Lomaa

Mallorcalla oli oikein mukavaa. Shoppailtiin, kateltiin "nähtävyyksiä", vuokrattiin auto ja kierrettiin melkeen koko saari, vähän löhöiltiin... Ilmat oli oikein hyvät ja - tottakai tämmösenä kulinaristina - ruuat herkullisia! Viikko meni nopeasti ja kohta pitikin tulla jo Suomeen.

Mutta! Muutaman työpäivän ja reilun viikon syksyilyn jälkeen pääsi taas lämpimään! Nimittäin nyt mentiin Rodokselle. All inclusive -hotelli, 28 astetta lämmintä, aurinkotuoli, iPod ja hyvä kirja. Parasta! Ruokaa oli koko ajan tarjolla ja se oli erinomaista, kaikki juomat ilmaista, kolme isoa uima-allasta ja meri 50 metrin päässä.. Ei paljon tarvinnu hotellialueelta poistua. Paras loma koskaan! No eihän nämä nyt ehkä kovin eksoottisia oo teidän Aasian matkailijoiden tarinoitten rinnalla, mutta mun mielestä ilmasto on oikein sopiva kun se on pikkusen alle 30 astetta ilman sitä trooppista kosteutta. Kelpaa mulle paremmin kuin hyvin. Ja halvalla sai. Pakko päästä pian uudestaan.

Pakko tilittää tuosta Rock Bandista kun yks yö sen pelasin tavallaan läpi. Pääasiassa ihan hyvin biisejä alkupäässä peliä, mutta viiminen tunti meni lähes itku silmässä, eikä se itku johtunu liikutuksesta. Siis ihan käsittämättömän paskaa musaa, joko neverheard-osastoa tai sitten jotain isomummon ajoilta olevaa keskinkertasta, vitun paskaa ja ärsyttävää hinttipaskaa! Huh, alko heti pumppu ottaa kierroksia kun ajattelenkaan koko asiaa... No, eikai auta kuin äkkiä hommata se pleikkari 3 ja siihen sama peli, johon voi netistä hakea semmoset biisit mitkä on oikeasti hyviä.

Työrintamalta semmosia uutisia, että Eija Kantolan kanssa ollaan humpattu välillä. Patrosen Antin kans käytiin tekasemassa Firmarock-tapahtuma, 15 bändin soundcheckin ja keikat, joista yks kahteen kertaan + Sami Saari feat. Fakta Beat yhteensä 17 tuntiin. Olipahan talkoot. Mutta kaikki meni hyvin eikä vituttanu kertaakaan. Tavastialla on tullu oltua välillä, sielläkin hyvä meininki. Lauantaina meen apumieheksi Oksua tuuraamaan vanhan tutun Pentti Hietasen konserttiin. Saa nähä mitä sieltä on luvassa. Hyvää varmaanki.

Huomenna synttärit! Jokohan ois varaa tilata itelle ne Genelecin 8030:t takakaiuttimiksi. Supparitkaan ei maksaa enää kuin 1700 euroa, mutta sitä ennen täytyy kyllä investoida vielä keskikaiutin. En oo sen kummemmin aikatauluttanu näitä hankintoja, mutta haave olis että kevääseen mennessä on kotiteatteri valmis. Siihen mennessä onkin pelkkään ääneen uponnu rahaa noin 8000 euroa. No, toiset tykkää ajella hienolla autolla jne.

Nyt jatkan vapaapäivän viettoa katsomalla elokuvan G.I. JOE: The Rise of Cobra

Nokia(doesn't)Care

Ostin uuden puhelimen. Nokia e55. Oli hienoja ominaisuuksia ja muutenki kätevä. Meni päivä meni yö, meni toisetkin. Yhtäkkiä se ei enää toiminu. Ei vaan käynnistyny. Seuraavana päivänä sain uuden. Kauppiaan kanssa naureskeltiin, että toivottavasti tämä kestää pitempään. Ei kestäny. Seuraavana päivänä oli uuskin puhelin paskana, eri vialla tosin.

En nyt jaksa mennä enempää yksityiskohtiin, mutta tulipa huomattua kuinka asiakaspalvelutaitoisia ihmisiä on nykyään vähän! Pahinta oli se, ettei ehditä kuuntelemaan mikä on hätänä. Ihan niinkö joku tulis rikkinäisen tuotteen kanssa syyttelemään myyjiä ja sitten täytyy puolustautua. Tilanteelle ei nyt enää siinä vaiheessa voi mitään. Luulis kauppiaan sekä valistajankin haluavan kuitenki tyytyväisen asiakkaan. Näin ei ilmeisesti monessa paikkaa ole.

Nyt sitten ootellaan taas. Tällä kertaa ei enää saanu uutta puhelinta vaan rikkinäinen lähti huoltoon. Eli jos vaikka jo muutaman viikon päästä sais ostamansa tuotteen käyttöön. Yhteensä ehdin noita kahta viallista käyttää vajaa 3 vuorokautta. Eniten kuitenki vitutti kun kesken työpäivän hajosivat. Jospa seuraava puhelin oliskin jo jonkin toisen valmistajan. Meikäläisen ja Nokian kohta 15 vuoden pituinen yhteistyö häämöttää loppuaan.

Jotain työhommiakin tässä on ollu, mutta ei mitään ihmeellistä. Viime keskiviikkona tosin ujutin itteni tekeen mahtavalle Kingstar-yhtyeelle monitoreja. Kolme stereoryhmää luureja, eli varsin helppo nakki. Pistin parastani mihin LS9:llä pystyin. Suurimman ongelman tuotti luurit. Jokaisella mukaanlukien minä oli erilaiset luurit. Ei oikein tienny mitä muut kuulee. Hyvin kai se meni.

