Hyvin järjestetty tapahtuma ja kaikki muutenki vallan ihanaa. Kiitos vaan vielä kerran. Yöllä kotiin.

Seuraavana päivän Tavastialla kolmensadan bändin ilta. Tai no oli kai niitä vaan 5 tai saatto olla 6, en enää muista. Ei kuitenkaan mitään, mikä ois jääny mieleen. Pitkä päivä, mutta Tavastialla on aina kiva olla töissä.

Lauantaina matka jatkui entiseen kotikaupunkiini Tornioon. Kaikenkaikkiaan kiva tapahtuma. Liian paljon kavereita ja liian kiirettä että ois ehtiny kaikkien kans poriseen keikan jälkeen.

Äh, mitähän sitten tapahtu. Eikai mitään. Paitsi tässä välissä onkin ylläolevan tekstin kirjoitusajankohta, eilinen iltapäivä, vaihtunu jo sunnuntaiksi. Välissä ehti vetää kovat kännit, nukkua hyvät yöunet, nauttia aika hyvän aamiaisen ja hoitaa ittensä matkalle. Eli lentokoneessa ollaan taas.

Jeh no heinäkuun viiminen viikko tais olla ihan vaan hengailua kotosalla. Sitte elokuun alussa jatku taas Sonatan keikat. Kävästiin toteamassa Kuopiorock paskaksi festivaaliksi, tosin keikka oli ihan ok. Meitä ennen veti Misfits, heh olihan se aika hassun kuulosta. Välillä tuntu ettei tunnistanu edes biisejä vaikka tuttuja ralleja tulikin aika paljon. No se on semmosta.

Seuraavana päivänä matkustettiin sitten Ankkarockiin. Matkalla sattu hauska tapaus kun pysähdyttiin jossain Juvan ABC:llä tai jossain. Mulla oli joku vanha Hatebreed-paita päällä ja haahuilin siellä jossain myymälän puolella kun jostain kuuluu amerikanaksentilla jotain kehuja mun paidasta. Jotenki häkellyin siinä sitten kun jotain 50 vee äijä tulee jutteleen. Suoritin ostokset ja alko jotenki mietityttään että se oli varmaan joku Misfitsin miksaaja tai joku, että meenpä takas sisälle kattoon oisko se ukko vielä sielä ja jutteleen. No siinä sitte juteltiin varmaan jotain 5-10 minuuttia, jossaki vaiheessa mulle selvis että hemmetti tämähän on Jerry Only eli siis Misfitsin ainoa alkuperäisjäsen, laulaja sekä basisti. Mukava ukkeli. Halusi ehdottomasti multa puhelinnumeron, että soittelee kun ovat tulossa Suomeen keikoille. Siis täh? No ei mitään, mutta se anto myös oman numeronsa mulle! Wau oon ihan kiljuva faniteinityttö nyt. No ei mutta tottakai tuommosta kai lähes legendaa(?) arvostaa, ja oishan se hienoa tehdä töitä tuommosen porukan kanssa. Anyway mukava tuttavuus.

Ruoka tuli ja ajatus katkesi taas. Jep niin siis illaksi Ankkarockiin, jossa hyvä keikka. Bileentynkää, ihan mukavaa oli, paitsi Helsingissä on näköjään sunnuntai-iltana vaikea päästä baariin. Jostain syystä oltiin Onnelassa, jonotin tiskillä valehtelematta puoli tuntia enkä saanu ees tilattua. Muilla oli sama ongelma. Joten seuraavaan paikkaan. Onnelaan en mene enää ikinä, paska paikka. No Rocksiin mentiin sitten. Meitä oli joku 15 hengen seurue, porukkaa Volbeatista, Sonatasta, yks rokkimusasta pitävä NHL-jääkiekkoilija ja oli kai siinä vielä jotain muutakin, kun poke keksii että yks meistä on liian kännissä. Eikä se ees ollu. Eikä meistä kukaan ollu, viiminen tunti oltiin vietetty ilman mitään juomia, pelkästään siinä jo ehti selvitä. No kun koko porukka sitten käänty pois, niin yhtäkkiä poken mielestä se känninen kaveri ei enää ollukaan kännissä. Vaikka välillä on tullu töissäkin oltua tuossa baarissa, niin silti tuntuu että ne poket on siellä aika kusipäitä. Poikkeuksia varmaan on, mutta vitun monesti on jotain ongelmia sisäänpääsyn kans. Ja sitte kun sinne sisään pääsee, niin kaikki pahimmat rähisijät ja urpot on kuitenki sisällä. Eli kannattaisko suunnata sitä energiaa mielummin siihen että heittää porukkaa ulos kuin että ei päästä edes sisälle. No vielä saatiin kuitenki tuhlata rahojamme viinaan ja tienattua huono olo seuraavaksi päiväksi.

Seuraavalla viikolla tuli taas nautittua konserttikäynnistä, kun Madonna esiinty Jätkäsaaressa. Joo, ei siitä sen enempää. Ite en tungoksessa viihdy, joten kaljateltta alueen takana riitti mulle mainiosti. Hyvin järjestetty tapahtuma. Keikan loputtua kävelin suoraan ekalle bussipysäkille ja siitä noin minuuttia myöhemmin bussiin. Seuraavalla pysäkillä olikin sitten ehkä tuhat ihmistä jonossa, voi voi. Lainatakseni erästä sveitsiläistä kiertuemanageria, you have be smart.

Sitten piti olla Alahärmässä Annan keikka, mutta peruuntui sairastapauksen vuoksi. Liksat tuli kuitenki, eli hyvä meininki! Eikä mua oikeasti harmita yhtään, etten päässyt kokemaan saman kalustontoimittajan toimintaa mistä edellisessä postissa jo vahvasti avauduin. Tarkoitti myös sitä, että päästiin lentämään Tornioon jo perjantai-iltana, muuten ois pitäny mennä aamuyöstä Seinäjoelta junalla.

Tuleepas sekavaa tekstiä. Lauantaina olikin sitten Kemissä Sonata Arctica Open Air -niminen tapahtuma. Eli siis Sonatan keikka Kemin satamassa. Lämppärinä Sturm Und Drang eli mulle tuplaliksakeikka. Vähän meinasi vastustaa pitkin päivää, mutta päivän pelasti bändin hieno keikka. Yleisöä oli lähes 4000! Se on aika sopiva määrä mun mielestä. Juhlantynkää oli taas tiedossa, mutta ei sen kummemmin ehtiny alkaa juopottelemaan. Seuraavana päivänä kuitenki väsytti.

Sunnuntaina kestittiin paitamyyjää Larrya, joka oli tullu Saksasta hoitamaan tapahtuman merkkamyynnin. Sillä oli sitten sunnuntai-ilta vapaata, ja vanhempien mökki Mustassalahdessa Torniossa oli päivänselvä valinta. Äiti paisto lohta muurikalla, kuokittiin perunat suoraan pellosta kattilaan jne jne vitun hyvät ruuat! Ja siihen päälle kunnon puusauna kera saunavihtojen. Eli siinä sakemanni vähän ihmeissään, mutta ilmeisesti tykkäs.

Pari päivää tuli oltua Torniossa lomalla, sitten kutsukin jo työt. Keskiviikkona Eija Kantolan kanssa Baltic Princessillä. Eipä siinä mitään. Laivalla oli kaikki kallista, en kyllä ostosreissulle vapaa-ajalla sinne lähtis. Jälkipolville ei jääny kai oikein muuta kerrottavaa. Loppuviikosta oli vielä kolme keikkaa saman pumpun kans, en muista ees missä oltiin, mutta kotiin tultiin yöksi - luxus!

Ja sitten ollaankin tultu jo tähän viikkoon. Mulla oli Pete Parkkosen monitoripäässä tuurauskeikka. Vähän meinas alussa olla hankala ottaa haltuun se kuvio kun ei oikein tienny mistään mtään, mutta kyllähän ne asiat sitten selvis. Hyvin kai se meni ja mukavaa oli ainakin.

Nyt sitten käytiin tosiaan Lowlands-festareilla jossain Amsterdamin lähellä. Isot oli puitteet mutta aika paskat festarit. Tai jotenki ei vaan meidän porukkaa miellyttäny. Yritetty tehä jotenki hienoa, mutta ei sitten kuitenkaan ihan onnistuttu. Roudausmusiikista vastasi The Living End, joka soitti ennen meitä. Hyvä bändi. Käytössä oli house list, eli vitutti jo kättelyssä. Vaihtoaikaa kuitenki 45 minuuttia, eli ei voi sitäkään sanoa perusteluksi. Laulut oli jossain toisessa päässä mikseriä, vähän hankala säätää. Oli se vähän semmosta.

Pieni henkilökohtainen kämmi sattu myös ennen vaihtoa. Siinä Ehun kans vitsailtiin suomeksi kaikkea tyhmää samalla kun talon tyttö mikitti rumpuja. Ei nyt mitään oikeasti pahoja juttuja mutta jotain vaan. Vähän ajan päästä ihmeteltiin, että miks Ahti puhuu sen muijan kans suomea. No voi vee, sehän olikin suomalainen... Pitäis aina muistaa ulkomailla, että joku saattaa kuitenki ymmärtää mitä me puhutaan. Vaikka harvinaista se kuitenki on. Tämä sama tarina on meidän porukalle sattunu nyt kuitenki jo muutaman kerran. Ei onneks hävettäny, ihan hymyilemällä selvittiin.

Nyt aamulla lentokentän check-inissa virkailija tunnistaa bändin ja kertoo että olivat olleet edellisenä iltana telkkarissa. Paikallinen maikkari oli lähettäny keikan ulos vain muutama tunti sen loppumisen jälkeen.

Lentoaikaa vielä tunteroinen jäljellä, joten otan torkut. Palaan asiaan taas joskus.

Mennyttä viikonloppua

2009-07-20T12:54:00.006+03:00

Olipahan taas.

Perjantai lähti mukavasti käyntiin, kun sain kyydin--- eikun siis kuljetuksen Indican tytöiltä Vaasan Rockperryyn. Yritin sitten hyvittää ilmaisen kyyd-- kuljetuksen avittamalla linjatsekissä ja muutenkin keikalla. Varsin mukavaa puuhaa kun ei tarvi itekään paljoa stressata. Laitetoimittajan ongelmat oli sen sijaan jo tässä vaiheessa aistittavissa. Esimerkiksi vastaava stagemanager hoiti samalla etupäävahdin tonttia, whaaat!

Varsinaiset omat hommat alkoi pari tuntia myöhemmin. Vaadittavaa rumpuriseria ei meille pystytty toimittamaan, joten piti vetää ilman. Vaihto ei sujunut ongelmitta muutenkaan. Mikseri, jolla mun piti homma hoitaa, oli nippanappa riittävä. "Midas" Verona lähtee mustalle listalle. Paska pöytä, vaikka ois ollu ehjäkin (mitä tämä yksilö ei kuitenkaan ollut). Mutta en ite lähtis tekeen tuon kokoluokan festarin kakkoslavaakaan 24-kanavaisella pöydällä. Ok olihan siinä muutama stereokanava, joita pysty käyttään monona, mutta ei se ole sama asia. Kompressoreista saatiin toimimaan noin kolmasosa. Kaikki efektit ei toiminu. Gatet tais olla melkeenpä ainoa asia mikä toimi. Himmennin aiheutti häiriötä, eli jossain välissä oli vissiin menny sähkölinjat ristiin. Huomasin viis minuuttia ennen keikan alkua, että laulukanava ei oo kunnossa. Sitten se taas oli. Juonnon tullessa taas ei. Siinä meni sitten muutama biisi että asia saatiin korjattua. PA oli hyvä, mutta päin persettä viritetty. Varsinainen clusterfuck siis.... Ja paskat, mitäpä tässä selittelemään. Vedin Vaasassa elämäni huonoimman keikan. Siihen oli syynsä, ja kaikki syyt ei löydy minusta. Olin kuitenki selvinpäin, hyvässä hapessa, pää kasassa. En tehny mitään väärin, olin vaan huono. Lohdutukseksi, ehkä jopa puolustukseksi, voi kuitenki sanoa, etten ollu ainoa huono. Illalla olin taas hyvä, oli pakko ottaa pari juomaa kun vitutti niin armottomasti. Mutta on siinä kyllä aika hankalat lähtökohdat alkaa tekeen töitä jos työvälineet ei oo kunnossa.

Seuraavana päivänä elettiin jännittäviä hetkiä. Bussiin hypättiin jo aamulla kuudelta, matka kävi kohti Karkkilaa. Karkkilaan tiputettiin backline ja valomies. Muu porukka jatkettiin matkaa Paraisille. Muutama bluesahtava bändi teki soundcheckin ennen meitä (en kyllä ymmärrä miksi), ja mekin saatiin vetää jopa bändin kanssa yks biisi - luxusta. Vuokrabackline ja keikanjälkeinen erikoiskiire varjosti hieman keskittymistä. Jotenkuten meni, laulu kuulu ja sitä rataa.