Huomenna kone nousee ja lentää kohti Mallorcaa. Lomalle siis! Halpis rantalomaa siis luvassa, mielummin kai sitä siellä makoilee kuin kotona. Ja seura on mitä parhainta.

Ainiin! Nyt sen sitten tein! Tilasin Rock Band instrumentit ja Rock Band 2 -pelin pleikkarille! Luvassa siis runsaasti kaljanjuontia, rummutusta ja laulamista. Bändissä on vielä basistin ja kitaristin paikat auki, tervetuloa kylään!

Loppukesää

Haa, ompas ollut hulinaa! On ollu monta kertaa tarkotus päivittää, mutta ei oo sitten ollu aikaa kun ois ollu inspistä. No laitetaampa sitten kerralla nippuun useampi jutska.

Heh, edellistä kirjotin lentokoneessa, joka alko just laskeutumaan kun pääsin vauhtiin. Nyt on täällä Lowlands-festivaaleilla jossain Hollannissa jo keikka ohi. Mutta palataanpa alkuun.

Maailman paskimman viikonlopun jälkeen koitti kuitenki taas uus päivä. Pari päivää touhuilin kai kotona tai en muista. Heinäkuun 22. päivä keikkailtiin Eija Kantolan kans jossain, öh, Orimattilassa? Hyvä akustiikka aina välillä näillä tanssilavoilla, niin tänäänkin. Illan toinen bändi oli Neljänsuora. En ymmärrä musiikista mitään, mutta radiosta olen kuullut. Yöksi mentiin Scandic Rosendahliin Tampereelle, jossa join yöjanoissani elämäni kalleimman limun. 0,33 litran tölkki minibaarikokista maksoi 4,80 euroa. Siis vain reilu 14 euroa litra! Kaupasta mm. Pepsilitra maksaa noin euron. Tästedes pysyn alkoholissa. Ja poissa Scandic Rosendahlista.

Aamulla jatkoin matkaa Valkeakoskelle, jossa Työväen musiikkitapahtuma kera Erikssonin Annan. Hyvin järjestetty tapahtuma ja kaikki muutenki vallan ihanaa. Kiitos vaan vielä kerran. Yöllä kotiin.

Seuraavana päivän Tavastialla kolmensadan bändin ilta. Tai no oli kai niitä vaan 5 tai saatto olla 6, en enää muista. Ei kuitenkaan mitään, mikä ois jääny mieleen. Pitkä päivä, mutta Tavastialla on aina kiva olla töissä.

Lauantaina matka jatkui entiseen kotikaupunkiini Tornioon. Kaikenkaikkiaan kiva tapahtuma. Liian paljon kavereita ja liian kiirettä että ois ehtiny kaikkien kans poriseen keikan jälkeen.

Äh, mitähän sitten tapahtu. Eikai mitään. Paitsi tässä välissä onkin ylläolevan tekstin kirjoitusajankohta, eilinen iltapäivä, vaihtunu jo sunnuntaiksi. Välissä ehti vetää kovat kännit, nukkua hyvät yöunet, nauttia aika hyvän aamiaisen ja hoitaa ittensä matkalle. Eli lentokoneessa ollaan taas.

Jeh no heinäkuun viiminen viikko tais olla ihan vaan hengailua kotosalla. Sitte elokuun alussa jatku taas Sonatan keikat. Kävästiin toteamassa Kuopiorock paskaksi festivaaliksi, tosin keikka oli ihan ok. Meitä ennen veti Misfits, heh olihan se aika hassun kuulosta. Välillä tuntu ettei tunnistanu edes biisejä vaikka tuttuja ralleja tulikin aika paljon. No se on semmosta.

Seuraavana päivänä matkustettiin sitten Ankkarockiin. Matkalla sattu hauska tapaus kun pysähdyttiin jossain Juvan ABC:llä tai jossain. Mulla oli joku vanha Hatebreed-paita päällä ja haahuilin siellä jossain myymälän puolella kun jostain kuuluu amerikanaksentilla jotain kehuja mun paidasta. Jotenki häkellyin siinä sitten kun jotain 50 vee äijä tulee jutteleen. Suoritin ostokset ja alko jotenki mietityttään että se oli varmaan joku Misfitsin miksaaja tai joku, että meenpä takas sisälle kattoon oisko se ukko vielä sielä ja jutteleen. No siinä sitte juteltiin varmaan jotain 5-10 minuuttia, jossaki vaiheessa mulle selvis että hemmetti tämähän on Jerry Only eli siis Misfitsin ainoa alkuperäisjäsen, laulaja sekä basisti. Mukava ukkeli. Halusi ehdottomasti multa puhelinnumeron, että soittelee kun ovat tulossa Suomeen keikoille. Siis täh? No ei mitään, mutta se anto myös oman numeronsa mulle! Wau oon ihan kiljuva faniteinityttö nyt. No ei mutta tottakai tuommosta kai lähes legendaa(?) arvostaa, ja oishan se hienoa tehdä töitä tuommosen porukan kanssa. Anyway mukava tuttavuus.

Ruoka tuli ja ajatus katkesi taas. Jep niin siis illaksi Ankkarockiin, jossa hyvä keikka. Bileentynkää, ihan mukavaa oli, paitsi Helsingissä on näköjään sunnuntai-iltana vaikea päästä baariin. Jostain syystä oltiin Onnelassa, jonotin tiskillä valehtelematta puoli tuntia enkä saanu ees tilattua. Muilla oli sama ongelma. Joten seuraavaan paikkaan. Onnelaan en mene enää ikinä, paska paikka. No Rocksiin mentiin sitten. Meitä oli joku 15 hengen seurue, porukkaa Volbeatista, Sonatasta, yks rokkimusasta pitävä NHL-jääkiekkoilija ja oli kai siinä vielä jotain muutakin, kun poke keksii että yks meistä on liian kännissä. Eikä se ees ollu. Eikä meistä kukaan ollu, viiminen tunti oltiin vietetty ilman mitään juomia, pelkästään siinä jo ehti selvitä. No kun koko porukka sitten käänty pois, niin yhtäkkiä poken mielestä se känninen kaveri ei enää ollukaan kännissä. Vaikka välillä on tullu töissäkin oltua tuossa baarissa, niin silti tuntuu että ne poket on siellä aika kusipäitä. Poikkeuksia varmaan on, mutta vitun monesti on jotain ongelmia sisäänpääsyn kans. Ja sitte kun sinne sisään pääsee, niin kaikki pahimmat rähisijät ja urpot on kuitenki sisällä. Eli kannattaisko suunnata sitä energiaa mielummin siihen että heittää porukkaa ulos kuin että ei päästä edes sisälle. No vielä saatiin kuitenki tuhlata rahojamme viinaan ja tienattua huono olo seuraavaksi päiväksi.

Seuraavalla viikolla tuli taas nautittua konserttikäynnistä, kun Madonna esiinty Jätkäsaaressa. Joo, ei siitä sen enempää. Ite en tungoksessa viihdy, joten kaljateltta alueen takana riitti mulle mainiosti. Hyvin järjestetty tapahtuma. Keikan loputtua kävelin suoraan ekalle bussipysäkille ja siitä noin minuuttia myöhemmin bussiin. Seuraavalla pysäkillä olikin sitten ehkä tuhat ihmistä jonossa, voi voi. Lainatakseni erästä sveitsiläistä kiertuemanageria, you have be smart.

Sitten piti olla Alahärmässä Annan keikka, mutta peruuntui sairastapauksen vuoksi. Liksat tuli kuitenki, eli hyvä meininki! Eikä mua oikeasti harmita yhtään, etten päässyt kokemaan saman kalustontoimittajan toimintaa mistä edellisessä postissa jo vahvasti avauduin. Tarkoitti myös sitä, että päästiin lentämään Tornioon jo perjantai-iltana, muuten ois pitäny mennä aamuyöstä Seinäjoelta junalla.

Tuleepas sekavaa tekstiä. Lauantaina olikin sitten Kemissä Sonata Arctica Open Air -niminen tapahtuma. Eli siis Sonatan keikka Kemin satamassa. Lämppärinä Sturm Und Drang eli mulle tuplaliksakeikka. Vähän meinasi vastustaa pitkin päivää, mutta päivän pelasti bändin hieno keikka. Yleisöä oli lähes 4000! Se on aika sopiva määrä mun mielestä. Juhlantynkää oli taas tiedossa, mutta ei sen kummemmin ehtiny alkaa juopottelemaan. Seuraavana päivänä kuitenki väsytti.

Sunnuntaina kestittiin paitamyyjää Larrya, joka oli tullu Saksasta hoitamaan tapahtuman merkkamyynnin. Sillä oli sitten sunnuntai-ilta vapaata, ja vanhempien mökki Mustassalahdessa Torniossa oli päivänselvä valinta. Äiti paisto lohta muurikalla, kuokittiin perunat suoraan pellosta kattilaan jne jne vitun hyvät ruuat! Ja siihen päälle kunnon puusauna kera saunavihtojen. Eli siinä sakemanni vähän ihmeissään, mutta ilmeisesti tykkäs.

Pari päivää tuli oltua Torniossa lomalla, sitten kutsukin jo työt. Keskiviikkona Eija Kantolan kanssa Baltic Princessillä. Eipä siinä mitään. Laivalla oli kaikki kallista, en kyllä ostosreissulle vapaa-ajalla sinne lähtis. Jälkipolville ei jääny kai oikein muuta kerrottavaa. Loppuviikosta oli vielä kolme keikkaa saman pumpun kans, en muista ees missä oltiin, mutta kotiin tultiin yöksi - luxus!

Ja sitten ollaankin tultu jo tähän viikkoon. Mulla oli Pete Parkkosen monitoripäässä tuurauskeikka. Vähän meinas alussa olla hankala ottaa haltuun se kuvio kun ei oikein tienny mistään mtään, mutta kyllähän ne asiat sitten selvis. Hyvin kai se meni ja mukavaa oli ainakin.

Nyt sitten käytiin tosiaan Lowlands-festareilla jossain Amsterdamin lähellä. Isot oli puitteet mutta aika paskat festarit. Tai jotenki ei vaan meidän porukkaa miellyttäny. Yritetty tehä jotenki hienoa, mutta ei sitten kuitenkaan ihan onnistuttu. Roudausmusiikista vastasi The Living End, joka soitti ennen meitä. Hyvä bändi. Käytössä oli house list, eli vitutti jo kättelyssä. Vaihtoaikaa kuitenki 45 minuuttia, eli ei voi sitäkään sanoa perusteluksi. Laulut oli jossain toisessa päässä mikseriä, vähän hankala säätää. Oli se vähän semmosta.