Keikan jälkeen välittömästi kamat pakettiautoon, ja meikäläinen sekä kitarateknikko Uusipoika lähettiin painattaan tuhatta ja sataa takas kohti Karkkilaa. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, matkaa 140 kilometriä. Muu porukka tuli sitten bussilla perässä, oltiin ihan minuuttiaikataululla että ehittäis puolessavälissä vaihtoa Karkkilaan paikalle. Saatiin nipistettyä viis minuuttia, ja paikalla oltiin just kun meidän rummut meni lavalle. Eli oikeastaan aika sopivasti. Keikan alotus myöhästy vaan viis minuuttia, eli ei todellakaan paha jos ajattelee miten monta asiaa ois voinu aiheuttaa pahemman myöhästymisen, tai vaikka koko keikan peruuntumisen.

Ongelmat tuntu seuraavan taas meidän porukkaa. Muutama isku alotuksesta, niin jo tipahti kokonaan subbarit kyydistä. Eikä tullu todellakaan liian lujaa että ne ois kyykänny, vaan joku oikea hätä siellä oli. Meni useampi biisi että saatiin alakerta takas kehiin. Eipä sille vaan mitään voi kun kamat pettää. Kaikilla muilla oli toiminu hommat koko viikonlopun, eli tottakai ne vaikeudet piti alkaa meidän kohalla. Paha karma vissiin. No, laulu kuulu ainakin ajoittain joten kai sieltä laskutusperuste löyty. Keikan jälkeen muu porukka lähti nauttimaan majoituksesta, meikäläinen kantoi juopot autoon ja ajeli kotiin.

Tässä vaiheessa kesää alkaa tuntua että tein virheen kun en ottanu omaa etupäätä mukaan kesäksi. Alkukesästä meni kaikki helvetin hyvin. Tuli tosiaan vastaan digimikseriäkin joilla en ollu aiemmin vetäny ja ihan succés oli sekin. Nyt tämä viime viikonloppu näytti sen, että helpommalla ja paremmalla lopputuloksella ois selvinny jos ois ollu omat kamat. Toisaalta oli kyllä odotettavissakin, että aina ei joka paikassa voi hommat toimia niin kuin toivois. Sitäpaitsi, sillon kun onnistuminen on tullu, ei oo juurikaan harmittanu että ei oo sitä hikistä LS9:a tai vastaavaa ollu mukana.

Mutta ei kai se auta. Henkistä oppi-isääni lainaten: ei anneta periksi, huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun.

Mätäkuun mätöt

2009-07-16T18:43:00.002+03:00

Äh taas on menny kohta kuukausi viimisen päivityksen jälkeen. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Edellinen päivitys loppu toteamiseen vapaapäivästä Vaasassa. Sehän olikin varsin kiva päivä, joka tosin päättyi käsirautoihin ja poliisiauton kyytiin. Hieman yli-innokas portsari oli Skybar-nimisessä kapakassa, halusi kai piristää hiljaista iltaansa humalaisten kustannuksella. Ei onneks tarvinnu putkaan lähteä, mutta kyllä siitä hankaluuksia olis edustamalleen ravintolallekin tullu jos olis metakka nostettu. Mutta tää on välillä tämmöstä...

Krapulainen keikkapäivä Riihimäellä, keikka tais mennä ihan ok vaikka mieli oli hieman maassa ja väsy vartalossa. Yöksi kotiin. Seuraavana keskiviikkona mentiin samalla porukalla Konnevedelle, jonne itse matkustin Pete Parkkosen kyydissä. Mukavaa porukkaa ja lepposaa kyytiä, kiitos vain. Festivaalit oli ilmeisesti jonkin kylätoimikunnan järkkäämät, ei ihan 10 minuutin vaihtoaika jne jne harrastelijamaisuudet lähteny. Mutta sijainti oli varsin oiva, sekä yöpaikka todella hieno vanha kartano. Herkulliset ruuat, mahtava sauna jne jne, kyllä oli puitteet kohillaan.

Sitten tulikin taas mulle uusia tuttavuuksia. Viikonloppu meni Anna Erikssonin monitoritonttia hoitaessa. Hieman meinasi olla sekoilua ekan keikan vaihto, ja otan sen kyllä omaan piikkiini. Keikka lähti kuitenki käyntiin aivan hyvin. Samoin seuraavana päivänä Oulussa, jossa vaihdossakin oli jo jotain järkeä. Hyvä bändi, hieno artisti. Ja muutenki mukavaa ryhmää, kyllähän tuommosessa viihtyy.

Sitten ollaanki jo heinäkuun toisessa viikossa. Kävästiin pitkästä aikaa Sonatan sakilla keikalla, tällä kertaa Norjassa. En tiiä kuka oli buukannu lennot, mutta ilmeisen huumorilla joutu ottamaan. Ensinnäkin, ehkä maailman paskin lentoyhtiö SAS. Ruumaan saa laittaa yli 15 kiloa painavia tavaroita ja kaikki ok, paitsi jos kyseessä on soitin. Eli vaikka ompelukone, potkukelkka tai kassillinen kiviä ei haittaa mitään, mutta laitappa sinne vaikka kitara, niin joudut maksamaan ekstraa. Plus että matkan aikana kaikki virvokkeet, kahvit jne maksaa, eikä ihan vähän. Hyi helvetti. Ensimmäiset porukasta oli lähteneet matkaan jo aamulla en muista ysin aikaan?, itse hyppäsin Hki-Vantaalle vasta yhden jälkeen. Ensin Tukholmaan, sieltä Osloon, ja Oslosta Kvinesdahl tai Kristiansand tai joku aivan sama mikä. Siitä vielä autolla reilu 100 km joten perillä oltiin jo kymmenen maissa illalla. Eikä tietysti missään mitään ruokaa / juomaa. Hotelli tosin oli hyvä, netti siellä ei kylläkään toiminu mutta voi jeesus miten hyvät aamupalat ja lounasbuffetit. Elämä oli taas hetken ajan ihanaa, kunnes siirryttiin festivaalialueelle. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta oikeen mikään ei toiminu. Vaihtoaikaa 45 minuuttia ja talon input-listalla mentiin. Perustelu: ei oo aikaa soundcheckiin, joten täytyy pitää kanavat samoissa kanavissa kaikilla bändeillä. Täh??? Niin: ei ole aikaa soundcheckiin, kanavat pidetään samoissa ränneissä. Tervetuloa vuoteen 2000 vitun 9. No ei jaksanu enempää kiukutella, periaatteessa ihan sama missä kanavat on, mutta kamoon miks kysytte että pitääkö kanavalista paikkansa jos teillä on kuitenki omat listat. Festivaalicatering oli--- eikun sitähän ei ollu. Joten voileivällä nukkumaan keikan jälkeen noin klo puoliyö, ja herätys iloisesti klo 02:40, josta kohti lentokenttää. Lentokenttäsekoilun jälkeen duty free kauppaan, josta ei sitten päässytkään enää pois muuten kuin lentokoneen kautta. Norjakin vois jo liittyä EU:iin tai mikä lie Schengen-sopimus onkaan kyseessä, vois loppua nuo pelleilyt tullien ja passintarkastusten kanssa. Paska maa, ei ees kaljaa saanu. Köpiksessä koneen vaihto ja puolilta päivin Helsinkiin. Viimiset oli kuulemma illalla kaheksan jälkeen kotona, joten matka kestikin heiltä vain 16 tuntia tai jotain sinnepäin. Yhen keikan viikonloput, arsesta.

Kotia kun pääsi, niin piti vähän valmistella seuraavan päivän synttärijuhlia. Ei siis omia, vaan kaksosten 50 v. juhlia. Ja sitten heti kiireenvilkkaa Tavastialle töihin. 3 brittibändiä, kaikki soitti jotain psychobillyä tms tikutusta, veri lensi ja räkä ja kaljat kaatuili ja empä enää ihmettele mistä maasta jalkapallohuligaanit tulee. Mukavaa porukkaa oli kyllä kaikki, mutta lavaperformanssinsa välillä vähän kyseenalaista, yleisö mukaanlukien. Ei tosin niin ärsyttävää sakkia kuin hiphop-keikoilla käyvä sakki.

Seuraavana päivänä tosiaan ne synttärit. Mainio King Star soitti. Päivä rakenneltiin ja väsäiltiin katosta sun muuta, Anssilta saatiin äänentoistokamat (joista kiitos kovasti!), syötiin ja juotiin - mukavaa oli! Illalla piti kävästä tutustumassa Backstage-baariin Helsingissä, jossa oli erinomaisen hyvä meininki. Aamulla tai siis iltapäivällä kun heräsin, olikin hieman huono happi, liekö täytekakku ollu jotenki pilalla tai jotain.

Kuinka ollakaan, huomenna matka käy taas kohti Vaasaa. Skybar jääköön tällä kertaa väliin. Ei muuten, mutta lauantaina tiedossa kaks keikkaa. Ensin ajellaan aamulla Karkkilaan laittaan kamoja valmiiksi, sitten mennään vuokrakamoilla tekeen keikka Paraisille, sen jälkeen aikaa 2 tuntia taittaa 140 kilometrin matka takasin Karkkilaan. Saa nähä miten käy.

Kesäkuun kuulumiset

2009-06-26T17:12:00.001+03:00

Kuulumisia taas. Kaikenlaista on puuhattu ja kesäkuukin alkaa kohta häämöttään loppuaan. Onneksi nyt alkaa ilmojenki puolesta muistuttaan jo kesää.

Edellisten tarinoitten jälkeen kävin miksaamassa keikan mainiota Playa bilebändiä. Bändin liiderillä on joku oma PA-projekti, ja kyllä se mun mielestä ihan hyvin suoriutuu hommasta. Aika iso kasa kaiuttimia se kyllä on ja päätetehoakin riittävästi. Rafaellon pihalla oli paljon porukkaa ja yleisö piti kuulemastaan. Kamat kasaan ja kotiin puolilta öin.

Vaasan poikien kanssa käytiin kokeilemassa Myötätuulirockia. Ihan ei PA:ssa alakertaa ollu riittävästi meidän touhuun. Jälkeenpäin kuulin huhuja että ei aivan tyytyväisiä olleet muutkaan ollu. Juotiin keikka sitten hyväksi eikä enää jälkeenpäin paljoa surettanu.

Seuraavana päivänä oltiin Utajärvellä Untorockissa. Odotin jotain isompaa festaria, mutta muutaman sadan hengen kekkerithän ne vaan olikin. Venuen virkaa toimitti paikallinen jäähalli. Kalusto Eventworksilta, eli varsin asiallista. Ehkä sitä kaiutinta ois voinu olla enemmänki, mutta kyllä se sille määrälle ihmisiä mun mielestä riitti aivan hyvin. Veto oli jo iltapäivällä, eli pääsi hyvissä ajoin majoittuun mahtavaan maalaiskartanoon. Yöllä heräsin aika kovaan ukkosmyrskyyn, mahtava fiilis kun salamat valaisee koko huoneen.

Pääsin pitkästä aikaa myös ihan turistiksi, jopa niin että maksoin lipuista. En muista koska ois viimeksi ostanu liput jollekki keikalle. Mutta nyt oli jotain mitä en ollu aikasemmin päässy todistamaan, eli tietysti Metallica Hartwallilla. Vähän oli semmonen olettamus että Metallican keikka ois jotain suurta ja mahtavaa ja siistempää kuin kellään muulla, mutta kokemus jäi vähän vajaaksi. Alku lupaili hyvää laser-efektien muodossa. Oikeastaan loppukeikka oli valaistuksen puolesta ihan perusmeininkiä. Pyroja ei muutamia liekkejä lukuunottamatta ollu. Lavan sijainti oli sen sijaan aika hieno. Pyöreä lava keskellä areenaa, laulumikkejä sijoiteltu ympäri lavaa kymmenkunta kpl ja niihin laulettiin kaikkiin tasapuolisesti. Rumpuriseri pyörähti muutaman biisin välein 90 astetta, joten koko areenan yleisö sai nähdä Ulrichin rumpusetin joka puolelta paikoista riippumatta . Meilläkin oli kenttäliput, niin päästiin tosi lähelle bändiä. Porukkaa oli lavan edessä vaan parissa rivissä. Oli hienoa seistä Hetfieldin eessä "darkness improsining me":n aikana aikana vain noin metrin etäisyydellä äijästä. Ainoa mikä kentälle ei toiminu, oli äänentoisto. Seisoin jossain vaiheessa ihan mikserin edessä, enkä tiiä millä korvilla se äijä miksas koska siihenkään kohtaan ei kuulunu oikein muuta kuin kihinää. Kävin jossain vaiheessa baarin ovelta kurkkaamassa katsomon puolella, sinne kyllä tuntu kuuluvan ihan ok balanssilla ja soundillakin kaikki. Uuden levyn biisejä tuli kans tosi monta, varmaan 6 tai 7. Vaikka onkin parasta Metallicaa yli 15 vuoteen, ei se kuitenkaan niin hyvä levy ole. Enemmän ois toivonu vanhoja klassikoita, vaikka tulihan sieltä ne pakolliset Master of Puppetsit, Onet ja Sandmanit. Kyllä silti täytyy mennä vielä toisenki kerran bändi kattomaan jos tilaisuus tulee.

Loppuviikko menikin Movarin hommissa RMJ:ssä. Täytyy mainita että meidän porukalla meni hommat aika hyvin. Ite oli mikittämässä ja kytkemässä, vaihtoaika oli kaikilla puoli tuntia, meidän puolesta hommat oli useinmiten alle 10 minuutissa valmista ilman suurempia mokia. Yleisöä oli aika kehnosti paikalla ja säät aivan perseestä. Esiintyjien puolesta suurimmat onnistujat meikäläisen mielestä oli Popeda, Stratovarius ja Maj Karma. Eikä NWkaan huono ollu, vaikka pyrot oli aika minimaaliset ja tekniikan porukka muutenki aika moido. Vaikkakin Suomen parhaita ovat. Harmittaa, että missasin Matti Nykäsen keikan viereisellä lavalla. Oli kuulemma ollu kuitenki hyvä. Siis vittu. Varmaan yhenkään muun maan kansa ei osota suosiota väsyneelle mm. tapon yrityksestä tuomitulle puliukolle paitsi suomalaiset. Siks me ollaankin maailman paras kansa. Mahtava meininki. Matti on legenda.

Alkuviikko olikin aivan mahtavaa keliä. Rouva töissä, joten rauhassa sai laiskotella koiran kanssa: maattiin pihalla, otettiin aurinkoa ja luettiin kirjaa. Läppäri toimitti soittimen virkaa ja sen kaiuttimista pauhasi lähinnä Bob Marleyn tuotantoa. Parasta ikinä!

Lisää turismia olikin luvassa heti Metallicasta seuraavalla viikolla kun pääsin vihdoin viimein todistamaan Faith No Moren livenä. Ei kiinnostanu paskat lämppärit tippaakaan, ja siinä vaiheessa kun pääsin alueelle sisään, olikin kaljateltta jo täynnä. Bändi oli sairaan kova! Kaikki biisit tuli mitä ootinki. Kaisaniemi alueena vaan minun mielestä ei toimi niin hyvin. Ehkä se Tuskan aikaan voi olla parempikin, mutta jos nyt oli 13 000 ihmistä pakkautunu sen päälavan eteen, niin väljempääki ois voinu olla. Tiukka dB-raja masensi, koska sen miksaajasepän näkemys soundista ois vaatinu kyllä vähän enemmän painetta tuekseen. Kaikista paskin asia oli kuitenki kaljateltta. Siis mitä vittua. Sijoitettu niin kauas lavasta että juuri ja juuri kuulee jotain. Mutta surkeinta oli se reilu parimetrinen festariaita, joka oli päällystetty pressulla. Ei nähny mitään, ei edes sitä isoa videoskriiniä. Jos kaljateltta tosiaan täytyy niin tarkasti eristää varsinaisesti huvialueesta, eikö ois voinu laittaa kahta kerrosta aikaa niin että kerroksien välissä ois esim metri ja pressu unohtaa kokonaan. Tällöin ois teltastakin pystyny seuraamaan lavan tapahtumia. Vielä proompi ois ollu jos ois lisäksi vielä viivekaiuttimet vähän täytteenä, mutta tämä ehkä jo vähän liikaa vaadittu. Niinhän se tietysti on että resurssit ja rahat ei aina kaikkeen riitä, mutta ois hienoa jos kerranki joku jaksais miettiä näitä asioita ja käyttää mahollisuuksia hyväkseen. Kai se täytyy omat festarit laittaa pystöön sitte. Siellä ois aika vitun hyviä bändejä, soundit kohillaan ja aurinko paistais koko päivän. Kalja virtais ja tissejä ois siellä sun täällä. Liput maksais korkeintaan kympin ja järkkärit ois mukavia ja fiksuja. Vittumaiset ja vittumaisen näköset ihmiset ei pääsis sisään. Ja tietysti mulla ois semmonen oma aitio heti miksauskopin edessä, jossa makaisin valtaistuimella, yks palvelija heiluttelis palmunoksaa, toinen tiputtelis rypäleitä suuhun ja loput vaan näyttäis hyvältä. Jooh no niin vaihetaampa aihetta.

Eilen oltiin Raahessa. Sinnekin oli jotku festivaalit pystytetty. Kamat oli ihan hyvät ja omakin suoritus kelvollinen. Popeda veti taas rautaisen keikan. Mukava oli nähdä vanhaa tuttua Junnua, joka oli yhen viikonlopun ajaksi palannu valohommiin päivähommista.

Yöllä tuli uutinen joka kosketti oikeastaan enemmän kuin oisin arvannu: Michael Jackson on kuollu. Tyyppi kuitenki muutti maailmaa musiikillaan, myi siinä sivussa jokusen levynkin. Paljon sai medialta ja kateellisilta paskaa niskaan, vaikka niin monille tuotti paljon iloa. RIP vaan.

Nyt vapaapäivä Vaasassa. Ehkä jotain saunomista tai sensemmosta luvassa. Huomenna mennään johonki tapahtumaan Riihimäelle. Punkki on Parkkosen kans siellä taas ennen meitä, täytyy kävästä neuvomassa keikan aikana. Meidän veto on tunnin liian myöhään että ehtis Suvilahteen kattomaan Social Distortionia, harmi. Mutta tää on tätä. Eipä jaksa Metallican ja Faith No Moren jälkeen paljo valittaa.

Tsau taas.

Ekat festarit koettu

2009-06-04T05:23:00.003+03:00

Heipä hei taas. Kesä on alkanu, ja tällä hetkellä tuntuu kelin puolesta, että syksykin jo saa. Mutta eipä vielä innostuta. Perjantaina oltiin Haapajärvellä. Siellä oli uudessa jäähallissa nuorille kemut. Vähän oli hankala akustiikka ja mikserin paikka liian kaukana PA:sta, mutta saatiin keikka. Ihanan aikainen veto oli taas, sai nukkua ruhtinaallisesti.

Seuraavana päivänä olikin kaks keikkaa eri paikoissa. Ensin ajeltiin aamupäivä Hämeenlinnaan, jossa joku koulunlopettajaiskekkeri nuorille. Ja oli siellä jonkun verran aikuisiakin. Kelit oli kohdallaan, taispa olla päälle 20 astetta plussaa. Kaikki toimi erinomaisesti, ja saatiin hyvää harjoitusta tulevaa varten. Keikan jälkeen 15 minuuttia niin perävalot jo näky, suuntana Kerava. Kesän eka passi tuli muuten Rossosta, jossa käytiin ennen keikkaa syömässä. Lahjoittivat mulle jonkun lasten pitsapassin, no ei kai siinä.

Edellisen keikan loppumisesta oli aikaa vaan kolme tuntia kun seuraavassa paikassa jo soi, välissä jotain reilu 80 kilometriä. Keravalla oli vissiin toteuttavan äänifirman pojilla ollu pitkä päivä. Palvelu pelas silti. Mikä ei pelannu, oli laulajan ääni joka oli hieman painoksissa. Mulla meni monta biisiä että sain sieltä edes jotain ulos. Tietenki joku pro-äijä ois varmaan hoitanu homman tyylikkäämmin, mutta ei tämmönen alotteleva pulliainen oikein osannu. No, tämmöstähän tämä livehomma joskus on. Kovin hyvää meininkiä ei osoittanu se teinityttöjen porukka, jolta asiasta tuli vahvaa kritiikkiä meikäläisen suuntaan. Ensin meinasin että jees kiva kun kerranki joku tulee asiallisesti kysymään. Jälkeenpäin kuulin, että keskarit olikin ollu pystyssä jo ennen verbaalista lähestymistä ja paikalta oli poistuttu vittua haistatellen. Sillälailla. Eli taiteilija L. Karkanoa ja teinityttöä yhdistää mm. käytöstavat. Liekö sitten ainoa asia, enpä tiedä. No mutta ammattivehkeillä pitäis pystyä jne.

Tulevana viikonloppuna kävästään Sipoossa, siellä pitäis olla Eastwayn porukka vastassa. Seuraavana päivänä kävästään Tampereella Saunassa. Harmi että ollaankin jollain sivulavalla, ei pääse testaan Liskin stereoita. Koko kevään syyssäätä luvattu, +10 ja vesisadetta. No, ompahan sentään plussan puolella. En taida jaksaa jäädä Mötikkää katsomaan kun pari vuotta sitten tuli nähtyä, joten illaksi ehtii vielä hyvin Kingstarin keikalle Stadiin.

Lopuksi vielä varoituksen sana laivalla keikkaileville. Itselle kävi tuossa reilu kuukausi sitten pieni vahinko, kun roudauksen keskellä jätin laukkuni ja takkini mikserin viereen. Takin taskussa luonnollisesti lompakko. Oli aamulaiva, ja yökerhossa pyöri tähän aikaan pelkät siivoojat. Meni noin 5 minuuttia, ja takki oli häipyny. Muut kamat oli kyllä edelleen koskematta. Menin sitten infopisteeseen kysymään ja sieltähän se takki löyty. Lompakkokin oli tallella, mutta 50 euroa puuttu. En tietysti huomannu asiaa heti, eikä se laivan henkilökuntaa enää myöhemmin kiinnostanukaan. Oma moka, mutta näköjään pitäis koko ajan olla varuillaan. Vähän huono meininki. Tässä vasta oli sitten ollu tuttuja saman firman laivalla, ja langattoman vastaanotin hävinny. Ei ollu kuulemma laivalla näkyny, eikä kukaan tienny mistään mitään. Oli kai päättäny siis itsekseen lähteä käveleen. Eli kannattaa olla varovainen.

Välikuulumisia kesän kynnyksellä

2009-05-24T13:38:00.003+03:00

Heipparallaa. Torniojoessa on jäät lähteny ja vettäkin jonku verran virrannu sitten viime postin. Tässä nyt kuitenki pikaraportti menneestä parista kuukaudesta.

Maaliskuussa koluttiin Sturm Und Drangin kanssa muutamat nuorisotalot, kapakat ja pitseriat. Sama jatkui huhtikuussa, paitsi yks ihan oikeakin klubi mahtu mukaan oikeine kamoineen ja oikeine teknikoineen, kiitos vielä. Lisäksi tuli käytyä ihmettelemässä bosnialais-suomalaista kaiutinteknologiaa Playa yhtyeen miksaamisen merkeissä. Yllättävän toimivalta se siinä Kouvolan pikkuluukussa vaikutti. Samoin Allen&Heathin digimikseri vakuutti. Aivan eri maailmasta kuin ne köpöt halpispöydät. Muutamia keikkoja tehtiin Eija Kantolan kanssa mm. laivalla, josta sai halvalla viinaa, reilu 3 euroa litra.

Toukokuussa käytiin Eija Kantolan kanssa "kiertueella" Oulussa asti, tuli varsin hyvä läpileikkaus humppabändien esiintymisareenoihin. Ikaalisten kylpylä, Oulun Tähti (jossa oltiin joskus 2004 myös Sonatan kans!), Kalajoen Merisärkkä (ja aevan ehaana roudaus)...

Jotain firmakisoja tehtiin Kaivohuoneella ja Sturmiksen kans taas muutamia keikkoja. Oulussa oltiin Teatrialla, jossa oli tällä kertaa meille laitettu pienempi lava. Aika hyvin toimi näinkin, ja kiva kun on kerrankin tarpeeksi ja ammattitaitoisia apukäsiä. Catering pelas ja oikeastaan kaikki muukin paitsi oma terveys, kun joku ihme virus iski. Myös seuraavana päivänä Kemissä tanssit saatiin pienen alkukankeuden jälkeen kuitenki aikaiseksi. Kemi olikin tämän kevään viiminen oman PA:n keikka, joten jatkossa roudataan vähemmän.

Kesä meneekin sitten vähän vaikka missä. Pääasiassa Sturm Und Drangia, muutama keikka Sonataa, heinäkuussa Anna Erikssonia ja tais siellä välissä olla myös joku Eija Kantolan keikka. Ainiin ja juhannus RMJ:ssä. Eli jokaiselle jotakin. Palataan asiaan.