Pieni henkilökohtainen kämmi sattu myös ennen vaihtoa. Siinä Ehun kans vitsailtiin suomeksi kaikkea tyhmää samalla kun talon tyttö mikitti rumpuja. Ei nyt mitään oikeasti pahoja juttuja mutta jotain vaan. Vähän ajan päästä ihmeteltiin, että miks Ahti puhuu sen muijan kans suomea. No voi vee, sehän olikin suomalainen... Pitäis aina muistaa ulkomailla, että joku saattaa kuitenki ymmärtää mitä me puhutaan. Vaikka harvinaista se kuitenki on. Tämä sama tarina on meidän porukalle sattunu nyt kuitenki jo muutaman kerran. Ei onneks hävettäny, ihan hymyilemällä selvittiin.

Nyt aamulla lentokentän check-inissa virkailija tunnistaa bändin ja kertoo että olivat olleet edellisenä iltana telkkarissa. Paikallinen maikkari oli lähettäny keikan ulos vain muutama tunti sen loppumisen jälkeen.

Lentoaikaa vielä tunteroinen jäljellä, joten otan torkut. Palaan asiaan taas joskus.

Mennyttä viikonloppua

Olipahan taas.

Perjantai lähti mukavasti käyntiin, kun sain kyydin--- eikun siis kuljetuksen Indican tytöiltä Vaasan Rockperryyn. Yritin sitten hyvittää ilmaisen kyyd-- kuljetuksen avittamalla linjatsekissä ja muutenkin keikalla. Varsin mukavaa puuhaa kun ei tarvi itekään paljoa stressata. Laitetoimittajan ongelmat oli sen sijaan jo tässä vaiheessa aistittavissa. Esimerkiksi vastaava stagemanager hoiti samalla etupäävahdin tonttia, whaaat!

Varsinaiset omat hommat alkoi pari tuntia myöhemmin. Vaadittavaa rumpuriseria ei meille pystytty toimittamaan, joten piti vetää ilman. Vaihto ei sujunut ongelmitta muutenkaan. Mikseri, jolla mun piti homma hoitaa, oli nippanappa riittävä. "Midas" Verona lähtee mustalle listalle. Paska pöytä, vaikka ois ollu ehjäkin (mitä tämä yksilö ei kuitenkaan ollut). Mutta en ite lähtis tekeen tuon kokoluokan festarin kakkoslavaakaan 24-kanavaisella pöydällä. Ok olihan siinä muutama stereokanava, joita pysty käyttään monona, mutta ei se ole sama asia. Kompressoreista saatiin toimimaan noin kolmasosa. Kaikki efektit ei toiminu. Gatet tais olla melkeenpä ainoa asia mikä toimi. Himmennin aiheutti häiriötä, eli jossain välissä oli vissiin menny sähkölinjat ristiin. Huomasin viis minuuttia ennen keikan alkua, että laulukanava ei oo kunnossa. Sitten se taas oli. Juonnon tullessa taas ei. Siinä meni sitten muutama biisi että asia saatiin korjattua. PA oli hyvä, mutta päin persettä viritetty. Varsinainen clusterfuck siis.... Ja paskat, mitäpä tässä selittelemään. Vedin Vaasassa elämäni huonoimman keikan. Siihen oli syynsä, ja kaikki syyt ei löydy minusta. Olin kuitenki selvinpäin, hyvässä hapessa, pää kasassa. En tehny mitään väärin, olin vaan huono. Lohdutukseksi, ehkä jopa puolustukseksi, voi kuitenki sanoa, etten ollu ainoa huono. Illalla olin taas hyvä, oli pakko ottaa pari juomaa kun vitutti niin armottomasti. Mutta on siinä kyllä aika hankalat lähtökohdat alkaa tekeen töitä jos työvälineet ei oo kunnossa.

Seuraavana päivänä elettiin jännittäviä hetkiä. Bussiin hypättiin jo aamulla kuudelta, matka kävi kohti Karkkilaa. Karkkilaan tiputettiin backline ja valomies. Muu porukka jatkettiin matkaa Paraisille. Muutama bluesahtava bändi teki soundcheckin ennen meitä (en kyllä ymmärrä miksi), ja mekin saatiin vetää jopa bändin kanssa yks biisi - luxusta. Vuokrabackline ja keikanjälkeinen erikoiskiire varjosti hieman keskittymistä. Jotenkuten meni, laulu kuulu ja sitä rataa.

Keikan jälkeen välittömästi kamat pakettiautoon, ja meikäläinen sekä kitarateknikko Uusipoika lähettiin painattaan tuhatta ja sataa takas kohti Karkkilaa. Aikaa oli varattu kaksi tuntia, matkaa 140 kilometriä. Muu porukka tuli sitten bussilla perässä, oltiin ihan minuuttiaikataululla että ehittäis puolessavälissä vaihtoa Karkkilaan paikalle. Saatiin nipistettyä viis minuuttia, ja paikalla oltiin just kun meidän rummut meni lavalle. Eli oikeastaan aika sopivasti. Keikan alotus myöhästy vaan viis minuuttia, eli ei todellakaan paha jos ajattelee miten monta asiaa ois voinu aiheuttaa pahemman myöhästymisen, tai vaikka koko keikan peruuntumisen.