Pizzeriaa

2009-03-09T02:10:00.003+02:00

Ei todellakaan oo tuntunu siltä että ois tapahtunu mitään kirjottamisen arvoista. Naputellaan nyt pari riviä kuitenki tähän niin vois sitten vanhana muistella mihin katos pari kuukautta elämästä alkuvuodesta 2009.

Firmakisoja Levillä. Finlandia Vodkan tapahtumat on hauskoja, kun tilat on sisustettu aika viimisen päälle. Lattia peitetty aidolla nurmikolla jne. Nyt oli käytetty ihan hyvin järkeäkin rakennusvaiheessa, vedon jälkeen purku tais mennä kolmessa tunnissa.

Sitte kävästiin Antin kans Rukalla viikonloppu. Ekana iltana tehtiin joku Lenni-Kalle & co Sinatra-veto. Hyvä bändi ja helppo homma. Seuraavana päivänä oli pelkkä PA-keikka Maria Lundin porukalle. Iiiiisiii. Lento kotiin Kuusamosta.

Helmikuun puolenvälin jälkeen alko SuD-keikat. Vaihtelevia paikkoja. Savonlinnassa oli ihan hyvä meininki, vaikka Savonlinnasali olikin vähän kaikuisa paikka meidän hommia ajatellen. Mulle siis eka keikka bändin kanssa ja samalla myös eka "oikea" FOH-keikka aikoihin.

Seuraavaksi Joensuun Bepop, johon ei ammattini puolesta tekis mieli toista kertaa mennä. Olipahan säätöä kun oli hissit rikki tai joku juttu kuitenki ja päädyttiin käyttämään talon PA:ta. Usko meinas loppua päivän aikana moneen kertaan, mutta kyllä siitä keikka kuitenki tuli.

Lahden Sibeliustalo sen sijaan on yks parhaita keikkapaikkoja Suomessa. Talon henkilökunta on viimisen päälle PRO, kamat on hyvät ja roudauskin varsin helppo. Akustiikka miinuksena, mutta eihän kaikki voi aina A1 olla. En tiiä masensiko vielä edellinen päivä vai mikä, mutta ei ihan meikäläisen päivä ollut. Aina ei vaan lähe.

Päivä taukoa ja laivalle. Ei oo tullu montaa kertaa laivalla käytyä keikalla, joten sinänsä hauska kokemus. Tallink Baltic Princess oli paatin nimi ja vastaanotto erittäin ystävällinen. Talon teknikosta ei juuri apua ollut, mutta eipä ollu tielläkään. Ihan hyvä oli kuitenki vetää. Kamat kelpas, ei kuitenkaan kehdannu ihan hulluna luukuttaa, koska yleisö koostui lähinnä 10-vuotiaista lapsista ja 70-vuotiaista vanhuksista. Ja jotain siltä väliltä. Soita siinä sitten heviä, palvo saatanaa ja elä vaarallisesti. Joo.

Pari tuntia unta ja aamulla vaihdettiin Tallinnassa toiseen laivaan, että päästiin äkkiä Helsingissä maihin mistä matka jatkui bussilla pikapikaa kohti Turkua. Turussa hypättiin saman firman toiseen laivaan, suuntana Tukholma. Silja Europa tällä kertaa ja kaks edestakaista risteilyä luvassa. Kamat oli ihan kivat, vaikka pikkusen pienet oli kaiuttimet meidän hommaan. Hirveällä kiireellä roudaus ja pystytys, jäikö puoli tuntia aikaa käydä hytissä vaihtamassa hikiset vaatteet puhtaisiin. Vastaanotto ei ihan ollu verrattavissa edelliseen päivään, risteilyemäntää ei paljon tuntunu kiinnostavan (kuka se edes oli, en missään vaiheessa tavannut!?) ja takahuonetarjoilu - öh siis mikä? Ehdin paikalle 5 minuuttia ennen keikkaa, kävin toteamassa bäkkärillä että kaikki toimitetut 6 puolen litran vesipulloa oli jo otettu lavalle (meitä on 10 hengen porukka!), joten janoisena baaritiskille äkkiä ennen keikkaa pyytämään lasillista vettä. Jonotuksen jälkeen baarimikko totesi että vettä on vain myytävänä, mutta ei sitten vaivautunut ees lopulta myymään. Keikan alkuun oli aikaa 2 minuuttia kun neuvotaan kääntymään risteilyemännän puoleen. "Vitut", ajattelin ja alkunauha soimaan. Onneksi backline-teknikkomme Markku ehti jostain kantamaan mulle mukillisen vettä kesken keikan, oli niin kova jano että meinasi alkaa jo harmittamaan. Edellisenä päivänä puhjennut flunssa aiheutti sen että kurkkua kuivasi ja haittasi jo ajatusta. Ei pitäis ihan hirveästi tänä päivänä olla pyydetty jos lasillisen vettä sais. Kai se pula juomavedestä alkaa jo sitten heijastua tännekin. Niinhän sitä on jonku aikaa jo sanottu että nykyään soditaan öljystä, seuraavat sodat käydään juomavedestä.

Seuraavana päivänä sai onneks lepäillä ja tax-freesta omat juomat. Elättelin toiveita, että olisin ehtiny käymään Tukholmassa, mutta kuulin laivan pysähtyvän satamassa vain tunniksi. Joten se siitä. Raksu tuli toisena päivän Jani & Jetsettersien kanssa samalle lavalle keikalle, siinä oli toisena iltana siis kolmen bändin kamat. Ja jokaisella oma etupää, meillä myös oma monitoripää. Herää kysymys, miksi täytyy noin pienillä resursseilla buukata useampia bändejä. Mutta se ei ole minun murhe, palkka tulee silti. Ja ihan hyvinhän se olosuhteisiin nähden meni. Vaikka ei tästä laivailusta mitenkään loistofiilis jäänyt. Talon tekniikalle kuitenki kiitos.

Päivän paussi tai paremminki matkustettiin Raumalle. Hyvät iltapalat ja nukkumaan. Seuraavan päivän keikka olisi samassa kompleksissa kuin majoitus. Joku uus baari ilmeisesti, Bar Hovi nimeltään. Aika pieni paikka. Talon PA:lla mentiin, vähän ois kaivannu headroomia ja baarin isäntä ilmeisesti yleisöä, mutta näillä mentiin. Meidän kamoilla oli todella hankala mahtua lavalle, mutta selvittiin joten kuten.

Nivalan Puustellissa joskus työtehtävissä vieralleena en Alavuksen Puustellilta paljoa odottanut. Yllätys oli positiivinen! Hyvä akustiikka ja just kivasti kaikki. Ekaa kertaa otettiin bussista myös oma PA ulos. Joku EV:n läjä se on, aika massiivinen mutta isossa PA:ssa on iso ääni. Ja ajan kanssa oli mukava touhuta. Ja tulihan se hyvä keikka vihdoin mullekin! Sain niinkin miellyttävän soundin aikaseksi että tais loppua kohden tulla jo omasta mielestä vähän liiankin lujaa. Kukaan ei tosin valittanu, joku kävi biisien välissä kysymässä tuleeko missään vaiheessa livesoittoa. Eli levysoundit tais olla!

Sunnuntaina kotiinpaluu ja käytiin COBin keikalla Jäähallissa. Ei jaksanu katsoa kuin pari biisiä alusta, joten missasin pyrot. Keikan jälkeen kävin morjestamassa tutut, ei kuitenkaan kehdannut jäädä enempää häiriköimään toisten purkua.

Maanantaina tuli hälytyskeikka Rocksiin. Pari demobändiä, toinen vitunmoista mörinää ja toinen tunnelmallista suomi-rockia. Eli hyvä yhdistelmä. Eka bändi veti semmoset 106 dB huiput, toisella päästiin jo alle 100. En ois millään jaksanu lähteä töihin tuon edellisen rupeaman jälkeen, mutta aivan mukava mieli jäi käväisystä.

Viikonloppu meni Kerma-orkesterin parissa Soittojuomala Armaksessa, ent. Schönes Fräulein. Hieman oli akustoitu ja lopputulos olikin ihan kelpo. PA siellä loppuu edelleen kesken. Kilpailevien firmojen valmistamat vastaavat setit jaksaa kyllä pukata enemmän parempilaatuista ääntä kuin tämä PA, tässä tapauksessa en siis suosi suomalaista. Mutta yleisölle kelpas, joten laskutusperuste saatiin.

Lauantaiaamuna kävästiin vielä viemässä ja pystyttämässä Sturm Und Drangin backline Sonic Pump studiolle. Bändi soittaa Voice TV:n live-levyllä pari biisiä. Mukava oli välillä seurata studiotyöskentelyäkin, eikä tarvinnu ite ottaa stressiä lopputuloksen onnistumisesta. Vaikka sainkin valtuutuksen aikanaan hyväksyä lopullisen miksauksen, että tavallaan osasyylliseksi jouduin silti.

Palataampa taas joskus asiaan. Näihin kuviin (en jaksanu kuskata kameraa mukana), näihin tunnelmiin.

Taas alkaa tapahtua

2009-02-03T17:49:00.002+02:00

Morjensta vaan pitkästä aikaa. On ollu hieman hiljaiseloa, ei ole tapahtunu mitään ihmeellistä mistä vois kirjottaa. Jotain talkkarinhommia on tullu tehtyä ja jotain satunnaisia bändikeikkoja.

Kävi taas perinteisesti, siis siinä mielessä perinteisesti kun alalla usein käy: ensin ei oo hommia ja seuraavana päivänä puhelin pirisee koko ajan. Oli vaikka minkälaista vääntöä ja kyseltiin kaikenlaisiin eri hommiin. Päädyin sitten kolmeksi viikoksi kotiseudun hommiin pohjoseen. Torniossa ei nyt tullu kuin pari päivää kävästyä vapaalla, mutta torniolaisen Eventworksin töissä on käyty Saariselän Tunturibluesit, Ylläs Jazz & Bluesit, tällä hetkellä Levillä Finlandia Vodkan firmakisaa ja ens viikonlopuksi tie vie vielä Rukalle Kurujazzeille. Oikein mukavaa ja iisiä on ollut, asiallisilla kamoilla ja hyvällä porukalla kun tekee niin viihtyy itsekin. Onhan nämä nyt oikeasti vähän pienempiä tilaisuuksia johonki etelän hommiin verrattuna, mutta palkkaa täälläkin maksetaan eli mitä väliä. Varsinki Ylläs Jazz oli ihan sairaan hauskaa, olikohan tämä mulle nyt kuudes kerta kun tehtiin se. Sieltä oikeastaan kaikki lähti joskus 2001 tai jotain, olin ekoja kertoja keikoilla ja kokeneemmat neuvo ja opetti ja pääsin mukaan porukoihin. Kai sitä jotain on tehny oikein kun tässä vielä blogia näpytellään.

Tuli myös aika mielenkiintoinen pesti. Lähen tekeen keulaa Sturm Und Drangille. Ihan mukavasti keikkaa ja bändihän on ihan sairaan hyvä. Viime kesänä tein Myötätuulirockissa näille monitorit, ja varsin tiukkaa soitantaa sieltä tuli. Eipä oo ulkomaan hommia, mutta mukava välillä tehä näitä hommia Suomessakin. Vissiin jo vähän polttelee, toissayönä näin unta festarivaihdosta. Jännä myös sinänsä lähteä tekeen etupäätä kun on tottunu lavalla työskentelemään. Tosin onhan noita joitain muitakin bändejä mitä on tullu miksattua, mutta ei ehkä näin rundiluontoisesti. Tai rundi ja rundi, alle kaks viikkoa ei oo vielä rundi. Viikonloppusin ja välillä vähän viikollakin mennään. Ekaa keikkaa jännitykselläkin ootellessa.

Huomenna tarkotus käydä Levillä Punxun kans laskeen mäkeä, jos ei jaksa niin torstaina sitten. Jos ei tule puita vastaan, niin palataan asiaan tässä joskus kun asiaa taas tulee.

Ozzfest - The Beginning

2007-07-14T22:13:00.001+03:00

Jepjep, tästä alkaa meikäläisen blogi. Tarkotus olis olla tämän reissun aikana lähes 4 kk putkeen Jenkeissä, muutaman lyhyen naapurivaltioihin suuntautuvan pyrähdyksen lisäksi.

Lähettiin Suomesta 9.7. liikkeelle. Aamuneljältä Helsingistä eka Amsterdamiin, siellä viitisen tuntia palloilua ja Sieltä lähes 10 tunnin lento Seattleen. Eka noudettiin paikalliset prepaid-puhelinliittymät (nyt on halpa soitella!), sitte syömään jotain hyvää thai-ruokaa. Illan päälle piti tietysti vielä ottaa muutama drinkki. Tutustuin pariin paikalliseen jotka sitten kierrätti meikäläistä kaupungin parhaissa baareissa sen jälkeen kun muut oli jo poistuneet karaokebaariin... Itellä ei se napannu. Nukkumaanmennessä laskeskelin että olin valvonu noin 48 tuntia putkeen.

6 tuntia unta ja amerikkalainen etupäämies käveli sisään, ei silläkään ollu ihan putkeen menny. En nyt muista mistäpäin maata se oli tullu, mutta parikin lentoa oli peruttu ja illalla saapuva lento tulikin vasta seiskalta aamulla. Heppu oli ollu jo kaks kuukautta rundilla ainaki Disturbedin, Buckcherryn ja Sevendustin kanssa. Päivällä käytiin tutustumassa kaupunkiin mm. kiertoajelun muodossa.

11.7. olikin sitten Ozzfestin harjotukset. Hieman oli pinna kireällä kun puolet kamoista jäi tulematta. Saatiin onneksi lainata Wylden kitarakaappia. Langattomat jäi kaikki tulematta, joten kielisoittajilla oli piuhakeikka. Onneksi olin ottanu korvamonitoritsydeemit Suomesta mukaan, vaikuttivat vielä toimivan täällä. Bändikin saapui paikalle, ehittiin vetää kaks biisiä. Sen jälkeen takas hotellille ja kauppaan osteleen puuttuvia osia.

12.7. oli eka Ozzfest veto. Paikkana White River Amphitheater, WA. Yllättävän hyvin meni, vaikka langaton laulumikki saatiin lainaan vasta pari tuntia ennen keikkaa. Että semmosta sekoilua. Muutenki hieman hävettää kun kaikilla muilla bändeillä on omat ja oikeat kamat, kaikki on hienosti caseissa ja piuhotettu, ei muuta kuin piuhat kiinni ja menoksi. Meillä on romut tyyliin Siwan muovikasseissa ja aina joutuu virkkaamaan ihan pirusti että saa kaikki kytkettyä. Onneksi ollaan eka bändi, 15 minuutin vaihtoajalla ei ihan onnistuis.

Perjantaina 13.7. eli eilen oli taas vapaapäivä. Vapaapäiviä tällä reissulla on muutenki aika kivasti. Ozzfestit on paria poikkeusta lukuunottamatta joka toinen päivä. Muutama off-päivän klubiveto meillä on, mutta suunnilleen puolet ajasta ollaan vapaalla ja puolet töissä. Niinpä käytiin eilen Walmartissa ostoksilla. Mukaan tarttu mm. grilli, grillikatos, kokoontaitettavia retkituoleja, pöytä, frisbee ja kaikenlaista pientä kivaa.

Eli eiköhän se vapaapäivinäkin aika ihan kivasti kulu. Ostimpa myös elämäni ensimmäisen kameran. Eli kuvia räpsitään, ja laitan jossain vaiheessa tännekin jotain näkyville.

Tänään 14.7. ollaan paikassa nimeltä Gorge, joka sijaitsee kaupungissa nimeltä George, WA. Helvetin hienot maisemat, kattokaa vaikka:

Lämpöä 35 astetta, ei juuri tuule ja varjosta ei tietoakaan. Onneksi on ilmastoitu bussi, täällä kehtaa istua. Muutenki on oikein kivat bussit, varmaanki siisteimmät bussit missä oon aiemmin ollu. Kahella bussilla tosiaan mennään, toisessa matkaa bändi ja kiertuemanageri, meitä tässä toisessa on minun lisäksi neljä suomalaista sekä amerikkalaiset miksaaja ja pari pommijätkää. Bussin varustuksiin kuuluu etuloungessa perinteinen kotiteatteri satelliitti-tv:neen ja dvd-soittimineen, jääkaappi-pakastin, vähän ruuanlaittovehkeitä ja wc. Sohvaa on ja pöytää. Keskellä on 12 punkkaa, toistaiseksi tilavimmat punkat mitä oon kiertuebussissa nähny. Jokaisessa punkassa luonnollisesti oma tv. Takaloungessa samanlainen kotiteatterisysteemi kuin edessä, lisäksi kylmäallas ja vaatekaappi. Siis ihan peruskamaa, paitsi tässä autossa on netti! Koko bussissa toimii siis wlan, ja satelliitin kautta sitten ulkomaailmaan. Ei ihan maailman nopein, mutta sähköpostit tsekkaa ja vähän webiä selaa. Kaks eri ilmastointia, molemmille puolille oma. Jenkkibusseissahan on oma generaattori, joten vaikka pysähdyttäis minne niin viihde-elektroniikka pelaa. Alla vähän kuvia:

Veto alkaa parin tunnin päästä, eli aikaa vielä on. Backlinerit alko just säätään jotain uimapaikkaa keikan jälkeen, joten päätämpä tämän tarinan tältä erää tähän.

Punanahka

2007-07-17T21:26:00.000+03:00

Eilen oli toinen vapaa. Koko päivä hotellin uima-altaalla. Kuskeilla oli siis huoneet ja meille yks suihkuhuone, "shit, shower & shave" niinkö paikalliset teknikot sitä huonetta nimittää. Respassa rentoa porukkaa, saatiin illalla jopa grillailla siinä altaalla. Aamupäivällä piti käydä taas kaupassa vähän tuhlailemassa: uimapatjaa, aurinkolasia.. Jätkät oli löytäneet Walmartista radio-ohjattavat autot joilla ne illalla sitten otti vähän kisaa. Kilpavarustelu on alkanu, täytyy nimittäin seuraavasta paikasta ostaa itelle pykälän hienompi kuin muilla. Sama koskee uimapatjaa, Mikko oli ostanu heti vähän hienomman kuin mulla. No, onneks mulla on vielä siistein retkituoli.

Siinä altaalla oli muitakin. Joku aika pirunhyvännäkönen kalifornilaisnainen siinä bikineissä otti aurinkoa. Rokkimuija, tatskat ja kaikki. No, myöhemmin selvis että äiti oli poikiensa kanssa menossa Ozzfesteille. Siinä sitä ilta hengailtiin ja pidettiin grillibileitä. Ihan hyvä meininki. Joku oli nähny sitä muijaa nyt täällä bäkkärillä, oli kuulemma istumassa jonku toisen bändin bussissa. Bändäri siis. Täällä sekin kulttuuri on ihan erilaista kuin Euroopassa. Myöhemmin illalla tuli joku kunnon redneck kans istumaan siihen. Poninhäntä, nahkaliivi, puuttuvat etuhampaat, tatskoja... Veteli jointtia ja parin gallonan kokosesta pöntöstä veti jotain kaliaa kai. Ihan rento tyyppi, sekin oli kuulemma tulossa festeille.

Viime yö oli hieman tuskallinen. Nahka nimittäin kärys siinä altaassa pulikoidessa. Heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä. Nyt pitää taas lähteä kikkaileen tuonne ja katteleen koska päästään lavalle. Illalla odotettavissa bileet, joukkoomme liittyi toinen pyrojätkä Ralph, joka oli kyllä mukana ekalla keikalla, mutta lähti sen jälkeen käymään hieman kotona. Oli nimittäin siskonsa ollu aika huonossa kunnossa ja loppujen lopuksi vielä kuollu. Semmosta se on tämmösessä ammatissa. Oot rundilla ja jotain vastaavaa sattuu. Ei sille vaan voi mitään. Surullista silti. Ihan hyvällä fiiliksellä se jätkä kuitenki täällä reissussa on:

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ajopäivä

2007-07-19T08:36:00.000+03:00

Eilinen keikka Sacramentossa meni taas ihan ok. Nyt tuntuu jo todella rutiinilta tuo keikan heittäminen. Kamat pystöön, lavalle tekeen linjatsekki parissa minuutissa. Klo 6:15 PM starttaa keikka, joka kestää 45 minuuttia, kamat parissa minuutissa pois lavalta ja suoraan traileriin, sitte syömään ja ryyppäämään. Eli ei oo kovin pitkiä työpäiviä.

Eilen saatiin vihdoin ne langattomat jotka piti olla täällä 8 päivää sitten. Ei kuitenkaan ehditty ottaa niitä vielä eilen käyttöön, joten kielisoittimet mentiin vielä letkuilla. Onneks otin Suomesta varalta mukaan kaks korvamonarisysteemiä, niillä on pärjätty tähän asti. Tästä eteenpäin rakennan oman kuuntelun vielä pyrojätkälle ja kitarateknikolle. Eli niille joita kiinnostaa, niin mulla on neljä ryhmää kulmia siinä eturivissä, basistille ja kitaristille omat ja solistille kaks. Yks ryhmä tarkottaa siis aina tuplakulmaa. Täällä on sidefillit laitettu niin että lavan etureunaan on suunnattu toinen stäkki ja siitä samalta etunurkalta pikkusen taaemmas suunnattu toinen stäkki. Eli sidefilleista tulee yhteensä neljä ryhmää. Lisäksi on stereoluurit kosketinsoittajalle ja rumpalille. Rumpali saa myös tomeihin ja basariin vähän tukea selän takana olevasta supparista. Moochille (pyro) ja Patelle (kitarat) aion ajaa ihan omat monomiksaukset vaan luureihin, kyllä se niille kelpaa. Eli näin ollen saan käytettyä 15 ryhmää tämän bändin miksaukseen näillä kinkereillä. Oonkohan ajanu itteni vähän liian ahtaalle... Joku vois sanoa että eipä sitä Beatlesillakaan kummosia monitoreita ollu, mutta ajat muuttuu. Eikä tämä 15 ryhmää oo vielä ees paljoa.

Oon joskus ne maestron kulmat vetäny niin että kahesta keskimmäisestä tulee pelkkää laulua ja bassaria, sieltä sivuilta sitte muun bändin. Jos on hyvät kamat, niin sitte oon oikeastaan tehny vaan stereokuuntelun sille siihen keskelle. Täällä on aika hyvät kamat. Tiskinä toimii Yamahan PM5D, perkeleen hyvä soundi ja oikeastaan aika nopeasti sen käyttiksenki siinä saa haltuun. Homma toimii siis säätöjen ja asetusten suhteen niin, että siihen mihin edellinen keikka loppu, siitä seuraava jatkuu. Jo ekana harjotuspäivänä teipattiin mattoihin kaappien, riserien, monitorien ja mikkien paikat, joten periaatteessa mikään ei muutu. Helppoa kuin heinänteko!

Eilen tuli illalla vähän otettua palaveria Captain Morganin kans. Suomesta ei saa sitäkään herkkua. Spiced Gold on siis tämän malli. Vähän Dr. Pepperiä tai kokista sekaan niin aijai. Ralphie oli ottanu kotoaan mukaan pleikkarin, siinähän se sitten aamuun asti meni vähän juopotellen ja NHL:ää pelaten. Hauskaa oli. Se on tuo Ralphie ihan meiän miehiä. Se on espanjalaista syntyperää ja kovana Nightwish-fanina oppi heti kaikki tärkeimmät suomalaiset ilmaisut (paska, vittu, perkele, saatana). Moochie alko nimittään sitä "fenno-ricaniksi". Pirun mukava tyyppi. Oisin arvannu sen iäksi jotain alle 30, mutta jätkä onkin 39. No mitäpä näistä.

Tämä päivä onkin sitten ajeltu. Iltapäivällä saavuttiin tänne johonki San Fransiscon liepeille. Ei hajuakaan paikan nimestä. Kävin tuossa muutaman kilsan kävelyllä, ei taia olla englanti kovin yleinen kieli näillä kulmilla. Paljon korealaisia, toiselle suunnalle kun lähti niin tuli vastaan jotain latinoja. Huomaa että ei oo ihan niin varakasta aluetta. Kaupassa kun kävi, niin ei hirveästi hymyilty eikä toivotettu hyvää päivänjatkoa, kuten täälläpäin yleensä on joka paikassa tapana.

Ostin kameraan semmosen säilytyskotelon, AC/DC-bokserit, uimahousut ja Law & Order -PC-pelin. Syömässä piti kävästä Jack In The Box -ketjun hampurilaisravintolassa. Ei ollu pahaa, mutta eipä mitään järin ihmeellistäkään. Aina mäkkärin voittaa, mutta ei ollu mikään semmonen kokemus että olis pakko saada kokea äkkiä uudelleen. Jännä kuinka täällä on noita pikaruokaketjuja ihan helvetin monta, suurin osa semmosia mitä ei oo Euroopassa ees kuullu koskaan. Joka ketjulla on joku oma erikoisuus, vaikka periaatteessa ihan samaa soopaa se on joka paikassa. Ja roskaa tulee niin helvetisti. Eipä näitä paikallisia tunnu muutenkaan kierrätys paljoa kiinnostavan, saa nähhä koska tämä maa hukkuu omiin jätteisiinsä.