Ongelmat tuntu seuraavan taas meidän porukkaa. Muutama isku alotuksesta, niin jo tipahti kokonaan subbarit kyydistä. Eikä tullu todellakaan liian lujaa että ne ois kyykänny, vaan joku oikea hätä siellä oli. Meni useampi biisi että saatiin alakerta takas kehiin. Eipä sille vaan mitään voi kun kamat pettää. Kaikilla muilla oli toiminu hommat koko viikonlopun, eli tottakai ne vaikeudet piti alkaa meidän kohalla. Paha karma vissiin. No, laulu kuulu ainakin ajoittain joten kai sieltä laskutusperuste löyty. Keikan jälkeen muu porukka lähti nauttimaan majoituksesta, meikäläinen kantoi juopot autoon ja ajeli kotiin.

Tässä vaiheessa kesää alkaa tuntua että tein virheen kun en ottanu omaa etupäätä mukaan kesäksi. Alkukesästä meni kaikki helvetin hyvin. Tuli tosiaan vastaan digimikseriäkin joilla en ollu aiemmin vetäny ja ihan succés oli sekin. Nyt tämä viime viikonloppu näytti sen, että helpommalla ja paremmalla lopputuloksella ois selvinny jos ois ollu omat kamat. Toisaalta oli kyllä odotettavissakin, että aina ei joka paikassa voi hommat toimia niin kuin toivois. Sitäpaitsi, sillon kun onnistuminen on tullu, ei oo juurikaan harmittanu että ei oo sitä hikistä LS9:a tai vastaavaa ollu mukana.

Mutta ei kai se auta. Henkistä oppi-isääni lainaten: ei anneta periksi, huumori yllä ja eikun lisää paskaa housuun.

Mätäkuun mätöt

Äh taas on menny kohta kuukausi viimisen päivityksen jälkeen. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Edellinen päivitys loppu toteamiseen vapaapäivästä Vaasassa. Sehän olikin varsin kiva päivä, joka tosin päättyi käsirautoihin ja poliisiauton kyytiin. Hieman yli-innokas portsari oli Skybar-nimisessä kapakassa, halusi kai piristää hiljaista iltaansa humalaisten kustannuksella. Ei onneks tarvinnu putkaan lähteä, mutta kyllä siitä hankaluuksia olis edustamalleen ravintolallekin tullu jos olis metakka nostettu. Mutta tää on välillä tämmöstä...

Krapulainen keikkapäivä Riihimäellä, keikka tais mennä ihan ok vaikka mieli oli hieman maassa ja väsy vartalossa. Yöksi kotiin. Seuraavana keskiviikkona mentiin samalla porukalla Konnevedelle, jonne itse matkustin Pete Parkkosen kyydissä. Mukavaa porukkaa ja lepposaa kyytiä, kiitos vain. Festivaalit oli ilmeisesti jonkin kylätoimikunnan järkkäämät, ei ihan 10 minuutin vaihtoaika jne jne harrastelijamaisuudet lähteny. Mutta sijainti oli varsin oiva, sekä yöpaikka todella hieno vanha kartano. Herkulliset ruuat, mahtava sauna jne jne, kyllä oli puitteet kohillaan.

Sitten tulikin taas mulle uusia tuttavuuksia. Viikonloppu meni Anna Erikssonin monitoritonttia hoitaessa. Hieman meinasi olla sekoilua ekan keikan vaihto, ja otan sen kyllä omaan piikkiini. Keikka lähti kuitenki käyntiin aivan hyvin. Samoin seuraavana päivänä Oulussa, jossa vaihdossakin oli jo jotain järkeä. Hyvä bändi, hieno artisti. Ja muutenki mukavaa ryhmää, kyllähän tuommosessa viihtyy.

Sitten ollaanki jo heinäkuun toisessa viikossa. Kävästiin pitkästä aikaa Sonatan sakilla keikalla, tällä kertaa Norjassa. En tiiä kuka oli buukannu lennot, mutta ilmeisen huumorilla joutu ottamaan. Ensinnäkin, ehkä maailman paskin lentoyhtiö SAS. Ruumaan saa laittaa yli 15 kiloa painavia tavaroita ja kaikki ok, paitsi jos kyseessä on soitin. Eli vaikka ompelukone, potkukelkka tai kassillinen kiviä ei haittaa mitään, mutta laitappa sinne vaikka kitara, niin joudut maksamaan ekstraa. Plus että matkan aikana kaikki virvokkeet, kahvit jne maksaa, eikä ihan vähän. Hyi helvetti. Ensimmäiset porukasta oli lähteneet matkaan jo aamulla en muista ysin aikaan?, itse hyppäsin Hki-Vantaalle vasta yhden jälkeen. Ensin Tukholmaan, sieltä Osloon, ja Oslosta Kvinesdahl tai Kristiansand tai joku aivan sama mikä. Siitä vielä autolla reilu 100 km joten perillä oltiin jo kymmenen maissa illalla. Eikä tietysti missään mitään ruokaa / juomaa. Hotelli tosin oli hyvä, netti siellä ei kylläkään toiminu mutta voi jeesus miten hyvät aamupalat ja lounasbuffetit. Elämä oli taas hetken ajan ihanaa, kunnes siirryttiin festivaalialueelle. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta oikeen mikään ei toiminu. Vaihtoaikaa 45 minuuttia ja talon input-listalla mentiin. Perustelu: ei oo aikaa soundcheckiin, joten täytyy pitää kanavat samoissa kanavissa kaikilla bändeillä. Täh??? Niin: ei ole aikaa soundcheckiin, kanavat pidetään samoissa ränneissä. Tervetuloa vuoteen 2000 vitun 9. No ei jaksanu enempää kiukutella, periaatteessa ihan sama missä kanavat on, mutta kamoon miks kysytte että pitääkö kanavalista paikkansa jos teillä on kuitenki omat listat. Festivaalicatering oli--- eikun sitähän ei ollu. Joten voileivällä nukkumaan keikan jälkeen noin klo puoliyö, ja herätys iloisesti klo 02:40, josta kohti lentokenttää. Lentokenttäsekoilun jälkeen duty free kauppaan, josta ei sitten päässytkään enää pois muuten kuin lentokoneen kautta. Norjakin vois jo liittyä EU:iin tai mikä lie Schengen-sopimus onkaan kyseessä, vois loppua nuo pelleilyt tullien ja passintarkastusten kanssa. Paska maa, ei ees kaljaa saanu. Köpiksessä koneen vaihto ja puolilta päivin Helsinkiin. Viimiset oli kuulemma illalla kaheksan jälkeen kotona, joten matka kestikin heiltä vain 16 tuntia tai jotain sinnepäin. Yhen keikan viikonloput, arsesta.