Nyt tämä poika asentaa tuon pelin ja testailee vielä ennen nukkumaanmenoa. Kellokin hakkaa kohta puoltayötä, kyllä tästä joutaa.

California dreamin'

2007-07-22T06:37:00.000+03:00

On tässä nimittäin oltu niin unessa taas koko päivä. Ei mitään tekemistä. Laiskistuu ihminen tällä menolla. Yritin räpsiä ajankuluksi muutaman kuvan, mutta kuvattavia kohteita oli kovin vähän. Jälleen ihan rutiinilla meni keikka. Ei mitään ongelmia, mutta eipä kyllä mitään kovin ihmeellistäkään. Pyrojätkät vetää ihan hienoilla pommeilla, mutta taimissa on vielä hiomista. Tässä muutama kuva tämän päivän venuelta.

Täällä Kalifornian auringossa kun soittoaika on noin 18:15 - 19:00, ei valoilla ole paljon merkitystä. On nimittäin taivaalla se pykälän isompi pesu, taitaa olla jotain vanhempaa tekoa kun ei oo DMX-ohjattava eikä pysty ees himmaamaan. Tehoa siinä kuitenki on ihan riittävästi. Aikamoinen temppu alkaa talon valoilla kauheasti sen kanssa kilpaileen. Manageri oli kuitenki tänään keikan jälkeen ollu sitä mieltä, että Mikon pitäis tehhä uusia ohjelmia tai jotain koska bändi ei näy. Ja tämmöset hahmot työskentelee tällä alalla (enkä tarkottanu tällä Mikkoa). Että jepjep.

En tiiä mikä homma tässä nyt taas oli, mutta meille oli jotenki järjestetty ajo jo Phoenixiin. Siis mitä helvettiä me siellä jonku Walmartin parkkipaikalla tehtäis kaks päivää, ei hyvää päivää. Bändi menee tietysti pariksi päiväksi Hollywoodiin tekemään promoa ja muuta. Harmittaakohan tässä jotakuta jokin kun meitä ei haluta päästää Losiin. No, otettiin ohjat omiin käsiin, ja ajellaan kuskimme Philin luo Long Beachille. Aurinkoa, uima-allasta, grillibileitä, baareja... Eiköhän tässä taas pari päivää viihdy.

Hollywood

2007-07-24T08:40:00.000+03:00

Jep, ei ihan lähteny taaskaan tämä touhu. Se leirintäalue mihin piti mennä pariksi päiväksi, oli sitten täynnä. Joku ihmeen venekisa sotki kuviot. Ainoa "järkevä" paikka mihin kuski meiät sai parkkiin, oli jonku areenan parkkipaikka. Lähin vessa noin 10 minuutin kävelymatkan päässä. Ei suihkua. Osa porukasta oli aika tuohtuneita aiheesta. No, eihän se tietysti kovin mukavaa ollu, mutta minkäs teet.

Eilinen meni pääasiassa rapuloissa maatessa, vaikka eipä se nyt niin rapulakaan ollu. Viinan juonti ja paskan syönti sai taas vaihteeksi meikäläisen vatsan niin huonoon kuntoon että vieläkin vähän kiertää. Pikkusen kävin kaupungilla pyörimässä, syömässä jotain pientä ja ilta menikin sitte elokuvia katellessa ja toisten kiukuttelua kuunnellessa. Aika erikoiselta taholta kyllä tuli semmosta passiivista mökötystä että en ois heti uskonu. Yleensä ko. henkilöt on ekana vittuilemassa jos joku vastaavaa harrastaa. Vuoroin vieraissa siis.

Tänään lähettiin Ralphin kans jo aamusta asioimaan. Siinä jonku aikaa pyörittiin ja sitten junailtiin ittemme Losiin ja sieltä maanalaisella Hollywoodiin. Otettiin eka väärä metrolinja, mutta löytyhän se sieltä lopulta. Pyörittiin pääasiassa Hollywood Bulevardilla. Jotain t-paitakauppoja tehtiin ja Chinese Museumin pihalla pakolliset valokuvat. Yllätyin siinä pihalla kun Ohukainen ja Paksukainen tuli toivottamaan hyvää päivää selvällä suomen kielellä. Joku suomalainen elokuva-alan ihminen oli kuulemma Paksukaisen hyvä ystävä, ja sieltä oli sitten melko hyvin tuo suomen aksentti tarttunu. Aika jännä oli myös Walk of Fame, en tienny varmaan puoliakaan niistä tyypeistä joille se tähti siihen jalkakäytävälle oli annettu.

Kävin lataamassa puhelimeen vähän lisää saldoa, maksoin sata taalaa ja se vitun tyyppi siinä liikkeessä mokas jotenki sen touhun ja sain vaan 75 taalan edestä puhetta. No, eipä oo toistaiseksi menny esim. viinaan paljon paskaakaan rahaa tällä reissulla, joten yritetään vaan unohtaa tuommoset. Ei siellä Hollywoodissa tosin montaa tuntia ehtiny pyöriä kun piti jo rientää takas bussille. No, paluumatka kestikin vaan tunteroisen verran, menomatkaan saatiin tuhrittua pari tuntia. Ehittiin siis kävästä Long Beachilla vielä uimassa. Nyt on koettu Tyyni Valtamerikin. Oli aika likasta vettä. Ja ällöttää hieman tämä likanen olo nyt, kun ei ollu mikään kovin järeä suihku siinä rannalla. Kolme päivää peseytymättä, kylpy meressä ja onneton huuhtelu päälle. Eka juttu minkä aamulla teen pissan ja kakan jälkeen on takuulla suihku.

Nyt ollaan siis jo matkalla huomiselle keikalle. Mikko oli menny kavereittensa kanssa eeltä. Viestiä pukkas, olivat päässeet jo perille Phoenixiin. Lämmintä kuulemma meikäläisten asteikon mukaan 45 astetta. Siinä voi Aurasen Samille tulla vielä hikiset paikat, tuossa nimittäin Old Grandad -viski näyttää maistuvan siihen tahtiin että ei varmaan pellit ihan ekalla asettelulla mee kohilleen. Hyvä. Ei tänne juomaan oo lähetty, ei. Hyvä että joku pitää rokkenrollistakin huolen, ei meillä kaikenmaailman heikkovatsaisilla edustus oo aina ihan ykkösluokkaa.

Kidnappaus-draama

2007-08-08T23:08:00.000+03:00

Edellinen keikaus oli tosiaan St. Louisissa, kuumin keikkapäivä tähän asti. Vapaapäivinä on ollu joskus kuumempikin, mutta nyt oli semmoset 40 celciusta. Pikkusen kun liikahti niin hiki tuli heti. Keikasta ei taaskaan juuri muuta raportoitavaa.

Eilen oli taas vapaapäivä joka vietettiin iloisesti rapuloissa Columbuksessa, Ohiossa. Heräsin "aamulla" klo 13 ja soittelin pojille, ne oli jo jossain baarissa parantelemassa. Menin sitten perässä. Ei jostaki syystä ollukaan niin helppo rasti, mutta matkalla sattu jotaki todella kummallista: elimistö halus päästä eroon edellisen päivän ateriasta, tällä kertaa ihan luonnollista reittiä, ja piti sitten ettiä vessa. Se löyty Hyatt-hotellista. Tulin hotellista pihalle ja näin kaks kiertuebussia parkissa siinä pihalla, toinen oli täsmälleen samannäkönen Prevost kuin meillä tämä crew-bussi. Olin eka että mitäs helevettiä, mutta sitte huomasin että jaa ei oo traileria perässä eli ei oo meiän bussi. Siinä pihalla oli pari kuskia juomassa kahvia, joten menin sitten edellisen illan riennoista johtuen pikkupäissään tietysti tyypeille jutteleen. Tiedustelin, että mikäs bändi näillä autoilla matkaa. Eka ne vaan vittuili mulle että kirpputoria me tässä vaan pyöritetään jne paskaa. Aikani sitä paskaa kuuntelin, ja kerroin sitte että oon kans kiertueella bändin kans, ollaan Suomesta jne. Yks niistä tyypeistä alko sitten kyseleen että tiiänkö ketään "Newbia", vastasin että tokihan Neubin tiiän. Äijä meinas, että Neubi on jonku suomalaisen bändin TM, jota hän tulee ajamaan syys-lokakuussa. Kyselin sitten että jaahah, mikäs bändi. No ei muistanu, mutta joku S-kirjaimella alkava. Viimeistään tässä vaiheessa alko kellot soida. Sonata Arctica? Joo, sehän se oli! Aha. No terve, nice to meet you, I'm Ville, tullaan siis viettämään muutama viikko samassa bussissa. Eli tapasin siis sattumalta kadulla tyypin joka ajaa meiän tulevan rundin. Niin, en muista oonko kertonu mutta mulla on tosiaan tämän Ozzfestin jälkeen muutama päivä vapaata, jonka jälkeen lennän Meksikoon tekeen Sonatan pari keikkaa ja siitä vielä takas USA-Kanada -osastolle muutaman viikon rundille. Siis kuinka pieni on maailma? Tässäkin maassa mahtaa jokunen sata-tuhat kiertuebussikuski olla. Mikä on todennäköisyys että tapaan kadulla jonku satunnaisen tyypin, joka osoittautuuki tulevan rundin kuskiksi. Aika pieni, veikkaan... Niin, kysytte kuitenki, ne oli ajamassa Weird-Al Yankovichia.

No se oli semmonen päivä sitten se. Pari drinkkiä, pitsat ja nukkumaan. Heräsin illalla kymmenen maissa kun oli kauhea rapula. Äkkiä juopasta litra vettä ja takas nukkumaan.

Noniin, nyt tuleekin sitten tämä draama, millä ollaan kuulemma huomenna lööpeissä Suomessa. Seuraavan kerran heräsin aamulla joskus seiskan maissa kun bussi liikku. Oli tarkotus lähteä liikkeelle vasta ysiltä, mutta arvelin tilanteen jotenki muuttuneen. No big deal. Heräsin uusiksi kun oltiin jossaki vaiheessa parkissa jossain. Seuraavaksi herään klo 8:50 kun Mikko, joka oli viettäny yön hotellissa, soittaa. Traileri oli edelleen samalla parkkipaikalla missä vietettiin yö. Bändibussi oli myös siellä. Meiän bussi vaan puuttu. Nousin ylös ja ihmettelin että mitä vittua. Oltiin jossain varikolla tms, arvelin eka että oltiin ettimässä jotain varaosia. Sitte mietin että miks näin olis, koska ysiltä piti vasta lähteä ja kaikki ei ollu bussissa. Lisäksi trailerin olis pitäny olla meillä perässä. Aloin ettimään kuskia, se löyty jostain pihalta puhumassa puhelimeen. Kohta heräili myös Mooch, joka alko selvittään asiaa. Se äijä oli ihan ominpäin ottanu bussin haltuun, "kaapannu" meiät johonki Yhdysvaltain tullin alueelle, josta ei noin vaan päässy pois. Meiän käskettiin pysyä bussissa sisällä ja selvittää asia. Siinä sitten soiteltiin bussifirman pomolle, kiertuemanagerille ja vaikka kelle. Kuskista oli annettu pidätysmääräys ja etsintäkuulutus. Kohta paikalle saapukin poliisi ja äijä autoon. Sitte alettiin keksimään rikosnimikettä. Tunteroinen siinä varmaan arvottiin, bändibussin kuski tuli toisella poliisiautolla hakemaan meitä. No se meiän kuski oli sitten repiny starttimoottorista jotain piuhoja irti ja pimittäny avaimet. Kohta tuli jo kolmas poliisiauto paikalle, mutta ei ne keksiny sitä syyttää mistään. Eli eivät ees pidättäny sitä hullua. Paikalla oli myös FOX-kanavan kuvausryhmä ja taivaalla lensi myös tv-helikopteri. Muutama tunti siinä meni. Saatiin paikalle uus kuski ja bussi korjattua. Päästiin lähteen hakemaan traileria ja kohti venueta. En tiiä mihin ne sen seonneen vanhan kuskin vei, mutta oikeastaan aika hyvä. Sillä oli muutenki aika paha asenneongelma, ja nyt se sekos ihan täysin. Aika hauska tilannehan tuo oikeastaan oli, mutta jos sillä olis ollu vaikka jotain aseita... Ei ehkä sen jälkeen olis paljon naurattanu. Näin päin parempi.

Saatiin kamat kuitenki ajallaan pystyyn vaikka oltiin vissiin neljä tuntia myöhässä. Eipä siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta pyrojätkät alkaa normaalisti rakentaan pommeja jo klo 10. Ehtivät kuitenki laittaa paukut valmiiksi. Aika jännä aamupäivä on kaikenkaikkiaan ollu. Nyt olis vielä tunti aikaa vetoon ja just alko iskeen salamaa ja ukkostaan. Hyvä hyvä. Katotaan mitä tulee.

EDIT: Tässä vielä paikallisuutisten päivän "top story"

EDIT2: No johan on päivä. Zakk Wylde tuli vielä viis minuuttia ennen keikkaansa juomaan kaljaa meiän bussiin. Astu sisään ja halas jokaisen läpi. Sain näpättyä vielä kuvan, just ennenkö se juoksi kiireen vilkkaa lavalle. Olipa mukava hahmo, mitä tuota nyt pari minuuttia ehittiin jututtaa.

2007-08-16T01:03:00.000+03:00

Taas on välipäivä. Toissapäivänä oli kans. Sillon oli oikein mukavat grillibileet. Oltiin saman hotellin pihalla Static-X:n ja kakkoslavan bändin Showdownin kanssa. Lyötiin taas Bunny Ranch -kolehti muitten crew:n poikien kans kasaan ja haettiin jotain 60 hampurilaispihviä, nakkeja, sämpylöitä ja kaikkea muuta tilkettä ja tietysti paljon kaljaa. Grillikatokseen ostettiin lisää valoletkuja ja "sisustettiin". Sitte kun alko grilli olla lämmin, kutsuttiin kaikki siihen grillaileen. Eksy siihen kai jotain paikallisiakin ja muita hotellivieraita. Saatto olla nelisenkymmentäkin ihmistä parhaillaan. Perkeleen mukavaa oli taas. Meiän bändin porukka pysytteli lähinnä bussissaan.

No, eilen sitten taas keikkapäivä. Eipä mitään ihmeellistä. Yhestä beltpäkistä oli menny jakki paskaksi ja vasen puoli pätki. Yritin korjata, mutta ei ollu korjattavissa. Onneks oli mukana taas yks spare. Enää ei oo. Onneks ei oo paljon keikkojakaan jäljellä, oisko niitä vissiin kaheksan Ozzfestia.

Vihdoin pääsin ite pääpomon kans kuvaan. Sai sitä päivystääkin. Pyörin tunti ennen keikkaa tonteilla mutta ei näkyny ketään, paitsi Big Dave. Dave on siis ollu helvetin kauan juontaja Ozzfesteillä. Lisäksi se pyörittää erikoislipun ostaneita faneja ympäri aluetta, vähän semmonen behind the scenes -tyyppinen ratkasu. Jotaki Wylden kavereita se vissiin on. Hyvä jätkä. Kuvaan eksy myös Johnnie B, Static-X:n rumputeknikko ja monitorijätkä.

No sitte kun oltiin roudaamassa pois vehkeitä keikan jälkeen, näin sen Ossin kiertuemanagerin. Se sano että joo joo kohta onnistuu kuva. Kävin äkkiä pakkaamassa omat rojut caseihin ja autoin Patea kitarakamojen kans. Sitte juoksin paita ja ehkä vähän pöksytkin märkänä kuvaan ja niinpä vain onnistu kivasti. Tattista vaan kaikille. Ei se papparainen paljoa kyllä jutellu. Ehkä väsymys paino, sillä niillä oli ollu edellisenä päivänä keikka Times Squarella Nykissä Hard Rock Cafen katolla. Aika siisti paikka heittää keikka. Ei ollu kuulemma saanu julkistaa tietoa keikasta, koska muuten koko Times Square pitäis tällöin sulkea. Ja MAKSAA. Manhattanin vilkkain paikka kiinni liikenteeltä ja kaikelta, eli ei ehkä ihan verrattavissa siihen kun Torniossa kepulaiset pistää vappuna jonku tilaisuuden pystöön keskelle Hallituskatua. Ai niin, se kuva:

Laskeskelin eilen illalla, että nyt ollaan oltu melkeen kuus viikkoa reissussa. Sitte laskeskelin että omalta osalta tämä reissu ei oo vielä ees puolessa välissä. Puolenvälin bileet on vasta ens viikolla. Vittu kun alko vituttamaan! Ihan nopsaan on menny aika ja muuta, mutta ei olis pitäny alkaa miettimään vielä kotiinpääsyä. No, ehkä se tästä vielä muuttuu kun tämä rundi loppuu ja porukat tulee Orlandoon lomalle ja näen ne siellä. Tähän on aikaa vähän reilu pari viikkoa nyt. Neljä päivää Orlandossa lomailua ja sitten uus porukka. Näkee vähän muutaki naamaa ja kuulee vähän uuempia vitsejä. On nimittäin ne Aurasen jutut jo muutaman kerran kuultu. Mikä surullisinta, ne naurattaa yhä... Tästä tulikin mieleen, että täytyy laittaa pojille ostoslista menemään. Tai jos joku teistä tätä lukee, niin:

Paketti lenkkiä
Auran sinappia
Leijona-pastilleja
Pullo kossua
Päkki lonkeroa
Uus Alibi-lehti
Paketti Pepcid Duoa

Piti illan päälle ottaa muutama kalia ja kohta kello olikin jo jotain kaheksan aamulla. Sitte nukkumaan ja puoli kolmen kieppeillä tänään ylös. Kiva kun ei ollu rapulaa, tajus onneks pysyä vaan pelkällä kaljalinjalla. Nyt ollaan parkissa jonku Best Westernin pihalla. Iso ja hieno hotelli. Vissiin jotain intialaista porukkaa jotka tätä pyörittää, kovin on intialaiseen tapaan sisustettu. Lisäksi löytyy intialainen ravintola. Uima-allasta ei ollu, sääli, sillä nyt olis haluttanu mennä vähän pulikoimaan. Joka tapauksessa, vatsa kurnii sen verran että meenpäs kokeileen sen ravintolan...

Puolivälin bileet

2007-08-21T23:29:00.001+03:00

Noniin hei taas lapset. Eilinen keikka oli taas normihommia, tylsistyneenä värkkäsin kosketinsoittajan kuuntelua oikeastaan koko keikan. Nyt on kompuraa vähän siellä sun täällä, ryhmän masterissakin. Ihan kivasti rokkaa. Yleisömikitys on iloinen asia korvamonitoroinnissa, sinne kun väsää tiukan kompressoroinnin niin kivasti jytää ja tila korostuu. Ei ehkä klubissa toimis niin hyvin, mutta nämähän on kaikki tosiaan ulkoilmakeikkoja. Sain sopivasti myös kuriin sen soundien väliset voimakkuusvaihtelut, vähän meinas eka aksentti keventyä mutta viilausta vaan niin hyvä siitä tuli. Kitaralangattomissa oli just ennen alkunauhaa jotain vikaa, meinas Patelle tulla kiirus mutta sekin hoitu sitten jotenki. Laulumikki täytyy vielä huomenna tsekata, loppukeikasta alko olla jotain hämärää siinä. Ehkä solisti on taas sylkeny kapselin märäksi ja yläpäät häviää kun se kalvo ei pääse kunnolla liikkumaan. Pientähän tämä.

Keikan jälkeen piti sitten juopasta pikkusen alkomahoolia. Kerranki olin yksin päissään. Mikolle tuli Heta tänne, samoin Isoahon Timo saapu tekeen jotain juttua. Eli kaks toimittajaa bussissa. Tylsistyneenä pelattiin yöllä Yatzya vai miten lie kirjotetaankaan. Meikäläinen voitti, tottakai. Pleikkarilla hakattiin myös NHL:ää, Skitch hävis 4-1, vähän kismittää vielä kun Ralph voitti meikät viimisen minuutin maalilla 3-2. Mutta pannaan kännin piikkiin.

Tänään sitten olikin kiva herätä kun ei vaihteeksi ollu rapulasta tietoakaan. Oltiin yöllä siirrytty New Jerseyn johonki kaupunginosaan. Vieressä oli jonkulainen mall strip, sieltä löyty Staples jossa pääsin teettään käyntikortteja. En tiiä tuliko niistä nyt niin vitun siistejä, mutta ainaki nimi ja yhteystiedot näkyy.

Aika mielenkiintonen juttu kävi. Yks suhteellisen iso jenkkibändi haki monitorijätkää ja pian. Skitch kyseli että kiinnostaako. Totta vitussa olis kiinnostanu, mutta kun oon jo sopinu muuta. Mainittakoon että rahaa kyseisestä hommasta olis saanu noin 2500 taalaa viikko + paikalliset päivärahat. Täällähän nuo liksat ei tavallaan oo ihan samalla tasolla kuin Suomessa, jos joku paikallinen tekis vaikkapa Loiria, niin ei se tästä hommasta ihan niin paljon tienais kuin me. Toisaalta taas isot bändit maksaa moninkertasesti sen mitä me tästä saadaan, että bändin suosio suhteutettuna teknikon palkkaan - vähän eri meininki kuin Suomessa. Noh, ei minua harmita kuitenkaan, ei se rahakaan aina kaikkea merkkaa. Olis se silti CV:ssa hyvältä näyttäny. Eiköhän näitä tilaisuuksia vielä tuu. Sitä se Skitchikin sano, ettei 19 vuoden rundaamisen aikana se oo koskaan tehny oharia, ja semmonen asia merkkaa alalla aika vitusti. Toisaalta taas houkuttelis tulla tänne, tehä joku rundi, yrittää tunkea itteään joka paikkaan. Tuntuu ainaki että noinkin "ison kihon" kuin Skitchin kans rundaaminen avais niin paljon ovia moneen paikkaan. Täytyy huomenna jaella niitä käyntikortteja jokaiselle joka on Ozzfesteillä.

Tänään oli Mooch elikkä siis toinen pyromies järkänny bileet. Meille oli varattu joku sen kantakuppila, saatiin ilmasta ruokaa ja viinaa ja kaikkea. Sattu sinänsä ihan hyvälle päivälle, tänään on meikäläisen puolenvälin pirskeet. Eli puolet on lusittu, saman verran jäljellä. Olisko se nyt sitte jotain 7 viikkoa vielä tästä. Nopeasti on menny aika, ihmeen vähän vituttanu, mutta ehkä se on sitte tulossa vasta. Tai sitten ei. Tällä kertaahan reissun tekee erilaiseksi se, että mulla ei oo ketään naista oottamassa kotona. Aiemmilla rundeilla on aina saanu ikävöidä tyttöystävää. Nyt ei oo sitä ongelmaa. Toisaalta se on ehkä myös vähän.. Hmm, en nyt sanois surullista, mutta kuitenki. Ei oo varsinaisesti mitään syytä oottaa kotiinpääsyä. Kyllähän mie sitä ootan, mutta ei oo samanlaista ikävää. Tähän elämäntilanteeseen ihan hyvä homma, vaikka olis se silti kiva jos olis esimerkiksi ruoka ja siivottu koti oottamassa kun sinne pääsee. No anyway. Ihan hauskat juhlat oli, ei vaan oikein huvittanu tänään. Viime yönä nukuin viis tuntia ja edellisenä yönä kolme, joten väsymystä on vähän. Vettä on satanu koko päivän, ja taisin pilata päivällä nahkasandaalini kun astuin johonki lätäkköön. Taiampa olla vähän synkkä nyt. Ja Teemu lähtee huomenna jo kotiin. Yhyy.

Taian kävästä huitaseen vielä yhen vodka-cranberryn ja sitten kömpiä nukkumaan. Tässä vielä loppukuva Loirin Ozzfest crewsta 2007. Haikein mielin. Öitä.

Ozzfestin viimisiä vapaapäiviä

2007-08-28T01:59:00.000+03:00

Jossain Detroitin ja Charlotten välillä ollaan. Tais olla Charleston, West Virginia tämä paikka. Aamu alkoi sillä kun mentiin ostarille syömään. Oli siellä taas joku GameStop mutta eipä niillä ollu sitä peliä mikä hyllystä kuitenki löyty. No, ei se mitään. Uima-altaalla tuli pulikoitua taas vissiin monta tuntia, nyt on kova väsy ja uus nälkä.

Tuli eilen räpsittyä muutamia kuvia. Alotetaan eka parilla kakkoslavan kuvalla.

Tässä rämpyttää 3 Inches of Blood. Huomatkaa että lava ei oo mikään järin iso.

Kakkoslavan pääesiintyjä Hatebreed kerää jo aika kivasti yleisöäkin.

Festareitten friikkisirkuksen julkisivu näyttää tältä. Kaikenlaista ihme menoa on luvassa sisällä, en nyt jaksanu lähteä sinne räpsimään kuvia.