Kotia kun pääsi, niin piti vähän valmistella seuraavan päivän synttärijuhlia. Ei siis omia, vaan kaksosten 50 v. juhlia. Ja sitten heti kiireenvilkkaa Tavastialle töihin. 3 brittibändiä, kaikki soitti jotain psychobillyä tms tikutusta, veri lensi ja räkä ja kaljat kaatuili ja empä enää ihmettele mistä maasta jalkapallohuligaanit tulee. Mukavaa porukkaa oli kyllä kaikki, mutta lavaperformanssinsa välillä vähän kyseenalaista, yleisö mukaanlukien. Ei tosin niin ärsyttävää sakkia kuin hiphop-keikoilla käyvä sakki.

Seuraavana päivänä tosiaan ne synttärit. Mainio King Star soitti. Päivä rakenneltiin ja väsäiltiin katosta sun muuta, Anssilta saatiin äänentoistokamat (joista kiitos kovasti!), syötiin ja juotiin - mukavaa oli! Illalla piti kävästä tutustumassa Backstage-baariin Helsingissä, jossa oli erinomaisen hyvä meininki. Aamulla tai siis iltapäivällä kun heräsin, olikin hieman huono happi, liekö täytekakku ollu jotenki pilalla tai jotain.

Kuinka ollakaan, huomenna matka käy taas kohti Vaasaa. Skybar jääköön tällä kertaa väliin. Ei muuten, mutta lauantaina tiedossa kaks keikkaa. Ensin ajellaan aamulla Karkkilaan laittaan kamoja valmiiksi, sitten mennään vuokrakamoilla tekeen keikka Paraisille, sen jälkeen aikaa 2 tuntia taittaa 140 kilometrin matka takasin Karkkilaan. Saa nähä miten käy.

Kesäkuun kuulumiset

Kuulumisia taas. Kaikenlaista on puuhattu ja kesäkuukin alkaa kohta häämöttään loppuaan. Onneksi nyt alkaa ilmojenki puolesta muistuttaan jo kesää.

Edellisten tarinoitten jälkeen kävin miksaamassa keikan mainiota Playa bilebändiä. Bändin liiderillä on joku oma PA-projekti, ja kyllä se mun mielestä ihan hyvin suoriutuu hommasta. Aika iso kasa kaiuttimia se kyllä on ja päätetehoakin riittävästi. Rafaellon pihalla oli paljon porukkaa ja yleisö piti kuulemastaan. Kamat kasaan ja kotiin puolilta öin.

Vaasan poikien kanssa käytiin kokeilemassa Myötätuulirockia. Ihan ei PA:ssa alakertaa ollu riittävästi meidän touhuun. Jälkeenpäin kuulin huhuja että ei aivan tyytyväisiä olleet muutkaan ollu. Juotiin keikka sitten hyväksi eikä enää jälkeenpäin paljoa surettanu.

Seuraavana päivänä oltiin Utajärvellä Untorockissa. Odotin jotain isompaa festaria, mutta muutaman sadan hengen kekkerithän ne vaan olikin. Venuen virkaa toimitti paikallinen jäähalli. Kalusto Eventworksilta, eli varsin asiallista. Ehkä sitä kaiutinta ois voinu olla enemmänki, mutta kyllä se sille määrälle ihmisiä mun mielestä riitti aivan hyvin. Veto oli jo iltapäivällä, eli pääsi hyvissä ajoin majoittuun mahtavaan maalaiskartanoon. Yöllä heräsin aika kovaan ukkosmyrskyyn, mahtava fiilis kun salamat valaisee koko huoneen.

Pääsin pitkästä aikaa myös ihan turistiksi, jopa niin että maksoin lipuista. En muista koska ois viimeksi ostanu liput jollekki keikalle. Mutta nyt oli jotain mitä en ollu aikasemmin päässy todistamaan, eli tietysti Metallica Hartwallilla. Vähän oli semmonen olettamus että Metallican keikka ois jotain suurta ja mahtavaa ja siistempää kuin kellään muulla, mutta kokemus jäi vähän vajaaksi. Alku lupaili hyvää laser-efektien muodossa. Oikeastaan loppukeikka oli valaistuksen puolesta ihan perusmeininkiä. Pyroja ei muutamia liekkejä lukuunottamatta ollu. Lavan sijainti oli sen sijaan aika hieno. Pyöreä lava keskellä areenaa, laulumikkejä sijoiteltu ympäri lavaa kymmenkunta kpl ja niihin laulettiin kaikkiin tasapuolisesti. Rumpuriseri pyörähti muutaman biisin välein 90 astetta, joten koko areenan yleisö sai nähdä Ulrichin rumpusetin joka puolelta paikoista riippumatta . Meilläkin oli kenttäliput, niin päästiin tosi lähelle bändiä. Porukkaa oli lavan edessä vaan parissa rivissä. Oli hienoa seistä Hetfieldin eessä "darkness improsining me":n aikana aikana vain noin metrin etäisyydellä äijästä. Ainoa mikä kentälle ei toiminu, oli äänentoisto. Seisoin jossain vaiheessa ihan mikserin edessä, enkä tiiä millä korvilla se äijä miksas koska siihenkään kohtaan ei kuulunu oikein muuta kuin kihinää. Kävin jossain vaiheessa baarin ovelta kurkkaamassa katsomon puolella, sinne kyllä tuntu kuuluvan ihan ok balanssilla ja soundillakin kaikki. Uuden levyn biisejä tuli kans tosi monta, varmaan 6 tai 7. Vaikka onkin parasta Metallicaa yli 15 vuoteen, ei se kuitenkaan niin hyvä levy ole. Enemmän ois toivonu vanhoja klassikoita, vaikka tulihan sieltä ne pakolliset Master of Puppetsit, Onet ja Sandmanit. Kyllä silti täytyy mennä vielä toisenki kerran bändi kattomaan jos tilaisuus tulee.

Loppuviikko menikin Movarin hommissa RMJ:ssä. Täytyy mainita että meidän porukalla meni hommat aika hyvin. Ite oli mikittämässä ja kytkemässä, vaihtoaika oli kaikilla puoli tuntia, meidän puolesta hommat oli useinmiten alle 10 minuutissa valmista ilman suurempia mokia. Yleisöä oli aika kehnosti paikalla ja säät aivan perseestä. Esiintyjien puolesta suurimmat onnistujat meikäläisen mielestä oli Popeda, Stratovarius ja Maj Karma. Eikä NWkaan huono ollu, vaikka pyrot oli aika minimaaliset ja tekniikan porukka muutenki aika moido. Vaikkakin Suomen parhaita ovat. Harmittaa, että missasin Matti Nykäsen keikan viereisellä lavalla. Oli kuulemma ollu kuitenki hyvä. Siis vittu. Varmaan yhenkään muun maan kansa ei osota suosiota väsyneelle mm. tapon yrityksestä tuomitulle puliukolle paitsi suomalaiset. Siks me ollaankin maailman paras kansa. Mahtava meininki. Matti on legenda.

Alkuviikko olikin aivan mahtavaa keliä. Rouva töissä, joten rauhassa sai laiskotella koiran kanssa: maattiin pihalla, otettiin aurinkoa ja luettiin kirjaa. Läppäri toimitti soittimen virkaa ja sen kaiuttimista pauhasi lähinnä Bob Marleyn tuotantoa. Parasta ikinä!

Lisää turismia olikin luvassa heti Metallicasta seuraavalla viikolla kun pääsin vihdoin viimein todistamaan Faith No Moren livenä. Ei kiinnostanu paskat lämppärit tippaakaan, ja siinä vaiheessa kun pääsin alueelle sisään, olikin kaljateltta jo täynnä. Bändi oli sairaan kova! Kaikki biisit tuli mitä ootinki. Kaisaniemi alueena vaan minun mielestä ei toimi niin hyvin. Ehkä se Tuskan aikaan voi olla parempikin, mutta jos nyt oli 13 000 ihmistä pakkautunu sen päälavan eteen, niin väljempääki ois voinu olla. Tiukka dB-raja masensi, koska sen miksaajasepän näkemys soundista ois vaatinu kyllä vähän enemmän painetta tuekseen. Kaikista paskin asia oli kuitenki kaljateltta. Siis mitä vittua. Sijoitettu niin kauas lavasta että juuri ja juuri kuulee jotain. Mutta surkeinta oli se reilu parimetrinen festariaita, joka oli päällystetty pressulla. Ei nähny mitään, ei edes sitä isoa videoskriiniä. Jos kaljateltta tosiaan täytyy niin tarkasti eristää varsinaisesti huvialueesta, eikö ois voinu laittaa kahta kerrosta aikaa niin että kerroksien välissä ois esim metri ja pressu unohtaa kokonaan. Tällöin ois teltastakin pystyny seuraamaan lavan tapahtumia. Vielä proompi ois ollu jos ois lisäksi vielä viivekaiuttimet vähän täytteenä, mutta tämä ehkä jo vähän liikaa vaadittu. Niinhän se tietysti on että resurssit ja rahat ei aina kaikkeen riitä, mutta ois hienoa jos kerranki joku jaksais miettiä näitä asioita ja käyttää mahollisuuksia hyväkseen. Kai se täytyy omat festarit laittaa pystöön sitte. Siellä ois aika vitun hyviä bändejä, soundit kohillaan ja aurinko paistais koko päivän. Kalja virtais ja tissejä ois siellä sun täällä. Liput maksais korkeintaan kympin ja järkkärit ois mukavia ja fiksuja. Vittumaiset ja vittumaisen näköset ihmiset ei pääsis sisään. Ja tietysti mulla ois semmonen oma aitio heti miksauskopin edessä, jossa makaisin valtaistuimella, yks palvelija heiluttelis palmunoksaa, toinen tiputtelis rypäleitä suuhun ja loput vaan näyttäis hyvältä. Jooh no niin vaihetaampa aihetta.