Etualalla Static-X:n rumpusetti, joita huoltaa Johnny B. Taaempana Lämppäreitten vastaava, niitä kasailee Mikey B. Miks näitten nimet on aika joku B tai C. Tai Tommy Lee.

Wylden kitarat...

... Ja vaffarit.

Lopuksi vielä vähän yleisöä siitä vinkkelistä missä meikäläisen työmaa sijaitsee.

Eilen oli muuten Mike Inez tuola hengailemassa ja jotain Alice In Chainsin henkilökuntaa. Niillä on tänään keikka Velvet Revolverin kans siellä missä me oltiin eilen. Ja niinpä tietenki just sillon kun meillä on pitkä ajomatka ettei voia jäähä katteleen. Eipä ois haluttanukaan, johan se viime kesänä tuli nähtyä. Mutta vittu kuinka siistiä olis ollu päästä sanomaan bändille "hei". Inezille sanoinki, mutta kun se oli just sen meiän keikan aikana siinä lavalla pyörähtämässä etten sitte ehtiny kuvia räpsiä enkä sen paremmin jututtaa. Ehkä toisella kertaa sitte.

Nyt on kuitenki niin kova nälkä että pakko lähteä käväseen vielä iltapalalla. Ja sitte pakata kamat. Oon tässä bussissa enää nimittäin ens ja seuraavan yön, sitte häippäsen omille teilleni ja käväsen vielä tekemässä sen viimisen keikan omilla kyydeillä. Sen oon tainnu jo pari kertaa mainitakin. Joka tapauksessa, parempi kun saa jo osan romuista vietyä niin on sitten vähemmän kannettavaa toisella kertaa. Mutta jepjep, terveisiä tutuille, meikäläinen lähtee ettiin ruokapaikkaa. Tsau.

Flunssa

2007-09-07T19:14:00.000+03:00

Pojat perkele toi mulle Suomesta pöpön. Nokka vuotaa niinkö Klunssilalla kun se nenätippurin sai. No ei oikeasti oo niin paha, mutta vähän on semmonen tukkonen olo. Eli ei paras mahollinen kunto mennä tekemään eka keikka vuoteen tälle orkesterille. Eipä voi mittään.

Tässä on nyt tosiaan pari yötä oltu aika kivassa hotellissa. Eilen kävästiin mutka kaupungilla kävelemässä. Myöhemmin matka jatku venuelle kattomassa paikkoja. Ihan kiva ja isohko paikka, varmaan tulee useampi tuhat ihmistä paikalle. Bändillä oli siinä samalla signing sessio, paikalla lähes 500 ihmistä. Kai ne siihen jotain kolme neljä tuntia sai aikaa kulumaan. Oiskohan itellä käsi kipeä tuommosen rupeaman jälkeen. Eikä kuulemma ollu ees mikään paha rasti näille. On se rokkitähen elämä raskasta.

Mukavalta paikalta tuntuu Meksiko. Halvat kaliat, halvat ja hyvät ruuat. Vitun mukavaa olla välillä jossaki muualla ja saaha syötäväksi kunnon aamupala. Luksusta on ollu myös oma hotellihuone, on tätä omaa rauhaa jo vähän kaivannukin. Edellisen kerran oon ollu omissa oloissani joskus heinäkuun alussa Seattlessa. Kelpaa.

Kohtapuoliin olis lobby call, ja luvassa load-in, setup ja soundcheck. Luvassa kuulemma Midaksen H3000, Nexon PS15 ja Shuren PSM600 sarjaa. Kelpaa.

Hampaitten pesulle, lääkkeet huiviin ja venuelle. Wish me luck.

Taas USAssa

2007-09-11T18:14:00.001+03:00

Alotetaan parilla kuvalla tämä touhu:

Ekan keikan yleisö

Lindholmi seuraa tilannetta tarkkaavaisena....

Monterreyn venuen lava oli aika korkealla

Jep. Meksikosta palauduttiin. On se tosiaan hankalaksi tehty tuo lentomatkailu. Eka lento oli peruttu. Sen jälkeen piti vaihtaa firmaa ja ne vei meiät Houstoniin. Guadalajaran kentällä oli taas perusshow. Meikäläisen matkalaukussa oli 110 grammaa ylipainoa. Siitä olis pitäny maksaa 25 dollaria ylipainomaksua. Otin sitten toisen kengän pois sieltä laukusta ja siirsin sen reppuun. Kenkä paino 124 grammaa. Vielä siis jäi 14 grammaa vajaaksikin. Ymmärrän kyllä että vituttaa nostella raskaita laukkuja, mutta järki käteen jumalauta! Kyse ei siis tosiaan ollu siitä että minun henkilökohtaset tavarat olis painanu liikaa, vaan että yks laukku kerrallaan sai painaa jotain 20 kiloa tms. Meksikon lentokentillä oli muutenki hassua kun ei ollu niitä kärryjä ollenkaan. Monterreyhyn tullessa tavarat sai hihnalta nostaa kärryihin, mutta siinä 10 metrin päässä ne piti ottaa pois. Ihme touhua. Oli onneks semmoset jotku tyypit nokkakärryjen kans jotka niitä kuskas sitten. No, päästiin kuitenki koneeseen ja Houstonissa nopeasti immigrationit ja tullit läpi, ehittiin 6 minuuttia ennen koneen lähtöä Dallasiin menevään koneeseen. Tavaratkin tuli kaikki. Perille päästiin jotain 8 tuntia myöhässä. Se siitä vapaaillasta.

Viiminen keikka oli paras kaikin puolin. Tais olla loppuunmyytyjä vissiin kaikki kolme keikkaa. Ainaki porukkaa oli ihan vitusti ja kova meininki päällä alusta loppuun. Ja sitten juotiin tequilaa. Käytiin jossaki baarissa ja sain elämäni parhaan margaritan. Oli niin hyvää että meinas lähteä pää irti. Tarkotus mulla oli että oisin päässy paikallisesta valuutasta eroon, mutta sitte illan lopuksi tuleeki ilmotus että promoottori maksaa kaiken. On se perkele vittumaista kun ei saa ite maksaa ees viinoja. No eipä haittaa. Eikä tullu rapulakaan.

Oikein mukava Meksikon reissu siis. Tosin en tiiä mitä se olis ollu ilman paikallista promoottoria ja tuotantovastaavaa, niillä oli kielitaito ja homma muutenki hanskassa. Mainitaan nyt vielä kerran että parempaa ruokaa sielä tosiaan sai kuin Jenkeissä. Naiset oli kans aivan saatanan kauniita. Mahtavat perseet ja hoikat jalat. Taiampa muuttaa Meksikoon.

No yö oltiin tosiaan täällä Dallasissa, bussi tulee noin tunnin päästä. Täytyy kävästä SSS:llä ennenkö pitää luovuttaa huone. Sitte nopeasti kamat kasaan ja varaamaan punkkaa bussista. Toivottavasti Punkki ja Ahti menee toiseen päähän bussia. Punkki pieree niin pahoja pieruja ja Ahti kuorsaa (kuunnelkaa vaikka Sonatan uuen levyn piiloraita, meikäläisen äänittämä pätkä muuten!!!) että ei pysty nukkuun paitsi viinan voimalla ehkä. Joo no ehkä tässä selviää kuitenki. Paras paikka minun mielestä takaosassa keskellä. Helpoin operoida, eikä kuulu etuloungen mölyt niin kovasti. Toisaalta ei tarvi myöskään kokea sitä tunnetta että on koko ajan tiellä kun saavutaan johonki ja kaikki haluaa yhtä aikaa bussista ulos. Saa ite vittuilla niille jotka siinä eessä on.

Jes no eikai täsä. Huomenna eka Jenkki-legin veto Fort Worth, TX. Tänään luvassa rentoutumista. Army store pitää löytää. No eikai muuta. Moro.

Takasin bussiin

2007-09-14T05:26:00.000+03:00

Nonni. Kai se pitää taas jotaki kirjotella vaikka ei juuri huvittais. Toissapäivänä päästiin siis taas bussiin ja perkele kun olikin siisti bussi. Prevostin slide-out, elikkä siis semmonen että etulounge levenee sen puoli metriä, kun parkissa ollessa kylki työntyy ulospäin. No en oikein osannukkaan selittää, mutta tämmönen:
Ja tämän verran se etulounge tosiaan on leveä, prosentuaalisesti aikamoinen muutos.

Toiselta puolelta siis ihan "tavallinen" bussi:

Tältä näyttää meiän vessa. Pusseja on tuolla alhaalla kaapissa.

Kamat tuli ja pakattiin ne autoon. Pakko oli ottaa kuva kun Ahtikin roudas.

Eilen sitte tämän pätkän eka keikka. Laskin että pystytykseen ja soundcheckiin meni aikaa semmoset 7 tuntia... Aika vitusti. No toisaalta oli uuet kamat. Mulla on siis tällä rundilla M7CL monttupäässä, Shuren PSM600:a viis settiä ja talon kulmilla mennään. 56-kanavainen splitteri, kaikki mikit ja lavapiuhotus kulkee kans mukana, piti tulla myös mikkiständit mutta jostain syystä jäi pois. Täytyy sitte mennä talon ständeillä. Ahilla oli vissiin joku efektiräkki ja tietysti backlinea täytyy raahat parin mesan stäkin verran, ampegin rantasauna, Tommin rummut ja Henkan kiipparit. Niin sitä aikaa kulu siihen kun piti testata että kaikki toimii ja vähän miettiä patchia ja muuta paskaa. Rummuille teippailtiin piuhoista viuhka, samaa tuli harrastettua pariin muuhunki paikkaan. Eiköhän se tulevaisuuessa sitten nopeuta rakentamista. Sen verran pieniä on moni klubi että täytyy usein siirtää talon monttutiski pois paikaltaan ja antaa talon jätkän tekasta lämppärit meikän tiskillä. Eilen ainaki hoitu ihan komeasti touhut. Paikka oli siis Ridglea Theater ja kaupunki Fort Worth, TX. Ollaan oltu siellä ennenki, mutta empä muistanu paikkaa ennenkö astuin sisälle. Yleisöä oli ihan kivasti, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin viimeksi, oisko johtunu torstaista. Samat suomalaiset oli ryyppäämässä taas, ja päiväunilta herättyäni huomasin Jere Lehtisen istuvan meiän bussissa. Ne on Tonin kans jotain kavereita kuulemma. Itellähän ei oo yhtään, niin en oikein ymmärrä mistä siinä on kyse.

Tulipa semmonen aika kiva kämmi myös suoritettua keikan aikana. Oli siinä pöyän sisällä ne ulostuloporttien patchit vähän päin vittua ja aloin ajaan crew-monitorointiin vähän klikkiä. No joo no se meni vahingossa sitte kahteen eri paikkaan, eli jonku kulmamonitoriin lavalle. Vittu kun vitutti ja hävetti. No, ei sitä vissiin onneks kukaan surru, vaikka kaikki sen tais kyllä huomata. Katson peiliin. Jatkossa täytyy olla tarkempi. Juomalla se onneks parani sitte illanpäälle kuitenki.

Niin, tällä rundillahan mulla on siis 3 langatonta stereokorvamonitorointia artisteille, yks langallinen rumputeknikolle (joka toimii samalla rumpalin sparena) ja yks langaton crew:lle. Sen lisäksi tulee kaks ryhmää kulmia ja sidefillit. Pikainen laskutoimitus antaa näin tulokseksi 14 ryhmää. Jää vielä auxeja kahelle efektille ja yks ulostulo cue:lle. Kivaa on tekasta taas rundi digitiskillä. Saa sitä kompuraa lyyä joka väliin mihin sitä tarvii, ja mikä meikäläistä ilahduttaa nyt kun on nuo hyvät luuritkin, on parametrinen korjain ja kompura jokaiselle korvamonitorimiksaukselle. Sieltä vähän paskaa lyttyyn ja pahimpia rähinöitä pois. Hifiksi meni, perkele.

Tämä päivä ollaan oltu taas tienposkessa. Roswell on paikan nimi. Jotku kävi shoppailemassa ja jotku jossain muualla, olis ehkä tavallaan itteäki kiinnostanu joku ufo-museo, mutta ei sitte kuitenkaan jaksanu. Ihan laiskotteluksi meni päivä. Kai seki on joskus sallittua. Huomenna suunta Albuquerqueen, jossa tuli oltua noin kuukausi sitten. Venue on kuulemma tosi pieni. Tähän alkuun ilmeisesti kävästään vähän pienempää paikkaa, ja sitte loppureissusta tulee ne vahvemmat markkina-alueet. Mikäpä se hänessä. Nyt elokuvaa.