Eilen oltiin Raahessa. Sinnekin oli jotku festivaalit pystytetty. Kamat oli ihan hyvät ja omakin suoritus kelvollinen. Popeda veti taas rautaisen keikan. Mukava oli nähdä vanhaa tuttua Junnua, joka oli yhen viikonlopun ajaksi palannu valohommiin päivähommista.

Yöllä tuli uutinen joka kosketti oikeastaan enemmän kuin oisin arvannu: Michael Jackson on kuollu. Tyyppi kuitenki muutti maailmaa musiikillaan, myi siinä sivussa jokusen levynkin. Paljon sai medialta ja kateellisilta paskaa niskaan, vaikka niin monille tuotti paljon iloa. RIP vaan.

Nyt vapaapäivä Vaasassa. Ehkä jotain saunomista tai sensemmosta luvassa. Huomenna mennään johonki tapahtumaan Riihimäelle. Punkki on Parkkosen kans siellä taas ennen meitä, täytyy kävästä neuvomassa keikan aikana. Meidän veto on tunnin liian myöhään että ehtis Suvilahteen kattomaan Social Distortionia, harmi. Mutta tää on tätä. Eipä jaksa Metallican ja Faith No Moren jälkeen paljo valittaa.

Tsau taas.

Ekat festarit koettu

Heipä hei taas. Kesä on alkanu, ja tällä hetkellä tuntuu kelin puolesta, että syksykin jo saa. Mutta eipä vielä innostuta. Perjantaina oltiin Haapajärvellä. Siellä oli uudessa jäähallissa nuorille kemut. Vähän oli hankala akustiikka ja mikserin paikka liian kaukana PA:sta, mutta saatiin keikka. Ihanan aikainen veto oli taas, sai nukkua ruhtinaallisesti.

Seuraavana päivänä olikin kaks keikkaa eri paikoissa. Ensin ajeltiin aamupäivä Hämeenlinnaan, jossa joku koulunlopettajaiskekkeri nuorille. Ja oli siellä jonkun verran aikuisiakin. Kelit oli kohdallaan, taispa olla päälle 20 astetta plussaa. Kaikki toimi erinomaisesti, ja saatiin hyvää harjoitusta tulevaa varten. Keikan jälkeen 15 minuuttia niin perävalot jo näky, suuntana Kerava. Kesän eka passi tuli muuten Rossosta, jossa käytiin ennen keikkaa syömässä. Lahjoittivat mulle jonkun lasten pitsapassin, no ei kai siinä.

Edellisen keikan loppumisesta oli aikaa vaan kolme tuntia kun seuraavassa paikassa jo soi, välissä jotain reilu 80 kilometriä. Keravalla oli vissiin toteuttavan äänifirman pojilla ollu pitkä päivä. Palvelu pelas silti. Mikä ei pelannu, oli laulajan ääni joka oli hieman painoksissa. Mulla meni monta biisiä että sain sieltä edes jotain ulos. Tietenki joku pro-äijä ois varmaan hoitanu homman tyylikkäämmin, mutta ei tämmönen alotteleva pulliainen oikein osannu. No, tämmöstähän tämä livehomma joskus on. Kovin hyvää meininkiä ei osoittanu se teinityttöjen porukka, jolta asiasta tuli vahvaa kritiikkiä meikäläisen suuntaan. Ensin meinasin että jees kiva kun kerranki joku tulee asiallisesti kysymään. Jälkeenpäin kuulin, että keskarit olikin ollu pystyssä jo ennen verbaalista lähestymistä ja paikalta oli poistuttu vittua haistatellen. Sillälailla. Eli taiteilija L. Karkanoa ja teinityttöä yhdistää mm. käytöstavat. Liekö sitten ainoa asia, enpä tiedä. No mutta ammattivehkeillä pitäis pystyä jne.

Tulevana viikonloppuna kävästään Sipoossa, siellä pitäis olla Eastwayn porukka vastassa. Seuraavana päivänä kävästään Tampereella Saunassa. Harmi että ollaankin jollain sivulavalla, ei pääse testaan Liskin stereoita. Koko kevään syyssäätä luvattu, +10 ja vesisadetta. No, ompahan sentään plussan puolella. En taida jaksaa jäädä Mötikkää katsomaan kun pari vuotta sitten tuli nähtyä, joten illaksi ehtii vielä hyvin Kingstarin keikalle Stadiin.

Lopuksi vielä varoituksen sana laivalla keikkaileville. Itselle kävi tuossa reilu kuukausi sitten pieni vahinko, kun roudauksen keskellä jätin laukkuni ja takkini mikserin viereen. Takin taskussa luonnollisesti lompakko. Oli aamulaiva, ja yökerhossa pyöri tähän aikaan pelkät siivoojat. Meni noin 5 minuuttia, ja takki oli häipyny. Muut kamat oli kyllä edelleen koskematta. Menin sitten infopisteeseen kysymään ja sieltähän se takki löyty. Lompakkokin oli tallella, mutta 50 euroa puuttu. En tietysti huomannu asiaa heti, eikä se laivan henkilökuntaa enää myöhemmin kiinnostanukaan. Oma moka, mutta näköjään pitäis koko ajan olla varuillaan. Vähän huono meininki. Tässä vasta oli sitten ollu tuttuja saman firman laivalla, ja langattoman vastaanotin hävinny. Ei ollu kuulemma laivalla näkyny, eikä kukaan tienny mistään mitään. Oli kai päättäny siis itsekseen lähteä käveleen. Eli kannattaa olla varovainen.